Klassinen ›

Kuuntelin tuossa eräänä' iltana ensimmäistä kertaa Rautavaaran sinfonian angel of Light, ja totesin äkkisältään, että tyylillisiltä vaikutteiltaan kuin kesytettyä Mahlerin laveaa sinfoniikkaa edustaneena teos tuntuu luovan jonkinlaisen sibeliaanisen ja mahleriaanisen synteesin maustettuna ripauksella brittiläisten 1900-luvun sinfonikkojen estetiikalla. Ensiosan jousisäestys on kuin viittaus haydnlaiseen ja mozartlaiseen klassisen yksinkertaisuutta ihannoivaan henkeen. Mielikuvitusta käyttämällä sinfonian voisi kuvitella mahdollisesti jotakuinkin sellaiseksi kuin Sibeliuksen tuhoutunut 8. sinfonia olisi tyylillisesti ja hengeltään saattanut olla. Teoksen kuulakkuudessa aistinkin jotakin tämän 6. sinfonian sointimaailmaan assosioituvia pastoraalisia puhallinsävyjä. Joka tapauksssa yleisilmeeltään varsin rauhoittavaa, levollista ja runollisen herkkää musiikkia etenkin hitaissa jaksoissaan, jotka tuntuvat soljuvan säveltäjältään esikuvaansa nähden paljon luontevammin ja puhuttelevammin lämpimissä sävyissään. kertokaa omista näkemyksistänne ja huomautuksistanne asiantuntijan silmin.

Ei ole tuosta biisistä todellakaan ikinä tullut mainitsemiesi säveltäjien tyyli mieleen. En oikeastaan osaa verrata tätä kehenkään tietämääni säveltäjään. Esimerkiksi II molto allegro irtautuu tästä kappaleesta täysin Stravinskimaisen groteskisti muun ollessa melkoisen rauhallisen seestynyttä, mutta melko hyväntuulista. Viimeinen osa on tästä suosikkini. Voi sitä juhlavuutta.

Pitää nyt kiusata Megatheriumia sen verran, että Omakuvassaan Rautavaara kuvaa suhdettaan Schubertiin "kioskikirjallisuudeksi".

Pitää nyt kiusata Megatheriumia sen verran, että Omakuvassaan Rautavaara kuvaa suhdettaan Schubertiin "kioskikirjallisuudeksi".
 
No johan pomppas. Mutta totuuden nimessä sanottakoon, että Schubert on niitä harvoja säveltäjiä, joiden musiikista olen saanut ja saan orgasmit. Rautavaaran teos on hiukan liian pikkusievää tai sievistelevää musiikkia ja pyrkii olemaan "kaunista" hinnalla millä hyvänsä, säälittävyyteen asti. Sitä puuttuu persoonallista ilmaisuvoimaa ja väkevyyttä.Rautavaaralle tiedoksi, että Schubert on ja oli musiikinhistorian monipuolisin nero, pienistä pianominiatyyreistä suuriin oratorioihin, oopperoihin ja sinfonioihin saakka, jotka ovat niin taivaallisen pitkiä ja musiikillisessa kauneudessaan henkeäsalpaavia, että niitä harvoin tohtii tästä johtuen kuunnella alusta loppuun asti, sillä sydän ei sitä kestä. Schubertin jokaisella ajatuksella oli lyriikan siivet. niiden kauneus viiltää sydäntä kipeämmin kuin tuska. se musiiki ei ole pelkää kuulijan hypnotisointia, se on rakkautta.

No johan pomppas. Mutta totuuden nimessä sanottakoon, että Schubert on niitä harvoja säveltäjiä, joiden musiikista olen saanut ja saan orgasmit. Rautavaaran teos on hiukan liian pikkusievää tai sievistelevää musiikkia ja pyrkii olemaan "kaunista" hinnalla millä hyvänsä, säälittävyyteen asti. Sitä puuttuu persoonallista ilmaisuvoimaa ja väkevyyttä.Rautavaaralle tiedoksi, että Schubert on ja oli musiikinhistorian monipuolisin nero, pienistä pianominiatyyreistä suuriin oratorioihin, oopperoihin ja sinfonioihin saakka, jotka ovat niin taivaallisen pitkiä ja musiikillisessa kauneudessaan henkeäsalpaavia, että niitä harvoin tohtii tästä johtuen kuunnella alusta loppuun asti, sillä sydän ei sitä kestä. Schubertin jokaisella ajatuksella oli lyriikan siivet. niiden kauneus viiltää sydäntä kipeämmin kuin tuska. se musiiki ei ole pelkää kuulijan hypnotisointia, se on rakkautta.
 
Ei pahalla, mutta kaikki eivät silti pidä Schubertista.
Itsekään en erityisemmin pidä Schubertista, se ei vain ole sellaista musiikkia, mistä minä tykkään,mutta silti hyvien esittäjien esittämänä voin Schubertia kuunnella, vaikka se ei kuulu lempisäveltäjiini.
 
EDIT: kirjoitusvirheitä kun väyneenä kirjoittaa..

No johan pomppas. Mutta totuuden nimessä sanottakoon, että Schubert on niitä harvoja säveltäjiä, joiden musiikista olen saanut ja saan orgasmit.
 
Henkiset sellaiset, otaksun..??
 
Rautavaaran teos on hiukan liian pikkusievää tai sievistelevää musiikkia ja pyrkii olemaan "kaunista" hinnalla millä hyvänsä, säälittävyyteen asti. Sitä puuttuu persoonallista ilmaisuvoimaa ja väkevyyttä.Rautavaaralle tiedoksi, että Schubert on ja oli musiikinhistorian monipuolisin nero, pienistä pianominiatyyreistä suuriin oratorioihin, oopperoihin ja sinfonioihin saakka, jotka ovat niin taivaallisen pitkiä ja musiikillisessa kauneudessaan henkeäsalpaavia, että niitä harvoin tohtii tästä johtuen kuunnella alusta loppuun asti, sillä sydän ei sitä kestä. Schubertin jokaisella ajatuksella oli lyriikan siivet. niiden kauneus viiltää sydäntä kipeämmin kuin tuska. se musiiki ei ole pelkää kuulijan hypnotisointia, se on rakkautta.
 
Kritisoitko Rautavaaran sinfoniaa nyt hänen Schubert-kommenttinsa vuoksi..? Ensimmäisestä kirjoituksestasi olisi voinut saada jopa sen kuvan, että pidit kuulemastasi. Rautavaara tuskin välittää omaksua sinun mielipiteitäsi Schubertista, hänellä lienee omansa. Emme kaikki koe kaikkea samalla tavalla.

Henkiset sellaiset, otaksun..??
 

 
Kritisoitko Rautavaaran sinfoniaa nyt hänen Schubert-kommenttinsa vuoksi..? Ensimmäisestä kirjoituksestasi olisi voinut saada jopa sen kuvan, että pidit kuulemastasi. Rautavaara tuskin välittää omaksua sinun mielipiteitäsi Schubertista, hänellä lienee omansa. Emme kaikki koe kaikkea samalla tavalla.
 
En toki sen vuoksi, mutta mielestäni Lindberg ja Saariaho ovat suomalaisella musiikkitaivaalla tämän hetken kirkkkaimmat tähdet väkevämpine sävelnäkyineen kuin Rautavaara, jonka kyseinen sinfonia jätti hiukan valjun oloisen vaikutelman, vaikka jossain määrin aika ajoin melko vaikuttuneena sitä kuuntelinkin. Ei teos suinkaan ole ansioitta, mutta jotakin rohkeampaa ja innovatiivisempaa otetta jää siinä kaipaamaan uuden suomalaisen musiikin perspektiivistä katsottuna.
 
Mutta varmaa on ainakin se, ettei musiikillinen lahjakkuus, tieto-taito, tai suuruus säveltäjänä kulje aina kläi kädessä musiikillisen vastaanoottokyvyn kanssa. Eihän Deliuskaan saanut minkäänlaista otetta mozartiin ja verdille Mozart oli pelkkä kvartettosäveltäjä, vaikka hänen musiikkinsa vaikutteet kuuluvatkin siellä täällä Verdin oopperoissa. Mutta mitäköhän Rautavaara olisi mieltä esim. Straussin valsseista, Rossinista tai Mendelssohonista? Samaanko kategoriaan vaan Schubertin liedien kanssa? Vaikka Schubert kuulemma on rakastetuin laulusäveltäjä maailmassa.

En toki sen vuoksi, mutta mielestäni Lindberg ja Saariaho ovat suomalaisella musiikkitaivaalla tämän hetken kirkkkaimmat tähdet väkevämpine sävelnäkyineen kuin Rautavaara, jonka kyseinen sinfonia jätti hiukan valjun oloisen vaikutelman, vaikka jossain määrin aika ajoin melko vaikuttuneena sitä kuuntelinkin. Ei teos suinkaan ole ansioitta, mutta jotakin rohkeampaa ja innovatiivisempaa otetta jää siinä kaipaamaan uuden suomalaisen musiikin perspektiivistä katsottuna.
 
No Rautavaaran sävelkieli nyt sattuu olemaan myöhäisromanttis-impressionistisissa harmonioissaan toisinaan hiukan kuulijaystävällisempää ja jossain määrin konservatiivisempaa kuin esim. Lindberg ja Saariaho. Hän kokee sen omakseen eikä ole katsonut tarpeelliseksi uusiutua. Rautavaara on jo vanhan polven "modernisti"; eivätköhän nämä nuoremmat kollegat pidä huolen siitä rohkeudesta ja innovatiivisuudesta. Persoonallinen Rautavaara kuitenkin on, sikäli kuin termillä tarkoitetaan tunnistettavuutta.
 
Mutta varmaa on ainakin se, ettei musiikillinen lahjakkuus, tieto-taito, tai suuruus säveltäjänä kulje aina kläi kädessä musiikillisen vastaanoottokyvyn kanssa. Eihän Deliuskaan saanut minkäänlaista otetta mozartiin ja verdille Mozart oli pelkkä kvartettosäveltäjä, vaikka hänen musiikkinsa vaikutteet kuuluvatkin siellä täällä Verdin oopperoissa. Mutta mitäköhän Rautavaara olisi mieltä esim. Straussin valsseista, Rossinista tai Mendelssohonista? Samaanko kategoriaan vaan Schubertin liedien kanssa?
 
Eli siis jokaisen muusikon täytyy nauttia Mozartista ja Schubertista ollakseen vakavasti otettava? Eikö musiikin vastaanottokyky voi olla hyvä ilman kyseisten herrojen tuotannon akiivista kuunteluakin?
 
Vaikka Schubert kuulemma on rakastetuin laulusäveltäjä maailmassa.
 
Vai niin. Kukahan tällaisenkin gallupin on tehnyt ja mikä lienee ollut otanta..? Aika köykäiseltä väitteeltä tuntuu, etenkin koko maailmaa koskien.

Hieman näistä megatheriumin kirjoituksista saa sellaisen kuvan, että säveltäjä ei voi tehdä täydellistä musiikkia, jollei hän ole ottanut vaikutteita Mozartista tai Schubertista, tai pidä heidän teoksistaan. (Näillä ehdoilla esimerkiksi Bach ei voi olla hyvä säveltäjä, koska hän ei kumpaakaan ikinä kuullutkaan...) Teoriassahan olisi aina parempi, mitä vähemmän säveltäjät ottavat toisistaan vaikutteita; näin syntyisi valtava persoonallisten tyylien kirjo, eikä vain muutamia koulukuntia.

Teoriassahan olisi aina parempi, mitä vähemmän säveltäjät ottavat toisistaan vaikutteita; näin syntyisi valtava persoonallisten tyylien kirjo, eikä vain muutamia koulukuntia.
 
No tavallaan juu, mutta mikä takaisi sen, että nämä säveltäjät saisivat aikaan mitenkään kovin laadukasta musiikkia, elleivät he antaisi ajan ja historian vaikuttaa itseensä ja tyyliinsä ollenkaan..? Kyllä suuret säveltäjät ovat luoneet todella hienoa, omaperäistä ja monipuolista musiikkia, vaikka ovatkin vaikutteita saaneet.

No tavallaan juu, mutta mikä takaisi sen, että nämä säveltäjät saisivat aikaan mitenkään kovin laadukasta musiikkia, elleivät he antaisi ajan ja historian vaikuttaa itseensä ja tyyliinsä ollenkaan..? Kyllä suuret säveltäjät ovat luoneet todella hienoa, omaperäistä ja monipuolista musiikkia, vaikka ovatkin vaikutteita saaneet.
 
Eihän vaikutteiden ottaminen yhtäältä tai toisaalta ole mikään musiikin laadun tae, minkä huomaa melko äkkiä kuunnellessaan minkä tahansa tyylikauden vähäisempiä säveltäjiä. Kyllähän jotkut teokset unohtuisivat ja toiset jäisivät elämään, vaikka eivät samantyylisiä olisikaan kuin edeltäjänsä.

Eihän vaikutteiden ottaminen yhtäältä tai toisaalta ole mikään musiikin laadun tae
 
Ei tietenkään, mutta eivät suuret säveltäjätkään ole tyhjästä omaa tyyliään luoneet. He ovat nuorella iällä imeneet paljonkin vaikutteita, ja ovat niistä sitten onnistuneet luomaan oman, parhaimmillaan ainutlaatuisen ja tunnistettavan tyylinsä. Kukaan ei kasva niin tynnyrissä, ettei saisi jostain vaikutteita. Kehnommatkin säveltäjät kykenevät matkimiseen, mutta eivät sitten enää omaperäisen sävelkielen luomiseen.

No Rautavaaran sävelkieli nyt sattuu olemaan myöhäisromanttis-impressionistisissa harmonioissaan toisinaan hiukan kuulijaystävällisempää ja jossain määrin konservatiivisempaa kuin esim. Lindberg ja Saariaho. Hän kokee sen omakseen eikä ole katsonut tarpeelliseksi uusiutua. Rautavaara on jo vanhan polven "modernisti"; eivätköhän nämä nuoremmat kollegat pidä huolen siitä rohkeudesta ja innovatiivisuudesta. Persoonallinen Rautavaara kuitenkin on, sikäli kuin termillä tarkoitetaan tunnistettavuutta.
 

 
Eli siis jokaisen muusikon täytyy nauttia Mozartista ja Schubertista ollakseen vakavasti otettava? Eikö musiikin vastaanottokyky voi olla hyvä ilman kyseisten herrojen tuotannon akiivista kuunteluakin?

En tiedä, mutta epäilisin kyllä Rautavaaran kommenttyia Schubertista jonkin sortin pilaksi, ei niin vakavalla naamalöa sanotuksi.
 
Vai niin. Kukahan tällaisenkin gallupin on tehnyt ja mikä lienee ollut otanta..? Aika köykäiseltä väitteeltä tuntuu, etenkin koko maailmaa koskien.
 

 
Ovat kuulemma Schubertin liedit, joita minulla on kymmenillä CD-levyillä rinäisten taiteilijoiden loistavasti tulkitsemina esitykseinä, musiikinhistorian harvat ehdottomasti täydelliset saavutukset, kirjjoittaa musiikkikirjailija ja säveltäjä Sulho Ranta teoksessaan Sävelten mestareita.

Ovat kuulemma Schubertin liedit...
 
Miksi IHMEESSÄ sinun pitää vetää Schubert joka ikiseen keskusteluun mukaan...???

Ovat kuulemma Schubertin liedit, joita minulla on kymmenillä CD-levyillä rinäisten taiteilijoiden loistavasti tulkitsemina esitykseinä, musiikinhistorian harvat ehdottomasti täydelliset saavutukset, kirjjoittaa musiikkikirjailija ja säveltäjä Sulho Ranta teoksessaan Sävelten mestareita.
 
Sulho Ranta varmaan puhuu omasta eikä koko maailman puolesta. Voisin lyödä vaikka vetoa, että esim. John Lennon on maailmalla ihan yhtä suosittu lauluntekijä kuin Schubert.

Miksi IHMEESSÄ sinun pitää vetää Schubert joka ikiseen keskusteluun mukaan...???
 
Siksi koska Schubert ei ollut kioskikirjailija, vaan länsimaisen musiikin suurimpia neroja. Ja siksi että vasatasin minulle esitettyyn aihetta koskevaan kysymykseen, jonka Hörhö aloitti kiusaamalla minua Rautavaaran lausunnoilla Schubertista, jos muistat?

Sulho Ranta varmaan puhuu omasta eikä koko maailman puolesta. Voisin lyödä vaikka vetoa, että esim. John Lennon on maailmalla ihan yhtä suosittu lauluntekijä kuin Schubert.
 
Nyt puhutaankion klassisesta musiikita, jota itsekin taidat olla harrastanut. Minulta kyllä meinasi monttu loksahtaa pahasti auki kun tiputit Vivaldin Schubertin ohella pois "raskaiden" listalta, ja ihmettelin, että miten ihmeessä ammattimuusikko ei pysty erottamaan italialaista barokkimusiikkia tuhdista saksalaisesta romantiikasta.

Niin, kyllä se oli tällä kertaa hörhö, joka veti Schubertin keskusteluun mukaan. Mutta kun tulta ruokkii, niin kunnon roihunhan siitä voi saada..! =)

Nyt puhutaankion klassisesta musiikita, jota itsekin taidat olla harrastanut. Minulta kyllä meinasi monttu loksahtaa pahasti auki kun tiputit Vivaldin Schubertin ohella pois "raskaiden" listalta, ja ihmettelin, että miten ihmeessä ammattimuusikko ei pysty erottamaan italialaista barokkimusiikkia tuhdista saksalaisesta romantiikasta.
 
Ensinnäkin oma väitteesi siitä, että Schubert on maailman rakastetuin laulusäveltäjä, ei millään lailla rajannut aluetta vain klassiseen musiikkiin. Toisekseen en ymmärrä ollenkaan tuota jälkimmäistä väitettä. Totta kai erotan italialaisen barokin tuhdista saksalaisesta romantiikasta, mutta eihän se ollut ollenkaan asian ydin. Tarkoitukseni oli mainita kyseiseltä listalta vain kaksi esimerkkiä säveltäjistä, joita en itse pidä mitenkään "raskaina". Tämä puolestaan on MAKUASIA, joita sinun itsesi tuntuu olevan vaikeaa hyväksyä, sikäli kun ne eroavat omista näkemyksistäsi.

Megatherium: Schubertin neroutta en mene kiistämään, mutta pyrkimyksesi nostaa ko. äijä lähes joka keskustelussa esiin saattaa kääntyä itseään vastaan jossain vaiheessa... ;)