Klassinen ›

Soitan sekä viulua että pianoa, jälkimmäistä sivuaineena. Harjoittelen molempia suunnilleen yhtä paljon, pianoa ehkä jopa vähän enemmän, ja oon huomannut että pianossa etenen paljon nopeammin kuin viulussa, vaikka toisin päin olisi mukavampaa. Pianossa olen 3/3-tasolla ja viulussa voisin tehdä tolppa ykkösen ehkä vuoden päästä. Luulen että harjoitusmetodini viulun kanssa eivät oikein toimi.
 
Jousisoittajat, miten harjoittelette? Itse aloitan yleensä asteikolla, jota soitan ensin kokojousella, sitten 2, 3, 4, 5, 6, 8, 12- ja 24-legatolla + kolmi- ja nelisoinnut, sitten jotain etydiä ja kappaletta viimeiseksi. Keskittyminen herpaantuu yleensä kuitenkin aika pian ja lopputuloksena suutun ja lopetan harjoittelun. Lisäksi niska kipeytyy nopeasti kun olkatuki on huono. Tarttisin siis hyvin istuvan olkatuen ja tavan jolla voin harjoitella ilman tuskastumista omiin heikkoihin kohtiin. Vinkkejä?

Et kertonut ootko musaopistossa vai missä, mutta oma opettajasi varmasti olisi paras henkilö neuvomaan sulle parhaan mahdollisen harjoitusmetodin. Ja jos nuo niskakivut johtuvat tosiaan olkatuesta niin se kannattaa vaihtaa mahd. pian, mutta ovathan soittoasentosi muuten hyvät? Ettei kivut niistä johdu.
 
Kannattaa kyllä yrittää harjoittaa tuota pitkäjänteisyyttä. Jos hermot palaa jo kättelyssä, tahtoo se tuiki tarpeellinen toisto jäädä vähälle (puhun omasta kokemuksesta). Siinä voi auttaa jos laadit itsellesi jonkinlaisen "harjoitteluaikataulun". Päätät etukäteen mitä harjoittelet milloinkin ja kuinka kauan. Eikä aina samassa järjestyksessä. Jonkun päivän voit pyhittää ainoastaan tekniikkaharjoittelulle tai etydeille, jonkun toisen kappaleille tai asteikoille. Itse huomasin että auttoi keskittymään kun ei koko ajan jyskyttänyt takaraivossa että "etydiäkin pitäis ehtiä vielä treenata" tai "pitäisköhän vaihtaa jo kappaleeseen". Ja muista pitää rentoutumistaukoja. Tietysti pianonsoittosi vie aikaa viuluharjoittelulta, mutta jos kerran tunnet edistyväsi siinä nopeammin niin oliskohan sulla sitten pianoharjoittelussa joku sellainen tyyli mitä kannattais kokeilla viulunkin kanssa? Ison ykkösen biisit ovat jo sen verran haastavia ettei kannata tuskastua jos ei heti suju, kaikki niiden kanssa joutuvat vaivaa näkemään.
 
Jospa näistä nyt edes jotain apua olis.

Venyttele niskaa ennen reeniä!?
 
tässä ohjeita:
http://www.yths.fi/netcomm/viewarticle.asp?path=8,2476,2517

Sellisti: soitan musaopistossa, ja opettaja on venäläinen nainen, joka itse on loistava soittaja, mutta jolta pitää aina lypsää kaikki harjoitusideat (kyllä niitä yleensä löytyy kun kysyy, mutta itse se ei niitä tajua antaa yleensä).
 
Vielä olkatuesta: oon viimeisen parin vuoden aikana kokeillut kolmea eri olkatukea, säätänyt kaikki mahdolliset ruuvit kaikilla mahdollisilla tavoilla ja yrittänyt erilaisia rätti/vaahtomuovi+kuminauha/ym vaihtoehtoja, mutta joko viulu ei pysy paikoillaan tai sitten niskaa alkaa särkeä. Oma opettaja ja kaksi kesäleiriopettajaakin ovat yrittäneet keksiä ratkaisuja mutta ilman tulosta.
 
Ja kiitos molemmat, on varmasti avuksi :)

Itse tein sellosta 3/3:n keväällä ja kitarasta, joka on siis sivuaineeni, teen 3/3:n joulun jälkeen, toivottavasti.
 
Sellossa on itselläni kymmenes vuosi, kitarassa neljäs. Todennäköisesti se, että olen oppinut kitaran soittoa niin nopeasti selittyy sillä, että musiikin perusteet olivat jo hanskassa, kun sitä aloin harjoitella ja motivaatiotakin on noin keskimäärin ollut enemmän kuin sellon soitolle.
 
Onneksi (?) asia on kuitenkin kiepsahtanut päälaelleen. Tänä syksynä on sellon soitto maistunut ihan eritavalla, minkä asian opettajanikin on kuulemma ilolla pannut merkille. Olen kehittynyt paljon, mutta nyt taas ei kitaran soitto tahdo maittaa.
 
Välillä on soittomotivaatio hukassa molemmissa (kuten nyt viimeisen viikon). Pidinkin nyt sellottoman syysloman, mikä kieltämättä kaduttaa näin jälkikäteen, mutta nyt ainakin soitto huvittaa. Enää aika puuttuu.
 
Taisi tulla sekava viesti?
 
EDIT: Vielä nuista asteikoista tiedustelisin tältä palstamme viralliselta sellistiltä, ja miksei muitakin. Mitenkäs tärkeitä ne ovat kehittymisen kannalta? Kun ei oikein inspiroi...

EDIT: Vielä nuista asteikoista tiedustelisin tältä palstamme viralliselta sellistiltä, ja miksei muitakin. Mitenkäs tärkeitä ne ovat kehittymisen kannalta? Kun ei oikein inspiroi...
 
öh.. kymmenen vuotta selloa takana ja asteikot ei oo vielä hallussa!? vai ymmärsinkö nyt jotain väärin? :D
 
sen jos ei inspiroi ymmärrän kyllä ,ei ne mitään kovin kiehtovia ole nuo asteikot..

EDIT: Vielä nuista asteikoista tiedustelisin tältä palstamme viralliselta sellistiltä, ja miksei muitakin. Mitenkäs tärkeitä ne ovat kehittymisen kannalta? Kun ei oikein inspiroi...
 
Kyllä ne tärkeitä on sellonsoitossa puhtauden kannalta.

Nyt kun en tiedä ollenkaan, että miten nykyään treenaat, niin jotkut jutut mitä sanon voi olla jo itsestäänselvyyksiä.
 
Mulla on ollut samanlaisia ongelmia oikean olkatuen löytymisen kanssa. Oletko kokeillut vaihtaa myös leukatukea? Mulla auttoi, kun vaihdoin molemmat tuet. Nykyään ei enää niskaan koske. Olen siis soittanut 15 vuotta viulua ja ensimmäiset niskaongelmat tuli jo joskus 3 vuoden jälkeen.
 
Asteikkoja on hyvä kyllä soittaa aina aluksi, koska niillä on helppo lämmitellä. Aina ei ehkä ole tarpeen yrittää soittaa mahdollisimman nopeasti asteikkoja, vaan jos soittaa vaikka ensin kahden kaarilla ja sitten neljän kaarilla pari kertaa todella huolellisesti, niin sen jo pitäisi lämmittää sen verran, että voi siirtyä muihin soitteluihin.
 
Kappaleissa on hyvä ottaa jonkinlaisia välietappeja ja yhden harjoituskerran tavoitteita. Joskus on hyvä treenata huolellisesti vain jotain yksittäistä kohtaa, jos siinä tuntuu olevan hankaluuksia. Pitää vaan päättää, että eteenpäin ei mennä ennenkuin kohta on hallussa. Tietenkin välillä on hyvä soittaa myös kappaletta kokonaan, ettei kokonaiskuva hämärry.
 
Nopeita juoksutuksia kannattaa treenata ensin hitaasti ja kokeilla niihin erilaisia rytmejä. Jos kappaleessa on esimerkiksi kohta, jossa on tasaisesti 16-osia, kannattaa harjoittelussa soittaa vaikkapa joka toinen nuotti pisteelisenä ja joka toinen lyhyenä. Tällaisia rytmejä on helppo keksiä itse vaikka minkälaisia. Lisäksi kannattaa soittaa erilaisella jousituksella, kuin miten kohta oikeasti menisi. Eli jos kaikki nuotit pitäisi soittaa erikseen, voi harjoitellessa keksiä erilaisia kaarituksia. Itselläni on ainakin auttanut, kun olen soittanut samaa kohtaa mahdollisimman monella eri tavalla.
 
Tässä nyt jotain minun ajatuksiani. Kerro jos joidenkin tiettyjen asioiden treenaaminen on vaikeaa, niin yritetään pähkäillä miten siitä tulisi mieluisampaa ja helpompaa.

Trillit. Ne on mun heikoin kohta. En tiedä mikä niissä on, mutta ne eivät vaan koskaan toimi, teki mitä tahansa. Pariäänet tuo kanssa omat ongelmansa, mutta niitten osaaminen on vaan jaksamisesta kiinni (trillien kanssa en tiedä miten niitä voisi harjoitella).
 
Ja Herra-X, mulla on tällä hetkellä viulumotivaatio aika maassa. Pianoa jaksaa vielä soittaa vähän enemmänkin kuin pitäisi, vaikka edessä onkin todnäk tappelua uuden opettajan kanssa (en pidä) ja 2/3 suorittaminen (vaikka olen reippaasti 3/3-tasoa, en kai saa hypätä suoraan 3/3:een). Muttajoo. Pianonsoittoa harjoitellessa ei ole aina pakko kiinnittää huomiota vähintään kymmeneen asiaan samanaikaisesti, viulussa taas on pakko ajatella aina sitä mihin sormensa työntää ja että jousta riittää ja onko puhdasta jne. Siksi kai menen aika nopeasti eteenpäin, tänä syksynä oon soittanut jo 3 eri Bachia, Chopinin valssin, yhen japanilaisen kappaleen, 1 sonatiinin, Satien Gnossienne 3:n, ja nyt työn alla on Haydnin sonaatti ja Lisztin pianokappale As-duuri, molemmat menee ulkoa ja jälkimmäistä oon soittanu vasta vajaan viikon.

Trillit. Ne on mun heikoin kohta. En tiedä mikä niissä on, mutta ne eivät vaan koskaan toimi, teki mitä tahansa. Pariäänet tuo kanssa omat ongelmansa, mutta niitten osaaminen on vaan jaksamisesta kiinni (trillien kanssa en tiedä miten niitä voisi harjoitella).
 
Varmaanki jostain kouluista löytys ohjeita. Tai sitten siltä opettajalta.

EDIT: Vielä nuista asteikoista tiedustelisin tältä palstamme viralliselta sellistiltä, ja miksei muitakin. Mitenkäs tärkeitä ne ovat kehittymisen kannalta? Kun ei oikein inspiroi...
 
Kyllähän ne asteikot tunnollisesti harjoiteltuna kehittävät kovasti asema- ja otelautatuntumaa joten sikäli ovat oikein hyödyllisiä vaikka välillä kieltämättä aika puuduttavia.
 
öh.. kymmenen vuotta selloa takana ja asteikot ei oo vielä hallussa!? vai ymmärsinkö nyt jotain väärin? :D
 
Asteikkojen vaatimustaso luonnollisesti nousee sitä mukaa kuin kappaleetkin vaikeutuvat. 1/3-tutkinnossa soitettavat yhden oktaavin asteikot eivät ole ihan sama asia kuin vaikkapa tolppa-ykkösen nelioktaaviset asema-asteikot ja kolmi- ja nelisoinnut. Asteikkoja voi treenata vaikka koko ikänsä eikä se tarkoita että silti osaisi ne täydellisesti.

1/3-tutkinnossa soitettavat yhden oktaavin asteikot...
hei, mä soittelen jo kax-oktaavisia asteikoita. whoooa! :D
 
..eivät ole ihan sama asia kuin vaikkapa tolppa-ykkösen nelioktaaviset asema-asteikot ja kolmi- ja nelisoinnut.
Uskon..
oftpic: millasia asteikoita kitaran soitossa tulee sitten noiden kaks-oktaavisten jälkeen? tuleeko kanssa noita mitkä tossa kerroit ja minkälaisia ne käytännössä on?
 
tai voinhan mää ylihuomenna opettajaltakin kysyä ,mutta vastakkaa jos kerkeette..

öh.. kymmenen vuotta selloa takana ja asteikot ei oo vielä hallussa!? vai ymmärsinkö nyt jotain väärin? :D
 
Niin siis yleensä soittelen asteikoita vain ennen tutkintoja.
 
Mm. Asiaan liittyen voisin suositella kirjaa nimeltä Lahjakkaan Viulistin Kasvatus. Sopii myös ei viulisteille.

Mm. Asiaan liittyen voisin suositella kirjaa nimeltä Lahjakkaan Viulistin Kasvatus. Sopii myös ei viulisteille.
 
Mitäs kaikkee siinä kirjassa on ?

hei, mä soittelen jo kax-oktaavisia asteikoita. whoooa! :D
 
Uskon..
oftpic: millasia asteikoita kitaran soitossa tulee sitten noiden kaks-oktaavisten jälkeen? tuleeko kanssa noita mitkä tossa kerroit ja minkälaisia ne käytännössä on?
 
Mulla ei ikävä kyllä ole hajuakaan kitaran asteikkovaatimukista, joten parempi että kysyt opettajaltasi ellei täällä joku kitaristi ehdi kertoa ensin.

Mitäs kaikkee siinä kirjassa on ?
 
No siis kaikkea viulistin kasvatukseen ja harjoitteluun liittyvää. Itselle ainakin oli hyötyä tuon kirjan lukemisesta. Ja oma kitaraopettajani suositteli tuota minulle, että ei siis ole pelkästään viulusteille

Olen sekä viulunsoiton- että pianonsoiton opettaja. Ammatikseni teen ensimmäistä. Pätevyys tuli aikoinaan hankittua kumpaankin. Omasta näkökulmastani kuvailemasi tilanne on hyvin tyypillinen.
Taiteellisesti ja teknisesti virheettömän musiikkielämyksen aikaan saaminen lienee yhtä vaikeaa kummallakin instrumentilla. Harrastelijapohjalta pianonsoitto on kuitenkin todella paljon yksinkertaisempaa. Pitää kuitenkin muistaa, että kehittyäkseen yhtä perusteellisesti pianistina ei riitä, että soittaa oikeita koskettimia. Jos opettajasi on pätevä ja sitä mieltä, että kannattaa suorittaa 2/3, kannattaa noudattaa hänen neuvoaan!
D-kurssin suorittaminen viulussa on jo iso asia. Keskustele heti opettajasi kanssa niskan kipeytymisestä. Ammattiviulisti pystyy kyllä soittamaan tuntikausia ilman kiputiloja. Soittoasennon on pakko olla kohdallaan, sillä muuten soittonautinto kärsii, eikä tulos ole hyvä.
Missään musiikissa tutkintojen suorittaminen ei saa olla keskeistä. Jotenkin kirjoituksestasi saa sen kuvan, että niiden suorittaminen on sinulle kaikista tärkeintä. Mihin on jäänyt nautinto kappaleiden soitosta? Viulun D-kurssin konsertoista löytyy aivan mahtavia helmiä, pikkukappaleista nautinnollisia makupaloja (suosittelen Erkki Melartinin Elegiaa, g-molli; kappale sisältää koko suomalaisen sielunmaiseman) ja Kreutzerin etydeistäkin mielenkiintoisia haasteita.
 
Mikä trilleissä on vaikeaa? Onko ongelmana kenties puristus?
 
Harjoitteluvinkkinä voisin antaa seuraavaa:
Asteikolla aloitteminen on hyvä alku; soita viikko samaa asteikkoa. Laadukkaasti ja hyvällä intonaatiolla.
-Schradieck: asteikon asemesta vaihteluksi ja täydennykseksi
 
-Mikä etydivihko sinulla on käytössä?
Suosittelen Kreutzeria, numero ykköstä voi soittaa kaikilla mahdollisilla jousituksilla
 
-Soita edeltäviä tekniikkaharjoituksia noin puolet ajasta
 
Sitten pidä tauko. venyttele ja juo jotain. kuuntele levyltä kappaleita, D-kurssin ohjelmistoakin löytyy levytettynä huomattavasti.
-valitse sinua itseäsi kiinnostava kappale tai konsertto. Mieti, mistä se kertoo. Musiikki on muutakin kuin nuotteja paperilla.
 
Viulunsoitto on todella vaativa laji, oikoteitä osaamiseen ei ole. Loppupeleissä tyydytys onnistumisesta on ylittämätön!
 
Toivotan sinulle harjoitteluintoa kumpaankin soittimeen!

Hei kiitos kamalasti, vinkit kuulostaa tosi hyödyllisiltä.
 
Noista tutkinnoista: Luulen että olen joutunut musaopiston painostuksen alaiseksi, kun siellähän soitto on yleensäkin aika tutkintokeskeistä. Paineita itselle on tullut siitä, kun 16-vuotiaana sanottiin 3/3-tutkinnnon palautteena "olisit saanut erinomaisen, mutta olet liian vanha" (sain siis kiitettävän). Tästä lähtien on ollut vähän paha maku suussa, välillä lievempänä, välillä vähän enemmän. Pianossa taas soittaisin mieluiten vain omia suosikkikappaleita, mutta tutkinnot ajavat tutustumaan muihinkin kappaleisiin, mikä on hyväkin asia, mutta nyt ärsyttää kun tuntuu siltä että tutkinnot vain hidastavat etenemistä. Viulussa tutkinnot tuo ahdistusta, pianossa taas ärsyttää.
 
Kreutzeriin (etenkin ykköseen) on tullut tutustuttua, koko kesä meni aika pitkälti jousitekniikan parissa. Shradiekia soitin viime vuonna, ja siihen voisi taas palata, tällä hetkellä se vain kulkee aina mukana koskemattomana. Nyt työn alla on pari Kreutzerin etydiä (toinen kielenvaihtoja ja pitkiä kaaria ja toinen sormijumppaa) ja Kabalewskin konserton 1. osa, joka pitäisi esittää kuukauden päästä. Mahtava konsertto, vaikka kun kuuntelee sitä Oistrahin soittamana niin meinaa masentua :)

Pahoittelut tästä spämmäämisestä oman viestin perään, mutta apua kaivattaisiin:
 
Miten te silloin kauan sitten opitte tekemään nättejä trillejä? Tiedän että tämä on nyt vähän epätoivoista, mutta ärsyttää kun kuukauden päästä on konsertti ja kuulostaa hirveeltä tällä hetkellä kaikki muuten niin nätit kohdat...