Klassinen ›

Fredrik Pacius kuuluu säveltäjänä tai paremminkin sävelittäjänä siihen kategoriaan, joka osoittautuu luomistyössään häpeilemättömäksi ja ehkä osin häikäilemättömäksikin vanhoilta ja kunnioitetuilta mestareilta omaksuttujen, jo kertaalleen kontekstissaan menestyksekkäästi hyödynnetyn materiaalin uudelleen kierrättäjäksi, kuten puusta tehdyn paperinjalostuksen kautta toiletteihin tiensä roskiksesta löytäneet vessapaperirullat taikka paremman vertauskuvan puutteessa musiikilliseksi pörssikeinottelijaksi, joka ostaa ja myy heti samantien pois kaikki osakkeensa; vaikka Viroon, pyydän anteeksi, jos näin rankkaa ja vahvasti rahalle haiskahtavaa ilmaisua uskaltaa sen koommin edes tarpeisiina hyödyntää, mikäli nämä esitetyt tarpeet eivät palvele aivan välttämättömiä perustarpeita, kuten ulostaminen et cetera: Anteeksi, taas sanoin sen. Yritän nyt vastedes olla ihmisiksi, sallittehan sen toki tapahtuvan?
 
Ellei sitten voi jopa puhua varsinaisesta trokauksesta, bootleggaamisesta tai plagioinnista. Tämä käy ilmi paitsi meidän kaikkien eestiläisten ja suomalais-ugrilaisten hyvin tuntemasta palkintojenjakoseremonioissa elimellisesti palvelevasta, kanallistuntoja ja lippua salkoon nostattavasta, käyttö-ohjelmiston funktiota täyttävästä saksalaisesta juomalaulutraditiosta siinneestä ja kummunneesta Maamme-laulusta, jonka sävel on siis Paciuksen kierrättämä ja osakkeina ostamaansa kovemmalla hinnalla poismyymä.
 
Myös esim. Kyproksen prinsessa-näyttämömusiikin kuoronumeroista ja etenkin ns. Naurukuorosta Lemminkäiselle, joka vaikuttaa häpeämättömältä muistumalta ja lainalta kopioituna Haydnin rakastetun Vuodenajat-oratorion Talvi-jaksosta, muunneltua säkeistölaulua muistuttavasta Hannan sopraanoaariasta kuoron kertosäkeineen kansanballadin tyyliin, jonka lomassa sopraano-soolon ja kuoron altertaatiossa kuoro kommentoi Hannan kertomusta kansanjoukon toisinan ponneekkaastikin huudahtavin ja vaativasävyisin ja kantaaottavin pisteliäin välihuomautuksin-ja kysymyksin, kuten eduskuntasalissa ainakin on tapana tehdä hallitukselle; näiden repliikkien tuodessa hyppysellisen aromikasta dramatiikka-pippuria muutoin varsin säyseästi virtailevaan luontevan harmittomaan melodisesti muunneltuun mollissakin käytettyyn viehätysvomaiseen kroatialaiseen sävelmään, joka sitten kuoron viimeisen kertosäkeen sisääntulon aikana äityy ja yltyy raivokkaisiin onomatopoeettisiin nauraviin tempoltaan kiihtyviin hahahaa-repetitioihin.
 
Paciuksen paljon soitetut, mutta suhteellisen vähän sanovat näyttämöteokset muodostavat kuin valtavan myymälän; näyttämömusiikin suurimpana hankkijana maassamme. Eikä hänen koko musiikillinen järjestelmänsä pysty antamaan musiikille alkuperäisyyden tuntua, kyeten tarjoamaan vasta toisen käden tavaraa.
 
Siinähän tyttönenkin saa muuten kunnon pusu poskelleen.
 
Hannan aariasa Kuoro-ja soolo-osuuksien vuorotteleva käsittely tuo eittämättä tyyliltään mielen musiikillisesti toki paljon lumoavamman ja merkittävämmän Estrella-prsinsessan Metsästysaarian kuoron metsästys-huutoineen käyrätorvisignaalien kera tai Kurtin orientaalisen tenoriarian Pedrillon h-molli romanssin henkeen Der Graf von Gleichenista, jotkla kumatkin tänään kuuntelin.

Paciuksen musiikkiia en ole kuullut Maammelaulua lukuunottamatta. Tuosta kyseisestä veisusta en juurikaan perusta.
 
Eikös tässä jokin aika sitten käytä keskustelua tuon laulun asemasta ja ehdotettu, että Sibeliuksen Finlandia-hymni korvaisi sen ja onko totta, että alunperin Finlandia-hymni ei sisältänyt sanoja lainkaan vaan ne lisättiin jälkikäteen?
 
(Anteeksi aiheesta lipsumiseni.)
 
edit: ymmärrettävyys ennen kaikkea...

Muokkausta: Hutia painoin. Poistakaa tämä.

Paciuksen musiikkiia en ole kuullut Maammelaulua lukuunottamatta. Tuosta kyseisestä veisusta en juurikaan perusta.
 
Eikös tässä jokin aika sitten käytä keskustelua tuon laulun asemasta ja ehdotettu, että Sibeliuksen Finlandia-hymni korvaisi sen ja onko totta, että alunperin Finlandia-hymni ei sisältänyt sanoja lainkaan vaan ne lisättiin jälkikäteen?
 
Maammelaulu ja Viron "Mu Isamaa" -kansallishymni ovat häkellyttävän samankaltaisia ja eilenkin seisaaltani lakki kourassa tuota hymniä kuunnellessani tuntui juhlavasti siltä, kuin Suomelle olisikin tullut sekä ensimmäinen että toinen sija Hartwall -areenalla pidetyssä esteratsastuskilpailussa.
 
Koska virolaiset eivät halua muuttaa kansallishymniään, voisivat mielestäni suomalaiset muuttaa kansallishymninsä vaikkapa Sulho Rannan säveltämään ja Martti Haavion sanoittamaan kansansävelmään 'Vain pieni kansanlaulu', jossa lauletaan linnuista, valituksesta, lehtipuista, sinisestä ja autiosta maasta.
 

Vain pieni kansanlaulu,
 
ja sanoja ei ole ollenkaan,
 
vain pieni kansanlaulu,
 
ei sanoja ollenkaan.
 

Vain tuoksua mintun ja ruusun,
 
jota tuuli kantaa tullessaan,
 
vain tuoksua mintun ja ruusun
 
tuo tuuli tullessaan,
 
vain yksinäinen lintu,
 
joka synkeällä kedolla valittaa,
 
vain yksinäinen lintu,
 
joka kedolla valittaa.
 

Vain autius lehtipuissa
 
ja sininen rakkauden kryytimaa,
 
vain autius lehtipuissa,
 
sininen, autio maa.

toihan on joku blues-veisu! :)
 
säe. kertaus säe. kertaus.
 
edit: kyllä sais maamme laulun vaihtaa Filandia hymniks. se on parempi, jeps.

edit: kyllä sais maamme laulun vaihtaa Filandia hymniks. se on parempi, jeps.
 
Mutta sitten sekin veisu olisi pilalla, pelkään.