Ei tarvita kovinkan suuria ennustajan lahjoja povatakseen Väinö Raitiota (1891-1945) taidokkaasti eheäksi kokonaisuudeksi orgaanisesti punotun sinfonisen balladin opus 9 synnyttämän vaikutelman perusteella, erääksi maamme eturivin säveltäjistä kautta aikain. Siinä määrin hänen impressionistisia vaikutteita saanut neoklassismiinkiin taipuvainen tyylinsä, joka kehittyi 20-luvulla teoksissa kuten, Kuutamo jupiterissa, Antigone ja Fantasia Estatica, jossain määrin Kuulan perintöön notajen, teki vakutuksen allekirjoittaneeseen skeptismiin taipuvaiseen ja varauksellisen ennakkoluuloiseenkin kuulijaan kertakuulemalta. Vakava haastaja siis Sibeliuksellekin kotimaan kamaralla omalla sinfonisella maaperällään. Raition viljelemä keskeisin musiikin alue oli kuitenkin ooppera, joista merkittävimmiksi on mainittu kuningatar Cecilia, 2 kuningatarta jne. Muista teoksista mm. baletti vesipatsas, Fantasia harpulle, sellolle ja orkesterille ansaitsevat maininnan. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
Ainoa biisi, jonka olen kuullut oli vesipatsas ja pidin oikein kovasti. Tuli elävästi Stravinsky mieleen. Pitäisi tutustua laajemmin.
Veikkaukseni siis uusklassismiin osui napakymppiin! Intuitio ei pettänyt tällä kertaa. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
Pianokvinteton olen kuullut mutten muista siitä paljon muuta kuin että taisin kyllä tykätä. Runoelma sellolle ja orkesterille on ihan hieno, muttei taida olla sitä rohkeinta ja omaperäisintä Raitiota. Haastattelija: "Olette nyt säveltänyt 115 sinfoniaa, milloin tulee seuraava?"
Leif Segerstam: "No milloin ja milloin, mistä sen nyt tietää. Eihän sitä spermaakaan tule jos on just viisi kertaa nainut". |
megatherium
hörhö
sellisti