Klassinen ›

Minulle Schubertin kohdalla on täysi ihme, monien muiden ihmeiden joukossa, miten joku pystyy loihti,maan ja keksimään kuin liukuhihnalta, tuhatmäärin improvisoimaan nimenomaan tanssimista varten tarkoitettuja tanssikappaleita, ja kirjoittamaan vain osan niistä myöhemmin nuottipaperille kun aikaa oli, kauniine ja koskewttavine melodioineen, kuten Schubert senb teki satojenm muiden sävellysprojektien lomassa, ja tehdä niistä taiodetta, jossa on substanssia. Toisinaan tapaamme hänen tansseissaan, kuten valses nobles D 969 Beethoveniaanista klaverismia ja romanttiselle pianotaiteelle ominaisia pauhaavia sonoriteetteja, toiset ovat luonteeltaa lyyrisempiä tai hyvin melodisia, kenties maalaistanssin aiheita muistellen, mutta aina taiteellisesti viimeisteltyjä, mitä hyvä ammattityaito vaatii sekäöinnoitukseltaan persoonallisia, ne lumoavat miltei siinä kuin lieditkin, hyvin tulkittuina, mikä on niiden elinehto.
 
Mikä teille on ainutlaatuista ja ainutkertainen piirre jossakin säveltäjässä, mikä askarruttaa jatkuvasti mieltänne? Minulle Mozartissa on ihme se tunteen syvyys, pakahduttavuus, miltei yli-inhimilinen tavoittamattomuus ja pohjattomuus, joka Mozartin merkittävimmille teoksille on niin tunnusomaista ja leimallista, ollen kaukana melankolisuudesta tai sentimentaalisuudesta, vaikka jotkut teatteriarvostelijat välillä meille niin uskottelevatkin.

Mielenkiintoinen aihe... tuosta Mozartista olen ainakin ihan samaa mieltä.
 
Minusta ihmeellistä on joidenkin säveltäjien taito kehittää omaperäinen, jäljittelemätön tyyli, jonka kuullessaan useimmiten tunnistaa säveltäjän melko pian, mutta joka ei kuitenkaan toista itseään vaan tuntuu aina vaan saavan uusia, kekseliäitä muotoja. Esim. Brahms on tässä suhteessa mielestäni oiva esimerkki. Pienet yksityiskohdat, "tavaramerkit", tekevät hänen musiikistaan ainutlaatuisen ja tunnistettavan olematta silti saman toistoa tai tylsää, pikemminkin päin vastoin.
 
Heh, rockpuolella samasta tuli mieleen AC/DC, joka on tehnyt jo parikymmentä levyä enemmän tai vähemmän samalla kaavalla toistamatta silti itseään. Noh, ainakin joidenkin mielestä. Mutta se ei kuulu tähän foorumiin...

Beethovenissa ei sikäli ole mitään ihmeellistä, että hänen musiikkinsa oli satojen luonnosten ja kovan puurtamisen takana, että väkisinkin hän sai aikaan toisinaan jotakin merkittävää.Hänhän ei ollut mikään hokkuspokkus-säveltäjä, kuten Mozart ja Schubert.
 
Toisaalta on kyllä aika ihme, miten joku 70-vuotias säveltäjä, kuten haydn, kykeni luomaan parasta musiikkiaan ja koko ajan kehittymään pidemmälle ja saavuttamaan luomistyössään laadullisen huyipentuman niinkin vanhana.

Kun puhuit Sellisti ihmetteleväsi tuota miten jotkut säveltäjät saavat musiikin aina kuulostavan omaperäiseltä ja jäljittelemättömältä, niin olen joskus kuullut väitteen että säveltäjästä jää aina jälki tahtomattaankin. Että jokin hienoinen asia yhdistää säveltäjän koko tuotantoa. Tiedä sitten miten tuohon suhtautua.
 
En nyt varsinaisesti vastannut tuohon keskustelun pääasiaan.

Brahms on tässä suhteessa mielestäni oiva esimerkki. Pienet yksityiskohdat, "tavaramerkit", tekevät hänen musiikistaan ainutlaatuisen ja tunnistettavan olematta silti saman toistoa tai tylsää, pikemminkin päin vastoin.
 
Totta! Yksikään Brahmsin teos ei sinällään kuulosta saman tyylin toistolta, mutta silti hänen sävellyksissään on jotain väärentämättömän ainutlaatuista ja tunnistettavaa.
 
Mitäs muuten ihmiset täällä yleisesti pitävät Brahmsin musiikista? Mielestäni hänen työnsä on sikälikin ainutlaatuista, että se tavallaan päättää klassisen musiikin historiassa tietynlaisen "puhtaan" klassisen ilmaisun aikakauden muutaman muun säveltäjän ohella muodostaen eräänlaisen sivuraiteen, toisenlaisen linjan kuin heidän modernimmat aikalaisensa Bruckner, Wagner ym., joiden musiikki on selvästi jonkinlainen silta nykyään tuntemaamme suurilinjaisempaan, moderniin ilmaisuun.

Kun puhuit Sellisti ihmetteleväsi tuota miten jotkut säveltäjät saavat musiikin aina kuulostavan omaperäiseltä ja jäljittelemättömältä, niin olen joskus kuullut väitteen että säveltäjästä jää aina jälki tahtomattaankin. Että jokin hienoinen asia yhdistää säveltäjän koko tuotantoa. Tiedä sitten miten tuohon suhtautua.
 
En yhtään ihmettelisi, vaikka olisikin juuri näin. Pakkohan sen säveltäjän olemuksen on jotenkin näkyä niissä teoksissa.

Totta! Yksikään Brahmsin teos ei sinällään kuulosta saman tyylin toistolta, mutta silti hänen sävellyksissään on jotain väärentämättömän ainutlaatuista ja tunnistettavaa.
 
Mitäs muuten ihmiset täällä yleisesti pitävät Brahmsin musiikista?
 
Minä pidän Brahmsista todella paljon. Hänen musiikkinsa on jotenkin niin tavattoman syvällistä ja filosofista ja samalla valtavan kaunista sortumatta kuitenkaan koskaan ylisentimentaalisuuteen tai teennäisyyteen. Ja kaiken sen hän on onnistunut yhdistämään selkeään, puhtaaseen ja kirkaspiirteiseen klassiseen muotorakenteeseen sekä omaan, tunnistettavaan sävelkieleen. Minua hänen musiikkinsa puhuttelee erittäin voimakkaasti.
 
Hiukan samanlainen säveltäjä oli muuten Saint-Saëns. Vaikka hänkin eli pitkälle yli romantiikan kukoistuksen (1835-1921), hänenkin lähtökohtanaan oli romanttinen sävelkieli yhdistettynä puhtaaseen, klassiseen muotorakenteeseen ja ilmaisuun, jota liika tunteellisuus ei saanut koskaan vääristää. Hänenkin musiikistaan pidän kovasti.

Minä pidän Brahmsista todella paljon. Hänen musiikkinsa on jotenkin niin tavattoman syvällistä ja filosofista ja samalla valtavan kaunista sortumatta kuitenkaan koskaan ylisentimentaalisuuteen tai teennäisyyteen. Ja kaiken sen hän on onnistunut yhdistämään selkeään, puhtaaseen ja kirkaspiirteiseen klassiseen muotorakenteeseen sekä omaan, tunnistettavaan sävelkieleen. Minua hänen musiikkinsa puhuttelee erittäin voimakkaasti.
 
Hiukan samanlainen säveltäjä oli muuten Saint-Saëns. Vaikka hänkin eli pitkälle yli romantiikan kukoistuksen (1835-1921), hänenkin lähtökohtanaan oli romanttinen sävelkieli yhdistettynä puhtaaseen, klassiseen muotorakenteeseen ja ilmaisuun, jota liika tunteellisuus ei saanut koskaan vääristää. Hänenkin musiikistaan pidän kovasti.
 
Anteeksi vain, mutta tahtomatta mitenkään loukata tunteitasi ilmaisisin suhteeni Brahmsiin musiikkia kohtaan olennaisesti omaa kantaasi radikaalimmin ja jyrkän eriävästi. Nimittäin, että klassisten teosten alkuvoimainen rytminen elinvoima vaihtuu Brahmsilla organismin päättymättömäksi sykinnäksi, jota voi luonnehtria myös flegmaattisuudeksi näkökannasta riippuen. Sekä kyn kenemättömyydeksi saattaa sanottavaansa haluttuun muotoon, jolloin määrätietoinen rytminen työntövoima ja liike-energia antaa sijaa vellovalle päämäärättömyydelle ja staattisuudelle hiukan pedanttisessa ja sentimentaalisessa viktoriaanisessa hengessä. Toisinaan hänen huonosti istuvasta taikinajuuresta kehkeytynyt paksu sointipullamössönsä vaihtuu epäloogisesti oudon ohueen soitinnukseen runollista tunnetta tavoittelevissa lyyrisissä tuokioissa.

Anteeksi vain, mutta tahtomatta mitenkään loukata tunteitasi ilmaisisin suhteeni Brahmsiin musiikkia kohtaan olennaisesti omaa kantaasi radikaalimmin ja jyrkän eriävästi. Nimittäin, että klassisten teosten alkuvoimainen rytminen elinvoima vaihtuu Brahmsilla organismin päättymättömäksi sykinnäksi, jota voi luonnehtria myös flegmaattisuudeksi näkökannasta riippuen. Sekä kyn kenemättömyydeksi saattaa sanottavaansa haluttuun muotoon, jolloin määrätietoinen rytminen työntövoima ja liike-energia antaa sijaa vellovalle päämäärättömyydelle ja staattisuudelle hiukan pedanttisessa ja sentimentaalisessa viktoriaanisessa hengessä. Toisinaan hänen huonosti istuvasta taikinajuuresta kehkeytynyt paksu sointipullamössönsä vaihtuu epäloogisesti oudon ohueen soitinnukseen runollista tunnetta tavoittelevissa lyyrisissä tuokioissa.
 
No niin. Mehän olemme kaikki erilaisia. Tunteitani ei ole loukattu.

No niin. Mehän olemme kaikki erilaisia. Tunteitani ei ole loukattu.
 
Tämä tulee muuten hienolla tavalla ilmi Billy Elliot-elokuvan loppukohtauksessa koko elokuyvan motoksi nousevana oivalluksena, viestittäen katsojalle, että Taide on lyhin tie ihmnsten välillä ja taiteen pyhyyden edessä me kaikki olemme tasavertaiset; kaikki pääsevät siitä osallisiksi rotuun, sukupuoleen tai muihin ihmisiä yleensä erottaviin tekijöihin katsomatta. Toki siihen voi katsoa sisältyvän myös monia muita piikomerkityksiä ja-viestejä aina NBA-koripalloiluun asti.