Klassinen ›

Missä määrin tietämyksenne mukaan länsimaista säveltaidetta leimaavat folkloristiset tyylipiirteet ja sävyt ja kuinka moni teos pohjautuu suoraan kansanmusiikki-vaikutteiseen sävelaiheistoon, jos suoranaisia kansanlausovituksia ei lasketa mukaan, kuten esim. Kuulan Etelä-pohjalaiset laulut-ja tanssit?
 
10 oopperan säveltäjän Armas Launiksen 1920-luvulla säveltämällä Aslak Hetta-oopperalla ja Carl Maria von Weberin 3 ankaran vuoden työn hedelmänä puristamalla Taika-ampujat-laulunäytelmällä on jotakin yhteistä, nimittäin folkloristiset sävyt ja piirteet ellei suorastaan kummankin omassa kulttuurisessa kontekstissaan suosima kansanlaulun jäljittely.
 
Edellinen Suomessa hiljattain kantaesityksensä saanut lappalaisten joikuineen, joita säveltäjä varta vasten keräsi 200 kipaletta lapinmatkallaan oopperansa säveltämistä omaan librettoon kypsytellessään. Valitettavasti kuitenkin oopperan III-näytös, jonka vain ehdin kuunnella, vaikka alkoikin lupaavalla orkesteri-intradalla uusklassisessa hengessä, oli minulle melkoinen pettymys, ja pakkopullaa epämelodisuudessaan ja Wagnerin johtoaihetekniikoineen harmonisesti yllätyksettömään ja sovinnaisen konservatiiviseen ilmaisukieleen taipuvaisessa pateettisessa melodramaattisuudessa, joka lähenteli musiikillisesti ontuvassa ja kapeassa ilmaisuskaalassaan puskafarssin subrettidiivailulle ominaisia elkeitä ja kliseitä.
 
No, mitä meidän on sitten sanottava Weberin laulunäytelmästä, huom., ei oopperasta, joka kuitenkin aloitti saksalaisen "oopperan" voittokulun vuonna 1821 kesäkuussa tapahtuneen ensi-iltansa jälkeen ainoastaan yleisön, vaan ei niinkään kriitikoiden ja soittajien taholta, innostuneen vastaanoton vuoksi. Wienissäkin sitä esitettiin peräjälkeen 50 kertaa, joka sai Beethovenkin lausahtamaan kunnioittavan ihailevasti:" Tuo hieno pikku mies! enpä olisi uskonut hänestä moista! nyt hänen täytyy kirjoittaa oopperoita, vain oopperoita".
 
Oma lyht arvioni: Orkestraalisten yksittyiskohtien sommittelussa Weber oli kiistämättä mestarismies, vaikka pelkästään niiden varaan kokonaisuuden antamaa heikkoa vaikutelmaa ei luonnollisesti voikaan uskoa, kokonaisuden, jonka silmiinpistäviä puutteita ne eivät myöskään tästä johtuen voi korvata, joista kertoo paljon jo se, että oopperan parhaiten mielenpainuvat numerot ovat sinänsä nasevan ytimekkäitä ja rytmikkäitä kuoroja kärätorvien raiuttamine metsästysaiheineen ooperassa, joka on muutoin mieletön keitos dramaattista accompagnatoresitatiivia, puhuttua dialogia ja vahvasti karrikoitujen henkilöhahmojen folkloristisesti sävyttyneitä soolonumeroita ja duettoja sekä haaleaa romantiikkaa, vailla todellista schubertilaisittain lämpimää melodista hehkua."Kauhistuttava sudenluolan kummituskohtauskin kumisee onttoa retoriikkaa, emotionaalista onttouttaan ja tyhjyyttään oivaltavasti instrumentoiduista huuto-ja kaikuefekteistä huolimatta.
 
Näinköhän Weber olisi kullut Schubertin poloneesin B-duuri viyululle ja orkesterille D 580 ja kopioinut sen viehättävä melodian oopperansa erääseen sopraanoaariaan, mene ja tiedä, kuten viulujen asteikkojuoksutukset Kaksoset-laulunäytelmän kvinteton orkesterijohdannosta. kumpikin teos nimittäin syntyi 3 -4 vuotta ennen Weberin oopperaa.
 
Alunalkaen kritiikki moittikin Weberiä saksalaisen kansanlaulun jäljittelystä, vaikka syytökset onkin jo aikaa sitten unohdettu osittain perättömiksi katsottuina, vaikkakin säveltäjä onkin käyttänyt sinänsä karkeata materiaalia oopperansa musiikillisen kudoksen punontaan.

Eivätköhän suurin osa ainakin kansallisromantikoista jossakin määrin tukeutuneet kansallistunnossaan oman maansa kansanmusiikillisiin elementteihin. Myöhemmistä säveltäjistä mielestäni Bartok edustaa vakuuttavimmin ja vaikuttavimmin folkloristiseksi luonnehdittavaa sävelkieltä tai sävellystyyliä. Miksei myös Kodaly, suppeahkolla tuotannollaankin. Kotimaisista säveltäjistä on toisinaan vaikea sanoa, ovatko he aidosti folkloristisia vai säveltävätkö vain Sibeliuksen hengessä. Hänhän ihaili hyvin voimakkaasti suomalaista kansanlauluperinnettä, mikä kuuluu hänen musiikissaankin; ei silti niin, että hän olisi näitä kansanlauluja suoraan käyttänyt vaan hänen musiikissaan monesti on samoja elementtejä kuin niissä.

Kotimaisista tämän hetken taidemusiikin "folkloristisista" säveltäjistä voisi mainita ainakin Pehr-Henrik Nordgrenin, joka sattuvasti muuten asuu Kaustisilla ;)

Kotimaisista tämän hetken taidemusiikin "folkloristisista" säveltäjistä voisi mainita ainakin Pehr-Henrik Nordgrenin, joka sattuvasti muuten asuu Kaustisilla ;)
 
Ai niin, nyt kun mainitsit Nordgrenin niin muistinkin juuri että kuulin aika hiljattain hänen teoksensa Pelimannimuotokuvia. Se oli tosiaan hauska ja rempseä sovitus jousiyhtyeelle suomalaisista pelimannisävelmistä, ja kuvastaa hyvin Kaustisen henkeä.

Eivätköhän suurin osa ainakin kansallisromantikoista jossakin määrin tukeutuneet kansallistunnossaan oman maansa kansanmusiikillisiin elementteihin. Myöhemmistä säveltäjistä mielestäni Bartok edustaa vakuuttavimmin ja vaikuttavimmin folkloristiseksi luonnehdittavaa sävelkieltä tai sävellystyyliä. Miksei myös Kodaly, suppeahkolla tuotannollaankin. Kotimaisista säveltäjistä on toisinaan vaikea sanoa, ovatko he aidosti folkloristisia vai säveltävätkö vain Sibeliuksen hengessä. Hänhän ihaili hyvin voimakkaasti suomalaista kansanlauluperinnettä, mikä kuuluu hänen musiikissaankin; ei silti niin, että hän olisi näitä kansanlauluja suoraan käyttänyt vaan hänen musiikissaan monesti on samoja elementtejä kuin niissä.
 
Niin onkin muuten, mm. monissa kalevalaisesta perinteestä innoitustaan ammentaneissa mieskuorolauluissaan ja muissa tätä aihepiiriä lähestyvissä teoksissaan.

Voinee Schubertiakin kutsua jossain mielessä folkloristksi, jonka musiikkiin lyö leimansa itävaltalaiselle gemütlichkeitille ominaiset lämpimät äänenpainot, jotka pääsevät parhaiten esille hänen tanssi-tai hiukan rumasti sanottuna sachertorttumaisen makeassa ja suussasulavassa kahvilamusiikissaan, jolla kuitenkin on huomattavasti enemmän substanssia. Unkarilainen divertissimento pianolle nelikätisesti D 818 on saanut innoituksensa unkarilaisesta kansanmusikista ja tyypillisistä kansansoittimista niiden lyömäsoittimellisten hakkaavien sonoriteettien jäljittelyine vältellen kuitenkin kaikkea halpahintaista folkloristista imitointia. Viimeisen, kolmannen osan unkarilaisen sävelmän hän lienee kuullut jonkin keittäjättären hyräilemänä kirjoittaen sen myöhemmin muistiin mm. jokaisessa kertauksessaan intensiteetiltään kasvavana ja ilmeeltään uudistuvana, uutta painoikkuutta saavana ihmeen ihanana rondoteemana Divertissiment ala Hongroisessa.