Klassinen ›

1900 luvun puolivälin jälkeinen tyyliltään rikkaassa ja vaihtelevassa kirjossaan äärettömän monimuotoinen säveltaide suomessakin säveltäjien runsaudessaan tarjoaa usein kyllästyttävän simppeleihin ja puhki soitetun tuttuihin Bacheihin, Mozarteihin ja Beethoveneihin verrattuna harmoniselta struktuuriltaan paljon kompleksisempaa säveltaidetta mm. moderneimmillaan ligetimäisen tiheine kenttineen, joka kutkuttaa paljon hienostuneemmalla sointiaistillaan musiikillista vastaanottokykyä, enkä niitä syväluotausta edellyttäviä transsendentaalisia katharsiksia ja transseja enää kaipaakaan, joita 16 v. sain taivaallisimpina nautintoina, joita elämä on milloinkaan tarjonnut luonnostaan pelkkiä aineellisia objekteja ja niiden välisiä suhteita havainnoivassa arkisessa tahdon täyttämässä tajunnassa älyllä, älyn ollessa alun perin pelkkä vaikuttimien välittäjä tahdon palveluksessa, jonka ikeeseen kahlehdittu vanki ihminen taipumustensa, halujensa ja luontumustensa puolesta tiedoitsevana ja tahtovana subjektina on kuuluessaan tahtonsa välityksellä levottomuuteen ja hyörinään maailmassa vailla taiteen autuaaksi tekevää siunausta, joka ilmaisee aitojen hengentuotteiden ytimen ja niiden syvimmän olemuksen, mitä kirkkaimman ja puhtaimman objektiivisen ja auringon kaltaisen neron älyn valaisemana ja maailman olemuksen ilmaisemana, tunkien tahtomisen olioiden välisine suhteineen ulos tajunnasta
 
Ps. Perustuu täysin Schopenhauerin kirjoituksiin neroudesta.

Esim. uustonaalista 70-80-luvun suomalaista säveltaidetta, kuten Marttisen Septemaliaa 7 bassoviululle. Divisistä, jaosta, huolimatta ne soivat orkesterin bassosektion kaltaisesti ja massiivisesti, kamarimusiikillisen tekstuurin sijasta. Melodia on kaksinnettu matalassa rekisterissä usein tapahtuvan polyfonian puuroutumisen takia. Teoksessa esiintyy medianttisuutta, ts. etäisistä sävellajeista peräisin olevien terssisukuisten sointujen perättäisyyttä, joka on poikkeuksellisessa rekisterissä, ja jota suomalaisessa musiikissa on paljon hyödynnetty. Lähteenä näille huomiolle on LP:n esittelyteksti.

megatherium: Esim. uustonaalista 70-80-luvun suomalaista säveltaidetta, kuten Marttisen Septemaliaa 7 bassoviululle. Divisistä, jaosta, huolimatta ne soivat orkesterin bassosektion kaltaisesti ja massiivisesti, kamarimusiikillisen tekstuurin sijasta. Melodia on kaksinnettu matalassa rekisterissä usein tapahtuvan polyfonian puuroutumisen takia. Teoksessa esiintyy medianttisuutta, ts. etäisistä sävellajeista peräisin olevien terssisukuisten sointujen perättäisyyttä, jota suomalaisessa musiikissa on paljon hyödynnetty. Lähteenä näille huomiolle on LP:n esittelyteksti.
 
Kuulostaa kiinnostavalta, pitää tutustua. Kiitos.

Henri Henri Olavi: Kuulostaa kiinnostavalta, pitää tutustua. Kiitos.
 
Ole hyvä. LP saattaa olla myynnissä mm. Discogsissa. Levyllä myös Sermilän ja Jokisen hienoa musiikkia.

megatherium: Ole hyvä. LP saattaa olla myynnissä mm. Discogsissa. Levyllä myös Sermilän ja Jokisen hienoa musiikkia.
 
Posteineen lähtisi Ruotsista parilla kympillä. Harmi ettei tuota löydy kuunneltavaksi mistään, en juurikaan harrasta sokkona levyjen ostamista.

Henri Henri Olavi: Posteineen lähtisi Ruotsista parilla kympillä. Harmi ettei tuota löydy kuunneltavaksi mistään, en juurikaan harrasta sokkona levyjen ostamista.
 
Eikö tuota voisi saada kirjastosta lainattua? Myös kaukolaina voisi tuottaa tulosta.

megatherium: Eikö tuota voisi saada kirjastosta lainattua? Myös kaukolaina voisi tuottaa tulosta.
 
Mm. Heinolasta, Varkaudesta, Töölöstä, Hämeenlinnasta löytyisi kirjastosta. Vaskin kaukolainahinta on 5-19€. Sillä ostaisi levyn melkein jo omakseen. Odotan että kohtalo tuo eteeni tuon kuunneltavaksi. Se toimii aina.

Henri Henri Olavi: Mm. Heinolasta, Varkaudesta, Töölöstä, Hämeenlinnasta löytyisi kirjastosta. Vaskin kaukolainahinta on 5-19€. Sillä ostaisi levyn melkein jo omakseen. Odotan että kohtalo tuo eteeni tuon kuunneltavaksi. Se toimii aina.
 
Itse muistan tilanneeni levyn jostakin divarista ja maksoin aika paljon, jonkin verran päälle parikymppiä.

Kyllä näin ateistinakin on todettava, että Haydnin Luominen tuotti yo tutkintoa varten suoritetun ja kuvainnolliseen ylenantamiseen asti yltäneeseen enkun kirjan kappaleiden sanasta sanaan opettelun jälkeen katharsisoivan hurmion myötä paljon tyydyttyneemmän olotilan kuin Bachin h-molli messu milloinkaan jäykässä barokkiarkkitehtuurissaan ja Mozart on jo sitten jotain täysin uskomatonta, johon Bach ei pysty vastaamaan emotionaaliselta syvyysperspektiiviltään vastaavalla tavalla. Veikkaisin tosin, että jopa lotossakin pienen rahasumman voittaminen on todennäköisempää kuin tämän tajuaminen ja "Mozartin suurimpien teosten pohjaan saakka luotaaminen". Mannerin suomentamaa suurta saksalaista Mörikeä siteeraten, kirjasta Mozartin matka Pragiin, saamme kokea sen "jumalallisen ihmeen", jossa "meidät nostetaan pois tavanomaisesta minästä" ja "tuntuu kuin ääretön koskettaisi, täyttäisi rinnan, kuin tahtoen laajentaa sitä ja riistää sielun pois". Maailmasta ei löydy mitään niin ihmeellistä totesin jo lukiolaisena.