Elektroninen ja elektroakustinen musiikki ›

Vangelis - Beaubourg (1978)
 
Jean Michel Jarre - Zoolook (1984)
 
Recoil - Unsound Methods (1997)

Mä oon aika keltanokka tän konemusan suhteen mut tän hetken lempilevyjä on Fu-Touristin Universe Is For Us, Waltarin Radium Round ja Bomfunkkien Burning Sneakers.

 
No, jaa kyllä tuo kyseinen levy on oikeasti aika pettymys Waltarilta, vaikka sisäältääkin muutamia hyviäkin raitoja.
 
Konemusaksi Waltaria en kyllä laskisi, vaikka aikoinaan koko bändin tuotanto olikin kovassa kulutuksessa...
 

 
Minä vastailin jo aiemmin tähän, enkä osaa pistää mitään järjestystä, niin enpä sitten muuta tähän sano.

Näitä tulee kuunneltua ihmeen paljon:
 
Future Sound Of London - Lifeforms
Orbital - In Sides

eikös se Kraftwerk oo paras

eikös se Kraftwerk oo paras
 
Paras on aika vahva sana, mutta hyvä vähintään... :)

Giorgio Moroder - E=MC2

Tuntuu tylsältä mainita vaan muutama paras, niin monta loistavaa levyä jää mainitsematta. Mutta ehkä niistäkin enemmän lisää jossain toisessa ketjussa.
 
Ei missään järjestyksessä, ja toisena päivänä lista saattaisi näyttää hyvinkin erilaiselta. Nyt kuitenkin näin:
 
Orbital: In Sides
 
Orbital oli niitä ensimmäisiä konemusiikkiakteja, johon tuli tutustuttua. Koko tuotanto loistava, In Sides ehkä kuitenkin levyistä kaikkein tasaisin ja laadukkain. Biiseistä esim. eeppisen pituiset The Box (part one ja two) (12:26 yhteensä) ja Out There Somewhere? (part one ja two) (24:08 yhteensä) ovat aivan loistavia teoksia.
 
Air: Moon Safari
 
Airin debyytti on ennen kaikkea uskomattoman tyylikäs levy. Ei ole vaikea uskoa sen olevan ranskalaista alkuperää. Tuota pehmeää soundia ja urkujen vuodatusta kuunnellessa tulee väkisinkin mieleen patongit, punaviinit ja Seine.
 
Portishead: Dummy
 
Triphoppia. Portisheadin leffamaiset taustat, kepeät biitit ja loistava naisvokalisti ovat yksinkertaisesti pirun toimiva kokonaisuus.
 
Näin. On muuten ensimmäinen kirjoitukseni koko muusikoiden.nettiin. Toivottavasti saataisiin hieman enemmän eloa tähän konemusiikkipalstaankin,
olisi kiva kirjoitella enemmänkin, ja mielellään itse musiikistakin.

Näin. On muuten ensimmäinen kirjoitukseni koko muusikoiden.nettiin. Toivottavasti saataisiin hieman enemmän eloa tähän konemusiikkipalstaankin,
olisi kiva kirjoitella enemmänkin, ja mielellään itse musiikistakin.
 
Tervetuloa mukaan! Samaa toivon minäkin, eiköhän tästä saada ihan hyvä palsta kun uusia tulokkaita näemmä on, eikä Jamikaan enää pahemmin käy kiusaamassa. Siitä vaan kirjoittelemaan, eiköhän konemusiikissakin riitä vielä jauhamista...

Paras on aika vahva sana, mutta hyvä vähintään... :)
 
Aivan niin.
 
Trans-Europa Expressin, Mensch-Machinen ja Autobahnin lisäksi mainitsen lajityypin suosikeistani Peter Gabrielin kolmos- ja neloslevyt. Kolmosella tosin konebeateja oli korvattu niiden päälle soittavilla oikeilla rumpaleilla, mutta kyllä sen Linnin idean sieltä alta kuulee.
 
.

Woc:
En tiedä onko Ulverin Perdition City konemusaa, siinä kun nuo perinteisemmät soittimet ovat aika isossa roolissa, mutta herrat itse tuntuvat pitävän musiikkiaan jonkinlaisena avant-garde-elektrona. Perdition City oli minulle ensimmäinen "elämää suurempi" konemusa levy
 
ehdottomasti samaa mieltä.
 
siinä missä Orbitalit, jarret, shponglet yms mainitaan lähes joka yhteydessä kun kysytään NIITÄ konemusalevyjä - on tämä mestariteos on valitettavan aliarvostettu. Kenties Devil Dollin Dies Iraen jälkeen maailman toisiksi paras levy (tietenkin minun mielestäni :-). Ulverin muutos hc-metallibändistä kaikensortin ambient-kokeilujen kautta lähes puhdasveriseksi konemusabändiksi on jotain mihin HARVA toinen bändi on ikinä pystynyt onnistuneesti.
elegantti yhdistelmä koneita ja akustisia soittimia, äärimmilleen viedyt äänimaisemat ja tunnelma.
 
Lost in Moments, Nowhere/Catastrophe ja Porn Piece or the Scars of Cold Kisses
 
kuunnelkaa nuo, ette missään nimessä tule pettymään tasoon.

Recoil - Unsound methods
 
jos tuota nyt konemusaksi voi sanoa...
Kuunteleeko kukaan muu kyseistä pumppua? Ei yleensä ihmiset tunnu hirveästi tietävän.

Tämä onkin mennyt meikäläiseltä kokonaan ohi, joten korjataan virhe:
 
1. Tortoise : TNT
2. Janne Haavisto : Welcome Tourist We Take Your Dolar
3. AIR : Moon Safari

Air:Moon Safari
 
Chill out musaan tutustuminen kannattaa aloittaa tästä. Air:in ajaton klassikko. Melkein täydellinen sekoitus vanhaa ja uutta, poppia, avaruutta, romantiikkaa... Paras chill out levy mitä tähän oäivään asti on tehty.
 
Röyksopp: Melody A.M.
 
Jos nyt puhutaan tästä vuosituhannesta niin mielestäni ehdottomasti 2000-luvun parhaita levyjä tähän mennessä. Röyksoppin ilmavassa ambient/house yhdistelmässä on jotain tuoretta ja omaperäistä. Täysin oma soundi ja tyyli. Ei kuulosta muulta kuin itseltään.
 
Múm: Finally we are no one
 
Múm:in olohuonesoundi on jotain josta ei vaan pääse eroon. Elektroniset biitit yhdistyvät hienosti akustisiin instrumentteihin(trumpetti, haitari) ja lämpimiin analogisyniin. Kauniit melodiat soitetaan tai lauletaan lapsenomaisella äänellä. Múm:in musiikissa on jotain niin viatonta ja lämmintä. Tämä on elektronista folkkia tai jopa kansanmusiikkia. Älkää ihmiset missatko tätä levyä!!
 
Vaikea nyt sanoa kolmea parasta konelevyä mutta nämä kolme valittua on semmosia jotka ovat kestäneet kuuntelua tähän päivään saakka ja kestävät varmasti vielä pitkään.
Kaikilla näillä levyillä on mielestäni oma soundi ja tyyli jota ei voi vertaa mihinkään toiseen artistiin/bändiin. Uskon että näitä levyjä pystyy kuuntelemaan vielä 10-vuoden päästä. Ja se on jo hyvä saavutus.

Aphex Twinin RDJ-album, ICBYD, SAWII, SAW85-92, Classics jne.
 
Underworldilta Second Toughest...., dubnobasswithmyheadman ja sitten uusin on myöskin ihan mukava.
 
Enpä nyt enempää oikeen muista tähän hätään.
 
Paitsi että Ken Ishiin uusin tuli hankittua.
 
Edit. Ja pikkasen tuli enemmän kuin kolme, har har.

Múm: Finally we are no one
 
Múm:in olohuonesoundi on jotain josta ei vaan pääse eroon. Elektroniset biitit yhdistyvät hienosti akustisiin instrumentteihin(trumpetti, haitari) ja lämpimiin analogisyniin. Kauniit melodiat soitetaan tai lauletaan lapsenomaisella äänellä. Múm:in musiikissa on jotain niin viatonta ja lämmintä. Tämä on elektronista folkkia tai jopa kansanmusiikkia. Älkää ihmiset missatko tätä levyä!!
 
Osaatko kertoa, minkälaista tuo Finally We Are No One on verrattuna tähän múmin aikaisempaan eli Yesterday Was Dramatic - Today is Ok -levyyn? Itsellä on tuo jälkimmäinen, mutta se on enemmänkin tyypillistä IDM-häröilyä (pling plong) kuin yllä kuivailemasi kaltaista. Lauluakaan ei ole yhtään käytetty. Tuolta Finally We Are No Onelta olen kuullut yhden loistavan biisin, ja sen perusteella heräteostoksena menin sitten tuon toisen levyn ostamaankin, mutta se oli vähän pettymys siihen nähden.

Roni Size - New Forms
- Levy joka todellakin opetti, että drum'n bass on loistavaa musiikkia. Muutamia aivan totaalisen timantteja raitoja tällä levyllä.
 
Susumu Yokota - Grinning Cat (tai oikeastaan muutkin herran ambient-tuotokset)
- Tuntuu, että herra Yokota on aivan eri maailmasta. Rauhalliset, pehmeät ja suorastaan meditatiiviset saundit vievät mennessään. Kosketus ainakin meikäläisen päähän on niin syvä, että ei voi kuin ihmetellä. Niin, kai tämän konemusiikiksi voi laskea. Kukaan poppi-kaverini ei näitä ole jaksanut kuunnellä puolta hetkeä kauempaa, vaikkeivat olekaan mitään "vaikeita" levyjä.
 
Massive Attack - Mezzanine
- Pakotti hankkimaan kaikki muutkin Massiven tuotokset (ja keskisuuren kasan koko bristol-skeneä). Aivan uskomattoman tunnelmallista synkistelyä. Mielestäni paras trip hop-levy koko maailmassa; vaikea uskoa, että joku tekisi jotain vielä parempaa joskus.

Massive Attack - Mezzanine
Aivan uskomattoman tunnelmallista synkistelyä. Mielestäni paras trip hop-levy koko maailmassa; vaikea uskoa, että joku tekisi jotain vielä parempaa joskus.
 
Täysin samaa mieltä.

Osaatko kertoa, minkälaista tuo Finally We Are No One on verrattuna tähän múmin aikaisempaan eli Yesterday Was Dramatic - Today is Ok -levyyn? Itsellä on tuo jälkimmäinen, mutta se on enemmänkin tyypillistä IDM-häröilyä (pling plong) kuin yllä kuivailemasi kaltaista. Lauluakaan ei ole yhtään käytetty. Tuolta Finally We Are No Onelta olen kuullut yhden loistavan biisin, ja sen perusteella heräteostoksena menin sitten tuon toisen levyn ostamaankin, mutta se oli vähän pettymys siihen nähden.
 
Joo toi uus levy on vähän erilainen kuin se eka levy. Itsekin pidän enemmän tosta uudesta, vaikka diggaan kyllä myös siitä Yesterday was dramatic......
 
Finally we are no one on rauhallisempi, melodisempi, lämpimämpi, pehmeämpi... Siinä on just paljon vähemmän to häröilyä kuin ekassa. Biisit on selkeämpiä ja parempia. Siinä on just käytetty muutamassa biisissä laulua.
Suosittelen hankkimaan.

no on se kumma kun ei kukaan wumpscuttia maininnut Ò_Ó

no on se kumma kun ei kukaan wumpscuttia maininnut Ò_Ó
 
no mainitaan sitten ;). böses junges fleisch ja bunkertor 7 ovat kivoja, vaikkei ehkä mun listoilla korkeimmille sijoille nousekaan. tuosta ulverista kun tuli puhetta niin otin kuunteluun, kirjoitushetkellä ensimmäinen kierros menossa, ja kyllä tää aika hyvältä kuullostaa. pitchfork oli vaihteeksi täysin eri mieltä:
 
http://pitchforkmedia.com/record-reviews/u/ulver/perdition-city.shtml