Klassinen ›

Kuka on nähnyt Mozartin Cosi fan tutten? Mitä mieltä olitte siitä, sekä librettosta, että musiikista?

Kuka on nähnyt Mozartin Cosi fan tutten? Mitä mieltä olitte siitä, sekä librettosta, että musiikista?
 
Näin sen joskus vuosia sitten opiskeluaikana, eikä siitä valtavasti jäänyt mieleen, vaikka sitä ihan merkittävänä pikku kamarioopperana pidetäänkin. Musiikki on taattua Mozartia; humoristista juonta hyvin mukailevaa. Oopperaa kuvailisi mielestäni hyvin nykyisin oppilaiden suosima arvio "ihan kiva". Ei se kuitenkaan Mozartin suurten oopperoiden (Don Giovanni, Figaron häät, Taikahuilu) rinnalle nouse.
 
Onko tämä nyt taas jotain esitelmää varten..? =)

Näin sen joskus vuosia sitten opiskeluaikana, eikä siitä valtavasti jäänyt mieleen, vaikka sitä ihan merkittävänä pikku kamarioopperana pidetäänkin. Musiikki on taattua Mozartia; humoristista juonta hyvin mukailevaa. Oopperaa kuvailisi mielestäni hyvin nykyisin oppilaiden suosima arvio "ihan kiva". Ei se kuitenkaan Mozartin suurten oopperoiden (Don Giovanni, Figaron häät, Taikahuilu) rinnalle nouse.
 
Onko tämä nyt taas jotain esitelmää varten..? =)
 
Hahaa. Siis itseasiassa lueskelen hieman musiikkitieteellisen pääsykokeita varten ja vahingokseni huomasin, että kirjoissa puhuttiin monista teoksista jotka ovat minulle tuntemattomia. Ajattelin siis kääntyä asiaa paremmin tuntevien puoleen.
 
Sain sellaisen kuvan, että kyseistä oopperaa kritisoitiin sen omana aikana raskaasti, ainakin libreton osalta, mutta ajan kanssa se on saanut enemmän arvostusta. Onko asia näin? Toivoisin, että joku asiaan vihkiytynyt voisi hieman valaista asiaa.

Näin sen joskus vuosia sitten opiskeluaikana, eikä siitä valtavasti jäänyt mieleen, vaikka sitä ihan merkittävänä pikku kamarioopperana pidetäänkin. Musiikki on taattua Mozartia; humoristista juonta hyvin mukailevaa. Oopperaa kuvailisi mielestäni hyvin nykyisin oppilaiden suosima arvio "ihan kiva". Ei se kuitenkaan Mozartin suurten oopperoiden (Don Giovanni, Figaron häät, Taikahuilu) rinnalle nouse.
 
Onko tämä nyt taas jotain esitelmää varten..? =)
 
Kyllä ainakin useiden asiantuntijoiden mukaan niin ikään Cosi luetaan Mozartin Da Ponte-oopperoiden ylittämättömään kastiin, vaikka Beethoven ja Wagner eivät voineet hyväksyä mitään niin kevytmielistä ja moraalitonta aihetta, kuin tämä ooppera käsittelee. Karli Böhmin legendaarinen levytys ja ilmeisesti ainakin Harnoncourtin uudempi versio on parhaita oopperasta milloinkaan levytettyjä taltiointeja. Puhtaasti melodiselta kannnalta kenties kauneinta musiikkia, mitä Mozart on oopperoissaan säveltänyt, vaikka alkusoitto onkin musiikillisesti melko vaatimaton. Mozartin neroushan oli jo laskusuhdanteessa elämänsä tässä vaiheessa v. 1789, jolloin ooppera valmistui ja kantaesitettiin hyvällä menestyksellä Wienissä.

Mozartin neroushan oli jo laskusuhdanteessa elämänsä tässä vaiheessa v. 1789
 
Miten tuo voi pitää paikkansa, jos ajatellaan että Mozartin hienoimpiin kuuluvat teokset kuten 3 viimeistä sinfoniaa, Taikahuilu-ooppera, sekä myöskin (kiistelty) Requiem syntyivät hänen elämänsä parin viimeisen vuoden aikana? Milloin hänen neroutensa kääntyi laskusuuntaan ja miten se näkyy hänen sävellyksissään?

Olen nähnyt, ihan kiva oli. Tosin nukahdin siinä ekan osuuden loppupuolella ennen taukoa kun oli vähän univelkoja.

Miten tuo voi pitää paikkansa, jos ajatellaan että Mozartin hienoimpiin kuuluvat teokset kuten 3 viimeistä sinfoniaa, Taikahuilu-ooppera, sekä myöskin (kiistelty) Requiem syntyivät hänen elämänsä parin viimeisen vuoden aikana? Milloin hänen neroutensa kääntyi laskusuuntaan ja miten se näkyy hänen sävellyksissään?
 
Hetkinen, sinfoniat n:o 39, 40 ja 41 ovat kaikki peräisin vuodelta 1788, jotka syntyivät parin kuukauden sisällä kesällä, mutta voisin osoittaa, että jo tässä vaiheessa Mozartin nerous ei ollut enää huipussaan. Mozartin tuotteliaisuus ei saavuttanut vain määrällistä, vaan myös laadullisen huipentumansa v. 1784 - 1787 aikana, suurin piirtein ensimmäisen omakätisen teosluettelomerkintänsä pianokonserton n:o 14, syntynyt tammikuussa 1784 syntyajankohdasta don Giovannin ja g-molli jousikvinteton aikoihin. Mutta jo pianokonsertto n:o 26, vuoden 1788 alkupuolelta, on selvä myönnytys ja takaaskel yleisön maun kosiskeluun galantin konserton rakenteellisissa piirteissään ja oman vanhan tyylin jäljittelyssään ilman tyylinllistä ja jatkuvaa uudistumisprosessia, joka on jokaisen uuttaluovan ja nerokkaan taiteilijan tunnusmerkki. Taikahuiluhan kuuluu hänen viimeisen elinvuotensa äärimmäisen yksinkertaistuneen ja ja toisinaan askeettisen sävelkielensä, jolle on ominaista myös laulunomaiset rakenteet, tuotteita, jossa hän lähestyy esikaupunkilaisyleisön suosimaa kansanomaisempaa oopperakäsitystä, ja jonka synty oli ollut suuressa määrin taloudellisen pakon sanelemaa.