Klassinen ›

Minun huomioni on kiinnittynyt siihen seikkaan, että yleensä messujen, etenkin ns. missa brevisten, aloitusosat, ts. Kyriet, ovat poikkeuksetta säyseitä, hillittyjä ja pikemminkin levollisia, lämpimiä ja pehmeän lyyrisesti piirrettyine ääriviivoineen varsin säästeliäitä orkesterinkäytössään, joka johtuu joko alttoviululistien puutteesta tai sopimattomuudesta ylittää kukkeammalla sointiväripaletilla messun muotorajat Missa solemniksen suuntaan.
 
Mutta sitten onkin yllttävä seikka, että monet irralliaset Kyriet tai sellaiseksi jäänyt itsenäinen messuksi aiottu teos poikkeaakin tästä valtavirrasta kuin yö päivästä, ja nyt en tarkoita pelkästään sävellajia, vaan musiikin kiihkeyttä ja dramaattisuutta, joka puhuu aivan toisenlaista kieltä ja jossa puhuu kuin kokonaan toinen persoona.
 
Eikö siis säveltäjä ole ylimitoitetun myrskyisän aloitusosan jälkeen kyennyt jatkamaan enää yhtä intensiiviseti ja samalla energiatasolla, kuin näyttävä, suorastaan mahtipontinen alku, vai lieneekö kyse sattumasta tai traditiouskollisuudesta? Kaiki varmaankin tuntevat Mozartin d-molli kyrien, mutta eivät ehkä kyrietä D 323?, joka syöksähtää kiihkeästi toisenlaisiin intohimon syvyyksiin kuin duurisävellaji saattaisi antaa olettaa ja aavistaa nopeasta temposta puhumatta. Vielä hämmästyttävämpiä ovat mielestäni Schubertin 2 d-molli Kyrietä D 31 ja D 49 säveltäjän 15-ja 16-ikävuodelta, joille ikään kuin negatiiville säveltäjä kirjoitti positiivin D 66 F-duurissa, joka päättyy fugatoon perinteellisemmässä hengessä. Ilmeisesti hän ei löytänyt joko sisäistä tai ulkoista vastkaikua tendenssilleen säveltää tällainen intohimoista laavavyöryä muistuttavaa maanjäristysmusiikkia liturgiseen funktioon, kuten sitten jo F-duuri messussa, josta huokuu syvä levollisuus, mikä tulikin sitten olemaan messun Kyrie-osan pysyvä tyylipiirre.

Eikö siis säveltäjä ole ylimitoitetun myrskyisän aloitusosan jälkeen kyennyt jatkamaan enää yhtä intensiiviseti ja samalla energiatasolla, kuin näyttävä, suorastaan mahtipontinen alku, vai lieneekö kyse sattumasta tai traditiouskollisuudesta?
 
Voihan olla, että kokonaista messua säveltäessään säveltäjä on tarkoituksella säästänyt ne myrskyisämmät osat tuonnemmaksi, mutta pelkkää yhtä osaa (tarkoituksella?) säveltäessään halunnut ilmaista koko skaalan jo siinä. Tuskin tuo mikään sääntö silti on, löytyyhän siitä Mozartin d-molli-Kyriestäkin myrskyisämpää tavaraa loppua kohden.

Voihan olla, että kokonaista messua säveltäessään säveltäjä on tarkoituksella säästänyt ne myrskyisämmät osat tuonnemmaksi, mutta pelkkää yhtä osaa (tarkoituksella?) säveltäessään halunnut ilmaista koko skaalan jo siinä. Tuskin tuo mikään sääntö silti on, löytyyhän siitä Mozartin d-molli-Kyriestäkin myrskyisämpää tavaraa loppua kohden.
 
Alkuosa onkin tuollaista harrasta herra armahda-rukousta. Ei siinä voi tunteitaan ja ylistystään vielä estotta ja valtoimenaan vuodattaa. Kaikki padot aukeavat yleensä vasta gloria-osassa. Poikkeuksia tästä säännöstä tuskin löytyy. Että gloriaosa olisikin taisteluiden yläpuolelle kohonneen kontemplatiivista tunneilmaisua ja seesteisiä sävelnäkyjä, kun ylistetään herraa, kunnia korkeuksissa, vai mitenkä se nyt meneekään. Missa solemnis-tyyppisessä vähemmän läpisävelletyssä sinfonisesti vähemmän orgaanisessa Gloriassa, joka on monien taitteiden rikkoma, yleensä tämä kunnian vuodattaminen purkautuu lyhyessä alkuepisodissa, joka kertautuu myöhemmin ennen osan päättävää majesteettista fuugaa. Juuri näin on laita mm. Schubertin As-duuri messussa, jonka Gloria alkaa kohisten, tai jo C-duuri messussa D 452 ilman fuugaa, ja vielä selvemmin F-duuri messussa, jonka osan alussa miltei banaalisuuteen saakka toistetut gloriahuudahdukset trumpettifanfaareineen tuovat mieleen Berliozin hieman hiomattoman ja liioitellun orkestraalisten efektien itsetarkoituksellisen hyödyntämisen. Vasta tämän jälkeen Scubert pysyttelee deskriptiivisesti asiassa luoden yhden jos toisenkin lyyrisest soljuvan runollisen sävelnäyn milloin dramaattisena puekauksena qui tollis, milloin alakuloisen alistuneena, hauraana tai salaperäisen mystisenä. Es-duuri messussahan tämä toteutuu tiivistetymmässä muodossa.