 Heka123
21.01.2010 19:30:38 (muokattu 21.01.2010 19:34:07) | |
|---|
Lasketaanko viina musiikkitarvikkeeksi? - kassper
Musiikkimakuni on outo, mutta itsehän olen täysin normaali |
 sub zero
21.01.2010 20:41:04 | |
|---|
relaa beibi vähän ja jätä jo se pankki, kato mun duuni on fiilarit ja funkki |
 sellisti
21.01.2010 22:09:58 | |
|---|
"Olipa keskustelu mikä hyvänsä, aina jostain kaivetaan joku kulttuuriantropologi sanomaan että kaikki on paskaa ja paska on hyvää." -velipesonen |
Gallante
22.01.2010 01:34:38 | |
|---|
|
 tsugaru
22.01.2010 08:54:41 (muokattu 22.01.2010 17:34:57) | |
|---|
Yleisradion iltapäivän klassinen on ahdistavaa tai ottaa pannuun. Iltapäivä ei ole oikea ajankohta voimaperäisille sinfonioille. Toteamus siksi, että lapsena hetkittäin kuultu iltapäivän klassinen onnistui vieroittamaan pitkäksi aikaa itse taiteenlajista. No, olihanne tietysti pikkasen "hyvinsyöneen" näkösiä keskitysleirivangeiks, mut eise ainakaan mua silleen haitannu, ku ei täs oikeestaan ollu pääosissa ne ihmiset, vaan niitten puheet. NHR |
megatherium
23.01.2010 17:58:32 | |
|---|
tsugaru: Yleisradion iltapäivän klassinen on ahdistavaa tai ottaa pannuun. Iltapäivä ei ole oikea ajankohta voimaperäisille sinfonioille. Toteamus siksi, että lapsena hetkittäin kuultu iltapäivän klassinen onnistui vieroittamaan pitkäksi aikaa itse taiteenlajista.
Leiviskän 3. oli voimakasta musiikkia polyfonisessa taidokkuudessaan ja merikannon sinfoninen fantasia atonaalisissa ja dissonoivissa harmonioissaan. Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa |
Sharkman
25.01.2010 03:50:12 | |
|---|
And you hear yourself mumbling... Dogs fucked the Pope... no fault of mine. |
Gallante
25.01.2010 07:31:39 | |
|---|
Krzysztof Penderecki - Threnody for the victims of Hiroshima
Loistava biisi. Aattelin itekin laittaa tän, mut Pendereckillä on niin paljon muutakin hyvää kamaa et jätin kunnian seuraavalle. |
 Schnowotski
25.01.2010 17:21:01 | |
|---|
Lainausmerkit, nuo kirjotetun kielen "kondomit" - väärinymmärrysten "ehkäisyvälineet". |
Gallante
26.01.2010 17:45:44 (muokattu 26.01.2010 17:50:03) | |
|---|
kokarek: Olen aina pitänyt enemmän Ligein urkubiisistä Harmonies:
http://www.youtube.com/watch?v=J3gVRPmx9cI Mulla taas riippuu ihan päivästä ja fiiliksestä, kumpi kolahtaa enemmän. Loistavia biisejä molemmat. Mut jos kelaa siltä kannalta, kumpi noista välittää suoremmin sen tässä haetun ahdistavan ja painostavan tunnelman, musta se on aika selkeesti Volumina. |
 Prophet
07.02.2010 00:11:27 | |
|---|
|
 WolleForever
07.02.2010 20:50:14 | |
|---|
Tsaikovskin viides sinfonia. |
 anttipi
13.02.2010 14:52:49 (muokattu 13.02.2010 14:59:47) | |
|---|
Ei ole erityisesti jousimusiikkia, mutta Michael Levinasin Ouverture pour une fete etrange syöksi sellaisiin syövereihin, ettei sitä voi kuvailla muutoin kuin "metromatka helvettiin". Todella hieno kokemus kuulokkeilla täysillä luukutettuna.
Myös Naxosin julkaisema Gubaidulinan Seven Words / Silenzio / In Croce aiheutti ilahduttavaa ahdistusta, vaikka en vähäisimmässä määrin uskonnollinen olekaan. Sellolla simuloitu Jeesuksen siirtyminen autuaammille metsästysmaille oli sävähdyttävän ahdistavaa kuultavaa kaikkine tuskaisine narinoineen.
Kyllähän näitä nykymusiikista löytyy. Esim. jousikvartetoista, jotka ovat parhaimmillaan aikamoista möykkää ja vingutusta.
Tosin ahdistavuuden voi käsittää niin monella tavalla - luultavasti monien mielestä toi Levinasin teoskin olisi vain epämääräistä möykkää eikä perinteisellä tavalla melodioidensa kautta ahdistavaa tunnelmaa rakentavaa (koska mitään melodioita ei oikeastaan edes ole). "Tässä maassa on niin vaikea yrittää puhua siitä, että kaikkien pitäisi välittää toisistaan, koska heti on kommunisti." -Reino Nordin |
sellisti
13.02.2010 23:23:07 | |
|---|
anttipi: Myös Naxosin julkaisema Gubaidulinan Seven Words / Silenzio / In Croce aiheutti ilahduttavaa ahdistusta, vaikka en vähäisimmässä määrin uskonnollinen olekaan. Sellolla simuloitu Jeesuksen siirtyminen autuaammille metsästysmaille oli sävähdyttävän ahdistavaa kuultavaa kaikkine tuskaisine narinoineen.
Olin esittämässä tuota Seitsemää sanaa viime pääsiäisenä, ja se on kyllä hätkähdyttävän intensiivinen teos. Vaikka sävelkieli on maallikolle ns. "vaikeaa", niin oli hurjaa kokea kuinka teoksen viimeisen äänen häivyttyä ilmaan vallitsi pienessä kirkossa monen sekunnin ajan aivan täydellinen hiljaisuus eikä yleisö liikahtanutkaan, niin tehokkaasti piti teos heitä otteessaan alusta loppuun vaikka esityksemme ei mitenkään täydellinen ollutkaan. Tuntui kuin eivät olisi halunneet rikkoa tunnelmaa aloittamalla aplodeja lainkaan, vaikka kyllä ne sitten lopulta saimme. :) Monet sanoivat jälkeenpäin etteivät olleet noin väkevää musiikkia kuulleet koskaan, ja olivat itsekin ihan yllättyneitä miten voimakkaasti niinkin moderni musiikki oli heihin vaikuttanut. Hyvä esimerkki siitä, ettei musiikkia tarvitse "ymmärtää" voidakseen nauttia siitä, mikä monelle tuntuu olevan se syy olla lähtemättä kuuntelemaan jotain uudempaa musiikkia. "Kun en mä kuitenkaan ymmärrä sitä". "Musiikki on kuin huumori. Toisille sitä ei kannata selittää, toisille ei tarvitse." -Kari Suomalainen |
anttipi
15.02.2010 22:18:33 (muokattu 15.02.2010 22:22:29) | |
|---|
sellisti: Hyvä esimerkki siitä, ettei musiikkia tarvitse "ymmärtää" voidakseen nauttia siitä, mikä monelle tuntuu olevan se syy olla lähtemättä kuuntelemaan jotain uudempaa musiikkia. "Kun en mä kuitenkaan ymmärrä sitä".
Edesmenneen brittiläisen kirjailijan ja taidekriitikon Sacheverell Sitwellin sanoja lainatakseni "In the end it is the mystery that lasts, and not the explanation". Suun auki loksauttavan, hämmennystä herättävän kuuntelukokemuksen (tai minkä tahansa taidekokemuksen) luulisi olevan arvostettua herkkua aikakaudella, jolloin joka tuutista pursuaa enemmän tai vähemmän kaavamaista formaattikamaa. Ei sillä, että helppous tekisi musiikista huonoa, mutta välillä vaan meinaa tulla ähky kaiken ennalta-arvattuuden ja kierrätyksen edessä. "Tässä maassa on niin vaikea yrittää puhua siitä, että kaikkien pitäisi välittää toisistaan, koska heti on kommunisti." -Reino Nordin |
Thevisa
16.02.2010 15:37:56 | |
|---|
Kyllä sitä nyt nykymusiikin vihaajat ovat niin sulkeutuneita. Itse olen yrittänyt vaikka mitä Schönbergiä kuunnella niin keskittyneesti, kuin pääni tyhjentäen tai vaikka ihan kuin musiikkia ylipäätään kuunnella, mutta kun ei se vain oikein ilmene muuna kuin kaaottisena mökänä. Kai jään sitten yksin runkkimaan wieniläisklassismin pariin, kun kaikki muut kasvaa diggaileen jotain spektrimusiikkia. |
sub zero
16.02.2010 16:08:37 (muokattu 16.02.2010 16:09:01) | |
|---|
Thevisa: Kyllä sitä nyt nykymusiikin vihaajat ovat niin sulkeutuneita. Itse olen yrittänyt vaikka mitä Schönbergiä kuunnella niin keskittyneesti, kuin pääni tyhjentäen tai vaikka ihan kuin musiikkia ylipäätään kuunnella, mutta kun ei se vain oikein ilmene muuna kuin kaaottisena mökänä. Kai jään sitten yksin runkkimaan wieniläisklassismin pariin, kun kaikki muut kasvaa diggaileen jotain spektrimusiikkia.
no voit yrittää muutamien vuosien päästä uudestaan, jos alitajunta olisi vähän järjestellyt asioita sillä välin. ja onhan eri tyyleihin ja kuuluisiin teoksiin jossain määrin ihan jees tutustua, vaikkei ne aukenisikaan. ainakin kuulee, miltä ne kuulostaa.
modernismihan lähti liikkeelle aika napakasti, joten aikajärjestyksessä ensimmäiset modernismia edustavat teokset ei ole niitä helpoimpia. ehkä vois valmistautua modernismiin kuuntelemalla prokofieviä ja shostakovitisia ja sen jälkeen vois jostain bartokin 4. jousikvartetosta alotella en ole kännissä, en elä huumeessa, kirjoitan vaan viestini kovassa kuumeessa /
rölötysketjut ovat mulle aika vaikeita, aina ei voi aavistaa moderaattorin aikeita |
Hauler
16.02.2010 17:25:56 | |
|---|
Thevisa: Kyllä sitä nyt nykymusiikin vihaajat ovat niin sulkeutuneita. Itse olen yrittänyt vaikka mitä Schönbergiä kuunnella niin keskittyneesti, kuin pääni tyhjentäen tai vaikka ihan kuin musiikkia ylipäätään kuunnella, mutta kun ei se vain oikein ilmene muuna kuin kaaottisena mökänä. Kai jään sitten yksin runkkimaan wieniläisklassismin pariin, kun kaikki muut kasvaa diggaileen jotain spektrimusiikkia.
Scönbergiltä löytyy ainakin oivia vokaaliteoksi esimerkiksi: "A Survivor from Warsaw" ja se Suomen ensiesityksensä viime vuoden marraskuussa saanut laulunäytelmä kuorolle ja solistille, jonka nimi nyt karkaa ajatuksistani. |
Schnowotski
16.02.2010 18:08:12 | |
|---|
Hauler: Scönbergiltä löytyy ainakin oivia vokaaliteoksi esimerkiksi: "A Survivor from Warsaw" ja se Suomen ensiesityksensä viime vuoden marraskuussa saanut laulunäytelmä kuorolle ja solistille, jonka nimi nyt karkaa ajatuksistani.
Die glückliche hand - jos nyt puhutaan siitä, joka radioitiinkin peräti kahdesti peräkkäin ja vieläpä livenä. Ja mikseipä puhuttaisi. Tuskin monia tuollaisia Schönbergin teoksia on kantaesitetty Suomessa viime vuonna.
Schönbergin musiikista diggailemisesta puhuttaessa on hyvä muistaa, että hänen musiikkinsa edustaa vain yhtä näkemystä 1900-luvun musiikkivirtauksiin. On luonnollista, että jokin säveltäjä - tai osa jonkin säveltäjän teoksista - ei iske kuulijan tajuntaan täysillä. Sen sijaan jos kokonainen aikakausi, tai niinkin laaja käsite kuin sävellajittomuus, menee suorilta korteksilla laariin nimeltä 'kamalaa meteliä', lienee syytä miettiä, olisiko tosiaan aika kaivaa vaikkua pois korvista. Lainausmerkit, nuo kirjotetun kielen "kondomit" - väärinymmärrysten "ehkäisyvälineet". |
 fidZi
30.06.2010 11:52:53 | |
|---|
Berlioz'n La Damnation de Faust -oopperan viimeisestä näytöksestä se kohta, kun saavutaan helvettiin. Huh huh, tuota kuuntelisi moni bläkmetalmies ihan mielissään. Tärkeämpi kysymys kuin "Mikä soi?" tai "Miten se soi?" on "Miksi se soi?" |
