Klassinen ›

Joskus radiossa kuulee väitettävän, että Mozart sävelsi aikalaisilleen liian vaikeata musiikkia. Tuskin lienee kuitenkaan teknisistä rajoituksista niinkään kuin puhtaasti musiikillisista probleemeista kysymys, vaikkakin on totta että vain hän kykeni omana aikanaan soittamaan fuugan g-molli 2-kätisesti ja puuttuvan sävelen nenällään, Hildesheimerin todetessakin, että olisimme kernaasti kuullut sen hänen itsensä soittamana kun muut myöhemmät tulkitsijat hallitsivat sen vain 4-kätisesti. Suomalaisita fortepianisti-tohtoreista en mene vannomaan, mutta Duo grommelynck taitaa toteuttaa tätä filosofiaa.
 
Ja mozartiin 4-vuotiaana kyhäilemä 1. pianokonserttohan oli niin vaikea ettei sitä olisi kukaan pystynyt soittamaan, vaikka musiikin sääntöjä siinä kunnioitettiinkin.
 
Mutta se mitä eräs radionkuuntelija kysyi eräässä ohjelmassa vastikään mozartista vaikeana säveltäjänä lienee siinä mielessä paikkansa pitävä väite ja epäilys, että mm. pianokvartetot 478 ja 493 olivat siinä määrin vaikeita, ettei hän saanut niitä myydyksi pitkään aikaan ja kustantaja toisensa jälkeen antoi ymmärtää, että hänen olisi syytä kirjoittaa teoksia, jotka olisivat ylläpitäviä keskinkertaisestikin amatöörivoimin esitettynä, jotta tuote kelpaisi myytäväksi laajempaan levikkiin.
 
Mozart sitten kirjoittikin ns. Hoffmeister-kvarteton, joka ilmeisesti oli tarpeeksi helppo ja kelpasikin myytäväksi. Näin ei ollut jousikvintettojan laita: liian vaikeita; kukapa niitä olisi ostanut. jos ei teknisesti, ainakin musiikillisesti vaikea välittää mitä nuottien välissä ja takana säveltäjän äly on "tahtonut" ilmaista.
 
No, entäs sensurointi siten, mitä kirjeisiin tulee. Constanze ja diplomaatti-mies Nissen niitä sitten sensuroivatkin Konstanzen itselleen epäedullisiksi katsomilta osin ja kirjeissä on monia pois pyyhittyjä ja turmeltuja kohtia ja sanallisia ilmaisuja.
 
ja mitä tulee mozartin sellomusiikkiin, niin hänen ainopkainen sewllokonserttonsa viulukonserttojen vuodelta 1775, jonka olemassaolosata on kadonne käsikirjoituksen vuoksi vain välillisiä viitteitä ja ajoitus perustuu perimätietoon käsikirjoituksen italiakielisestä otsikosta, KV 206a,
ja andantino anh 46 on jäänyt muutamien kymmenien tahtien mittaiseksi katkelmaksi klaveerille ja sellolle. Olkaa hyvät. Talo tarjoaa kaikille paukut.

Ja nykyään liian "monimutkainen" musiikki ei saa radiosoittoa eikä bändi välttämättä levytyssopimusta. Sama ilmiö Mozartin ajassa. Onneksi hän ei antautunut täysin markkinavoimien ehdoille (nykyään käytetään asiantuntevasti sanaa "kaupallistunut") vaan teki sitä omaa musiikkiaan. Ainahan oikeasti merkittävät ja jollakin tapaa musiikinhistoriaa uudistaneet säveltäjät ovat olleet tavalla tai toisella aikaansa edellä ja niinpä suurelle yleisölle "liian vaikeita". Varmasti sama Mozartin kohdalla.
 
ja mitä tulee mozartin sellomusiikkiin, niin hänen ainopkainen sewllokonserttonsa viulukonserttojen vuodelta 1775, jonka olemassaolosata on kadonne käsikirjoituksen vuoksi vain välillisiä viitteitä ja ajoitus perustuu perimätietoon käsikirjoituksen italiakielisestä otsikosta, KV 206a,
ja andantino anh 46 on jäänyt muutamien kymmenien tahtien mittaiseksi katkelmaksi klaveerille ja sellolle. Olkaa hyvät. Talo tarjoaa kaikille paukut.
 
Tuo on mielenkiintoinen juttu. Todella harmi, että käsikirjoitus on kadonnut. Sellistinä käy kateeksi pianisteja, viulisteja ja puhaltajiakin joille Mozart on konserttoja kirjoittanut. Olisi niin hienoa kun olisi edes jotain solistista soitettavaa Mozartilta, mutta ei. Sille, joka tuon kässärin jostain pölyttyneestä arkistosta kaivaa esiin, tarjoan kyllä paukun.

Onhan Mozartilla kuitenkin edes se sonaatti fagotille ja sellolle jousikvartettojen ja kvintettojen lisäksi, joissa sellolla on edes jonkin verran kiintoisaa soitettavaa, vaikkei niitä kovin solistisiksi osiksi kutsua voikaan.
 
Luulenpa että hänen suttuisista mustetahroistaan kukaan muu ei juuri olisi kyennyt selvää ottamaankaan, paitsi isänsä, joka liikuttuneena kyyneleet silmistä valuen tarkasteli poikansa käsikirjoitusta, mahdollisesti keskeneräistä sellaista, jonka musertavat tekniset vaatimukset huomioon ottaen jäikin sitten ilmeisesti koskaan valmistumatta.
 
Mozart oli ennen muuta dramaatikko, jota kiehtoi oooperoiden säveltäminen. Ja tämä kuuluu varsin selkeästi myös hänen messuissaan. Hartaus taas on subjektiivinen elämyksellinen mielentila ja halu saada tällainen tila sävelin aikaan ei vaadi omaa tempautumista vaan asian objektiivista hallintaa.
 
Monille tulee mieleen keskeneräinen Lacrimosa Requiemista viulujen kevyiden huokausten säestämänä, joka varmasti tekstinsä dramaatiikan puolesta kosketti hänen sieluaan liturgisesta kontekstista riippumatta, kuten hiljainen salva me-jakso recordaressa.
 
Ilmeissti Konstanze on hävittänyt silloiset kirjeensä Mozartille kun hän oli ollut badenissa hoidattamasa terveyttään ja aviopuolison vastaavasti huolissaan paitasi vaimonsa terveydestä, myös uskollisuudesta kuvitellen tämän lähteidensä, ehkä SUssmayrin raporttien perusteella vehkeilleen jonkun numerius syytetyksi nimittämänsä henkilön kanssa ja tuntuu kammottavalta seurata kirjeenvaihtoa, jossa toinen osapuoli pysyy vaiti.
 
Mahdollisesti konstanzella on ollut romanssi myös mozartin oppilaa kanssa, ja niin hän erää kirkjeen lopuksi toteaakin varsin kiukkuiseen sävyyn; tee numerius syytetyn kanssa mitä haluat, näkemiin", niin kuin sillä ei enää olisi olut kuitenkaan mitään väliä, aavistiko hän kohtalonsa?
 
Toisaalla luemme karmean leikillisyyden purkauksen Süssmayria(?)(kohtaan, jossa Mozart kehottaa jotakuta iskemään tältä silmän mustaksi, pistämään ravun nenään, niin ettei tämä voi väittää ettei olisi saanut kyseiseltä henkilöltä mitään. Liekö mustasukkaisuuden puuska personallisuushäiriöstä kielivänä oireena raivonpuuskan muodossa; nykyään siis pakkohoitoon, koska kyseessä lienee hoidettava vaiva, kun luonteen piirteet ovat nykykäsityksenkin valossa jo sairaus, joka voidaan parantaa. uutimissa sanottiin. Ei meluta saa, ei suuttua saa, tonttu voipi tulla ikkunan taa...
 
Aviopuolisoiden välisistä eroottisesta käyttäytymismalleista puhuu puolestaan kirjekatkelma, jossa mozart kirjoittaa vaimolleemn kehottaen tätä laittamaan se söpö kultatussu kuntoon, sillä poju ansaitsee sen toden teolla, eikä ole juuri pidäteltävisssä kurkottessaan pöydälle Vamonsa kuvan edessä, vaikka Mozart antaa sille tuiman luunapin.
 
Konstanzen kuva ei liene siis ollut ainoa, minkä mozart veti hotellihuoneesaan esille Brliinin matkallaan. Toisessa yhteydessä Mozart kirjoittaa; ensimmäisenä yönä suutelemisen arvoisin pikku pyllysi saa kunnon höykytyksen,odotellessaan konstanzea Badenista. Tämä valaisee aika hyvin perheen hurjia seksuaalitapoja.

Mozart on ihana.

Mozart on ihana.
 
OT mutta hajosin siihen malliin että pakko antaa plussa.

Raipen lausunto kohteestaan vaikuttaa enemmän tahdon ilmaukselta kuin vakavasti otettavalta tiedolliselta asialta tahdosta irtautuneen älyn mukaiselta asian objektiiviselta tulkinnalta, jolla ei ole Mozartiin sitä paitsi mitään vaikutusta henkilökohtaisine omine mieltymyksineen, sillä Mozartin tuotanossa kaikki on oudolla ja kauhoistuttavalla tavalla subliimia, mutta kuitenkin oleellista ja välttämätöntä. mozart ja Schubert todistavat paremmin kuin useimmat muut, että kypsyys tai nerous eivät ole vanhuuden viisauden tai kirkastuneisuuden tulos ja tuote. Mielenkiintoista huomata, että yli tuplasti pidemmästä eliniästään huolimatta Deliuskin niitti suurimmat voittonsa suht. varhaiseskypsällä iällä, keski-iän kynnyksellä. Bach ja Beethoven edustavat toista ääripäätä.
 
mutta ehkei historian tunneilla tai koulun penkillä yleensäkään pohdita mitän näin syvällisä filosofisia kysymyksiä ellei ole suorastaan todiste siitä ja koululaitoksen kykenemättömyydestä ihmisten sivistäjänä.