megatherium 26.02.2004 21:10:55 | |
---|
Mainitse mielestäsi upein milloinkaan sävelletty aaria tai oopperakohtaus, taikka se mikä on juuri tällä hetkellä lähellä sydäntäsi, ts. se mistä pidät eniten? |
Sävis 27.02.2004 10:16:23 | |
---|
Kyllä se taitaa olla tuo muussakin yhteydessä mainitsemani Pajulaulu Verdin oopperassa Otello. Desdemona laulaa rakkauden tähden kuolleesta naisesta juuri ennen omaa kuolemaansa, varma itku. Muutenkin Otello on yksi ehdottomista lemppareistani. Toinen ihanuus on Puccinin La Bohemessa se aaria, jossa Mimi kertoo itsestään. Se on jotenkin niin suloinen kohta, että alkaa vain hymyilyttää. Mitäs jos tohon laittaisi been? |
pianistityttö 27.02.2004 20:51:22 (muokattu 27.02.2004 20:52:09) | |
---|
Offenbachin oopperassa Hoffmannin kertomukset on sellainen venelaulu, Barcarolle, jonka tenori laulaa sopraanon kanssa.. aika ihana.. Oon kuullut myös sellaisen version jossa tenorin tilalla laulaa altto muistaakseni ital. elokuvassa La vita è bella. Tällä hetkellä sellainen laulu. Kummallista ettei Verdistä löytynyt tällä kertaa suosikkiani.. :) "Olen onnellisin tuntemani ihminen"
-Arthur Rubinstein- |
sellisti 28.02.2004 13:58:48 | |
---|
Ridi Pagliacci (Leoncavallo) ja Nessun Dorma (Puccini) ovat sellaisia, jotka saavat aina kylmät väreet selkään..! "Do you think I care for your lousy fiddle, when the Spirit speaks to me..?!?" -Beethoven |
megatherium 28.02.2004 16:18:14 (muokattu 28.02.2004 16:18:38) | |
---|
Itse henk.koht. olen miltei pakkomielteenomaisesti mieltynyt juuri Schubertin lyyrisekspressiiviseen musiikkidraamalliseen ilmaisuun, melodis-ilmaisullisten ansioiden kiehtovuuden vuoksi, vaikkakin toki on myönnettävä, että aina pari mustaa lammastakin joukkoon kirjavaan mahtuu mukaan. |
hörhö 28.02.2004 16:38:40 | |
---|
Itse henk.koht. olen miltei pakkomielteenomaisesti mieltynyt juuri Schubertin lyyrisekspressiiviseen musiikkidraamalliseen ilmaisuun, melodis-ilmaisullisten ansioiden kiehtovuuden vuoksi Voisinpa vain kuvitella, että jokainen tämän palstan lukijoista jotenkin tiesikin tuon. "Tritonus on harmonian ketsuppi" -E-J Rautavaara |
ajs 28.02.2004 17:00:41 (muokattu 28.02.2004 17:01:55) | |
---|
Hmm... Richard Wagnerin Ring-tetralogiassa on useita hienoja aarioita/kohtauksia, samoin Tannhäuserissa (muitakin kuin se iänikuinen "O du mein holder Abendstern"). Italialaisista voisin mainita Pietro Mascagnin Cavalleria Rusticana -oopperassa esiintyvän Turiddun jäähyväisaarian. Beethovenin Fidelio-oopperan vankien kuorokohtaus on hieno, mutta ei varsinainen aaria... pahan pistit! EDIT: Puuttui sana tuosta Tannhäuserin aarian nimestä. "Käsittääkseni kuitenkin Rossinin ja populaarimusiikin ongelma on näiden "musiikin muotojen" soinnutuksen ja teknisen rakenteen yksinkertaisuudessa sekä melodisessa arkipäiväisyydessä ja persoonattomuudessa." -megatherium |
megatherium 28.02.2004 17:27:40 (muokattu 28.02.2004 17:33:11) | |
---|
Voisinpa vain kuvitella, että jokainen tämän palstan lukijoista jotenkin tiesikin tuon. Ei välttämättä, sillä oireilen vain puuskittain, mutta virvoittavaa keidasta ei ole tiedossa uusien levytysten tai CD:lle siirrettyjen LP-levyjen muodossa (Die Teufels Lustschloss, EMI, 1978), Schubertiin kyllästymättömille. Mutta kyllä tuosta Wagnerin Tahhheuserin Wolframin laulusta iltatähdelle olen pitänyt nuorempanakin, ja Classic-radiosta sen muuatta kertaa kuullessani, jouduin toteamaan sen substanssiltaan vaikuttavaksi musiikiksi. |
megatherium 28.02.2004 17:32:11 | |
---|
Hmm... Richard Wagnerin Ring-tetralogiassa on useita hienoja aarioita/kohtauksia, samoin Tannhäuserissa (muitakin kuin se iänikuinen "O du mein holder Abendstern"). Italialaisista voisin mainita Pietro Mascagnin Cavalleria Rusticana -oopperassa esiintyvän Turiddun jäähyväisaarian. Beethovenin Fidelio-oopperan vankien kuorokohtaus on hieno, mutta ei varsinainen aaria... pahan pistit! EDIT: Puuttui sana tuosta Tannhäuserin aarian nimestä. Fideliossa ei yhtään ainutta varsinaista hitti-aariaa olekaan, kaikki ovat parhaimmillaankin vain muistumia jostakin Mozartin oopperoista, esim. Cosi fan Tuttesta, joka puolestaan on täynään toinen toistaan valloittavampia numeoita. Erikoinen naisen nimi tuo Fidelio, (alunperin Leonore), joka on myös basso-osa Schubertin II-näytöksisessä Singspielissä, Die Freunde von Salamanka, D 326. |
ajs 28.02.2004 18:22:21 | |
---|
Erikoinen naisen nimi tuo Fidelio Jos tämä oli huumoria, menköön tosikkomaisuuteni piikkiin, mutta ko. oopperassahan on kyse siitä, että Leonore-niminen nainen tekeytyy mieheksi ja menee töihin vankilaan Fidelio-salanimellä vapauttaakseen vankina olevan Florestan-miehensä. "Käsittääkseni kuitenkin Rossinin ja populaarimusiikin ongelma on näiden "musiikin muotojen" soinnutuksen ja teknisen rakenteen yksinkertaisuudessa sekä melodisessa arkipäiväisyydessä ja persoonattomuudessa." -megatherium |
megatherium 01.03.2004 20:15:52 (muokattu 02.03.2004 20:45:23) | |
---|
Jos tämä oli huumoria, menköön tosikkomaisuuteni piikkiin, mutta ko. oopperassahan on kyse siitä, että Leonore-niminen nainen tekeytyy mieheksi ja menee töihin vankilaan Fidelio-salanimellä vapauttaakseen vankina olevan Florestan-miehensä. Jotakin siihen suuntaan. Ihmetystä herättää vain se, kuinka nainen kykenee naamioitumaan uskottavasti nuoreksi pojaksi ja pestautumaan vanginvartija Roccon palvelijaksi, tämän huomaamatta asiassa mitään oudoksuttavaa. No, tämä on kait otettava kaupanpäällisiksi Fideliota kuunnellessa irrationaalisena juonielementtinä, antamatta kyseisen epäjohdonmukaisuuden sen kummemmin vaivata itseään, mikäli ei satttumoisin ole vaivaantunut koko oopperasta ja sen köyhähköstä musiikillisesta annista. |
megatherium 03.04.2004 14:13:53 (muokattu 05.04.2004 21:19:08) | |
---|
Vaikea sanoa mikä olisi kaunein, kun ei tunne kovin montaa oopperaa, mutta Schubertin Kaksosten Lieschenin aaria on varmasti yksi niitä hurmaavimpia monine kauniine puupuhallinsooloineen-ja väreineen sekä duurin-ja mollin välillä häilyvässä tonaliteetissaan, tänäänkin sen viekoitteleva melodinen kukkaisköynnös soi päässäni pätkittäin kuin naisellisista naisellisin kuiskaus syksyisen melankolisen auringon laskun viime säteissä; saletisti kauniimpi kuin yksikään Rossinin aaria. Soi nimittäin juuri nytkin päässäni, kun olen taas pari päivää kunnellut kyseistä teosta, josta ei milloinkaa ole tehty viimeisen päälle huippulevytystä. |