Klassinen ›

Kertokaahan nyt ihan suoraan, mitä mieltä olette nykymusiikista!
 
Huomasin tuolla aiemman threadin, jossa keskusteltiin siitä, onko Suomessa hyviä nykysäveltäjiä. Keskustelu oli hieman laimeaa, eikä kukaan oikein ottanut kantaa siihen, mikä on hyvää nykymusiikkia.
 
Tulevana säveltäjänä minua kiinnostaa, minkälaisia asioita pidettä musiikissa tärkeinä. Millaista on esteettisten ihanteidenne mukainen musiikki? Pidättekö modernista Kilpiöstä vai sekatyylisestä Mäntyjärvestä?
 
Antaa tulla!

Kertokaahan nyt ihan suoraan, mitä mieltä olette nykymusiikista!
 
Kiva, että on olemassa moista. Mukava sitä on kuunnella.
 
Huomasin tuolla aiemman threadin, jossa keskusteltiin siitä, onko Suomessa hyviä nykysäveltäjiä. Keskustelu oli hieman laimeaa, eikä kukaan oikein ottanut kantaa siihen, mikä on hyvää nykymusiikkia.
 
Turhauttaa kiistellä makuasioista ja nykymusiikin kenttä on aika laaja noin yksiselitteisesti rajattavaksi.
 
Tulevana säveltäjänä minua kiinnostaa, minkälaisia asioita pidettä musiikissa tärkeinä. Millaista on esteettisten ihanteidenne mukainen musiikki? Pidättekö modernista Kilpiöstä vai sekatyylisestä Mäntyjärvestä?
 
Minä itse pyrin olemaan mahdollisimman kaikkiruokainen ja löytämään kustakin teoksesta(hassun homonyyminen sanapari) sen itsensä ja tyyliseikkojensa vaatiman lähestymistavan sen sijaan, että pohtisin, täyttääkö se minun esteettisiä kriteerejä. Ei vaikkapa Cagea ja Prokofjevia voi verrata keskenään. Kovin erilaisia tuntuvat olemaan.
 
Antaa tulla!
 
Krapula ja väsyttää, niin ei viitsi.

Turhauttaa kiistellä makuasioista ja nykymusiikin kenttä on aika laaja noin yksiselitteisesti rajattavaksi.
 
Tarkoituksena ei olekaan kiistellä, vaan keskustella sivistyneesti. ;)
 
Koko kysymys perustuu sille, että nykymusiikin kenttä on laaja. Mikä osa siitä on ihmisten mielestä roskaa? En todellakaan aio ruveta tappelemaan siitä, mikä on hyvää nykymusiikkia ja mikä ei. Puhtaasta uteliaisuudesta vaan tiedustelen.
 
Myönnän, että olen provosoiva, mutta se sallittakoon. Vai?

No jos ajatellaan, että musiikin peruselementit ovat edelleenkin ne tutut rytmi, melodia ja harmonia, niin osaamatta mainita erityisesti ketään nimeltä, minusta hyvää (nyky)musiikkia on aina sellainen, jossa nämä kaikki on otettu huomioon. Tietysti välillä korostuu joku näistä, ehkä jopa muiden kustannuksella, mutta jos jokin puuttuu kokonaan, on teoksen synnyttämä mielikuvakin jotenkin puutteellinen.

No jos ajatellaan, että musiikin peruselementit ovat edelleenkin ne tutut rytmi, melodia ja harmonia, niin osaamatta mainita erityisesti ketään nimeltä, minusta hyvää (nyky)musiikkia on aina sellainen, jossa nämä kaikki on otettu huomioon. Tietysti välillä korostuu joku näistä, ehkä jopa muiden kustannuksella, mutta jos jokin puuttuu kokonaan, on teoksen synnyttämä mielikuvakin jotenkin puutteellinen.
 
Ovatko luonnonharmonioihin perustuvat sävellykset, kuten nyt tuokin Ligetin käyrätorvikonsertto, hyvää musiikkia melodisen aineksensa miltei täydellisessä triviaalisuudessa, sekä substanssinsa olemattomuudessa? Kaunista musiikkia se ei ainakaan ole, pikemminkin kysymys on erikoisuuden tavoittelusta ja uusien ilmaisukeinojen etsimisestä hinnalla millä hyvänsä. Hänhän kait sanoi kokeilleensa itsekin jotakin mitä kukaan aikaisemmin ei ollut kokeillut.

No jos ajatellaan, että musiikin peruselementit ovat edelleenkin ne tutut rytmi, melodia ja harmonia
 
+sointiväri
 
Ainahan näistä on vähintään pari mukana. Ei näitä voi mitenkään unohtaa ja sivuuttaa musiikin puitteissa. Paitsi Cagen, La Monte Youngin, Rileyn ja Reichin tuotannossa on jo sitten muitakin parametrejä etsitty. Hyvää taidetta, mutta enemmän performanssina minä monia teoksia pitäisin, kuin musiikkina.

Koko kysymys perustuu sille, että nykymusiikin kenttä on laaja. Mikä osa siitä on ihmisten mielestä roskaa? En todellakaan aio ruveta tappelemaan siitä, mikä on hyvää nykymusiikkia ja mikä ei. Puhtaasta uteliaisuudesta vaan tiedustelen.
 
Tämä on siis sellainen mitä musiikkia kuuntelet mieluusti galluppi.
 
Mulla menee ainakin vähän kaikki. Parhaat päältä, mutta en minä mitään tyyliseikkoja halua lähteä karsastamaan.

rytmi, melodia ja harmonia, niin osaamatta mainita erityisesti ketään nimeltä, minusta hyvää (nyky)musiikkia on aina sellainen, jossa nämä kaikki on otettu huomioon.
 
Miten mielestäsi kuulee musiikista, että onko nämä kaikki otettu huomioon. Esim. Webernillä kaikki on tarkkaan harkittua, kuuletko sinä sen? (En epäile musikaalisuuttasi tai mitään vastaavaa, vaan yritän vaan ymmärtää mitä tarkoitat.)
 
Ja miten määrittelet melodian? Onko melodia pakko olla? (Vrt. Ligeti: Atmospheres)

Ovatko luonnonharmonioihin perustuvat sävellykset, kuten nyt tuokin Ligetin käyrätorvikonsertto, hyvää musiikkia melodisen aineksensa miltei täydellisessä triviaalisuudessa, sekä substanssinsa olemattomuudessa? Kaunista musiikkia se ei ainakaan ole, pikemminkin kysymys on erikoisuuden tavoittelusta ja uusien ilmaisukeinojen etsimisestä hinnalla millä hyvänsä. Hänhän kait sanoi kokeilleensa itsekin jotakin mitä kukaan aikaisemmin ei ollut kokeillut.
 
Onko musiikin oltava kaunista? Millaista on mielestäsi kaunis musiikki? Onko erikoisuuden tavoittelu hyvä vai huono asia?
 
Itselläni on hyvin voimakas mielipide kyseisestä Hampurin konsertosta, mutten hyökkää kimppuusi, vaikka sinun mielipiteesi olisi erilainen kuin minun.

Minä ahdistelen teitä kaikilla kysymyksilläni, koittakaa kestää.

Miten mielestäsi kuulee musiikista, että onko nämä kaikki otettu huomioon. Esim. Webernillä kaikki on tarkkaan harkittua, kuuletko sinä sen? (En epäile musikaalisuuttasi tai mitään vastaavaa, vaan yritän vaan ymmärtää mitä tarkoitat.)
 
Ja miten määrittelet melodian? Onko melodia pakko olla? (Vrt. Ligeti: Atmospheres)
 
En tunne Weberniä erityisen hyvin, mutta eikös hänen musiikilleen tyypillistä ole eräänlainen pointillismi, siis todella lyhyistä, erillisistä motiiveista koostuva kokonaisuus? Tunnen teoksen 4 stücke für streichquartett, ja se pitää kieltämättä otteessaan koko lyhyen kestonsa, vaikka rakentuukin melko irrallisista palasista. Sen kappaleen kohdalla melodia ei ole pääosassa, mutta rytmi, harmoniat ja sointivärit on todellakin tarkkaan mietitty. Ylipäätään sanoisin, että juuri nykymusiikin kohdalla jonkin peruselementin puute (ellei sitä osata korvata muilla) tekee musiikista jollakin tapaa tylsän kuuloista. Pitäisi kai ammattimuusikkona kyetä analyyttisempäänkin vastaukseen, mutta osaan tulkita tätä lähinnä mutu-pohjalta.
 
Ligetiäkään en erityisen hyvin tunne, mutta melodian merkitys musiikissa on selvästikin vaihdellut tyylikaudesta toiseen. Barokkimusiikin kompleksinen polyfonia kaikkine moniäänisine fuugineen tuntuu välillä jopa väheksyvän yksiäänisen melodian merkitystä. Galantin tyylin ja wieniläisklassismin aikana taas melodia tuli selvästi tärkeämmäksi muiden äänien tyytyessä säestämään sitä. Romanttisen musiikin alkupuolella sama suuntaus jatkui, mutta myöhäisromantikot kuten Wagner, Sibelius, R. Strauss ym. alkoivat jo siirtyä pitkistä, itsenäisistä melodioista lyhyempien motiivien (esim. johtoaihe) muunteluun. Nykysäveltäjistä joillekin melodia on tärkeä elementti, toisille taas ei. Ei kai melodia sävellykselle mitenkään ehdottoman välttämätön ole, jos se perustuu tehokkaasti muille elementeille, mutta kyllä minä sitä kuitenkin tärkeänä pidän.

minulla on levyllä esim. Webernin kaikki laulut ja muut vokaali-ja kuoroteokset, kuten muuten Schönbergiltäkin, jota kuitenkin arvostan edellistä, joka oli viimeksi mainitun kuuluisimpia oppilaita muodostaen Alban Bergin kanssa Wienin toisen koulukunnan, enemmän. Mutta mitä tuohon melodian merkitykseen musiikissa tulee, niin eilen, kun minun piti radiosta kuunnella RSO;n konserttia, jossa soitettiin muunmuassa Ligetiä, Nielseniä ja Stravinskyn Petrushka, unohdin valitettavasti Schubertin 18-vuotiaana säveltämää Singspieliä Claudine von Villa Bella, josta on valitettavasti säilynyt vain ensimmäinen näytös, kuunnellessani suhteellisen keskinkertaisena levytyksenä, lumoutuen kuitenkin Schubertin musiikin melodisesta kauneudesta siinä määrin, ehkäpä 2 lyhyttä ariettaa lukuunottamatta, että en muistanut, enkä lopulta halunnutkaan keskeyttää musiikillista nautintoani polyrytmiikassaan hyvin kompleksikkaan ja brutaalin nykymusiikin vuoksi, ja sitten kun vihdoin avasin radion jossakin Stravinskyn Petrushkan keskivaiheilla, olin lähes jokseenkin tyrmistynyt musiikin tyylinvaihdoksesta romattisen lämpimien kauniisti ja intiimisti soljuvien melodisten äänenpainojen vaihduttua äkisti brutaaleihin ja villisti hakkaaviin epäsymmetrisiin rytmeihin, jossa tuntui kuin rytminen kaavio olisi väännetty vinoon jatkuvalla epäiskutuksella

No jos ajatellaan, että musiikin peruselementit ovat edelleenkin ne tutut rytmi, melodia ja harmonia, niin osaamatta mainita erityisesti ketään nimeltä, minusta hyvää (nyky)musiikkia on aina sellainen, jossa nämä kaikki on otettu huomioon. Tietysti välillä korostuu joku näistä, ehkä jopa muiden kustannuksella, mutta jos jokin puuttuu kokonaan, on teoksen synnyttämä mielikuvakin jotenkin puutteellinen.
 
Eikös rummuista puutu kokonaan melodia, mutta ne voivat toimia silti aivan yksinäänkin.

Eikös rummuista puutu kokonaan melodia, mutta ne voivat toimia silti aivan yksinäänkin.
 
Onkin sitten jo toinen juttu missä määrin esim. patarummun tremoloa voi pitää musiikkina.

Onkin sitten jo toinen juttu missä määrin esim. patarummun tremoloa voi pitää musiikkina.
 
Mikäettei. Jos sen säveltäjä musiikiksi määrittelee.

Eikös rummuista puutu kokonaan melodia, mutta ne voivat toimia silti aivan yksinäänkin.
 
Luonnollisesti, muttei pelkkään rytmiin perustuvaa musiikkia kovin pitkään jaksa kuunnella, vaikka rytmi olisi kuinka kekseliästä ja vaihtelevaa. Korva alkaa kaivata jo muutakin. 15 minuutin rumpusoolot eivät liene harvinaisuus rockbändien keikoilla, mutta se onkin pääasiassa henkilökohtainen taidonnäyte; ei suurta musiikkia.

Oujjea!! Kävin kuuntelemassa Hakolan klarinettikonserton Kriikun soittamana, ja se oli PARAS suomalainen nykymusiikkiteos, jonka oon kuullut!!! Ihan huippu... Yleisö pomppas pystyyn Tampere-talossa esityksen jälkeen. Ja sitä ei kyllä yleensä tapahdu.. Huusin ku tautinen sen loputtua. :) Se oli niin vaikuttava...

Oujjea!! Kävin kuuntelemassa Hakolan klarinettikonserton... Se oli niin vaikuttava...
 
Miksi se oli niin vaikuttava?

Mutta mitä tuohon melodian merkitykseen musiikissa tulee, niin eilen, kun minun piti radiosta kuunnella RSO;n konserttia, jossa soitettiin muunmuassa Ligetiä, Nielseniä ja Stravinskyn Petrushka, unohdin valitettavasti Schubertin 18-vuotiaana säveltämää Singspieliä Claudine von Villa Bella, josta on valitettavasti säilynyt vain ensimmäinen näytös, kuunnellessani suhteellisen keskinkertaisena levytyksenä, lumoutuen kuitenkin Schubertin musiikin melodisesta kauneudesta siinä määrin, ehkäpä 2 lyhyttä ariettaa lukuunottamatta, että en muistanut, enkä lopulta halunnutkaan keskeyttää musiikillista nautintoani polyrytmiikassaan hyvin kompleksikkaan ja brutaalin nykymusiikin vuoksi, ja sitten kun vihdoin avasin radion jossakin Stravinskyn Petrushkan keskivaiheilla, olin lähes jokseenkin tyrmistynyt musiikin tyylinvaihdoksesta romattisen lämpimien kauniisti ja intiimisti soljuvien melodisten äänenpainojen vaihduttua äkisti brutaaleihin ja villisti hakkaaviin epäsymmetrisiin rytmeihin, jossa tuntui kuin rytminen kaavio olisi väännetty vinoon jatkuvalla epäiskutuksella
 
Tuo nyt on ihan sama, kuin jos kuuntelisi ensin 1000-luvun musiikkia ja sitten Mozartia. "Järkytyin, kun Mozart käyttää kolmisointuja! Ja rytmi on todella brutaalia!"
 
Et siis selkeästikään pidä juuri ollenkaan nykymusiikista. Petrushkaa ei tosin voida enää kutsua nykymusiikiksi (sv 1910-1911).
 
Onko kaikki nykymusiikki sitten brutaalia? Onko se huono asia?

Onkin sitten jo toinen juttu missä määrin esim. patarummun tremoloa voi pitää musiikkina.
 
Patarummuistahan saadaan eri säveltasoja. Parilla patarummulla voi saada aikaan mahtavaa musiikkia.