Tanssimusiikki ›

pönttö: Tassiravintoloiden kävi samalla tavalla, kuin firmojen jotka kävivät neuvostoliiton kanssa kauppaa.
 
Tähän haluaisin tarttua, tarkoitat varmaan tessiravintoloita?

Lennu: Tähän haluaisin tarttua, tarkoitat varmaan tessiravintoloita?
 
Todnäk tarkoittaa. Lienee kyse OMB:stä, joka ei ole sisäistänyt käsitteitä.

pönttö:
 
Tanssiravintoloiden kaatuminen laajassa mitassa on toki mutkikkaampi prosessi. Lisäksi muusikoiden töiden väheneminen muissakin, kuin tassipaikoissa on ollut aiheena.
 

 
Katsotaan, josko tuo loppu lauma osaisi matkia meitä siinä.
 
Eh?
 
Onko tassipaikasta saatava soittotulo tessin mukainen vai pitääkö kahvit ryystää mukista, etenkin jos tykkää imeä sokeripalan läpi? Entä jos tassipaikka kaatuu? Kuka maksaa viulut? Onko loppulauma yhdyssana? Keksi itse lisää hyviä kysymyksiä ja lue huominen jakso! ;)

Nyt sitten tuli törmättyä ädinkieltä työkseen opettavien trioon. Ei mene hyvin.
 
Sana, jota yritämme tällä kelvottomalla kirjoitustaidolla ja romukoppaan liian huonokuntoisella näppäimistöllä kirjoittaa, kuuluu "tanssiravintola".

Kieltämättä TES toisi pikantin säväyksen tähän(kin) keskusteluun. Mitään uutta sillä rintamalla?
 
Jätän taistelutantereen hetkeksi ja palaan myöhemmin laskemaan kaatuneet. Ne eivät tässä tapauksessa taida olla tanssiravintoloita ;)

pönttö: Nyt sitten tuli törmättyä ädinkieltä työkseen opettavien trioon. Ei mene hyvin.
 
Sana, jota yritämme tällä kelvottomalla kirjoitustaidolla ja romukoppaan liian huonokuntoisella näppäimistöllä kirjoittaa, kuuluu "tanssiravintola".
 
No, ehkä me se tiedettiinkin, sen vuoksi laitoin tuon hymiön loppuun. Kirjoitusvihreitä sattuu lähes kaikille. Ei se niin maatamullistavaa ole.

Voisin pohdiskella hetken internetin olemusta. ja toki ihmiskunnakin. Mainittu verkkohan kuuluu sen koplan keksintöjen sarjaan.
 
En ihan näin vähällä luovu syyttelemästä ihmiskuntaa laumaksi. Valitettavasti tämä ei edes johdu minun syrjäytymisestäni tai järkeni valon himmenemisestä ja jumaluusharhoista tietokoneen pimentämän aivon tähden. Sitäpaitsi en pidä itseäni lauman johtajana, joten se niistä suuruusharhoista. Sen minä jätän niille, jotka tykkäävät sellaisesta. Pidän itseäni kyllä ulkopuolisena. Ihmiskunnan elkeitä ihmetellessäni yhä enenevässä määrin sellaisena. En siedä varpailleni tallomista, enkä osaa kovin helposti luovuttaa.
 
Se minusta. Palaamme ihmiskuntaan.
 
Ihmiskuntaa viedään suurena laumana koko ajan niinkuin kuoriämpäriä. Suurelle laumalle markkinoidaan toinen toistaan kummallisempia aatteita, trendejä ja suoranaisia hulluuksia ja lauma senkun huutaa "Jee". Johtaja vie ja lauma vikisee. Itse asiassa huutaa hurraata. Tuntee siis kuuluvansa siihen laumaan. Se on tärkeää laumaeläimelle. Kun katselee ihmiskunnan historiaa, kaikkia niitä hirveyksiä mihin ihan tolkuissaan olevat, tavalliset ihmiset ovat lähteneet seuratessaan karismaattisia johtajia, ei oikein osaa uskoa yksilön loistokkuuteen.
 
Laumaa viedään markkinoimalla. Markkinointi on itseasiassa pääosin suodatettua, harhaanjohtavaa, hurmoksellista propagandaa. Aivan samat metodit toimivat uskonnoissa ja politiikassa, kuin vaikkapa Crocs-töppösten kaupassa. Ihmisille luodaan mielikuvia kuulumisesta onnelliseen laumaan, joka käyttää x tuotetta. Miten laumakäytös siis liittyy musiikkiin?
 
Suurin osa laumasta ei opi luomaan itse musiikkia. Jos oppisi, maailma olisi täynnä säveltäjiä. Sen sijaan lauma ottaa vastaan muiden tarjoamasta musiikkitarjonnasta joko itselleen sopivinta tai sosiaalisesti hyväksyttyä musiikkia. Ala-asteikäisenä minussa olisi esimerkiksi ollut sen verran huoran vikaa, että olisin halunnut BCR-laumaan (tytöt olivat siellä, joten sinnehän se nuoren miehen mieli) kuulumisen kunniaksi skottiruuduilla koristeltuja ryysyjä, vaikka tosiasiassa olin niin Hurriganes, että pois alta. Onneksi opin hiukan omapäisemmäksi myöhemmin.
 
Samalla tavalla se musiikki menee suurelle osalle nytkin. Nova pajattaa sitä 10 vuotta vanhaa soittolistaansa ja suuri osa laumasta ei osaa hakea vaihtoehtoja. Jos oikeanlainen kampanja osuu laumaan, tanssimusiikki on kuumempi kuin iPhone ja Salkkarit yhdessä.
 
Internet, tai digitaalinen media ylipäätään, on helppo. Liiankin helppo itse asiassa. Nykyisin suuri osa viihteestä tulee jonkinlaista kaapelia pitkin ihmisen kotiin. Televisio, tietokone ja näiden yhdistelmä. Viihde on joko adrenaliinilla höystettyä actionia, tai tylsän turruttavaa mutta turvallista, kymmenien vuosien mittaista mammutti tv-sarjaa. Aikoinaan vakavana pidetty uutismedia - sanomalehti - on nykyisin kohuotsikoita tuksuista ja maailman katastrofeista. Elämä on ylipäätään joko elämää suurempien extreme-kokemusten metsästystä, tai aivot murhaavaa saippuaooppera-junttaa. Edellinen sekoittaa ihmisen lantun ja jälkimmäinen tekee idiootiksi. Kuitenkin ne tarjoavat jonkinlaisia tunteita.
 
Mielikuva lavatansseista ei oikein mahdu tähän kuvioon. Ei se karjalan kansallispukua kanniskeleva haitarinsoittaja ole oikein action elokuvan veroinen. Ja salkkareiden juonikuviot ovat monta kertaa hohdokkaampia, kuin tavan elämän. Sen, jossa pitää tuhlata päivänsä muutamien harvojen rikkaaksi tekemiseen työpanoiksellaan ja vähäisen vapaa-aikansa tekemällä samat harvat rikkaiksi kuluttamalla.
 
Se on oikeasti kätevä tapa lypsää ihmistä, tuo virtuaalisten palveluiden tarjoaminen suoraan kotiin. Maksimi voitto minimi sijoituksella. En usko maamme parikymppisissä olevan enä kovinkaan montaa ihmistä, joilla ei ole tiliä jonkinlaiseen online peliin esimerkiksi. Lähes jokainen on facebookissa tai vastaavassa. Ne ovat oikeasti jäämässä sinne kotiinsa.
 
Internetissä kaikki ovat kauniita (muutamat näköjään vahvojakin), rikkaita ja omalaatuisen näkymättömällä tavalla yhteisojensä jäseniä. He tuntevat enemmän nimimerkkejä, kuin nimiä. Nimimerkit elävät omaa elämäänsä, saavat persoonallisuutta ja kaipa ne lopulta kehittyvät persoonallisuuksiksi kantajansa sisälle. Kuinkahan lienee, kun se nimimerkki tuntuu mielekkäämmältä persoonalta, kuin nimimerkin aikoinaan luonut henkilö? Mennäänkö ulos oikeaan maailmaan, vai jäädäänkö fantasiaan?
 
Moni on valinnut sen fantasian.
 
Jos nyt haluaa oikeasti saada lauman takaisin muusikoiden yleisöksi, pitää siis oppia markkinoimaan mielikuvia. Pitää oppia vaikuttamaan median napamiehiin siten, että kertakäyttöviihde muuttuisi kestotuotteeksi muutenkin, kuin radio-Novan soittolistoilla (eikös ne vieläkin soita sitä 100-vuotiasta listaansa 90 kertaa päivässä?).
 
Pitääkö lisätä se mielipide-disclaimer tähän?

pönttö: Nyt sitten tuli törmättyä ädinkieltä työkseen opettavien trioon. Ei mene hyvin.
 
Sana, jota yritämme tällä kelvottomalla kirjoitustaidolla ja romukoppaan liian huonokuntoisella näppäimistöllä kirjoittaa, kuuluu "tanssiravintola".
 
Ei, hain yhdyssanaa työehtosopimus. Muusikoiden liitolla on kuulemma ollut myös sellainen.

Lennu: Ei, hain yhdyssanaa työehtosopimus. Muusikoiden liitolla on kuulemma ollut myös sellainen.
 
Minkähänlainen maailmanpalo siitä syntyisi, jos lausuisin etten usko kiintiötaksoihin taiteessa?

pönttö: Minkähänlainen maailmanpalo siitä syntyisi, jos lausuisin etten usko kiintiötaksoihin taiteessa?
 
En tiedä, minä uskon subventointiin.

Lennu: En tiedä, minä uskon subventointiin.
 
Minkälainen uskonto se on? Itse olen Bokononisti.

pönttö: Minkälainen uskonto se on? Itse olen Bokononisti.
 
No hyvä tietenkin, kuten kaikki uskonnot.

pönttö: Voisin pohdiskella hetken internetin olemusta. ja toki ihmiskunnakin. Mainittu verkkohan kuuluu sen koplan keksintöjen sarjaan.
 
En ihan näin vähällä luovu syyttelemästä ihmiskuntaa laumaksi. Valitettavasti tämä ei edes johdu minun syrjäytymisestäni tai järkeni valon himmenemisestä ja jumaluusharhoista tietokoneen pimentämän aivon tähden. Sitäpaitsi en pidä itseäni lauman johtajana, joten se niistä suuruusharhoista. Sen minä jätän niille, jotka tykkäävät sellaisesta. Pidän itseäni kyllä ulkopuolisena. Ihmiskunnan elkeitä ihmetellessäni yhä enenevässä määrin sellaisena. En siedä varpailleni tallomista, enkä osaa kovin helposti luovuttaa.
 
Se minusta. Palaamme ihmiskuntaan.
 
Ihmiskuntaa viedään suurena laumana koko ajan niinkuin kuoriämpäriä. Suurelle laumalle markkinoidaan toinen toistaan kummallisempia aatteita, trendejä ja suoranaisia hulluuksia ja lauma senkun huutaa "Jee". Johtaja vie ja lauma vikisee. Itse asiassa huutaa hurraata. Tuntee siis kuuluvansa siihen laumaan. Se on tärkeää laumaeläimelle. Kun katselee ihmiskunnan historiaa, kaikkia niitä hirveyksiä mihin ihan tolkuissaan olevat, tavalliset ihmiset ovat lähteneet seuratessaan karismaattisia johtajia, ei oikein osaa uskoa yksilön loistokkuuteen.
 
Laumaa viedään markkinoimalla. Markkinointi on itseasiassa pääosin suodatettua, harhaanjohtavaa, hurmoksellista propagandaa. Aivan samat metodit toimivat uskonnoissa ja politiikassa, kuin vaikkapa Crocs-töppösten kaupassa. Ihmisille luodaan mielikuvia kuulumisesta onnelliseen laumaan, joka käyttää x tuotetta. Miten laumakäytös siis liittyy musiikkiin?
 
Suurin osa laumasta ei opi luomaan itse musiikkia. Jos oppisi, maailma olisi täynnä säveltäjiä. Sen sijaan lauma ottaa vastaan muiden tarjoamasta musiikkitarjonnasta joko itselleen sopivinta tai sosiaalisesti hyväksyttyä musiikkia. Ala-asteikäisenä minussa olisi esimerkiksi ollut sen verran huoran vikaa, että olisin halunnut BCR-laumaan (tytöt olivat siellä, joten sinnehän se nuoren miehen mieli) kuulumisen kunniaksi skottiruuduilla koristeltuja ryysyjä, vaikka tosiasiassa olin niin Hurriganes, että pois alta. Onneksi opin hiukan omapäisemmäksi myöhemmin.
 
Samalla tavalla se musiikki menee suurelle osalle nytkin. Nova pajattaa sitä 10 vuotta vanhaa soittolistaansa ja suuri osa laumasta ei osaa hakea vaihtoehtoja. Jos oikeanlainen kampanja osuu laumaan, tanssimusiikki on kuumempi kuin iPhone ja Salkkarit yhdessä.
 
Internet, tai digitaalinen media ylipäätään, on helppo. Liiankin helppo itse asiassa. Nykyisin suuri osa viihteestä tulee jonkinlaista kaapelia pitkin ihmisen kotiin. Televisio, tietokone ja näiden yhdistelmä. Viihde on joko adrenaliinilla höystettyä actionia, tai tylsän turruttavaa mutta turvallista, kymmenien vuosien mittaista mammutti tv-sarjaa. Aikoinaan vakavana pidetty uutismedia - sanomalehti - on nykyisin kohuotsikoita tuksuista ja maailman katastrofeista. Elämä on ylipäätään joko elämää suurempien extreme-kokemusten metsästystä, tai aivot murhaavaa saippuaooppera-junttaa. Edellinen sekoittaa ihmisen lantun ja jälkimmäinen tekee idiootiksi. Kuitenkin ne tarjoavat jonkinlaisia tunteita.
 
Mielikuva lavatansseista ei oikein mahdu tähän kuvioon. Ei se karjalan kansallispukua kanniskeleva haitarinsoittaja ole oikein action elokuvan veroinen. Ja salkkareiden juonikuviot ovat monta kertaa hohdokkaampia, kuin tavan elämän. Sen, jossa pitää tuhlata päivänsä muutamien harvojen rikkaaksi tekemiseen työpanoiksellaan ja vähäisen vapaa-aikansa tekemällä samat harvat rikkaiksi kuluttamalla.
 
Se on oikeasti kätevä tapa lypsää ihmistä, tuo virtuaalisten palveluiden tarjoaminen suoraan kotiin. Maksimi voitto minimi sijoituksella. En usko maamme parikymppisissä olevan enä kovinkaan montaa ihmistä, joilla ei ole tiliä jonkinlaiseen online peliin esimerkiksi. Lähes jokainen on facebookissa tai vastaavassa. Ne ovat oikeasti jäämässä sinne kotiinsa.
 
Internetissä kaikki ovat kauniita (muutamat näköjään vahvojakin), rikkaita ja omalaatuisen näkymättömällä tavalla yhteisojensä jäseniä. He tuntevat enemmän nimimerkkejä, kuin nimiä. Nimimerkit elävät omaa elämäänsä, saavat persoonallisuutta ja kaipa ne lopulta kehittyvät persoonallisuuksiksi kantajansa sisälle. Kuinkahan lienee, kun se nimimerkki tuntuu mielekkäämmältä persoonalta, kuin nimimerkin aikoinaan luonut henkilö? Mennäänkö ulos oikeaan maailmaan, vai jäädäänkö fantasiaan?
 
Moni on valinnut sen fantasian.
 
Jos nyt haluaa oikeasti saada lauman takaisin muusikoiden yleisöksi, pitää siis oppia markkinoimaan mielikuvia. Pitää oppia vaikuttamaan median napamiehiin siten, että kertakäyttöviihde muuttuisi kestotuotteeksi muutenkin, kuin radio-Novan soittolistoilla (eikös ne vieläkin soita sitä 100-vuotiasta listaansa 90 kertaa päivässä?).
 
Pitääkö lisätä se mielipide-disclaimer tähän?
 
Ihmiskuntaa viedään suurena laumana. Kuka vie Illuminaattiko vissiin? Ihminen on aina ollut laumaeläin. Laumaa on jo aikoja kutsuttu yhteisöksi ja yhteisöllä tahtoo olla omat sääntönsä. Jos ei pysty omaksumaan yhteisön sääntöjä, syrjäytyy, kuten ilmeisesti itse olet, ainakin jossain määrin tehnyt?
Käsittääkseni näet yhteisöllistymisen pahana? Mikä olisi parempi vaihtoehto?
Suuri osa laumasta ei osaa itse tehdä musiikkia, mutta valitettavasti luulee osaavansa esittää sitä. Mikäli karaokeen on uskomista.
Paljonkohan muuten oli viime kesänä laumaa muusikoiden yleisönä esim Tangomarkkinoilla, Provinssissa, Ruisrockissa ym live tilaisuuksissa.

Markkinavoimat ja informaatioähky mainittu. Millä tavoin ne indikoivat livemusiikin suosion alhoa?

Tankero: ...Jos ei pysty omaksumaan yhteisön sääntöjä, syrjäytyy, kuten ilmeisesti itse olet, ainakin jossain määrin tehnyt?
 
Että syrjäytynyt tällä kerralla? Sinä siis haluat jatkaa tällä linjalla, Tonkero hyvä? Kelpaa minulle.
 
Kirjoitustyylistäsi ja havaitsemistani melkoisista puutteista luetun ymmärtämisestä päättelen, että sinä olet sekä erittäin sivistymätön olento, että päästäsi terävä kuin partasuti. Sinulla on jo näiden syntymälahjojesi ansiosta huomattavasti suurempi todennäköisyys päätyä syrjäytyneeksi, kuin minulla.
 
Mitä tulee yhteisöllisyyteen, sinun porukallasi ei ole aavistustakaan sen tarkoituksesta. Tokihan kaltaisesi rinnuksilleen kuolaavat, kolme kertaa kansakoulun jokaisen luokan kahlanneet osaatte liittoutua ja yritätte kiskoa luokan lukutaitoiset tasollenne, eli onhan siinä sitä yhteisöllisyyttä. Minunkin kohdallani olet(te) onnistuneet saamalla mvedettyä minut tähän hedelmättömään kohteliaisuuksien vaihtoon mukaan. Tosin minun on vaikea alkaa vittuilemaan teille takaisin yhtä avuttomasti. Voisin kokeilla juoda itselleni jonkinlaisen massiivisen aivovaurion, niin ehkä kelpaisin yhteisösi täysivaltaiseksi jäseneksi?
 
Suosittelen jättämään psykologin hommat sellaisille, jotka eivät joudu käyttämään tarralenkkareita vielä aikuisellakin iällä, koska päässä olevat solmut ovat oikean elämän solmunteon tiellä.

Kaikkien keskustelupalstojen arkkisankari Wetoix Man on nähtävästi saanut tämän keskustelun vahvaan pinsettiotteeseen.
 
Josko se olis lukko sitten.

Epämuusikko: Markkinavoimat ja informaatioähky mainittu. Millä tavoin ne indikoivat livemusiikin suosion alhoa?
 
Ehkä pidämme asiat oikeissa yhteyksissään? Ne eivät ole mittareita, vaan ne ovat lauman johtaja ja työkalu.
 
Informaatioähkyksi mainitsemasi ilmiö toimii lauman ohjaamisen helpottamiseksi. Ihmisille ei anneta tilaisuutta ajatella, vaan ähkyllä idetään ne sopivan vastaanottavaisena markkinointiviestinnälle.
 
Tiedätkö, miten paimenkoira toimii? Se ohjaa laumaa haukkumalla, tönimällä, juoksentelemalla näkyvissä siellä täällä ja muutamalla muulla laumaa hermostuttavalla ja huolestuttavalla tavalla. Aina, kun laumaa aletaan ohjailemaan, ensiksi se saadaan hermostuneeksi. Se on saataVA hermostuneeksi. Pois tasapainosta niin, että helpoimmalta näyttävä vaihtoehto - paimenkoiran ohjauksen noudattaminen - otetaan ratkaisumalliksi.
 
Laumalle ei siis tule mieleenkään esimerkiksi käyttää massan voimaa ja tallata koiraa jalkoihinsa, koska sille ei jää aikaa ajatella selkeästi. Laumaeläimen luonteeseen kuuluu myös se, että se mielellään ulkoistaa ajatelun lauman johtajille. Valitettavasti myöskään laumassa satunnaisesti esiintyvä, keskivertoa korkeampi älykkyys ei paranna lauman tilannetta. Vaikka oman edun tavoittelu älyn keinoin jätettäisiinkin pois kuvioista, lauman ominaisuus jossa keskiverto muuttuu normaaliksi ja epänormaalia pelätään, on kivenä kengässä. Päätään pidemmät pyritään leikkaamaan poikki, jos ne eivät ala ajoissa johtamaan laumaa.
 
Markkinavoimat (hyvä termi kuvaamaan sitä kasvotonta sijoittajien armeijan palveluksessa olevaa kauppakamarivarkaiden joukkoa) ohjaavat massaa samalla tavalla. Tällä hetkellä markkinavoimat tuntuvat saavan paremman voiton sellaisissa yhteyksissä, joissa elävän musiikin esittäjä poistuu turhana kulueränä välistä. Ylipäätään musiikki, viihdeteollisuuden voimasta, valasta ja rikkaudestaan huolimatta, on mahdollista leikata pois turhana, jos rahojen virtaa aletaan ihan tosissaan ohjaamaan.
 
Jos livemusiikissa puhutaan pelkästään kerran vuodessa rahat keräävistä festivaaleista ja tuumataan tangomarkkinoiden suosion hiipumattomuuden olevan mittari elävän musiikinsuosiosta, ollaan m i e l e s t ä n i keskitytty katsomaan liian pientä osaa maailmasta. Tässähän ollaan aivan sen saman asian äärellä, kuin jos puhuttaisiin vain kansanedustajan palkasta ja sen perusteella väitettäisiin että kaikilla duunareilla menee hyvin.
 
Aivan kuten rois...
 
...kansanedustajan palkka - niin suuri kuin se onkin - on mitättömän pieni hippunen verrattuna kaikkien duunareiden yhdiostettyyn tuloon, tangomarkkinoiden suosio ei kerro mitään satojen suomessa keikkailleiden yhtyeiden työtilaisuuksista. Oliko se nyt niin, että ei yksi pääsky pesä tee sen toiselle kuoppaa kaivavan muniin tms?

E: osa tekstistä katosi, joten paikkaillaan:
 
Nyt olisi varmasti paikallaan, että alettaisiin julkaista tilastoja keikkojen ja keikkatilaisuuksien vähentymisestä. Onko sellaisia julkaista, vai vaahdotaanko tässä ihan mutu-pohjalta?
 
Ammattitanssimuusikoiden keikkojen vähyys kun johtuu mm.
 
- tanssiravintoloiden kaatumisesta (paljon nämä ovat oikeasti vähentyneet?)
 
- työn kannattamattomuudesta (mm. kulttuurin muutos, jossa vakkarikiinnitysten sijaan yksi keikka Hangossa, toinen Kuusamossa, matkakulut, ym. tekee hommasta kannattamatonta)
 
- halpatyövoiman käyttämisestä (joojoo, tes ja sitä rataa...)
 
- työvoiman tarjonnan voimakas lisääntyminen ja työntekijöiden monipuolistuminen (kaikki eivät voi pysyä menossa mukana)
 
- jne.
 
Jos listaan halutaan lisätä livemusiikin suosion lasku, siitä pitäisi olla näyttöä. Senkin jälkeen pohditaan vielä, onko se ilmiönä merkityksellinen tässä yhtälössä.
 
Markkinavomiat ovat ohjanneet "karjaa" myös tanssimusiikin suhteen. Onko se sitten sellainen asia, jota täytyisi erityisesti suojella? Miksi?
 
Nostan muutaman esimerkin: iskelmäradio, tanssilavakulttuuri, tv-ohjelmat kesäillan valsseineen, tangomarkkinat (kaupallinen show), jen.
 
Eikö aivan yhtä hyvin voisi ajatella, että nyt "karja" on oppinut ajattelemaan itsenäisesti, kun se ei enää pidäkään sille tarjottua tanssikulttuuria ainoana oikeana ratkaisuna. Eikö se ole esitetyn argumentaation pohjalta ajateltuna jopa paremminkin positiivista, ettei kaikki tykkää samoista asioista?
 
Kuulostaa ristiriitaiselta sorsia suurta yleisöä siitä, ettei se enää osta aina ostamaansa tanssimusiikkia, vaan haluaa jotain muuta tilalle. Pitäisikö kansan ylipäätään haluta musiikkia? Eikö kansa saa valita sen sijaan vaikkapa teatteria tai taidenäyttelyitä? Tai vaikka jokamiesluokan romurallikisoja?
 
Ihmeellistä protektionismia minun mielestäni.

pönttö: Ehkä pidämme asiat oikeissa yhteyksissään? Ne eivät ole mittareita, vaan ne ovat lauman johtaja ja työkalu.
 
Informaatioähkyksi mainitsemasi ilmiö plaa plaa plaa...
 
Siirry nyt vittu sinne aromaan kirjoittamaan noita romaanejas.

pönttö: Ihmisille ei anneta tilaisuutta ajatella, vaan ähkyllä idetään ne sopivan vastaanottavaisena markkinointiviestinnälle.
 
Tähän tahtoisin tarttua, tarkoitat varmaan että ihmiset idätetään?