Jazz ›

Digeliuksen suurmies on poissa. Sinne tuli melkoinen summa rahaa kannettua, ja aina oli viihtyisää ja asiapitoista.

Digeliuksen Emu oli Suomessa erittäin tärkeä musiikkiskenen vaikuttaja, joka on myös vaikuttanut aivan suunnattomasti yksittäisiin suomalaisiin muusikkoihin ja musiikkialan toimijoihin tarjoamalla heille vuosikymmenten läpi musiikkia, joka on muuttanut ja muokannut heitä.
 
Itse muistan kuinka kävin ensimmäistä kertaa Digeliuksessa teini-ikäisenä rokkarina. Emun välittömyys ujostutti minua silloin. Olin alkanut kiinnostumaan jazzista progen ja fuusion myötä, mutta Digeliuksesta lähti mukaan Joe Passin Virtuoso. Tuo levy muutti oman käsitykseni siitä, miten kitaraa voi soittaa ja oli merkittävä kokemus oman kitaransoiton kehittymisen kannalta. Digelius on tarjonnut myös valtavan suuren etnomusiikkivalikoiman, mikä myös osaltaan on vaikuttanut omaan kehitykseen muusikkona.
 
Surulliseksi tämä Emun kuolema vetää myös siinä mielessä, että tuntuu kuin yksi aikakausi olisi päättynyt Suomessa; fyysisen median suosio on vähentynyt ja kaikki on nykyään helposti suoratoistopalveluissa. Itse olen tässä suhteessa vanhanaikainen nostalgikko, ja itselleni on tärkeää se, että on se fyysinen levy: psykologisesta näkökulmasta se tuo itselle siihen kuuntelukokemukseen tiettyä painoarvoa. Sitä istuu alas levysoittimen ääreen, kuuntelee kuulokkeilla levyn alusta loppuun ja samalla nauttii levyn kansitaiteesta tai lukee biisien sanoituksia tai vaikkapa katsoo, mitä kaikkia soittimia levyillä on jne.
 
Saa nähdä, mikä Digeliuksen kohtalo on. Toivottavasti Petri, joka on myös ollut Digeliuksessa pitkään, jatkaisi toimintaa, että me musadiggarit saataisiin edelleen fyysisessä olomuodossa hyvää musiikkia. (Esimerkiksi ECM-levymerkin levythän eivät ole Spotifyissä).
 
http://www.soundi.fi/jutut/hyvaa-ma … a-ja-musiikkimies-viimeisen-paalle/

Löysin jazzin kai lukion tokan lopussa tjsp. Espoontorin divarista ja ehdinköhän Laivurinrinteelle sitten vuoden vai parin vuoden päästä. En muista, olinko jo yliopistossa. Ensimmäiseksi kysyin Emulta, että onko nämä kaikki levyt (joiden kuoret oli esillä) todella teillä. Itse en ole kova juttelemaan livenä, mutta Emun juttuja muiden kanssa ja kommentteja levyistä kyllä kuuli usein.
 
Yksi mieleen jäänyt kommentti oli, kun ostin Art Tatumin vinyylin ja Emu kertoi, että hänellä on joku cp-vammainen asiakas, joka kysyi joskus, pidätkö Art Tatumista ja hän oli vastannut, että jos Tatum soittelisi Helsingin kuppiloissa, niin olisin kuuntelemassa joka ilta. Ilmeisesti ensikäynnillä ostin Corean Return to Forever -levyn, josta Emu kertoi, että se oli tärkeä levy liikkeen historiassa, koska yhteen aikaan joka toinen asiakas kysyi sitä. Suosituksia Emulta olisi pitänyt varmaan kysyä enemmänkin, mutta ainakin sain Ellington -suositukseksi New Orleans Suiten.
 
Hyvä anekdootti toiselle asiakkaalle oli se, kun Emu kommentoi levykauppiaan yleissivistyksen tarpeellisuudesta ja mainitsi, että kerran kauppaan tuli asiakas, joka sanoi, että "mä haluun sen ti-ti-ti-tii" ja siitä oli sitten pitänyt tietää, että kyseessä on Beethovenin viides sinfonia.

En asu Hessoissa, mutta silloin tällöin tuli käytyä. Jokusen kerran Emun kerrottuaan niin minulle kuin muille asiakkaille sen tarinan jostain tyypistä joka tuli kauppaan taskut täynnä seteleitä, selittäen että oli juuri myynyt autonsa käteismaksua vastaan, pääsin itse kertomaan sen tarinan loppuun kun Emu tilannetta muisteli vierustoveilleni.
 
Erinomaista asiakaspalvelua oon sieltä aina saanu, mm. yhden levyn ilmoitti laittavansa hakuun ja pisti postiin löydettyään (olin jo semisti unohtanut koko homman). Lasku oli mukana. Luottamus 10/10.

Mulla on vanha Musiikkiuutiset -lehti, jossa on laaja juttu Digeliuksesta. Kannattaa lukea myös 12" -kirja.
 
https://mesenaatti.me/12tuumaa/