Yllättäen tästäkin alueesta on kokemusta, kun paljon tekee niin kaikkea tulee eteen which is nice! Yksi vajaa puoli vuotta kestänyt nuorisomusikaali pienessä mutta ihan oikeassa teatterissa Pirkanmaalla, pro tuotanto josta sai ihan palkkaakin, jopa treeneista ainakin matkakulut.
Alkuun normi kokoontumiset ja tutustumiset bandin kanssa, sitten treenit, taisi olla pari kuukautta, ekana bandin kaa, sitten koko porukalla, esitykset n. 3-5 kertaa viikossa, taisi olla joku taukokin välissä. Ihan kvartettihommaa normi kokoonpanolla.
Viikko ja muutama näytös meni ennenkuin homma alkoi mennä rutiinilla.
Kiva ja varmasti myös kehittävä kokemus, voin suositella, bandin kapun lisäksi treeneja kävi alkuun ohjeistamassa proggiksen sovittaja jolta sai vinkkejä ja ohjeistusta moniinkin asioihin, toki ko musikaalista on kuultavissa levytettyä materiaalia sekä myös isojen teatterien versioita maailmalta.
Ehdottomasti tekisin toistekkin.
Heh...hauska yksityiskohta oli rumpalin laput, hällä oli 2 nuottistadia ja niiden välissä joku pahviviritys että sai 4-5 sivusen potpurin kerralla näkyviin, iPadilla pärjäsi hyvin kun oli bluetoothpoljin sivujen kääntämiseen. Vanha iPad oli toki mukana varalla mutta mitään ongelmia ei ollut, ei myöskään kitaran digivermeen kanssa. Ollaan hiljaa saadaan kalaa...ei sovi mulle eli perseitä ei nuolla! |
Kokemusta on hieman minullakin (harrastaja)teatterin mukana olemisesta, kun 2000-luvun alussa liityin kabareeta tuottavan ryhmän taustajoukkoihin. Teimme erilaisiin yksityistilaisuuksiin räätälöityjä ohjelmia, sekä kylpylähotellien ravintoloihin pikkujoulukabareita, joihin sisältyi 12-16 keikkaa pikkujoulujen sesonkiaikaan.
Yksityistilaisuudet koostuivat mm. syntymäpäivistä, häistä ja erilaisten firmojen illanistujaisista, joihin räätälöitiin aina ainutkertainen ohjelmisto, johon sisällytettiin sketsejä päivänsankarista, firman toimitusjohtajasta tai muusta juhlakalusta. Musiikkiesitykset muodostuivat uudelleen sanoitetuista cover-potpureista, harvemmin kokonaisista kappaleista.
Ohjelman käsikirjoittajat/näyttelijä-laulajat valitsivat kappaleet ja tekivät niihin uuden tekstin, me bändiläiset teimme porukalla sovitukset. Koska esitys kesti yleensä vain n. 45 - 60 min., oli pyrkimys alusta pitäen se, että soitto-osuudet opetellaan ulkoa, joten lappuja ei tarvinnut plarata kesken esityksen. Itse tein ohjelmoitavaan multiefektiin tarvittavan soundipaletin, joten soundien vaihto onnistui todella sujuvasti ilman pedaalitanssia.
Ohjelman rakenne käytiin läpi ensin ilman soittimia koko porukalla, sitten myöhemmin bändi kokoontui keskenään miettimään sovitukset, ja lopuksi treenattiin kokonaisuus 2-3 kertaa koko porukalla, ja läpimenossa testattiin ohjelmiston kesto ja mahdolliset korjaustarpeet.
Yksittäiset esitykset koettelivat kyllä muistia ja aina oli "kylmä rinki p*rseen ympärillä" lavalle noustessa, eikä niiltä kommelluksiltakaan voitu välttyä. Tilannekohtaisella improvisoinnilla edettiin aina seuraavaan vaiheeseen.
Useamman esityksen putket olivatkin sitten mukavampia, ja aina putken ollessa puolivälissä homma tuntui toimivan parhaiten, kun alun epävarmuuksista oli päästy yli, eikä viimeisten keikkojen väsymystä vielä ollut ilmassa.
Suosittelen kysyjälle ehdottomasti ja rohkeasti teatterimaailmaan tutustumista. Palkkiopuolesta on varmaan monenlaisia käytäntöjä, riippuen onko kyseessä ammatti- vai harrastajateatteri. Kun omat osiot opettelee ajatuksella ja sujuvasti, niin lopun hitsautuminen yhteen on yllättävänkin helppoa - ja jopa hauskaa. Se on sama millä sitä paskaa lapioi, kunhan paska lentää (Albert Järvinen, kysyttäessä käyttämiensä kitaroiden merkkiä). |
WanhaWetäjä: Yllättäen tästäkin alueesta on kokemusta, kun paljon tekee niin kaikkea tulee eteen which is nice! Yksi vajaa puoli vuotta kestänyt nuorisomusikaali pienessä mutta ihan oikeassa teatterissa Pirkanmaalla, pro tuotanto josta sai ihan palkkaakin, jopa treeneista ainakin matkakulut. Katsos... No sitten meillä on jotain yhteistä. Minäkin meinaan soitin nuorisomusikaalissa nuorena. https://www.youtube.com/watch?v=90upLu8qiNM "In a time of universal deceit, telling the truth becomes a revolutionary act"
- George Orwell |
Päivystäväbasisti
WanhaWetäjä
Kefiiri
Jone the Bone
Anonymous-jazz