Klassinen ›

Mitä esteettisiä kauneusarvoja löydätte Rossinin oopperoista tai muusta tuotannosta?
 
Olen kerran jo meinannut oksentaa, ihan totta, Rossinin Italiatar Algeriassa-oopperaa kunnellessani metropolitanista, enkä enää toista kertaa siihen yritykseen ryhdy Rossinin tapauksessa. Ainut huvikin koko teosta kuunnellessa oli koettaa löytää melodisia fraaseja, jotka Rossini on ilmiselvästi varastanut ihailemaltaan, jopa jumaloimaltaan Mozartilta, ja sovittanut ne sitten yhteen vähempiarvoisen materiaalin kanssa, joka on täysin ala-arvoista Mozartin alkuperäiseen musiikilliseen kontekstiin ja konstruktioon verrattuna.
 
Myöhäisissä kirkkomusiikkiteoksissaan, ennen kaikkea Pienessä juhlamessussaan, Rossini sentään yritti paneutua vakavammin sävellystyöhönsä, toki jo kirkollisen aiheen itsensä vakavuudestakin johtuen, eikä messun aarioita voi missään tapauksessa rinnastaa hänen oopperoistaan tutuksi tulleisiin buffohölmöilyihin, sillä niistä voi sentään löytää jotakin jopa melodisesti kaunista ja levollisen pitkälinjaista laulumelodiaa, joskaan ei järin sisäistynyttä saati syvällistä, kuten joskus kuulee väitettävän.
 
Tämän lisäksi silmääni pisti outo ristiriita Tammen musiikkitietosanakirjan hakusana-artikkelissa Rossinista. Aluksi siinä nimittäin kirjoitetaan mm. seuraavaa:
 
"Rossinin teokset vastasivat sitä kevyen ja säyseän viihteen tarvetta, jota eurooppalainen yleisö tunsi v. 1800 tienoon mullistavien vuosien jälkeen, ja Euroopassa puhkesi todellinen Rossini kuume". Heti kohta tämän jälkeen kirjassa kumminkin väitetään, että Rossinin musiikissa "henkevästi pursuileva elämänhalu ja ironisesti leikittelevä sukkeluus ovat saaneet vakuuttavan musiikillisen ilmaisun", tai että " Rossinin ooppera-alkusoitot ovat yleensä mestarillisia", tai että "teokset kipinöivät henkevyyttä" ja että "ne on kirjoitettu loistavasti".
 
Näiltäkin ylistäviltä sanoilta lähtee kaikki seriöösi tieteellinen, estetiikkaa koskeva, vakuuttavuus, uskottavuus ja painoarvo, kun lukee seuraavan lauseen, joka mielestäni kiistattomasti ja varsin tyhjentävästi osoittaa Rossinin musiikillisten aikaansaannosten todellisen merkityksen ja substanssin, jolle ei voi olla nauramatta:" Ne (Rossinin alkusoitot) ovat samankaltaisesta muodostaan huolimatta kaikki erilaisia". Tämä on paras vitsi, jonka olen tietosanakirjasta milloinkaan lukenut.

Luovuta jo...

Periaatteesta en lähde mukaan tähän Rossinin haukkumiseen, sillä kuten monta kertaa on jo todettu, kenenkään mielipide ei ole absoluuttinen totuus vaan makuja on joka lähtöön. Toiset tykkää, toiset ei. On musiikinhistoriassa monta muutakin säveltäjää, jotka eivät ns. vakavaa musiikkia ole juuri säveltäneet mutta ovat nykyään hyvin suosittuja.

Periaatteesta en lähde mukaan tähän Rossinin haukkumiseen, sillä kuten monta kertaa on jo todettu, kenenkään mielipide ei ole absoluuttinen totuus vaan makuja on joka lähtöön. Toiset tykkää, toiset ei. On musiikinhistoriassa monta muutakin säveltäjää, jotka eivät ns. vakavaa musiikkia ole juuri säveltäneet mutta ovat nykyään hyvin suosittuja.
 
Siis kuitenkin nyt tunnustit, että Rossini EI ole vakavan eli ns. klassisen musiikin säveltäjä. Kiitos, sen pitäisi hyvin riittää minullekin. Siksi toisekseen en muuten kauhean paljon ole muutenkaan ihastunut italialaiselle oopperamusiikille tunnusomaiseen kurkku suorana-laulamiseen ja aarioita koristaviin pitkiin koloratuuteihin, ts. koloratuuriaarioihin, joista Mozartkin pääsi eroon vasta sangen myöhään, kun ei joutunut siinä määrin tekemään myönnytyksiä laulajien suuntaan, jotka halusivat saada omat tekniset avunsa parhaaseen mahdolliseen valoon kunkin laulajan kykyjä varten räätälöidyissä aarioissaan. ovat muuten monet muutkin, jopa taidemaalarit kutsuneet Rossinia epärehelliseksi säveltäjäksi, jonka musiikkissa on kovin paljon pintakiiltoa.

Siis kuitenkin nyt tunnustit, että Rossini EI ole vakavan eli ns. klassisen musiikin säveltäjä. Kiitos, sen pitäisi hyvin riittää minullekin.
 
Mitä on klassinen- ja vakava musiikki? Mielestäni Rossini täyttää samat musiikilliset tyylin määrittelevät kriteerit, kuin Mozart aivan täydellisesti. Se mikä sitten on hyvää musiikkia, on mielipideasia.

Kuka on sanonut, että klassinen musiikki olisi vakavaa? Vaikka se olisikin taiteena vakavaa, ei sen tarvitse olla sitä ulkoisilta piirteiltään. Varmasti aika moni voisi sanoa Mozartinkin musiikin olevan samanlaista hilpeää kermakakkuviihdettä.

Siis kuitenkin nyt tunnustit, että Rossini EI ole vakavan eli ns. klassisen musiikin säveltäjä. Kiitos, sen pitäisi hyvin riittää minullekin.
 
"Tunnustin"? Onko tässä nyt joku kuulustelu menossa? Älä laita sanoja suuhuni. Tarkoitin, että Rossini ei sävellä "vakavaa" eli syvällistä, ahdistavaa, filosofista musiikkia, mutta mistä olet saanut päähäsi ettei klassinen voisi olla jotain muutakin?? Oudoksun aika lailla tuota ajatusta, jonka mukaan klassinen musiikki on vakavaa musiikkia. Pidetäänhän operettiakin ns. klassisena musiikkina, vaikka se usein on kaukana vakavasta. Vielä kauempana kuin Rossini, jos vaikka Offenbachia ajatellaan. Tai Straussin perhettä. Ei ehkä kannata vetää ihan noin ehdottomia rajoja, koska klassinen musiikki on laaja kenttä, ja siihen mahtuu affekteja laidasta laitaan. Osa vakavia, osa vähemmän vakavia. Mitään niistä ei kuitenkaan ole syytä väheksyä pelkästään niiden herättämien tunnetilojen perusteella.

Mitä on klassinen- ja vakava musiikki? Mielestäni Rossini täyttää samat musiikilliset tyylin määrittelevät kriteerit, kuin Mozart aivan täydellisesti. Se mikä sitten on hyvää musiikkia, on mielipideasia.
 
Minä en näe musiikkia niin pinnallisena, joutavanpäiväisenä ja mitättömänä ajanvietteenä, että kuuntelisin sitä minkään valtakunnan mielipiteiden takia, en edes omieni; hiteen mielipiteeni, joille en paljoa arvoa anna. Mikäli musiikki ei anna sielullisia kokemuksia, joita kokemukseni mukaan joltakin Rossinin tasoiselta säveltäjän kepeän ja joutuisan kynän piirtämältä shampanjan tavoin poreilevalta musiikilta on turha odottaa, sen merkitys on yhtä tyhjän kanssa, vaikka siitä pitäisinkin ja sen laulukelpoisia melodioita viheltelisin huvin vuoksi;
Figaron aaria Seviljan parturista on juuri saellaista musiikkia, joka ei lähde mielestä kulumallakaan, valitettavasti.

"Tunnustin"? Onko tässä nyt joku kuulustelu menossa? Älä laita sanoja suuhuni. Tarkoitin, että Rossini ei sävellä "vakavaa" eli syvällistä, ahdistavaa, filosofista musiikkia, mutta mistä olet saanut päähäsi ettei klassinen voisi olla jotain muutakin?? Oudoksun aika lailla tuota ajatusta, jonka mukaan klassinen musiikki on vakavaa musiikkia. Pidetäänhän operettiakin ns. klassisena musiikkina, vaikka se usein on kaukana vakavasta. Vielä kauempana kuin Rossini, jos vaikka Offenbachia ajatellaan. Tai Straussin perhettä. Ei ehkä kannata vetää ihan noin ehdottomia rajoja, koska klassinen musiikki on laaja kenttä, ja siihen mahtuu affekteja laidasta laitaan. Osa vakavia, osa vähemmän vakavia. Mitään niistä ei kuitenkaan ole syytä väheksyä pelkästään niiden herättämien tunnetilojen perusteella.
 
okei, Rossinilla on 1 tai 2 ihan viihdyttävää ja siinä mielessä mukiinmenevää aariaa per ooppera, sen verran mitä on tullut kuunnelluksi, mutta muutoin ne ovat pullollaan sellaista sälää, jota en hirveästi oikein musiikiksi tohtisi edes tituuleerata, ja josta ei pirukaan ota selvää niiden musiikillisesta tendenssistä tai substanssista. Niistä ei voi oikein löytää edes yhtä kuoriintuntuvaa ja konkreettista kokonaista aariaa kannattelevaa melodista aihetta, joka tekisi näistä korostetun koomisista numeroista edes oikeata musiikkia. joskus olen ihmetellytkin, että onko tämä tällainen ylikorostettu ja teeskennelty buffopelleily hirviömäisine koloratuureineen ja muussa vastaavassa taiturillisessa rihkamassaan, edes musiikkia, sanan siinä merkityksessä, jossa sitä ns. klassisesta musiikista käytetään. Joku etevä kapellimestari osaisi varmasti vastata tähän kysymykseen, vaikka en kenenkään yksittäisen kapellimestarin Rossini-sympatioista tai antipatioista olekaan selvillä.

joskus olen ihmetellytkin, että onko tämä tällainen ylikorostettu ja teeskennelty buffopelleily hirviömäisine koloratuureineen ja muussa vastaavassa taiturillisessa rihkamassaan, edes musiikkia, sanan siinä merkityksessä, jossa sitä ns. klassisesta musiikista käytetään.
 
Eikö tuo nyt sentään ole liioittelua, jos ajatellaan minkälaisia kokeiluja Cage, Penderecki ja kumppanit ovat saaneet aikaan 1900-luvulla, ja sitäkin kutsutaan kuitenkin musiikiksi. OK, kyseessä on oma mielipiteesi, ja varmasti siihen moni yhtyy, mutta määrittele sitten mikä on musiikkia ja mikä ei, niin ymmärrämme näkökantasi.

Eikö tuo nyt sentään ole liioittelua, jos ajatellaan minkälaisia kokeiluja Cage, Penderecki ja kumppanit ovat saaneet aikaan 1900-luvulla, ja sitäkin kutsutaan kuitenkin musiikiksi. OK, kyseessä on oma mielipiteesi, ja varmasti siihen moni yhtyy, mutta määrittele sitten mikä on musiikkia ja mikä ei, niin ymmärrämme näkökantasi.
 
Musiikki on muodon saanutta soivaa materiaa. Jonkinlainen epämäärinen muoto kait kaikkien näiden säveltäjien, jopa Rossininkin musiikista voidaan analyysin pohjalta näyttää.

Musiikki on muodon saanutta soivaa materiaa. Jonkinlainen epämäärinen muoto kait kaikkien näiden säveltäjien, jopa Rossininkin musiikista voidaan analyysin pohjalta näyttää.
 
Kyllä Rossini analyyttisesti voidaan sijoittaa todella traditionaalisen klassisen musiikin joukkoon muotokielen, harmoniakäsityksen, jne. mukaan sisältöä sen kummemmin kommentoimatta. Se kun sattuu olemaan makuasia.

Kyllä Rossini analyyttisesti voidaan sijoittaa todella traditionaalisen klassisen musiikin joukkoon muotokielen, harmoniakäsityksen, jne. mukaan sisältöä sen kummemmin kommentoimatta. Se kun sattuu olemaan makuasia.
 
Ai jaa, häneltä kun kysyttiin, että miksei hän sävellä kuten Mozart tai Haydn, oli Rossinin vastaus: " Vaikka kuinka yrittäisinkin, olisin vain huono Haydn tai vielä huonompi Mozart. Siispä pysyttäydyn Rossinina, enkä silloin ole ainakaan huono." Suurin piirtein näin. Siksi toisekseen kieliväthän hänen teoksensa jo laajennetun orkesterinsakin tähden romanttista ilmausuvoimaa tavoittelevasta uudesta sointimaailmasta, joka kuitenkaan ei milloinkaan ota puhjetakseen täyteen kukoistukseensa juri tuon tietyn muodosta piittaamattomuuden ja temaattis-motiivisen kehittelyn ala Haydn, halveksuntansa ja teostensa viimeistelemättömyyden ja yliolkaisuuden takia, jossa taitavat rakenteelliset konstruktiot korvataan yksitasoisella temaattis-melodisella tekstuurilla ilman omapåeräisiä ja taianomaisia modulaatioita ala Schubert.

Ai jaa, häneltä kun kysyttiin, että miksei hän sävellä kuten Mozart tai Haydn, oli Rossinin vastaus: " Vaikka kuinka yrittäisinkin, olisin vain huono Haydn tai vielä huonompi Mozart. Siispä pysyttäydyn Rossinina, enkä silloin ole ainakaan huono." Suurin piirtein näin.
 
Tämänhän täytyisi olla lähtökohta kaikessa. Tekee sitä mikä onnistuu parhaiten. Siksi Mozart teki omaa juttuaan, kun hän olisi kuitenkin ollut huono Bach ja maailmalla olisi silloin yksi Mozart vähemmän.

Tämänhän täytyisi olla lähtökohta kaikessa. Tekee sitä mikä onnistuu parhaiten. Siksi Mozart teki omaa juttuaan, kun hän olisi kuitenkin ollut huono Bach ja maailmalla olisi silloin yksi Mozart vähemmän.
 
Mozart on säveltänyt vaikuttavampia fuugia kuin Bach konsanaan, sillä ne eivät ole pelkkiä teknisiä taidonnäyteitä. Niistä puhuu syvällisesti tunteva taiteilija ja ihminen, ei pelkkä kone.

Mozart on säveltänyt vaikuttavampia fuugia kuin Bach konsanaan, sillä ne eivät ole pelkkiä teknisiä taidonnäyteitä. Niistä puhuu syvällisesti tunteva taiteilija ja ihminen, ei pelkkä kone.
 
Tuo on jälleen makuasia. Minusta Bachin parhaat fuugat ovat todella koskettavaa musiikkia eivätkä mitään teknistä taidonnäytettä.

Tuo on jälleen makuasia. Minusta Bachin parhaat fuugat ovat todella koskettavaa musiikkia eivätkä mitään teknistä taidonnäytettä.
 
Mutta Mozart, kuten moni muukin wieniläisklassisen aikakauden säveltäjä loivat fuugissaan visioita, joilla ei ole mitään tekemistä Bachin akateemisern kontrapunktin kanssa.

Mutta Mozart, kuten moni muukin wieniläisklassisen aikakauden säveltäjä loivat fuugissaan visioita, joilla ei ole mitään tekemistä Bachin akateemisern kontrapunktin kanssa.
 
Ota huomioon, että tyylikausi oli myös muuttunut aika lailla Bachin ajoista. Ja kyllähän fuugan lähtökohtana on aina kontrapunkti, teki sen kuka tahansa.