Klassinen ›

Osataanko täällä tehdä hyvää nykymusiikkia?

Suomalainen nykymusiikkihan on tunnettua kautta maailman. Meillä on mm. Kaija Saariaho, Magnus Lindberg, Aulis Sallinen ja Einojuhani Rautavaara, joiden musiikkia soitetaan yhtenään ympäri maailmaa, ja nuorempi polvikin on saanut jo kansainvälistä tunnustusta ja mainetta, esim. Uljas Pulkkis ja Tommi Kärkkäinen. Kyllä täällä osataan säveltää.

Osataanko täällä tehdä hyvää nykymusiikkia?
 
Osataanko jossain tehdä hyvää nykymusiikkia? :)

Tommi Kärkkäinen
 
YUP:n muinainen kosketinsoittaja siis?

Niin. Pointtini olikin, että osataanko tehdä •hyvää• nykymusiikkia :) Ei sen ole väliä, vaikka suomalaiset nykysäveltäjät olisivatkin saaneet mainetta ja kunniaa ulkomaillakin.

Osataanko jossain tehdä hyvää nykymusiikkia? :)
 

heh...

mä diggaan aika paljonkin "nykymusasta" kunhan ei mene ihan kirskunnaksi.

rautavaara on pitkään ollu yksi suosikeistani...lindberg(uudempi) on hienoo stuffia, ep salosen uudet biisit (la variations, foreign bodies, insomnia etc) ovat pirun hienoja...
nyt juuri soi john adamsia, jota hankin, kun joku sanoi mun ottavan vaikutteita siltä...ja kuulostaa sekin tosi hyvältä.

siis vastaus on: kyllä!

No en mä tiiä et tehäänkö tääl hyvää nykymusaa.. No Rautavaara on ihan kivaa ja sit mä tykkään tosi paljon myös Rännälin Mikan Aforismeistä ja sit siitä The garden of Ghosts vai miten se menikään.. mut mä en nyt oikeen tiiä ees modernista musiikista mitään, ku mun mielestä sitä on niin vaikeeta soittaakki, ku en pääse ikinä juonesta kiinni..

Rautavaara onkin tehnyt musiikkia jo vuosikymmenet, ja hän on luonut sen oman tyylinsä, joka nuorempiin nykysäveltäjiin verrattuna on vielä musiikkia. Mm. Lindbergin musiikkia en ymmärrä. Tai Segerstamin, hänhän on tehnyt joitakin sävellyksiä tyylillä: "Kunhan läiskin nuotteja paperille. Kyllä se joltakin kuulostaa". Tosi esteettistä... Monet orkesterimuusikot ovat menettäneet kuulonsa näiden •upeiden• teosten takia, koska niiden volyymi on mitä on, ja yhä kummallisempia "soittimia" käytetään niissä biiseissä. Kolistellaan vaikka vasaralla kattiloita. Wow mitä musiikkia!

Kyllä sitä Suomessa osataan. Saariaho on ehkäpä eniten ulkomailla mainetta niittänyt mutta kyllä nuo edellä mainitutkin tunnetaan. Myös nämä vähän vanhemman polven suomalaiset nykysäveltäjät, kuten Pingoud, Raitio, jne. ovat myös tutustumisen arvoisia, vaikkakaan ei maailmanmaineessa. Siis jos sellaisesta Stravinskymeiningistä diggailee.

YUP:n muinainen kosketinsoittaja siis?
 
Kyllä, sama kaveri. Ei ole vaikea arvata, että hän erosi yhtyeestä aikanaan musiikillisten erimielisyyksien vuoksi.

Rautavaara onkin tehnyt musiikkia jo vuosikymmenet, ja hän on luonut sen oman tyylinsä, joka nuorempiin nykysäveltäjiin verrattuna on vielä musiikkia. Mm. Lindbergin musiikkia en ymmärrä. Tai Segerstamin, hänhän on tehnyt joitakin sävellyksiä tyylillä: "Kunhan läiskin nuotteja paperille. Kyllä se joltakin kuulostaa". Tosi esteettistä... Monet orkesterimuusikot ovat menettäneet kuulonsa näiden •upeiden• teosten takia, koska niiden volyymi on mitä on, ja yhä kummallisempia "soittimia" käytetään niissä biiseissä. Kolistellaan vaikka vasaralla kattiloita. Wow mitä musiikkia!
 
Segerstam kutsuu tyyliään "vapaapulsatiiviseksi". En tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta lienee kuitenkin rationaalisempi tekniikka kuin "nuottien läiskiminen paperille". Ja mitä kuulon menettämisen ja nykymusiikin yhteyteen tulee, niin kyllähän joidenkin myöhäisromanttisen tyylin teosten vaatimissa jättiläisorkestereissa se kuulo on paljon kovemmalla koetuksella. Mammutti-ilmiö lienee mennyt jo pois muodista nykymusiikin kohdalla.
 
Niin. Pointtini olikin, että osataanko tehdä •hyvää• nykymusiikkia :) Ei sen ole väliä, vaikka suomalaiset nykysäveltäjät olisivatkin saaneet mainetta ja kunniaa ulkomaillakin.
 
No tuskin he sitä mainetta ja kunniaa huonolla musiikilla olisivat saaneet. Jos tarkoitat hyvällä siis sitä, mistä itse tykkäät, niin vaikea siihen on kenenkään muun vastata kuin sinun itsesi.

Niimpä. Enpä voi arvostella muiden musiikkimakua, tietenkään. Oon vaan tällanen melodisesta musiikista diggaileva...

Ei varsinaisesti suomalaisesta nykytaidemusiikista, mutta kiinnostavan oloinen kirja. Itseäni puhuttelee "taidemusiikissa" eniten modernimpi kama.
 
"Perinteinen tonaalinen harmoniakäsitys on samalla määrittänyt sointurakenteen lisäksi monia muitakin sävellysten piirteitä, esimerkiksi muotorakenteita, joihin kuulijat ovat vuosisatojen varrella tottuneet ja jotka he tuntevat tiedostamattaankin. Uusimmassa musiikissa tällaista turvaverkostoa ei kuulijalla usein ole, vaan musiikin toimintaperiaatteet saattavat vaihdella teoksesta toiseen.
 
- Yksi tärkeä teesi kirjassani on se, että nykytaidemusiikin koettu vaikeus johtuu siitä, että kuulija ei tiedä, missä kohtaa ollaan menossa ja minne ollaan menossa vai ollaanko menossa minnekään. Kirjassa lohdutan, että ei tarvitsekaan tietää, siihen voi vain heittäytyä ja ajatella, miltä tämä tuntuu. Se on se oleellinen asia: taideteos on aina kokemus tai tuntemus. Millään muulla ei ole oikeastaan väliä."
 
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008440368.html

Mutta uustonaalisuutta ja uusromantiikkaa ehkä lukuunottamatta kokemukseni mukaan nykymusiikki ei kykene tuottamaan kuulijassaan emotionaalisia kokemuksia vaikka kirjassa toisin väitetään mutta tämä peräänkuuluttamani ja toitottamani sodan jälkeisen aikakauden sinfonikkojen säveltaide kyllä kykenee tyydyttämään emotionaalisten kokemusten tarpeen vaikkei se olekaan myöhäisestä sävellysajankohdastaan huolimatta anakronistisena tyyliaikakausien väliinputoajana varsinaisesti nykymusiikkia joten miksi sitä ei aktiivisemmin esitetä ja levytetä?

megatherium: kokemukseni mukaan nykymusiikki ei kykene tuottamaan kuulijassaan emotionaalisia kokemuksia
 
Oman kokemukseni mukaan nykymusiikki kykenee tuottamaan kuulijassa paljon syvempiä emotionaalisia kokemuksia kuin vanha klassinen musiikki.

Henri Henri Olavi: Oman kokemukseni mukaan nykymusiikki kykenee tuottamaan kuulijassa paljon syvempiä emotionaalisia kokemuksia kuin vanha klassinen musiikki.
 
Empiiriseen kokemukseen perustuen olen täysin vakuuttunut siitä että tonaalinen musiikki on ylivoimaisesti ja suvereenisti vaikuttavampaa ja syvällisempää kuin sanastoltaan atonaalinen spatiaalinen spetkraali-ynnä muu nykymusiikki josta puuttuu yleisesti hyväksytty emotionaalinen referenssisysteemi, rytminen motorisuus ja melodisuus ollessaan vain värejä, pintoja, tekstuureja, hahmoja jne.

Hienoa! Omat kokemukseni kertovat muuta. Kiva kun tykkäät erilaisesta musasta kuin minä.

Henri Henri Olavi: Hienoa! Omat kokemukseni kertovat muuta. Kiva kun tykkäät erilaisesta musasta kuin minä.
 
Hienoa että sinäkin saat nautintoa musiikista vaikka se olisikin erilaista ja modernimpaa kuin se mitä minä usein kuuntelen vaikka en sulje kokonaan pois myöskään uutta musiikkia joka minulla tarkoittaa lähinnä dodekafoniaa ja jälkisarjallisuutta mutta se ei tarjoa useinkaan sellaista emotionaalista kosketuspintaa kuin perinteinen taidemusiikki joka vaikuttaa tunteisiin voimakkaammin kokiessani siitä katharsiksen.

Mitä tuohon Sibeliukseen tulee hänenkin suosionsa perustuu oikeastaan vain siihen että ihmiset vain uskovat hänen olevan nero mutta eivät tiedä ja tunne sitä asiaa syvällisemmin ja luullaan kun näin on vain kerrottu eikä muuta musiikkia ole tarjolla että hän on muka yksin suuri nero eikä muita säveltäjiä ole olemassakaan. Siis niin keskiaikaista ajattelua kuin vain voi olla.

Populariteetin kirous on siinä että on olemassa parempaakin musiikkia kuin se populaarein kama mutta kukaan ei tule kuulemaan sitä koskaan koska sitä ei ole taloudellisesti kannattavaa bisnesmielessä levyttää kuten sitä populaaria musiikkia ja näin monet musiikin mestariteokset vaipuvat unholaan.

"Kaija Saariaho on vuoden paras säveltäjä ja Susanna Mälkki hänen paras tulkkinsa."
 
Minusta Saariaho on yksi kaikkien aikojen kovimpia säveltäjiä, mutta on tällainenkin tunnustus hienoa.
 
https://www.hs.fi/paivanlehti/12122021/art-2000008468023.html