Klassinen ›

Niin, kukas mielestänne saa ansaitsemattoman kunnian olla persoonellisuushäiriöisin tai vielä pahempaa, psykopaattisin säveltäjä koko länsimaisen musiikin tunnetussa historiassa?
 
Arvoisa raati on tehnyt valintansa:
 
I-palkinto: Richard Wagner, istui velkavankilassa kahten kertaan petoksista, ryösti ystävänsä vaimon ja siitti tälle lapsia, siis teki huorin parhaan ystävänsä selän takana, suunnitteli vallankumousta, vihasi yhteiskuntaa ja sen siveyskäsitteitä, karkasi viranomaisten kynsistä poliittisena pakolaisena maanpakoon onnistuen vain musiikillisessa vallankumouksessaan musiikkidraaman kehittäjänä. Oli tunnettu juutalaisvastaisista kirjoituksistaan.
 
II-palkinto Wilhelm Friedemann bach, Bachin poikia, häikäilemätön ja julma luonne.

I-palkinto: Richard Wagner, istui velkavankilassa kahten kertaan petoksista, ryösti ystävänsä vaimon ja siitti tälle lapsia, siis teki huorin parhaan ystävänsä selän takana, suunnitteli vallankumousta, vihasi yhteiskuntaa ja sen siveyskäsitteitä, karkasi viranomaisten kynsistä poliittisena pakolaisena maanpakoon onnistuen vain musiikillisessa vallankumouksessaan musiikkidraaman kehittäjänä. Oli tunnettu juutalaisvastaisista kirjoituksistaan.
 
Wagnerista on moneksi. Hän myöskin oli kasvissyöjä, joka uskoi että pahimmastakin rosvosta voidaan tehdä kasvisruokavalion avulla säyeä kuin lammas. Samoin hän säilytti virkeytensä vanhoille päivilleen asti, jolloin hän vielä kiipeili puissa ja seisoi päällään. Hauska oli myös ajatus festivaaleista joissa soitettaisiin vain hänen omaa musiikkiaan. Tämä ajatus toteutettiinkin. Tshaikovskikin kävi paikalla ihailemassa. Vallankumous ei jäänyt vain suunnitelman asteelle, vaan hän oli myös mukana vallankumouksessa Chemnitzissä vuonna 1849, josta hän pääsi pakoon - toisin kuin mukana menossa ollut Mihail Bakunin, joka joutui siperiaan ja pakeni sieltä myöhemmin. Anti-semitismi ei estänyt Wagneria olemasta samalla myös pasifisti ja pitämästä juutalaisia ystäviä.

Eiköhän Satiekin ollut sieltä hulluimmasta päästä.

Minä. Ainakin sitten kun tulen suuren yleisön tietoisuuteen.
 
Onhan noita. Wagner oli tosiaan omaa luokkaansa.

Nämä Wagnerin kaltaiset hurjat äijät ovat omaa luokkaansa. Myös Debussy, Beethooven ja Sibelius taisivat olla melkoisia sankareita.

Kukas se olikaan se (britti?)säveltäjä, joka heilutteli pyssyä junassa ja selitti jotain epämääräistä siitä, että (jo edesmennyt) Johannes Brahms olisi ladannut junan täyteen räjähteitä?
 
Entä sitten kaikki ne säveltäjät, jotka ovat todellakin elämänsä aikana joutuneet hoitoon?
 
Vai onko taas kerran oikea vastaus Schubert? :)

x2 voi voi

Retorisesti ja verbaalisesti musiikinhistorian luonnevikaisin psykopaatti on vieläkin aktiivisesti vaikuttava Megatherium. Ja tuo oli kunnoittavasti lausahdettu.

Ei pidä unohtaa Karl-Heinz Stockhausenia. Äijähän mm. kutsui WTC-iskuja "apokalyptiseksi kauneudeksi", vain kiistääkseen omat puheensa jo seuraavana päivänä. Lisäksi äijä uskoo vakaasti olevansa kotoisin Siriukselta (mitä en hänen tapauksessaan edes pitäisi ihmeenä) :D

Ei pidä unohtaa Karl-Heinz Stockhausenia. Äijähän mm. kutsui WTC-iskuja "apokalyptiseksi kauneudeksi", vain kiistääkseen omat puheensa jo seuraavana päivänä.
 
Eikai hän ole kiistänyt puheitaan sanoessaa WTC-iskuja "maailman suurimmaksi taideteokseksi"?

Retorisesti ja verbaalisesti musiikinhistorian luonnevikaisin psykopaatti on vieläkin aktiivisesti vaikuttava Megatherium. Ja tuo oli kunnoittavasti lausahdettu.
 
Wagnerin luonteenpiirteisiin kuuluvat seuraavat persoonalliset ominaisuudet, joitka vahvasti viittaavat psykopaattiin:
 
Säälimättätön itsekeskeisyys ja oman edun tavoittelu, milloin raha, tai naiset, jopa ystävät, olivat kyseessä, rautainen tahto saada vietyä läpi itsekkäät tarkoitusperänsä, täydellinen välinpitämättömyys etiikasta ja siveyskäsitteistä, katkera yhteiskunnan vastustaminen ja vihaaminen. Turhamaisena, hermostuneena, ärtyisenä, kuten joskun brahms tai Händelkin, ja aina kärsimättölmänä hän ei suinkaan ollut mikään hauska toveri. Liiankin usein hän teki itsensä syypääksi petokseen ja teeskentelyyn ja hankki itselleen näin helpommin vihamiehiä kuin ystäviä.
Eikä ollut kaukana, että olisi tullut ammutuksi Hans von Bülowin toimesta, Wagnerin peuhatessa tämän vaimon kanssa ystävänsä selän takana vieden Cosiman, Lisztin tyttären lopullisesti omakseen ja vaimokseen, jolle tämä hurmuri sävelsi Siegfried-idyllin julistamaan Siegfried-pojan syntymää.

jolle tämä hurmuri sävelsi Siegfried-idyllin julistamaan Siegfried-pojan syntymää.
 
On muuten kaunis teos; kuulin sen viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa livenä Tampere Filharmonian esittämänä (orkesteria johti Eri Klas). Sitä ei kuitenkaan sävelletty pojan syntymän kunniaksi, vaan yhteiseksi lahjaksi Cosimalle ja puolitoistavuotiaalle Siegfried-pojalle.
 
EDIT:
 
Säälimättätön itsekeskeisyys ja oman edun tavoittelu, milloin raha, tai naiset, jopa ystävät, olivat kyseessä, rautainen tahto saada vietyä läpi itsekkäät tarkoitusperänsä, täydellinen välinpitämättömyys etiikasta ja siveyskäsitteistä, katkera yhteiskunnan vastustaminen ja vihaaminen.
 
Eihän tuossa nyt ole mitään kummallista, ainakaan nykypäivänä. Ilman etiikkaa ei ole eettisiä ongelmia :)

Ei vissiin ollu Berlioz tai vaikkapa Skrjabin myöskään ihan tässä maailmassa aina täysillä mukana. Kummatkin ovat muistaakseni säveltäneet kappaleita ollessaan jossain muualla kuin tässä maailmassa.

Hulluimmaksi minä ehdotan Giacinto Scelsiä, heppuhan ehti jopa viettää aikaansa mielisairaalassa. Hän väitti sairautensa johtuvan pakkomielteestä 12-säveljärjestelmään josta hän parani soittamalla vain yhtä ääntä pianosta.
 
Sitten hän keskittyikin säveltämään yhden ainoa nuotin biisejä...

On muuten kaunis teos; kuulin sen viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa livenä Tampere Filharmonian esittämänä (orkesteria johti Eri Klas). Sitä ei kuitenkaan sävelletty pojan syntymän kunniaksi, vaan yhteiseksi lahjaksi Cosimalle ja puolitoistavuotiaalle Siegfried-pojalle.
 
EDIT:
 

 
Eihän tuossa nyt ole mitään kummallista, ainakaan nykypäivänä. Ilman etiikkaa ei ole eettisiä ongelmia :)
 
Oikeastaan Wagner svelsi sen syntymäpäivälahjaksi vääryydellä hankitulle vaimolleen ja harvoja hänen kypsempiä itsenäisiä orkestertiteoksia, jonka sointikudokseen hän on kutonut muutamia aiheita taitehikkaalla tavalla, ja yhden väärentämättömän kansanlaulun. Vääryydestä väärentämättömyyteen. Teos esitettiin joulupäivän aamuna 1870, jolloin joukko soittajia oli kokoontunut talon keittiöön virittääkseen soittimensa ja asettuen tämän jälkeen portaiden juurelle herättääkseen Cosiman hellän serenadin sävelin.