Klassinen ›

(on niin kuollettavan tylsää, että piti keksiä thredi tänne..)
 
Eli ,kuinka vahvasti reagoitte kuulemaanne musiikkiin, alkaako koskaan itkettämään,pelotamaan,jännittämään,naurattamaan jne..
 
Mä kuuntelen aina kun meen nukkumaan klassista (kuulokkeilla, on pimeetä ja rauhallista), ja tässä taannoin kuuntelin Sibeliuksen Finlandian, ja siinä finlandiahymnin kohdalla pääsi vähän tippa linssiin kun tuli mieleen väkisinkin suomen sodat jne..
 
Ja sitten kun kuuntelee jonkun terhakan marssin ,niin on tarmoa täynnä. Ja jossain Chopinin valssissa mää vaivun melkein transsiin, kun alan kuvittelemaan kaikkia juttuja..
 
Entä te ,millain on?

Shostakovits on niin traaginen, ajatteleva ja tavallaan ylevä ja rehellinen, että se kyllä aina koskettaa
 
Bach tuo sellaisen turvallisen kotoisan ja rauhallisen olon yleensä -kaikki on paikallaan ja hyvin

No riippuu niin musiikista. Joskus saatan alkaa hiljaa tärisemään musiikin ansiosta, välillä kylmienväreiden ryöpyt tekevät elämästä elämisen arvoisen. Musiikki on parasta huumetta! Itselläni ei kovin äärimmäisiä kokemuksia tällä saralla kuitenkaan ole ollut, enkä niitä kaipaakaan. Musiikki on ihanaa!

Shostakovits on niin traaginen, ajatteleva ja tavallaan ylevä ja rehellinen, että se kyllä aina koskettaa
 
Pitääkin tutustua.. kuullostaa hyvältä :)

Pitääkin tutustua.. kuullostaa hyvältä :)
 
5. sinfonia kolahti ainakin mulle heti -se voi olla hyvä kipale mistä aloittaa

Eli ,kuinka vahvasti reagoitte kuulemaanne musiikkiin, ?
 
Silleen jänskästi :)

Kylmiä väreitä on kyllä tullut useastikin kappaleesta ja varsinkin herkät balladit saavat usein ajattelemaan omaa elämäänsä. En kyllä muista että mikään kappale olisi minua kuitenkaan saanut itkemään. Klassinenmusiikki ja hevi saavat ainakin minulla synnytettyä suurimmat tunteet.Välillä tulee sellainen olo joistain sävellyksistä että "vähä siisti juttu tossa!"

5. sinfonia kolahti ainakin mulle heti -se voi olla hyvä kipale mistä aloittaa
 
7. on kans hyvä.

7. on kans hyvä.
 
monta hienoa sinfoniaa mies väsäsi!

En kyllä muista että mikään kappale olisi minua kuitenkaan saanut itkemään.
 
Minut sai kerran King Crimsonin - Night Watch, taisipa olla vielä jokin livetaltiointi. Kyyneleet on tullut silmiin useastakin kappaleesta, mutta kunnon itkua en ole saanut kuin tuosta yhdestä. Nämä kyynele biisitkin ovat olleet lähinnä tuosta proge osastosta. Yksi klassiskipale tulee mieleen ja se oli (muistaakseni) Stravinskyn Es-duuri konsertto. Oi.

Tanssin keskellä yötä pakanallisia tansseja ilkosillani Bela Bartokin soidessa. Joskus kuvittelen että osaan taikoa.

ehkä yksi vahvimmista reaktioista oli kun vaivuin euforiseen transsiin, tosin kyseessä ei ollut länsimaisen taidemusiikin teos.

ehkä yksi vahvimmista reaktioista oli kun vaivuin euforiseen transsiin, tosin kyseessä ei ollut länsimaisen taidemusiikin teos.
 
Mistä tiedät ettet vaan nukahtanu :)

Mistä tiedät ettet vaan nukahtanu :)
 
transsi ei ole sama asia, kuin uni.
 
http://www.answers.com/trance

transsi ei ole sama asia, kuin uni.
 
http://www.answers.com/trance
 
Brilliant!
mikä kappale se oli?

Kyllä mä itken aika usein. Aikalailla kaikki tunnetilat on tullut koettua musiikkia kuunnellessa. Oksentanut en ole (vielä) kertaakaan.

Brilliant!
mikä kappale se oli?
 
en muista biisiä. levy oli killing joken firedances...ihan sairasta kamaa.

tanssin keskellä yötä pakanallisia tansseja ilkosillani Bela Bartokin soidessa
 
Vasta vähän Bartokia kuunnellut, mutta pahasti siltä näyttää, että perässä tullaan.

Tunnelmat vaihtelee laidasta laitaan. Voimakkaita ne yleensä aina ovat, olivat sitten mistä ääripäästä tahansa. Jotain oikein mahtavaa biisiä kuunnellessa (niin kuin nyt esim. juuri Bartokin Konsertto orkesterille ja varsinkin sen finaali) tuntuu kuin oikein hengästyisi ja posketkin punottaa.

Oksentanut en ole (vielä) kertaakaan.
 
kuuntele david hasselhoffin 'i've been looking for freedom' ja pääset takuulla ainakin lähelle yrjöämistä.