Klassinen ›

Mihin syihin Sonnisen unohdus säveltäjänä perustuu?
 
Onko osasyynä kansainvälisten impulssien ja kansallisten vaikutteiden ohella eräällä tavalla Klami traditioita edustaneen Sonnisen unohdukseen säveltäjänä hänen tavaton monipuolisuutensa ja monitahoisuutensa säveltäjänä, vai onko hänenkin tapauksessaan kyse laajemmasta sotien jälkeisen säveltäjäsukupolven unohduksesta?
 
Vaikka Ilmarisen vaellus esitettiin säveltäjän satavuotis muistokonsertissa, hän on muutoin lähes täysin unohdettu säveltäjä luultavimmin siitä syystä, ettei hänen katsota kuuluvan viime vuosisadan kaikkein suurimpiin säveltäjiin, niin ansiokasta kuin hänen musiikkinsa usein onkin ja ainakin itse pidän hänen musiikistaan paljon ja koen sen myös vaikuttavana säveltaiteena.
 
Vähiten kiinnostavimpiin teoksiinsa kuuluu minusta askeettinen El amor pasa, joka esitettiin ISCM-festivaaleilla. Nyt uudelleen kuunneltuna se tuntuu soinnillisesta karuudestaan ja niukkuudesta, sekä musiikillisesta vähäeleisyydestä huolimatta vaikuttavammalta kuin aiemmin, jolloin pidin sitä tyhjänpäiväisenä tekeleenä tajutessani vasta nyt luultavasti ensimmäistä kertaa musiikin kuoren alla piilevän syvemmän olemuksen ymmärtämättä tekstiä ja musiikin tehdessä vaikutuksen ilmaisuvoimaisella modernistisella sävelkielellään, musiikin luodessa suggestiivisen tunnelman autiuden tunnusta huolimatta.
 
Tuubissa osittain julkaistusta alla Lapin taivaan on jätetty pois Jäljet lumessa peittyvät sekä epilogi osa, ja vaikuttavin on Puhuri, jossa bassorekisterissä matalien jousien möyrinästä kehittyy voimakasta lumimyrskyä hienosti kuvaileva näytelmä.

Hänen tuotannossahan urbaaninen modernismi ja arkaainen shamanismi asettuvat vastakkain nationalisten ja humorististen pyrkimysten ohella.
 
Ensin mainittua edustaa vaikka hieno suurkaupunki sarja pianolle ja seuraavaa Kalevalaan perustuvat monet (7) kuoroteokset lyömäsoittimineen ja mm. kanteleelle soololaulajineen. Huumorista esimerkkinä Conference burlesque puhaltimille.
 
Levyltähän on kuunneltavissa verrattain vähän Sonnisen vähänkään kunnianhimoisempaa musiikkia, ja josta levyllä osan muodostaa vaatimaton ja opetuskäyttöön tarkoitettu lapsijousille sävelletty tuotanto.
 
Hän sai aikanaan jopa hieman kritiikkiä jakaessaan luovan toimintansa niin monille erilaisille musiikin sektoreille 14 leffaan sävellettyä filmimusiikkia myöten, mutta säveltäjän mielestä työ oli antoisaa ja kiinnostavaa.
 
Joitakin merkkipaaluja, joita voidaan tuoda esiin säveltäjän tuotannosta ovat vaikkapa maamme ensimmäinen radio-ooppera merenkuninkaan tytär, joka osallistui prix Italia kilpailuun ja on kritiikin mukaan rehevästi maalailtu täynnä karakteristisia ja massiivisia kuoro-osia ääniefektien lisäksi, Kansallisoopperan satavuotis kutsukilpailussa palkittu ooppera Haavruuva, musiikiltaan ansiokas baletti Ruususolmu, joka esitettiin Yhdysvalloissa saakka, palkittu modernistinen balettifarssi "Se", shamanististen pyrkimysten huipennus Suomalainen Messiadi dodekafonisine fuuginen ja kuoron glissandoineen, Teesejä, rivitekniikan harjoitelmat Rapsodia ja Reaktioita, jonka osat ovat pisteitä, viivoja, keskipakoisuutta, massaa ja ryhmiä, Heimolaulu kuorolle ja orkesterille ym. sen tyyppisiä teoksia, kuten Seppelöity kansa, Kansa korpien, Tammenkaatajat, Toivojemme suomi, Myrskylaulu, Valkea lakeus, Miesten rinki, Tempus adest floridum jne.
 
Suomalaisia säveltäjiä kirjassa kirjoittajan mukaan on esim. Seitsemässä veljeksessä aitoa orkestraalista ajattelua. Sonninen sävelsi musiikkia useisiin näytelmiin.
 
Sonninen sävelsi myös orkesterisarjoja, kuten Kaukainen puutarha, Puinen kansa, Vienalaista ja Itäkarjalainen, sekä juniorijousille sävellettyjä sarjoja.
 
Ruotsissa säveltäjä menestyi hyvin teoksillaan, kuten baletilla Pessi ja Illusia ja Sinfonisia tuokioita.
 
Koko orkesterin kromaattisesti laskevien, diatonisiin klustersforzatoihin päättyvät tremolot hakevat Salmenhaaran mukaan vertaista 20 luvun modernismissamme, saavuttaen suuren menestyksen Ruotsissa pohjoismaisilla musiikkipäivillä -47.
 
Säveltäjän tuotantoon kuuluu monien pienten orkesteriteosten, kuten finale furioson, lisäksi partitoja jousille tarantelloineen polkkineen ja valsseineen, mutta partitoja myös useille flageoleteille.

Sonnisen pianokonsertto ja kritiikistä päätellen myös viulukonsertto ovat suhteellisen varhaisinakin teoksina säveltäjän tuotannossa niin merkittäviä lajityyppinsä edustajia ja saavutuksia, että vaikka säveltäjän on sanottu olleen parhaimmillaan nimenomaan balettimusiikissa, niin voidaan pitää huomattavana menetyksenä säveltaiteelle, ettei hän kyvykkäänä säveltäjänä viljellyt tuotannossaan myöhemminkin laajamuotoisia soitinteoksia, jollei sellaiseksi lasketa esim. Divertimentoa puhaltimille tai sonatiinia sellolle ja pianolle v. 1980.
 
Tämän voi osaltaan katsoa ehkä johtuvan myös sävelkielen uudistumisesta modernimpaan rivitekniikan suuntaan joistakin perinteistä sävelkieltä suosivista teoksista huolimatta.
 
Mutta tietty suurimuotoisten soitinteosten viljelyn sijasta tapahtunut suuntautuminen mittasuhteiltaan tai muodoltaan pienempiin tai vähemmän kunnianhimoisiin soitinteoksiin vaikuttaisi tulleen trendiksi hänen tuotannossaan.
 
Lukuun ottamatta mittasuhteiltaan laajoja kuoroteoksia Messiadia ja baletteja tai oopperoita ja esim. Karhunpeijaiset teosta, joidenkin soitinteosten moniosaisuudestakin huolimatta, kuten esim. 5-osaisessa Puisessa kansassa tai partitoissa.
 
Vaikka epäilemättä hän olisi sinfoniamuodon alalla saanut etevänä säveltäjänä suuria aikaan.
 
Mutta ilmeisesti filmi-ja näytelmämusiikin, sekä pedagogisten teosten säveltäminen, mutta myös rehtorin virassa toiminen söivät niin paljon luovaa energiaa, ettei isompiin sävellysprojekteihin riittänyt resursseja tai sopivia sävellystilauksia ei ilmaantunut näköpiiriin. Säveltäjä loi kaiken lisäksi suuren lied-ja a cappella kuorotuotannon.
 
Lieneekö monista säveltäjän teoksista eri versioita, kun sekä suomalaisia säveltäjiä, että suomen säveltäjiä kirja ehdottavat esim. Myrskylaulun soitinnukseksi mieskuoroa ja orkesteria, mutta Music Finland Coressa teos on merkitty sävelletyn pianolle ja lauluäänelle tai kuorolle, vai onko jälkimmäisessä virheellinen soitinnusmerkintä?
 
Kyse lieneekin erilaisista versioista, joista jälkimmäisessä orkesteriosuus on sovitettu pianolle.
 
Muitakin vastaavanlaisia esimerkkejä löytyy, joissa kirjassa kuorolle ja orkesterille sävelletyksi merkitty teos on music Finlandissa pianosäestyksellinen kuorolaulu.
 
Kirjoissakin on selviä ristiriitaisuuksia. Esim. Kaleva niminen balladi on Suomalaisia säveltäjiä kirjassa orkesteriteos ja Suomen säveltäjiä kirjassa barytonille ja orkesterille sävelletty teos.
 
Jousiorkesterille sävelletyt tai sovitetut hengelliset sävelmät, kuten Valamo, soivat kauniisti juniorijousien esityksessä levyllä ja ehkä kyseessä on juuri viimeksi mainittu, joka laajenee leveäksi sävelvuoksi, kun eräs virsi saa tumman intohimoisiakin sävyjä. Tämän jälkeen kuultava Suomalainen sarja viehättää ja lumoaa rytmisellä iskevyydellään ja kirpeällä dissonoivuudella osoittaen hengenheimolaisuutta Bela Bartokiin.
 
Prima notassa varsinkin pizzicatojen näppäilyllä soitettu tanssi on niin klassisen boccherinimainen tai haydnmainen melodiikaltaan kuin suinkin ja niin tarttuva ja viehkeä, että kuuntelin sen useita kertoja peräkkäin.
 
Myös johdanto ja marssi tempaavat mukaansa. Rautavaaran teknisesti haastavampi divertimento on emotionaalisesti kuitenkin köyhempi. Sääli, ettei Sonnisen partitoja ole levytetty, joissa olisi myös teknistä haastetta varttuneemmillekin soittajille.
 
Medianttisine kolmisointukulkuineen, levyllä kuultavan Alla Lapin taivaan teoksen avausosa Revontulet on vaikuttavampi kuin se tuubissa aluksi kuultava alun perin teoksen toinen osa Satoi lunta, joskin päätöksenä kuultava kromaattinen fuuga on vielä vaikuttavampi.