Johdattelevat alkusanat; prologi:
"I need your help", anoi Sibelius jenkeiltä USA:ssa liikkeelle lasketussa postimerkissä, kun venäläiset Suomea pommittivat.
Yes, I will, vastasi Kuula, ja lisäsi; "Että lähempääkin apua on tarjolla", kirjoittaen musiikillisessa esseessän Heikki Klemetille, että "Ryssiltä puuttuu musiikista syvyyttä ja kokonaisuutta ja se on jokseenkiin matalaa". Hänen "ennen, muttei enää niin tulisieluisesti rakastamassaan Tsaikovskissakin on paljon kapakkamaisuutta, jota hän vihasi", kuten joskus itseäänkin.
Ja Rimskyn jousikvartetosta G-duuri, että "on suoranainen häpeä kirjoittaa sellaista nykyaikana", jossa kontrapunktinen käsittely ei sano mitään, ollen rutikuivaa ja olematonta, poissaolollaan loistaen. Kuula näet ihaili Bachia ja Wagneria, kuten Debussyäkin, joiden musiikista löytyi mielestään paljon musiikillista ravintoa.
Sääli vain, että myös Sibeliuksen alkutuotanto III-sinfoniaan asti ja monet tilapäisteokset myöhemmiltä vuosiltakin ovat tsaikovskilaisuuden läpitunkemia sentimentossaan ja heijastelevat monin tavoin tsaikovskin sentimentaalista musiikillista ilmaisutaidetta ja voisivat leimallisen tyylinsä puolesta kuulua Joutsenlammen eräisiin balettikohtauksiin; kuten sarja viulule ja orkesterille todistaa.
Vai olisiko sittenkin pitänt rakentaa osin fiktiiviselle tarinalleni kehyskertomus; Sibeliuksen näet väitettiin kuljeskelleen Ainolan mailla metsästryskivääri kainalossa ja ampuneen alas viholliskoneita, vaikka musiikillisesti olikin yhteistä alkujuurta.
Italialaisia Kuula vertasi venäläisiin, vaikka ovat ehjempiä.
Myös Mendelssohn sai Kuulalta tuomio, tai jossei muuta, niin huutia.
Eipä ollutkaan siis sattuma, että Kuula opiskeli Bolognassa kontrapunktia ja oli muutenkin mieltynyt polyfoniaan yhtenä olennaisena musiikillisena ilmaisukreinona, ja sävellystuotannossaan keskeisenä sävellysteknisenä metodina ja proseduurina. Kuten esim. pianotriossa, jossa melodialinja saataa jakantua 3-ääniseksi polyfoniseksi kudokseksi. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
noista puheista on nykyaikana hyvin vaikea sanoa mitä niillä on siihen aikaan tarkoitettu. sanojen merkitykset tuppaavat muuttumaan.
mä miellän kapakkamusiikin esimerkiksi ragtimena, josta pidän kovin sillä perusteella mitä olen kuullut.
scott joplin = jenkkien johann strauss
Kuula vertasi mm. Italialasta Capriccoa huonosti tehtyyn maalauksiin, jossa Fondi, ilm. tausta eli meri on väärin ja luokilla, mkä ilmenee joka tahdista ja joku teatterinainen esiintyy meren äärellä; veteliä tunteita jne.. Siksi hänen mielestään, vaikka venäläisessä musiikissa onkin paljon hyvää, niin se kuitenkin silminpistävien heikkouksiensa vuoksi ei kelpaa miksikään mallimusiikiksi.
Hän vertasi saksalaista musiikkia ravitsevaan liharuokaan ja venäläistä johonkin jälkiputinkiin. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
"Ne jotka eivät ymmärrä kokonaisuuksien kauneutta ovat kärkkäitä osoittamaan sormella yksityiskohtien näennäisiä epäloogisuuksia."
Kotitekoinen mietelause by Risto 2005
Influence by Platon 410-480 eKr.
Toihan oli aika hyvä.
Tsaikovskista kyllä tykkään, en tosin kaikesta. Välillä se sentimentaalisuus on tosiaan vähän liian ylitsevyöryvää, mutta kyllä Tsaikovski osaa syvällinenkin olla niin halutessaan. Eipä hänelläkään mikään yksinomaan onnellinen elämä ollut, joten on luonnollista että se kuuluu jossain hänen musiikissaan. Rokokoo-muunnelmat sellolle ja orkesterille on upea, samoin Serenadi jousille ja Romeo&Julia -alkusoitto. Esim. Viulukonsertto taas edustaa sitä vähän imelämpää osastoa. "Mitäs sinä teet työkses?" "Minä olen muusikko." "Ai... jaha. Onkos vaimos sitten oikeissa töissä?" |
megatherium
wrshredder
risto
sellisti