Klassinen ›

Sangen yleisluontoinen varaus Sibeliuksen taidetta koskienhan tämä kiistämättä on, mutta en malta olla kysymättä teiltä seuraavaa seikkaa?
 
Häiritsevätkö pitkät ja paikallaan pysyvät staattiset urkupisteet ja harmoniat Sibeliuksen sinofioissa teidän musiikillisia makuhermojanne-ja tottumuksianne, mikäli olette mieltyneet yksinomaan galanttiin taiteeseen?
 
Olen nimittäin kuullut, että muuatta näytelijäteatterinjohtajaa mahdollisesti sattaa häiritä aniharva urkupiste Schubertin tuotannossa, joka muutoin on tekstuuriltaan äärimmäisen eläväistä musiikkia. En tiedä mitään hänen musikin tuntemuksestaan, mutta Schubert ei valitettavasti nyt kuulu eniten urkupistettä käyttäneiden säveltäjien kategoriaan, kuten esim. Sibelius, jonka musiikissa tapaamme viljalti pitkiä ja paikallaan pysyviä staattisia kuvioita, harmonioita sekä urkupisteitä, kuten basson toonikalla kullervo-sinfonian alussa, jonka ylle kullervon teema kohoaa.
 
no niinpä niin. Intuitioni osui kuin osuikin oikeaan. Brahms, Tsaikovski ja Sibelius kuuluvat sarjaan paljon urkupisteitä käyttäneitä säveltäjiä, joilla urkupiste jää soimaan mollisoinnun terssillä. Kuten varmaan jo tiedättekin, urkupiste on yleensä bassossa paikallaan pysyvä sävel. jonka yllä harmoniat saattavat olla hyvinkin dissonoivia suhteessa urkupistesäveleen.
 
ja nythän teillä on tilaisuus kuulla oikein tuutin täydeltä roppakaupalla Sibelius-kapellimestarikilpailun finaalissa esityksiä Siben sinfonioista, joissa urkupiste jää lähes maneerinomaisesti tuon tuostakin soimaan, toisinaan epämääräistä matalien soittimien murinan ja kuin tyhjyydestä kasvavien mahtipontisten töräysten lisämausteeksi.
 
Suosittelen, että kannattaisi itse kunkin tustustua oman maansa musiikkin, ennen kuin alkaa soittamaan suutaan vasten parempaa tietoa.

Ei ärsytä.
 
E: Suosittelen, että kannattaisi itse kunkin tustustua oman maansa musiikkin, ennen kuin alkaa soittamaan suutaan vasten parempaa tietoa.
 
Kenelle tämä on suunnattu?

Onkos tämä urkupiste nyt sama kuin borduunaääni tai poppareiden ilmaisu drone? Ja milloin tuo kapelimestarikilpailu käydään? Minä sävelsin eilenillalla poppiteoksen kertosäkeen jossa basso soittaa vain a:ta ja kitarallakin tämä kieli on joka soinnussa vapaana. Tuon varaan saa rakennettua mielestäni hienojakin juttuja. Olisi mielenkiintoista kuulla miten Vanha Mestari näitä käyttää. Intialaisessa musiikissahan borduunoita on paljon, ja post-rock tuntee dronen myös. Esim. Toolilla (vaikkei tämä ihan post-rockia ole) on paljon droneääniä. Mutta nämä eivät kyllä tosiaan ole klassista kamaa :)
 
-Kamikaze Kettunen

Borduuna eli urkupiste oli musiikin peruskivi ennnen sointujen aikaa -ja ennen duurimollihommelia.
 
Sitä perua ovat vanhimmat borduunasoittimet, kuten jouhikko, kampiliira ja säkkipilli. Uruisatkin löytyi viknksottimet borduunan kytkemiseksi päälle.
Samaa tehtävää toimittivat monien eri soittimien vapaana värähtelevät resonanssikielet.
Löyttyhän niitä tosi monia laulukulttuurejakin, joissa borduuna on tärkeä.
 
Ja se pörräys kuulostaa peevelin hienolta vielä tänäänkin! Ehkä harmoniakäsitys on palaamassa muutaman vuosisadan harharetkiltään takaisin siihen mikä on totta eikä komeljanttarien venkoilua? Heh.
 
Tai sitten minä olen antiikkikorvainen ja yksinkertainen.

Häiritsevätkö pitkät ja paikallaan pysyvät staattiset urkupisteet ja harmoniat Sibeliuksen sinofioissa teidän musiikillisia makuhermojanne-ja tottumuksianne, mikäli olette mieltyneet yksinomaan galanttiin taiteeseen?
 
Miten galantti (=eräs 1700-luvun musiikkityyli) liittyy Sibeliukseen tai edes Schubertiin?

Miten galantti (=eräs 1700-luvun musiikkityyli) liittyy Sibeliukseen tai edes Schubertiin?
 
Tekstuuri lienee huomiotaherrävässä määrin eläväisempää ja liikkuvampaa kuin Sibeliuksen jäyhä, lisäksi usein modaalisuutta lähestyvä sävelkieli luonnollisessa mollissa, joka vastaa aiolista kirkkosävellajia, noudattaen hyvin pohjoismaalaiseksi luokiteltuja tyylipiirteitä.
 
Myös esim. Kullervon 1. osan muotoklielen kömpelyys, ilman orgaanista jatkuvuutta, (itsestään selvyys rokokoomusiikissakin),ja jossa Kullervossa taitteesta toiseen siirrytään kavamaisesti välikkeiden ja kesuurien avulla, sekä teeman paikoin kansanlauluun pohjaava suomalainen sävel; "niin minä neitonen sinulle laulan". Kontrapunktinen työskentely on Kullervossa vielä hyvin koulupoikamaisyta pääteeman liitettyine vasta-aiheineen.

Tekstuuri lienee huomiotaherrävässä määrin eläväisempää ja liikkuvampaa kuin Sibeliuksen jäyhä, lisäksi usein modaalisuutta lähestyvä sävelkieli luonnollisessa mollissa, joka vastaa aiolista kirkkosävellajia, noudattaen hyvin pohjoismaalaiseksi luokiteltuja tyylipiirteitä.
 
Myös esim. Kullervon 1. osan muotoklielen kömpelyys, ilman orgaanista jatkuvuutta, (itsestään selvyys rokokoomusiikissakin),ja jossa Kullervossa taitteesta toiseen siirrytään kavamaisesti välikkeiden ja kesuurien avulla, sekä teeman paikoin kansanlauluun pohjaava suomalainen sävel; "niin minä neitonen sinulle laulan". Kontrapunktinen työskentely on Kullervossa vielä hyvin koulupoikamaisyta pääteeman liitettyine vasta-aiheineen.
 
En edelleenkään ymmärrä, miksi Sibeliuksen musiikkia pitäisi verrata nimenomaan galanttiin tyyliin. Yhtä perusteltua olisi verrata sitä vaikkapa minimalismiin.

Oletko Megatherium Ylen keskustelupalstoilla nimimerkillä Mikki Hiiri? Aivan merkilleen samoja kirjoituksia löytyy kyseisen nimimerkin alta sieltä :)
 
-Kamikaze Kettunen

Oletko Megatherium Ylen keskustelupalstoilla nimimerkillä Mikki Hiiri? Aivan merkilleen samoja kirjoituksia löytyy kyseisen nimimerkin alta sieltä :)
 
-Kamikaze Kettunen
 
Eiköhän, sillä ennenkuin tänne oli rekisteröitymispakko, kirjoitti Mega tänne nimimerkillä Mikki Hiiri ja alter-egolla höpönassu.

Oletko Megatherium Ylen keskustelupalstoilla nimimerkillä Mikki Hiiri? Aivan merkilleen samoja kirjoituksia löytyy kyseisen nimimerkin alta sieltä :)
 
-Kamikaze Kettunen
 
Suurella todennäköisyydellä elämää löytyy myös aurinkokuntamme ulkopuolisesta avaruudesta. Emme ole täällä yksin. Ehkä joku vintiö kopio tekstejäni sitä mukaa, kun niitä kirjoittelen. Täytyy antaa pikkubroidille sapiskaa, jahka kerkiän. Saa pajuniemen herra töitä.

Enemmän kyllä ärsyttää neuroottinen (sinänsä mainion säveltäjän) Schubertin ylistäminen ja Rossinin/Verdin/Wagnerin/Sibeliuksen/kenenkä tahansa muun säveltäjän mollaaminen.

Ärsyttää. Sibeliusta ei meinaa jaksaa kuunnella keskittyneesti yhtä ainutta kappaletta. Vielä enemmän ärsyttää soittaa samaa säveltä pari tahtia ja sitten vaihtaa toiseen. Sibeliuksen paras sävellys on ehdottomasti d-molli viulukonserton viimeinen osa.

Ärsyttää. Sibeliusta ei meinaa jaksaa kuunnella keskittyneesti yhtä ainutta kappaletta. Vielä enemmän ärsyttää soittaa samaa säveltä pari tahtia ja sitten vaihtaa toiseen. Sibeliuksen paras sävellys on ehdottomasti d-molli viulukonserton viimeinen osa.

Ärsyttää. Sibeliusta ei meinaa jaksaa kuunnella keskittyneesti yhtä ainutta kappaletta. Vielä enemmän ärsyttää soittaa samaa säveltä pari tahtia ja sitten vaihtaa toiseen. Sibeliuksen paras sävellys on ehdottomasti d-molli viulukonserton viimeinen osa.

Ärsyttää. Sibeliusta ei meinaa jaksaa kuunnella keskittyneesti yhtä ainutta kappaletta. Vielä enemmän ärsyttää soittaa samaa säveltä pari tahtia ja sitten vaihtaa toiseen. Sibeliuksen paras sävellys on ehdottomasti d-molli viulukonserton viimeinen osa.
 
Siis onko tuon ärsytyksen syy todella urkupisteessä vai etkö muuten vaan diggaa Sibeliusta?

Siis onko tuon ärsytyksen syy todella urkupisteessä vai etkö muuten vaan diggaa Sibeliusta?
 
No joo. Näin se vähän taitaa olla. :)

Ei ärsytä. Tykkään urkupisteestä.

pidän urkupisteistä ihan sikana, mutta tähän asiaan on paha heittää mielipidettä, kun ei sibben tuotanto ole kovin hyvin tiedossa. enimmäkseen pätkiä olen kuullut, mutta sinfonia nelonen ja tapiola toimii mulle.

Comma organum on ihan kiva juttu. Paitsi kerran kun kirjoitin jousisatsia ja mietin, miksi en millään meinaa saada harmoniaa etenemään. Pari tuntia pähkäiltyäni muistin, että ainiin, olen puolikkaan biisin pöristellyt samaa ääntä bassoilla. Tunsin itseni tyhmäksi.

Siben 7 on hieno teos ja kauttaaltaan hienon taiteellisen aistin kyllästämä ja huomattavan yhtenäinenkin loogisessa orgaanisessa kehityksesään, joitakin harvoja taitteita tai ylimenoja lukuunottamatta.