Klassinen ›

Albinonin Adagio'a lienee paljon soitettu hautajaisten kappelitilaisuudessa. Entä sopiiko ko. tilaisuuteen Bach'in Air?
 
Mitä muuta ko. tilaisuuteen sopivaa ehdottaisitte (en tarkoita virsiä)?

Albinonin Adagio'a lienee paljon soitettu hautajaisten kappelitilaisuudessa. Entä sopiiko ko. tilaisuuteen Bach'in Air?
 
Mitä muuta ko. tilaisuuteen sopivaa ehdottaisitte (en tarkoita virsiä)?
 
Bachin Air käy erittäin hyvin, soitin sen itse vaarini hautajaisissa aikanaan. Toisen vaarin hautajaisissa soitin Järnefeltin kehtolaulun, joka on myös hyvä hautajaiskappale. Myös esim. Mozartin Ave Verum Corpus sekä Franckin Panis Angelicus ovat tosi nättejä.

Tää oli varmaan urkukysymys? No, ei se mitään, itse soitin isäni hautajaisissa kitaralla Fugan Bachin luuttusarjasta nro 2 (oisko ollut BWV 997) Olisi varmasti hieno myös urkusovituksena.

Tiedätkö Risto sattuuko tuosta Albinonin Adagiosta olemaan sovitusta yhdelle kitaralle? Voi kyllä olla ettei kappaleen tunnelmaa saa rutistettua yhdelle soittimelle, eikä varsinkaan klasarikitaralle.

Tiedätkö Risto sattuuko tuosta Albinonin Adagiosta olemaan sovitusta yhdelle kitaralle? Voi kyllä olla ettei kappaleen tunnelmaa saa rutistettua yhdelle soittimelle, eikä varsinkaan klasarikitaralle.
 
Multa löytyy. Skannaamaan en pääse, joten lähetä yhteystiedot, niin lähetän postissa.

Multa löytyy. Skannaamaan en pääse, joten lähetä yhteystiedot, niin lähetän postissa.
 
Asiahan siis jo ratkesikin. Mulla onkin muuton jälkeen suurin osa nuoteista kellarissa laatikossa pitäisi käydä ihan kaivamassa. Mutta en varmaankaan ole sitä soitellut kun ei nyt tule yhtään mieleen. Kirjahyllystä löytyy vaan enemmän tai vähemmän aktiivista eli Dowlandia ja Bachia yms..
 
EDIT: Korjaus: Downland p.o. Dowland

Grablied auf einem soldaten, D 454. Schubertin lied, jota en ole itse asiassa koskaan kuullutkaan, kuten en keskentekoista requiemiakaan introitus ja Kyriefuugan torso, D 453, c-molli, 64 tahtia. Porukka jaksaisi ainakin tuskastumatta kuunnella teoksen loppuun asti, kun ei ole taivaallisela pituuidella pilattu. Olisi myös varsin kiintoisaa tutustua Saksalaiseen sielunmessuun D 621, joka on myös mittasuhteiultaan varsin kompaktia musiikkia kuorolle ja puhalktimille Deutsche messen tapaan.

Bachin Arioso on myös aika arvokas hautajaistilaisuuteen.

Bachin Arioso on myös aika arvokas hautajaistilaisuuteen.
 
Tosin se on ehkä aavistuksen liian "positiivisen" kuuloinen ainaski mun korvaani.
 
Toisaalta BWV996 eli Bachin ekasta luuttusarjasta Allemande olis aika hyvää tavaraa hautajaisiin, on vaan suht lyhyt kappale,

Tosin se on ehkä aavistuksen liian "positiivisen" kuuloinen ainaski mun korvaani.
 
Juu, hautajaisten tarvitsee olla ikävät ja synkeät.

Juu, hautajaisten tarvitsee olla ikävät ja synkeät.
 
En sanonut niin. Ajattelin vain että mieluummin siellä soittaisi/kuuntelisi jotain "vakavampaa", siis enemmän tilanteeseen sopivaa, kuin jotain tuhannen rallatusta.
 
Mutta meitä on moneen junaan niin mun puolesta hautajaisissa saa vaikka kukkopilliä huudattaa jos tuntuu että se sopii hetkeen.

Tosin se on ehkä aavistuksen liian "positiivisen" kuuloinen ainaski mun korvaani.
 
Toisaalta BWV996 eli Bachin ekasta luuttusarjasta Allemande olis aika hyvää tavaraa hautajaisiin, on vaan suht lyhyt kappale,
 
BWV 996, siitä löytyy J.Breamin levyä vastaava J.Breamin sovitus, soitin joskus ko. sarjaa sekä 997:kaa. Musafasulta sai ainakin 20v+ sitten:-) mutta ehkä se on vieläkin painossa. Breamin sormitukset kirjassa ovat kuitenkin monin paikoin erittäin vaikeita. Myös sellaisesta kirjasta kuin J.S.Bach (Zen-on guitar Library) ISBN4-11-239102-1 löytyy BWV996 ja 997 vähän helpommilla sormituksilla, mutta ovat kuitenkin vaikeita sarjoja molemmat.
 
Jos ei ole tullut mieleen, niin Classic Arhives midejä voi yhdessä levyn ja nuottien kanssa käyttää esim biisin analysointiin ja ehkä harjoittelun tukena. Jossain mideissä on kuitenkin virheitä että kannattaa olla tarkkana.
 
Täytyypä tehdä vielä korjaus tuohon isäni hautajaisbiisin. Se oli kylläkin Sarabande samasta sarjasta (997) eikä sitä edeltävä Fuga, muisti pettää. Synkkyysrepliikkeihin viitaten: Kristityn hautajaismusiikin ei tarvitse olla äärettömän synkkää koska onhan meillä ylösnousemuksen toivo. Näin meidän perheessä ajatellaan. Hietaniemen kappelissa oli hyvä akustiikkaa ja soitin hitaamalla tempolla kuin Classical Archivesin midit (joista monet liian nopeita vrt. J.Bream tempo). Hitaampi tempo tuo esiin biisin syvyyden ja klasarihan kuulostaa hyvältä kirkossa.

BWV 996, siitä löytyy J.Breamin levyä vastaava J.Breamin sovitus, soitin joskus ko. sarjaa sekä 997:kaa. Musafasulta sai ainakin 20v+ sitten:-) mutta ehkä se on vieläkin painossa. Breamin sormitukset kirjassa ovat kuitenkin monin paikoin erittäin vaikeita. Myös sellaisesta kirjasta kuin J.S.Bach (Zen-on guitar Library) ISBN4-11-239102-1 löytyy BWV996 ja 997 vähän helpommilla sormituksilla, mutta ovat kuitenkin vaikeita sarjoja molemmat.
 
Jos ei ole tullut mieleen, niin Classic Arhives midejä voi yhdessä levyn ja nuottien kanssa käyttää esim biisin analysointiin ja ehkä harjoittelun tukena. Jossain mideissä on kuitenkin virheitä että kannattaa olla tarkkana.
 
Täytyypä tehdä vielä korjaus tuohon isäni hautajaisbiisin. Se oli kylläkin Sarabande samasta sarjasta (997) eikä sitä edeltävä Fuga, muisti pettää. Synkkyysrepliikkeihin viitaten: Kristityn hautajaismusiikin ei tarvitse olla äärettömän synkkää koska onhan meillä ylösnousemuksen toivo. Näin meidän perheessä ajatellaan. Hietaniemen kappelissa oli hyvä akustiikkaa ja soitin hitaamalla tempolla kuin Classical Archivesin midit (joista monet liian nopeita vrt. J.Bream tempo). Hitaampi tempo tuo esiin biisin syvyyden ja klasarihan kuulostaa hyvältä kirkossa.
 
Se mitä itse olen tutustunut niin 996:en prelude ja gigue tuntuu vaikeimmilta, 997:sta on paha sanoa kun niitä en ole paljoakaan soittanut. Yhdyn kyllä tuohon mielipiteeseen että Breamilta löytyy vaikeita sormituksia (no, kaikilta löytyy) mutta en ole montaa kappaletta opetellutkaan "alkuperäisillä" sormituksilla. Oma sormitus, paras sormitus =).
 
Nythän on niin että mulla nimenomaan on Göran Söllscherin kaks cd:tä, Bachin Works for Lute 1 & 2 ja niitä oon soittanu kohtuu paljon tässä syksyn aikana. Sitte kun biisin muistaa kutakuinkin ulkoa niin otan miditiedoston(tai teen sellaisen, hidasta tosin) ja sitäkautta pääsen tabulatuureihin käsiksi. Niistä sitten opettelen kappaleen. Mulle kun toi nuotinluku on varsin vaivalloista.
 
Kirkossa olisi kyllä jees päästä soittelemaan, siis sellaiseen vanhaan missä on sitä tunnelmaa ja missä klasarin ääni saa saarnastuolinkin itkemään. Enpä tiedä jos tonne Tampereen vanhaan kivikirkkoon jokupäivä tekis excursion kitaran kera.

jotain tuhannen rallatusta.
 
Tuo on Bachin Ariososta aika epäonnistunut kuvaus.

Tuo on Bachin Ariososta aika epäonnistunut kuvaus.
 
En tarkoittanutkaan Ariosoa =).

Järnefeltin Bercuse

Satie gymnopedie pelaisi hyvin funeraaleissa...Ei tosin (ilmeisesti) käytetä syyystä että? Muutkin kuin Mollit toimii minun mielestäni noissa kuviossa.

Tein siskoni hautajaisista videon, jonka taustalle laitoin soimaan Warum-kappaleen saksalaisen naissolistin laulamana.
Sehän on pohjattoman surullinen kappale ja nimikin Warum (=Miksi) mielestäni istui siihen.

Sello-opettajani kaveri käy aina soittamassa sellolla, kun tsunamiuhreja tuodaan Suomeen. Joka kerta hän soittaa ainakin jonkin soolosellosarjan Sarabanden.

Riippuu tietenkin ovatko kyseessä kirkolliset vai siviili-tai vapaa-ajattelijoiden menot, jolloin tulisi ehkä kyseeseen Deliusin A mass of life miljonääreille, tai hiukan köyhemmille, joilla on varaa maksaa 45 euroa 2 CD:stä tätä musiikkia tai koettaa metsästää hänen Requieminsa, joka käsitykseni mukaan niinikään pohjautuu ja välittää hänen rationaalista nietzscheläistä filosofiaansa.