Klassinen ›

Olen tässä vaivannut päätäni tällaisella perustavaa laatua olevalla kysymyksellä, jollaista en muista täällä nähneeni.
 
Mitä se musiikki siis oikein on? Jostain musiikin kirjasta muistan lukeneeni määritelmän "musiikki on organisoitua ääntä". Tämä on hyvin laaja määritelmä sillä kaikki äänihän voidaan ajatella järjestetyksi. Vieressäni surisevan prosessorin ääni on musiikkia sillä on järjestetty, että se kuulostaa tuolta, toki mukana on sattumaa, mutta niinhän on aleatorisessa musiikissakin. Entä mikä joidenkin ihmisten mielissä tekee satakielen laulusta musiikkia, mutta lokkien ääntelystä rumaa, häiritsevää räkyntää.

Kai se musiikki on sitä, mitä kukin musiikkina pitää. Tuo "organisoitua ääntä" on tosiaan aika laaja käsite, mutta jos joku pitää esim. auton moottorin hurinaa musiikkina niin pitäköön - kai sellaisenkin voisi säveltää, ellei ole jo sävelletty. Nykyisin kun kaikki mahdolliset äänelliset kokeilut on jo varmaan tehty, ei liene kovin väärin ajatella että mikä tahansa voi olla musiikkia.
 
Vai onko esim. tuulen aiheuttama lehtien havina musiikkia vasta sitten, kun joku tarkoituksella sen säveltää musiikiksi? Onko se puiston metsikössä pelkkää hälyääntä, koska sitä ei ole kukaan "tehnyt" musiikiksi vaan se syntyy sattumalta, luontoäidin vaikutuksesta? Missä vaiheessa ääni muuttuu musiikiksi - tarvitseeko se ihmisen toimimista välikätenä vai voiko se olla musiikkia sellaisenaan, jos joku sen musiikiksi kokee?
 
Ääh, menee liian filosofiseksi ja mulla ei riitä aivokapasiteetti tähän aikaan illasta. Ei kai tähän kysymykseen koskaan voi saada lopullista vastausta kun kyseessä - ainakin minusta - on niin subjektiivinen asia.

Ei kai tähän kysymykseen koskaan voi saada lopullista vastausta kun kyseessä - ainakin minusta - on niin subjektiivinen asia.
 
Jep, mutta silti on mukavaa pohtia.
 
Olisi mielenkiintoista teettää esimerkiksi lukioikäisillä ihmisillä kysely. Musiikin kuuntelu tottumuksista ja käsityksistä musiikista. Kuinka moni mieltäisi liikenteen huminan musiikiksi, entä linnun laulun. Joku musiikkitieteilijä voisi tämän tehdä.

Musiikki on muodon saanutta soivaa materiaa, jota tulisi tarkastella oleellisena osana informaatiota, eikä absoluuttisena sointien ja sävelten maailmana.

Matematiikkaa, ilmanvärähtelyksi muutettuna.

Musiikki on muodon saanutta soivaa materiaa, jota tulisi tarkastella oleellisena osana informaatiota, eikä absoluuttisena sointien ja sävelten maailmana.
 
Niin, noin se on perinteisesti ollut, mutta jossain vaiheessa tuokin sääntö on peruuttamattomasti rikkoutunut, kun uusien ilmaisukeinojen etsinnässä on alettu hyväksyä - ainakin säveltäjien toimesta, mutta lienee se saanut sitä myöten myös yleisen hyväksynnän - mikä tahansa ääni musiikiksi.

Entä mikä joidenkin ihmisten mielissä tekee satakielen laulusta musiikkia, mutta lokkien ääntelystä rumaa, häiritsevää räkyntää.
 
Alkaa mennä ohi aiheesta, mutta minusta ainoa Suomessa esiintyvä lintulaji jonka laulua voisi pitää musiikkina - ainakin perinteisessä mielessä - on viitakerttunen (acrocephalus dumetorum). No ehkä mustarastaskin joissakin tapauksissa. Mutta sen sijaan mainitsemasi satakieli ei (musiikillisesti ajatellen) laula kovin kummoisia sävelaiheita, laulaapahan vain sitäkin äänekkäämmin.
 
Tässä nyt kannattaa muistaa, että linnuille itselleen linnun "laulu" ei merkitse samaa kuin miten me ihmiset sen koemme - aiheesta syvemmälti:
http://groups.google.fi/group/sfnet … 030e46faa422/0d754f559d02c38d?tvc=1
(Kts. biologi Raimo Suonion vastaus.)
 
Linnuille itselleen variksen raakunta on tarkoitukseltaan ja taidearvoltaan yhtä paljon tai vähän "musiikkia" kuin peipon liverryskin. Erona lähinnä se, että variksen ääni-instrumentti sattuu tuottamaan ihmiskorvaa vähemmän miellyttävän äänen kuin peipon ääni-instrumentti.
 
Mielenkiintoinen kysymys on myös se, onko lintujen laulu edes tarkoitettu "lauluksi" vai onko se vain kommunikaatiosignaaleja. Intuitiivisesti jälkimmäinen vaihtoehto vaikuttaisi todennäköisemmältä, sillä jo Aristoteleshän piti yhtenä ihmisen ja eläimen erona sitä, että ihminen kykenee luomaan jotain (esim. rakennuksia ja esineitä sekä taidetta). Aristoteles ei ilmeisestikään ollut tutustunut lehtimajalintuihin (jos nyt muistan lajin nimen oikein), jotka valmistavat kasvinosista morsiamelleen huvimajan ja koristavat sen kukilla - vaihtavatpa jopa kuihtuneet kukat aina uusiin tuoreisiin!
Voitaisiinko ehkä ajatella, että lintujen laulussa on jotain luovaa? Että se ei olekaan tarkoitettu pelkästään viestinnäksi vaan eräänlaiseksi vokaalitaituruuden esitykseksi, jolla yritetään tehdä vaikutus lajitovereihin?
 
Tämä onkin yksi oleellinen kysymys sen arvioinnissa mikä on musiikia: tekeekö jonkin musiikiksi se, että tekijä on TARKOITTANUT sen musiikiksi?
Vai tekeekö jonkin musiikiksi se, että kuulija KOKEE sen musiikiksi?
Vai voidaanko musiikille löytää absoluuttinen tarkoituksesta ja kokemuksesta riippumaton määritelmä?
 
Kun edellä sanoin viitakertusta ainoaksi Suomessa esiintyväksi linnuksi, jonka laulua pitäisin musiikkina, yritin juuri mielessäni soveltaa jotain (implisiittistä) ei-relatiivista musiikin määritelmää. Viitakerttusen laulusta löytyy usein rakennetta (rondo, muunnelmia), rytmiikka ja selviä melodisia intervalleja (esim. ylinousevan asteikon käyttö). Mutta toisaalta: monet nykymusiikin teokset, joissa käytetään vain "ääniä", eivät olisi noin tarkan määritelmän mukaan musiikkia. Ja vielä: joku toinen voi kokea jonkin toisen linnun minusta kovin epämusikaalisen (vaikka ehkä sinänsä kauniin) sirityksen musikaaliseksi.
 
Minä en koe räppiä musiikiksi. Joku toinen kokee. Kuulijan subjektiivisuuteen perustuva määritelmä tekisi joistain äänistä samanaikaisesti musiikkia ja ei-musiikkia, joten sitä ei voi käyttää sen määrittämiseen, mikä on musiikkia ja mikä ei.
 
Entä sitten tekijän tarkoitukseen perustuva määritelmä? Jos kuuluu mekaanista pauketta, muuttuuko se musiikiksi sen mukaan, onko joku tietoisesti tarkoittanut tuon paukkeen musiikiksi vai onko se vain jonkin tehtaan tuottamaa satunnaista hälyä?
 
Entä sitten jokin tekijästä ja kuulijasta vapaa määritelmä? "Organisoituja ääniä" on niin ympäripyöreä määritelmä, että niitä löytyy luonnosta itsestäänkin ja monista ihmisten tekemisistä ja laitteista, joilla ei sinänsä ole mitään tekemistä musiikin kanssa (esim. puhe, morsetus, modeemin dataääni, kaikuluotaus). Ja jos taas tehdään ankarampi (edelleen tekijästä ja kuulijasta riippumaton) määritelmä, monet 1900-luvun & uudemmat musiikkiteokset jäisivät määritelmän ulkopuolelle.
 
Tämä on aika vaikea kysymys.

Ilman värähtelyä. Josta edes joku ihminen tai eläin pitää.

Ilman värähtelyä. Josta edes joku ihminen tai eläin pitää.
 
Eikös variskin voi pitää toisen variksen ääntelystä? En minä silti sitä ehkä musiikiksi kutsuisi.

Eikös variskin voi pitää toisen variksen ääntelystä? En minä silti sitä ehkä musiikiksi kutsuisi.
 
Mutta jos minä pidän siitä niin tekeekö se siitä musiikkia?

musiikki on hienostunutta äänirunoutta.
 
minä en koe linnunlaulua vielä musiikkina. se on vähän sama, kuin kysyisi "onko yksi sana runo?". minun korvaani linnunlaulu kuulostaa enemmän kommunikaatiolta, kuin musiikilta. musiikkihan ei kommunikoi yhtään mitään.
 
en tiedä sitten linnuista itsestään...ehkä niiden aivot vain toimivat niin eri tavalla. luulen, että ihmiset erehtyvät pitämään linnunlaulua musiikkina vain siksi, että se sisältää melodisia elementtejä, joka on minusta vähän lapsellista ja mekaanista. kuinkahan moni ihmisistä pitäisi esimerkiksi nosturiauton hydrauliikkalaitteista lähtevää "sointua" musiikkina? tuskin juuri kukaan, koska se ei ole "melodista". tämän päätelmän mukaan varmaan bachin musiikkikaan ei ole varmaan musikaalista, koska siinä ei ole melodioita.
 
no, makuasiahan sekin.
 
pistetään loppuun vielä lähteet:
 
http://www.amazon.com/exec/obidos/t … 032146-1373512?v=glance&s=books
 
http://www.amazon.com/exec/obidos/t … 032146-1373512?v=glance&s=books
 
http://www.amazon.com/exec/obidos/t … 032146-1373512?v=glance&s=books (epäsuorasti)

musiikkihan ei kommunikoi yhtään mitään.
 
Perustelisitko tätä? Eikö musiikki voi kertoa tarinaa tai välittää tuntemuksia..?

minun korvaani linnunlaulu kuulostaa enemmän kommunikaatiolta, kuin musiikilta. musiikkihan ei kommunikoi yhtään mitään.
 
Minun mielestäni taide on kommunikaatiota ja musiikki taidetta, joten musiikkikin on sitten kommunikaatiota.

Minun mielestäni taide on kommunikaatiota ja musiikki taidetta, joten musiikkikin on sitten kommunikaatiota.
 
taide kulttuurissa on kommunikaatiota, mutta taide ei itsessään mielestäni ole kommunikaatiota. en tiedä osaanko mä tämän paremmin perustella itseäni.
 
Perustelisitko tätä? Eikö musiikki voi kertoa tarinaa tai välittää tuntemuksia..?
 
en.wikipedia.org :
 
"Communication is the process of exchanging information usually via a common system of symbols."
 
musiikillinen kieli ei ole symbolista. et voi sanoa esimerkiksi, että kadenssi I-IV-I64-V symboloi jotenkin kuolemaa, paitsi jos siitä on erikseen sovittu. symbolit ovat sopimuksen varaisia. musiikki ei irtaudu metaforien syvätasolta, joten se ei kykene kommunikoimaan. se ei siis kerro mitään konkreettista kenellekään.
 
musta hyvä esimerkki tästä on se, kun joku pianisti esitti jonkun teoksen ja sitten joku kysyi, että mitä se tarkoittaa. tämän jälkeen pianisti vain esitti teoksen uudestaan.

en.wikipedia.org :
 
"Communication is the process of exchanging information usually via a common system of symbols."
 
No tuo on hyvin ylimalkainen määritelmä, eikä sisällä mitään viitettä siitä miten ko. termi pitäisi eri yhteyksissä ymmärtää. Tietenkään ei ole sama asia, sanonko suomea ymmärtävälle suomeksi, esim. että "kuolema on pelottava asia" vai yritänkö välittää viestin perille vain pianoa soittamalla, muttei musiikillisen kommunikoinnin ole tarkoitus ollakaan niin yksiselitteistä ja suoraviivaista. Taide herättää ihmisessä tuntemuksia, ajatuksia ja reaktioita, joten se kommunikoi eräällä tavalla vastaanottajansa kanssa. Se, että ne tuntemukset eivät ole kaikilla samat, on toissijaista.
 
musiikillinen kieli ei ole symbolista. et voi sanoa esimerkiksi, että kadenssi I-IV-I64-V symboloi jotenkin kuolemaa, paitsi jos siitä on erikseen sovittu. symbolit ovat sopimuksen varaisia. musiikki ei irtaudu metaforien syvätasolta, joten se ei kykene kommunikoimaan. se ei siis kerro mitään konkreettista kenellekään.
 
Ei tietysti konkreettista siinä mielessä kuin vaikkapa puhuttu tai kirjoitettu kieli, muttei se ole ainoa kommunikaation tapa. Mieti vaikka jotain laulun tekstiä. Se, minkälaisen musiikin "säestyksellä" se esitetään, vaikuttaa hyvin voimakkaasti siihen miten teksti tai sen sisältämä ajatus vastaanotetaan. Tämähän on musiikissa käytetty tehokeino kautta aikojen. Mitä väliä sillä olisi, jos musiikki ei kykenisi lainkaan kommunikoimaan?
 
musta hyvä esimerkki tästä on se, kun joku pianisti esitti jonkun teoksen ja sitten joku kysyi, että mitä se tarkoittaa. tämän jälkeen pianisti vain esitti teoksen uudestaan.
 
Minusta tuo kertoo enemmänkin siitä, että kuulija ei ollut valmis muodostamaan teoksesta omaa käsitystään vaan luuli, että musiikin on tarkoitus ilmentää vain jotain yhtä ja tiettyä asiaa.

No tuo on hyvin ylimalkainen määritelmä, eikä sisällä mitään viitettä siitä miten ko. termi pitäisi eri yhteyksissä ymmärtää.
 
se oli siinä mielessä riittävä, että mikäli kommunikaation määritelmään kuuluu se, että kommunikoidaan nimenomaan yhteisillä symboleillä, niin musiikkiin se ei päde, koska mitään yhteisiä symbolejahan musiikissa ei ole.
 
Taide herättää ihmisessä tuntemuksia, ajatuksia ja reaktioita, joten se kommunikoi eräällä tavalla vastaanottajansa kanssa. Se, että ne tuntemukset eivät ole kaikilla samat, on toissijaista.
 
tässä on nyt sitten kyse kommunikaation määritelmän puutteellisesta ymmärtämisestä.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Communication
 
taide ei kykene mielestäni välittämään mitään tiettyä ajatusta, vaan se jää pelkästään kielikuvan tasolle.
 
Mieti vaikka jotain laulun tekstiä. Se, minkälaisen musiikin "säestyksellä" se esitetään, vaikuttaa hyvin voimakkaasti siihen miten teksti tai sen sisältämä ajatus vastaanotetaan. Tämähän on musiikissa käytetty tehokeino kautta aikojen. Mitä väliä sillä olisi, jos musiikki ei kykenisi lainkaan kommunikoimaan?
 
tarkoitat varmaan esimerkiksi lied- kirjallisuutta, jossa esimerkiksi sanoitukset kertovat jostain iloisesta asiasta, mutta säestys taas on tunnelmaltaan päinvastaista saaden näin aikaan ironisen efektin, jos tajusin oikein? (huono esimerkki, mutta kuitenkin)
 
minun mielestäni tässäkään tapauksessa musiikki ei viesti mitään tiettyä tunnetta tai ajatusta, kuten surua tai traagisuutta, vaan pikemminkin esittää kielikuvan, jonka voi ymmärtää jonain surullisena tai synkkänä tai miten sen nyt kukin tajuaakin. vasta teksti ja musiikki yhdessä tekee sen, että kuulija yhdistää jonkin aivan tietyn tunteen tai ajatuksen musiikkiin.
 
Minusta tuo kertoo enemmänkin siitä, että kuulija ei ollut valmis muodostamaan teoksesta omaa käsitystään vaan luuli, että musiikin on tarkoitus ilmentää vain jotain yhtä ja tiettyä asiaa.
 
minä taas tulkitsen sen niin, että pianistin mielestä sävellys itsessään jo kertoo kaiken tarpeellisen ja ettei mitään ulkomusiikillista "selitystä" musiikille tarvita lainkaan. se vaan "on" ja se riittää itsessään.
 
vähän mä muuten oon huono musiikkitieteilijä, kun minusta musiikista puhuminen on kuin tanssimista arkkitehtuurista.

se oli siinä mielessä riittävä, että mikäli kommunikaation määritelmään kuuluu se, että kommunikoidaan nimenomaan yhteisillä symboleillä, niin musiikkiin se ei päde, koska mitään yhteisiä symbolejahan musiikissa ei ole.
 
Tähän voisi todeta, että nuottikirjoitushan on musiikin symbolisto. Se ei tietysti sinällään vielä kommunikoi, mutta sitä kautta säveltäjä merkitsee muistiin ne soivat ajatukset, tuntemukset ja "viestit", jotka sitten voidaan herättää henkiin sata vuotta myöhemmin. On toki erilaisia musiikin muistiinmerkintätapoja, mutta niinhän on kieliäkin ja kirjainsymboleja.
 
tässä on nyt sitten kyse kommunikaation määritelmän puutteellisesta ymmärtämisestä.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Communication
 
taide ei kykene mielestäni välittämään mitään tiettyä ajatusta, vaan se jää pelkästään kielikuvan tasolle.
 
Jos nyt puhutaan taiteesta yleensä, niin eikö esim. selvästi tuolia kuvaava taulu välitä aika selkeän ajatuksen, jopa konkreettisen?
 
Mutta siis jos haluaa ymmärtää kommunikaation niin, että se käsittää AINOASTAAN symbolien avulla viestimisen, niin sitten en voi väittää näkemystäsi vastaan. Mutta musiikissa ja taiteessa ylipäätään viestiminen tapahtuu muilla keinoin, eikä silloinkaan mielestäni ole mitenkään epäkorrektia eikä edes harhaanjohtavaa puhua kommunikoinnista. Ehkä ymmärrän termin sitten eri tavalla (=väärin?). Millä sinun mielestäsi pitäisi kutsua sitä tapahtumaa, kun taideteos aikaansaa sen vastaanottajassa reaktion, jonka vastaanottaja tiedostaa tuntemuksina, ajatuksina, mielialoina ja jopa konkreettisena mielikuvana, oli se sitten tekijän tarkoitus tai ei..?
 
minä taas tulkitsen sen niin, että pianistin mielestä sävellys itsessään jo kertoo kaiken tarpeellisen ja ettei mitään ulkomusiikillista "selitystä" musiikille tarvita lainkaan. se vaan "on" ja se riittää itsessään.
 
Totta, ei kaikki musiikki olekaan ohjelmallista (sikäli kuin "ohjelmamusiikilla" tarkoitetaan) vaan kuulija saa ymmärtää sen niin kuin haluaa. Se vain tekee mielestäni koko kysymyksestä ("mitä tuo musiikki tarkoittaa?") vielä tyhmemmän. Mutta vaikka musiikki olisi kuinka "absoluuttista musiikkia", voi se silti herättää kuulijassa monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia, ellei sitten kuuntele musiikkia täydellisen välinpitämättömyyden vallassa.

Tähän voisi todeta, että nuottikirjoitushan on musiikin symbolisto. Se ei tietysti sinällään vielä kommunikoi, mutta sitä kautta säveltäjä merkitsee muistiin ne soivat ajatukset, tuntemukset ja "viestit", jotka sitten voidaan herättää henkiin sata vuotta myöhemmin. On toki erilaisia musiikin muistiinmerkintätapoja, mutta niinhän on kieliäkin ja kirjainsymboleja.
 
nyt meni kyllä metsään ja aika pahasti.
 
mutta eihän nuottikirjoituksella voi merkitä kuin hyvin pienen osan musiikista. ei nuottikirjoitus ole likimainkaan sama asia, kuin musiikki.
 
minä nyt tarkoitan sitä, että puhtaasti musiikillisesti ei voida sanoa, että "tämä on sama asia kuin tuo". mikäli musiikki kykenee ylipäätään ilmaisemaan asioita, niin se tapahtuu, kuten runoudessa: "hänen poskensa olivat kaksi ruusunnuppua". okei, ei ehkä ollut mitään keatsia, mutta pointti varmaan on selvä?
 
Jos nyt puhutaan taiteesta yleensä, niin eikö esim. selvästi tuolia kuvaava taulu välitä aika selkeän ajatuksen, jopa konkreettisen?
 
kyllä, mutta voidaan puhua onko se kuvattu objekti sen taulun taiteellinen idea, vaan vai se kuinka se objekti on kuvattu. se on kuitenkin tärkeämpää (mielestäni), kuin se mitä varsinaisesti kuvataan ja minusta se nimenomaan on taiteen "kieli"; MITEN asioita ilmaistaan.
 
Mutta siis jos haluaa ymmärtää kommunikaation niin, että se käsittää AINOASTAAN symbolien avulla viestimisen, niin sitten en voi väittää näkemystäsi vastaan. Mutta musiikissa ja taiteessa ylipäätään viestiminen tapahtuu muilla keinoin, eikä silloinkaan mielestäni ole mitenkään epäkorrektia eikä edes harhaanjohtavaa puhua kommunikoinnista.
 
vaikka vaikuttaa turhan pedanttiselta puhua sanojen tarkoista määritelmistä, niin se on näissä asioissa valitettavasti pakollista, mikäli halutaan ymmärtää mitä toinen tarkoittaa.
 
Millä sinun mielestäsi pitäisi kutsua sitä tapahtumaa, kun taideteos aikaansaa sen vastaanottajassa reaktion, jonka vastaanottaja tiedostaa tuntemuksina, ajatuksina, mielialoina ja jopa konkreettisena mielikuvana, oli se sitten tekijän tarkoitus tai ei..?
 
en tiedä. tarvitseeko sitä välttämättä kutsua millään?
 

 
Totta, ei kaikki musiikki olekaan ohjelmallista (sikäli kuin "ohjelmamusiikilla" tarkoitetaan) vaan kuulija saa ymmärtää sen niin kuin haluaa. Se vain tekee mielestäni koko kysymyksestä ("mitä tuo musiikki tarkoittaa?") vielä tyhmemmän. Mutta vaikka musiikki olisi kuinka "absoluuttista musiikkia", voi se silti herättää kuulijassa monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia, ellei sitten kuuntele musiikkia täydellisen välinpitämättömyyden vallassa.
 
niin. minusta on typerää aina kysyä noita iänikuisia "mitä se meinas? mikä sen merkitys oli?" jne.
 
ei kai kukaan järkevä ihminen nähdessään kauniin maisemankaan ensimmäisenä funtsi "hitsi, mitähän toi yksi metsä tossa tarkoittaa" tai "mikä toi vuoren merkitys on?". miksei vaan nauttisi siitä sen sijaan...

nyt meni kyllä metsään ja aika pahasti.
 
mutta eihän nuottikirjoituksella voi merkitä kuin hyvin pienen osan musiikista. ei nuottikirjoitus ole likimainkaan sama asia, kuin musiikki.
 
En mä sitä tarkoittanutkaan. Mähän sanoin, että nuottikirjoitus ei sinällään vielä kerro mitään, mutta se on kuitenkin se keino jolla säveltäjä voi päässään soivan musiikin merkitä muistiin. Tarkoitus oli lähinnä todeta, että jos musiikista haluaa jotain yhteisiä symboleja etsiä, niin nuotit kai olisivat lähinnä musiikille sitä mitä kirjaimet puhutulle kielelle.
 
minä nyt tarkoitan sitä, että puhtaasti musiikillisesti ei voida sanoa, että "tämä on sama asia kuin tuo". mikäli musiikki kykenee ylipäätään ilmaisemaan asioita, niin se tapahtuu, kuten runoudessa: "hänen poskensa olivat kaksi ruusunnuppua". okei, ei ehkä ollut mitään keatsia, mutta pointti varmaan on selvä?
 
Selväähän tuo. Jos sitä ei voi sanoa kommunikaatioksi niin olen sitten väärässä.
 
kyllä, mutta voidaan puhua onko se kuvattu objekti sen taulun taiteellinen idea, vaan vai se kuinka se objekti on kuvattu. se on kuitenkin tärkeämpää (mielestäni), kuin se mitä varsinaisesti kuvataan ja minusta se nimenomaan on taiteen "kieli"; MITEN asioita ilmaistaan.
 
Tuo riippuu aika paljon myös itse taideteoksesta ja tyylisuunnasta.
 
tarvitseeko sitä välttämättä kutsua millään?
 
Eipä tietysti tarvitse, mutta kai sille joku määritelmä on löydettävissä..?
 
niin. minusta on typerää aina kysyä noita iänikuisia "mitä se meinas? mikä sen merkitys oli?" jne.
 
ei kai kukaan järkevä ihminen nähdessään kauniin maisemankaan ensimmäisenä funtsi "hitsi, mitähän toi yksi metsä tossa tarkoittaa" tai "mikä toi vuoren merkitys on?". miksei vaan nauttisi siitä sen sijaan...
 
Toi on hyvä pointti just niille, jotka ei voi mennä klassisen musiikin konserttiin siksi, kun "mä en kuitenkaan ymmärrä sitä musiikkia". Mitä ymmärtämistä siinä on? Sen kun kuuntelee ja ottaa vastaan mitä tarjotaan. Siitä sitten joko pitää tai ei pidä.

Musiikki on keino saattaa värähdysten irrationaalisia ja rationaalisia aritmeettisia lukusuhteita välittömäksi aistitiedoksi ja havainnoksi ja niiden kaikissa vivahteissaan esittää melodian luomisessa tahdon, siis sydämen kaikkia liikutuksia hienoimmissakin vivahteissaan, jotka olennaisesti tarkoittavat aina tyydytystä tai tyydyttämättömyyttä, jolloin näemme tahdon liikkeiden heijastuvan puhtaan mielteen alueelle, josta tahto pysyy pois, ärsyttämättä ja kiihottamatta sitä ihtiään, siis todellista mielihyvää-tai pahaa; vaan vaatimuksena on olla puhtaasti tiedoitseva; ei tahtova, joka on tuskallista. Kenenkään ei myöskään näin tarvitse tulla roviolla poltetuksi, vaan voimme jopa nautiskella säveltäjän hengen palosta musiikin keinoin, ja kuunnella salaista tarinaa tahdostame ja kaikista sen pyrkimyksistä.