Klassinen ›

"Jos musiikki ei toimi, ei mikään muukaan toimi". Näin ympäripyörästi sutkautti eräs tunnettu kapellimestari eräässä TV-haastattelussa hiljakkoin. Uskon hänen tarkoittaneen ja halunneen sanoa jotakin siihen suuntaan, että jos musiikkia ei saada harjoitettua kelvolliseen esityskuntoon, oopperan esitys kokonaisuudessaankin, jonka kivijalka musiikin tulisi olla, kärsii siitä.
 
Jotakin tällaista uskon hänen tarkoittaneen, sillä oopperassa, edes Suomen kansallisoopperassa, ei liene milloinkaan esitetty yhtään oopperaa, jonka musiikki kirjaimellisesti "ei toimi", aivan kuten rikkinäisellä pölynimurillakaan ei voi imuroida pölyjä huoneesta tai
 
oopperan lämpiöstä, joka siis ei toimi siitä syystä, että on rikki.
 
Minusta ja oma makuni huomioon ottaen kuitenkin suurimmassa osassa oopperoita musiikki ei itse asiassa pitemmän päälle todella toimikaan, ja siitä huolimatta yleisöllä on hauskaa nauraessaan äänensä käheiksi laulajien koomikon kyvyille jossakin Rossinin buffa-oopperan esityksessä, joita esitetään oopperanäyttämöillä jatkuvasti ympäri maailmaa. En siitä huolimatta ole niistä löytänyt juuri ensimmäistäkään, jossa musiikki todella toimisi tai olisi kelvollista kuunneltavaksi ja nautittavaksi tämän taiteenlaijin ansiokkaana ja veratailukelpoisena ehdokkaana.
Useimmissa Schubertin oopperoissa ja niiden katkelmissa, joita äärimmäisen harvoiin esitetään, musiikki sen sijaan toimii mielestäni selkeästi Rossinin pilailumentaliteetillä väännettyjä oopperaviritelmiä paremmin, sillä niiden musiikista kuvastuvat inhimilliset tunbteet ja inhimillinen lämpö, joka rossinilta valitettavan usein puuttuu. Ja mikä on oopperassa tärkeintä.
 
Ja mikä olennaista, puikon heiluttamisesta kapellimestareille palkkaa maksetaan, ja huikeata maksetaankin, eikä puhumisesta.

Useimmissa Schubertin oopperoissa ja niiden katkelmissa, joita äärimmäisen harvoiin esitetään, musiikki sen sijaan toimii mielestäni selkeästi Rossinin pilailumentaliteetillä väännettyjä oopperaviritelmiä paremmin, sillä niiden musiikista kuvastuvat inhimilliset tunbteet ja inhimillinen lämpö, joka rossinilta valitettavan usein puuttuu.
 
Lopeta jo toi "Schubert - maailman ainut oikea oopperasäveltäjä"-juttu! Alkaa jo kohta ärsyttää. >:( Rossinilla on kauniita oopperoita. Ne ovat ERILAISIA kuin Schubertilla ja sitä sinä et näköjään pysty sietämään, vai mitä?
 
Oikeastaan niin... kun nyt tähän kerran mentiin, niin sanonpa etten kuuntele hetkeäkään Schubertin oopperoita! Mitäs siihen sanot? Hah.. >:)

Jätän tuon Schubertin kommentoimatta, kun en hänen tuotantoaan niin hyvin tunne ja sen, mitä pintapuolisesti olen kuullut, ei kiinnostakkaan tutustua. Rossinista sen sijaan pidän.
 
Asiaan. Olen ihmetellyt tuota jo hyvin pitkään. Ooppera on näytelmä, joka on klassisesti laulettu. Onkin aika mielenkiintoista, miksi säveltäjä saa kaiken kunnian teoksesta, esiintyjät ovat ammattilaulajia, eivätkä ammattinäyttelijöitä, jne.

Jotain liikuttavaa on tuossa Megatheriumin lähes mustasukkaisessa Schubertin puolustamisessa milloin ketäkin muuta säveltäjää vastaan... tämä siis kaikella positiivisuudella sanottu. =)
 
En tiedä tarkoittiko kapellimestari musiikin toimimattomuudella huonoa musiikkia vai huonoa musiikkiesitystä, mutta veikkaan jälkimmäistä. Kyllä minusta Rossinin musiikki toimii vallan mainiosti hänen koomisissa oopperoissaan. Ehkä hän ei juuri siitä syystä säveltänytkään vakavia oopperoita. Ooppera on eräänlainen kokonaistaideteos, jossa eri taiteenalat tukevat toisiaan. Jos juoni on hilpeä, niin tuskin siihen kovin vakava musiikki sopisi. Mielestäni Rossini on mestari luomaan koomisia piirteitä musiikkiinsa, piti sitä musiikkia sitten merkittävänä tai ei. Mutta kyllä hänellä "vakavampaa" musiikkiakin on; viimeksi tänä aamuna satuin kuulemaan radiosta hänen B-duurisonaattinsa puhallinkvintetille, ja se oli aivan yhtä hyvää musiikkia kuin mikä tahansa saksalainen romantiikka. Säveltämisen käsityötaito Rossinilla on hanskassa, mutta häntä usein vähätellään näiden koomisten oopperoiden takia. Mutta jokin syy niidenkin suosioon on.

Jätän tuon Schubertin kommentoimatta, kun en hänen tuotantoaan niin hyvin tunne ja sen, mitä pintapuolisesti olen kuullut, ei kiinnostakkaan tutustua. Rossinista sen sijaan pidän.
 
Asiaan. Olen ihmetellyt tuota jo hyvin pitkään. Ooppera on näytelmä, joka on klassisesti laulettu. Onkin aika mielenkiintoista, miksi säveltäjä saa kaiken kunnian teoksesta, esiintyjät ovat ammattilaulajia, eivätkä ammattinäyttelijöitä, jne.
 
Jahah.Mitäs tähän nyt sitten sanoisi. Minusta Rossinin oopperamusiikki on infantiiliä, lapsuusikään kuuluvaa, musiikillista klovneriaa, pinnallista ja harmitonta viihdettä, joka saa hymyn huulille, mutta ei sydäntä avartumaan ja esim. jokin Schubertin vaikkapa Des Teufels Lustsloss-oopperan alkusoitto on nuoren Schubertin myrskyäviä intohimoja, joita kuuntelin tässä jopa radiostakin eräänä päivänä melkoisessa hurmiossa ja ekstaasissa. voin melko empimättä sanoa, että teos on merkittävin kenenkään 16-17 vuoden ikäisen, tai alle sen,säveltäjän kynästä milloinkaan lähtenyt sävellys. Samanlaiseen emiotionaalisen palon hehkuun Mozartkin ylsi vasta vuotta myöhemmin sinfoniassaan n.o 25, g-molli. Eikä pointtini ollut arvoarvostelmien jakaminen, vaan kapellimestarin kritisointi oopperataiteeseen liittyvien hämärien, epämääräisten ja latteiden kommenttien johdosta. Siis ooppera totta totisesti on muutakin kuin huonoa musiikkia lavasteista lähtien, vaikka tuskin koskaan olen siellä käynytkään.
 
Niin, kaikki mikä esim. Rossinin tuhkimo-oopperan Magnificon aariasta oli epäitalialaista tai ei kuulostanut hänen, larsellisista lapsellisimman ja ammattitaidottoman säveltäjän, musiikilta, eli oli liian hyvää hänen keksimäkseen, oli häpeilemättömästi lainattu Mozartilta. Muutoin musiikki on juuri sellaista epä-sinfonista, arkkitehtuuriltaan puutteellisesti aktivoitua, hataraa tusinatavaraa, rossinilaisesti väljästi yhteen punottua ja epäyhtenäisyyden leimaavaa pinttapuolisuudellaan flirttailevaa, muodoltaan, teknisen rakenteen ja soinnutuksen simppeliydessä, improvisatorisen rapsodista poppista, jota voi korkeintaan kuunnella huvittuneena hymyillen Rossinin lyhyistä ja itseään väsyttävyyteen saakka toistavista stereotyyppisistä crescendoista, karakteereiltaan koomisista fraaseista koostuvista päähänpistoista-ja pinttymistä rakennettua. Herranen aika, eihän Rossini nyt näin hyvää musiikkia ole!
 
Schubert kykenee yhdellä kauniilla melodialla sen sijaan ilmentämään jotakin pohjatonta kaipausta ja lyyristä tunnetta, joka huokuu syksyisestä auringonlaskusta, tai joka syntyy rakastavaisten huulilla. ah! Schubert.

Muutoin musiikki on juuri sellaista epä-sinfonista, arkkitehtuuriltaan puutteellisesti aktivoitua, hataraa tusinatavaraa, rossinilaisesti väljästi yhteen punottua ja epäyhtenäisyyden leimaavaa pinttapuolisuudellaan flirttailevaa, muodoltaan, teknisen rakenteen ja soinnutuksen simppeliydessä, improvisatorisen rapsodista poppista, jota voi korkeintaan kuunnella huvittuneena hymyillen Rossinin lyhyistä ja itseään väsyttävyyteen saakka toistavista stereotyyppisistä crescendoista, karakteereiltaan koomisista fraaseista koostuvista päähänpistoista-ja pinttymistä rakennettua. Herranen aika, eihän Rossini nyt näin hyvää musiikkia ole!
 
Schubert kykenee yhdellä kauniilla melodialla sen sijaan ilmentämään jotakin pohjatonta kaipausta ja lyyristä tunnetta, joka huokuu syksyisestä auringonlaskusta, tai joka syntyy rakastavaisten huulilla. ah! Schubert.
 
Pöh,pöh... italialainen ooppera on aina ihanaa.. Puhu mitä puhut.. :) Koeta nyt ymmärtää, että ihmisillä on erilaisia makuja. Piste.

Pöh,pöh... italialainen ooppera on aina ihanaa.. Puhu mitä puhut.. :) Koeta nyt ymmärtää, että ihmisillä on erilaisia makuja. Piste.
 
Niin onkin, mutta valitettavasti vain näitä mainitsemiasi italialaisia makuja suositaan mielestäni aivan liiaksi asti, että me schubertiaanit emme pääse nauttimaan lähestulkonkaan kaikista hänen oopperatekeleistään edes levytysten muodossa. Sitä paitsi valitettavasti Schubertinkin oopperoissa on näitä itlialaisia vaikutteita ihan riittämiin ja välillä ärsyttävyyteenkin asti, vaikka onneksi persoonallisesti toteutettuna.

Jotain liikuttavaa on tuossa Megatheriumin lähes mustasukkaisessa Schubertin puolustamisessa milloin ketäkin muuta säveltäjää vastaan... tämä siis kaikella positiivisuudella sanottu. =)
 
En tiedä tarkoittiko kapellimestari musiikin toimimattomuudella huonoa musiikkia vai huonoa musiikkiesitystä, mutta veikkaan jälkimmäistä. Kyllä minusta Rossinin musiikki toimii vallan mainiosti hänen koomisissa oopperoissaan. Ehkä hän ei juuri siitä syystä säveltänytkään vakavia oopperoita. Ooppera on eräänlainen kokonaistaideteos, jossa eri taiteenalat tukevat toisiaan. Jos juoni on hilpeä, niin tuskin siihen kovin vakava musiikki sopisi. Mielestäni Rossini on mestari luomaan koomisia piirteitä musiikkiinsa, piti sitä musiikkia sitten merkittävänä tai ei. Mutta kyllä hänellä "vakavampaa" musiikkiakin on; viimeksi tänä aamuna satuin kuulemaan radiosta hänen B-duurisonaattinsa puhallinkvintetille, ja se oli aivan yhtä hyvää musiikkia kuin mikä tahansa saksalainen romantiikka. Säveltämisen käsityötaito Rossinilla on hanskassa, mutta häntä usein vähätellään näiden koomisten oopperoiden takia. Mutta jokin syy niidenkin suosioon on.
 
Ehkäpä hänen viimeisseä teoksessaan, pienessä juhlamessussa on pyrkimystä paneutua vakavammin sävellystyöhön, vaikka tuskin sitäkään minään suurena ja syvällisenä mestariteoksena voi pitää.