Rummut: soittaminen ›

Apuaa! Ei haluaisi muistella mutta ei voi unohtaakaan, nimittäin kauheinta oloa keikalla ikinä.
 
Meidän jazz-cocktail-bändi oli pyydetty Pirkkahalliin Tamperesteriin keikalle viihdyttämään joidenkin urheilupohattojen syöminkejä hallin ravintolaan. Ja sen lisäksi yhtyeen yhdysmies kysyi josko voisin kopsutella rumpuja jonkin hyppykilpailun taustalla. Sanoin "no tottahan toki".
 
No ravintolan tilaisuus oli niin myöhässä että ehdimme soittaa noin kaksi kappaletta, kun meitä pyydettiin siirtymään sisääntuloaulaan viihdyttämään halliin saapuvia ihmisiä. Rumpuni oli laitettu noin kaksi kertaa kolme metriä lavalle, jonka hallihenkilökunta sitten veti parisataa metriä käytävillä ulko-ovelle. Valitettavasti yleisö oli jo ehtinyt asettua hallin puolelle, ennen kuin tungoksessa rumpuni ehtivät paikalle. OK, soitimme ehkä yhden biisin. Helppoa tuloa!
 
Mutta sitten hallipäällikkö tuli sanomaan että on aika siirtyä hallin puolelle. He veivät rumpulavani sinne ja pyysivät minua astella säestämään hyppykilpailua. Ne olivat kansainvälistet yleisurheilu hallikisat ja tehtäväni olikin soitta "rumpupärinää" naispituushyppääjien vauhdinoton aikana. Yleisö, noin 3 000 ihmistä väijyy suoraan edessäni. Välillämme olivat vain naispituushyppääjät. Valitettavasti Johanna Halkoaho ei halunnut kuulla rummutustani, vaan mankalta "rokkia". Sekin vielä!
 
Pärisin ehkä yhden kierroksen "rumpujännitystä" ja kävelin pois niin nolona ja nöyryytettynä jazzmusiikin opiskelijana. Pyysin hallihenkilökuntaa hakemaan rumpuni pois, ja he hakivat. Kotimatkalla ei juttu oikein lentänyt. Kiitin yhtyeemme pomoa hyvästä informoinnista. Hän sanoi: "itsehän lupasit soittaa kisan taustalla"!

Apuaa! Ei haluaisi muistella mutta ei voi unohtaakaan, nimittäin kauheinta oloa keikalla ikinä...
 
Tällaisia muistoja kannattaa vaalia. Oma nöyryytykseni koki huipennuksen kahdesti:
 
1: Maple-Music (onneksi ei taida toimia enää) oli myynyt sen aikaisen orkesterimme vanhaan jäähalliin soittamaan erätauoille musaa SM-liigamatsiin. Saavuime paikalle ja kyselimme esiintymispaikkaa. Vahtimestari ohjasi meidät naulakoiden taakse "kellon ja sammuttimen" väliin noin kahden neliön alueelle. Ei siinä kauaa mietitty. Ehdotin suksimista. Kaikille kelpasi.
 
2: Osuuspankin elohopeakerhon tilaisuuteen oli tilattu orkesterimme. Roudatessa käteen iskettiin levy ja annettiin ohje: "Osuuspankkilaululla avataan" Yeah! Solisti, kitaristi ja pianisti uhrautuivat. Itse nostelin keskaria (kaljaa).
 
Sitten kesken setin joku tuli kertomaan musiikkimme häiritsevän kahvinjuontia. Olimme liikuntahallin toisessa päässä. Yleisön lähimpään ihmiseen oli matkaa noin 30 metriä. Mikitettynä oli vain laulu...

1: Maple-Music (onneksi ei taida toimia enää)
 
Tämä keikkamyyjä oli legenda. Tosi moni taitavakin ryhmä tarttui syöttiin ja aina karahti samalla tavalla kiveen. Minulla oli hyvä tuuri, että sain aina ennenpitkää, siis puolen vuoden sisällä, keikkaliksani ulos. Mutta ne keikat, aina vääränlainen bändi väärässä paikassa. Maple Music!

Apuaa! Ei haluaisi muistella mutta ei voi unohtaakaan, nimittäin kauheinta oloa keikalla ikinä.
 
Pärisin ehkä yhden kierroksen "rumpujännitystä" ja kävelin pois niin nolona ja nöyryytettynä jazzmusiikin opiskelijana. Pyysin hallihenkilökuntaa hakemaan rumpuni pois, ja he hakivat. Kotimatkalla ei juttu oikein lentänyt. Kiitin yhtyeemme pomoa hyvästä informoinnista. Hän sanoi: "itsehän lupasit soittaa kisan taustalla"!
 
Tossa on meininkiä. Hauska juttu nyt mutta ei varmaan silloin.

Eikö rumpumattoa olekaan vakiona kaikilla? Omasta mielestäni oleellisimmat varusteet: laukut, matto, jakkara.
 
Mä oon tähän mennessä vaan aina niitannu basarin piikit parkettiin vaivihkaa..ei se mihinkään siitä liiku..haikan saa aina tuettua jotain symbaaliständiä vasten, ettei se lähe juokseen. Mattoa vois kyll harkita, muttaku perhana en halua roudata yhtään mitään ylimääräistä! Setin pitäis mahtua taskuun tai yhteen laukkuun, jotta oisin tyytyväinen..

Eikö rumpumattoa olekaan vakiona kaikilla?
 
Njet, yleensä mulla kulkee vakiona roudarinteippiä tai jesaria, millä sitten liimaan liikkuvat osat lattiaan. Toistaiseksi ei ole vielä tarvinnut käyttää muuhun kuin slavepedaaliin. :)
 
Muuten on kyllä kaikki pysynyt paikallaan ekaa keikkaa lukuunottamatta. Soitettiin traktorinlavalla missä oli metallinen se "lattia". Ei auttanut basarin piikit silloin. Onneksi lava oli niin ahdas,että basari ei hirveästi päässyt karkuun kun otti jo kitaristin jalkaan kiinni. Sen jälkeen on jeskaamandeerteippi kulkenut kassissa aina.

Mä oon tähän mennessä vaan aina niitannu basarin piikit parkettiin vaivihkaa..ei se mihinkään siitä liiku..haikan saa aina tuettua jotain symbaaliständiä vasten, ettei se lähe juokseen. Mattoa vois kyll harkita, muttaku perhana en halua roudata yhtään mitään ylimääräistä! Setin pitäis mahtua taskuun tai yhteen laukkuun, jotta oisin tyytyväinen..
 
Tuttu fiilis tietysti, mutta kun mjölö on jo pitkin lattioita eli _rumpusettiä_ ollaan roudaamassa, niin ei kai se matto siinä konkurssissa enää missään tunnu. Lähinnä pohdiskelut kulkeneet linjalla "miksen valinnut triangelia". Matto on kohtuuhintainen ja -kokoinen ratkaisu, ennen kaikkea helppo ja varma verrattuna kaikenlaisiin jesari / pyöräntarakan lenksu -viritelmiin.
 
Mutta se siitä. En ole kuitenkaan mikään mattokauppias...

Mielipiteet voipi akkia muuttua, kun tulee keikkapaikan omistajalta lasku kateen parketin pilaamisesta. Musta matto kuuluu jo pelkastaan hyviin tapoihin keikkapaikkaa kohtaan. Kylla tuo roudaus vaan ikava kylla kuuluu soittajan hommaan aika olleellisesti.
Sori, skandinaavit puuttuu, Tokiosta rustailen. :)

Lähinnä pohdiskelut kulkeneet linjalla "miksen valinnut triangelia".
 
Ex-tyttöystäväni oli huilisti. Vähänkö ärsytti se 30cm pitkä ja 5cm korkea pikkuruinen huilukotelo, joka saattoi hukkua reppuun samalla kun meikäläinen ahtaa autoa täyteen caseja.
 
Ja matto mukaan, hieno vanha persialaismatto antaa soitolle arvovaltaa ja lavalle hippifiilistä. Hätätapauksessa mukaan räsymatto, jonka päälle saa bassarin ja rumpupallin ja soittajan painon pitäisi ankkuroida bassorumpu paikoilleen. Ainakin jos on 115kg elopainoa.
 
Mutta jos on rumpukoroke niin katsokaa, ettei jäykkä matto mene korokkeen reunan yli. Kerran oli niin tukeva matto, että kantoi rumpupallin yhden jalan painon, mutta kun meikäläinen istahti pallin päälle niin sitten rymistiinkin korokkeen ja takaseinän väliseen rakoon ketarat ojossa. Ja yleisöä nauratti.

Ex-tyttöystäväni oli huilisti. Vähänkö ärsytti se 30cm pitkä ja 5cm korkea pikkuruinen huilukotelo, joka saattoi hukkua reppuun samalla kun meikäläinen ahtaa autoa täyteen caseja.
 
Aina kannattaa pitää mielessä, että rumpujen soittaminen on paljon hauskempaa kuin esim. huilun. :)
ps. mun tyttöystävä on laulaja
 
(anteeksi, offtopic)

Toissa lauanaina teekkaribileissä setin päätyttyä oli vielä 2 minuuttia keskiyöhön ja teekkarien epävireiseen ryyppyhymniin, "soittakaa vielä jotain" . No vetästiin ilman laulajaa säkkijärven polkkaa ja keksinki sitten siinä lopetusta lähentyessä, että no aletaanpas vaan nopeuttaa biisiä kunnes se on mahdoton älämölö ja hyvin saatiin nopeutettua ihan hillittömään tempoo ja lyötyä biisi poikki napakasti (ammattitaitoset kanssasoittajat). Mutta tanssiväki oli sen verta ekstaasissa, että tasan samalla sekunnilla, ku löin biisin poikki, niin yleisöstä lentää (10cm korkuiselle) lavakorokkeelle humaltunut neito iltapuvussa ja mikki- ja nuottiständit saivat kyytiä, onneksi laulaja istui jo sivussa.
Samalla keikalla pianisti oli ottanut mukaan melodican ja kaasunaamarin ja tietysti yhdistänyt nämä jesarilla yhdeksi instrumentiksi.. sitten kesken jonkun biisin pianisti viittoo laulajalle että tuuppas soittaan pianoo, mä pistän tän mun melodica-naamarin päähän.. sitten pianisti isona miehenä kompuroi siinä millin kokosella lavalla ja nuottitelinettä ja melodicaa tippuu meitsin peltien päälle.. laulaja siirty pianoon, pianisti astu lavalta pois, otti mikin mukaan ja anto lähimälle pöydässäistujalle mikin käteen ja käski suunnata siihen melodicaansa.. eikä siitä mitään kuulunut..oli vaan vaikea soittaa kun repeiltiin muu bändi pää punasena asialle.. Mutta biisi meni ihan sujuvasti loppuun, ei ongelmia sen kaa..
Pois roudatessa ja huomasin että ovella odottaa ambulanssi ja jotain toista juhlijaa viedään jatkojen sijasta sairaalaan, liikaa tulilientä ottanut. Jotain tuli opittua, ei enää ikinä teekkaribileisiin soittamaan.

Toissa lauanaina teekkaribileissä
 
et ole vissiin lääkisbileissä soittanut?

On tullut hankittua useampikin Lindström suoraan kuskeilta. Kerran makso 50mk, mut useimmin ei mitään. Ja niille jotka ei "jaksa" roudata mattoa se vanha sananlasku taas kerran: Tyhmää vituttaa.

Samalla keikalla pianisti oli ottanut mukaan melodican ja kaasunaamarin ja tietysti yhdistänyt nämä jesarilla yhdeksi instrumentiksi.. Wow! Mahtavalta näyttää, mutta meneekö soittajalta taju?

Wow! Mahtavalta näyttää, mutta meneekö soittajalta taju?
 
Em kerenny tutustuun kyseiseen soittimeen kauheesti..kyllä se pianisti pystyssä pysy se päässä vedellessä.

ei enää ikinä teekkaribileisiin soittamaan.
 
Ei voi suositella, ei. Tai no, riippuu vähän tilaisuudesta. Kaksi kertaa on tullut oltua, toisesta katastrofista kirjoitin jo tässä threadissa aiemmin, v*tuiksi meni. Toisella kertaa "omaa matskua & covereita"-yhtyeemme soitti helvetin hienosti soundcheckissa, mutta ammuimme itseämme hienosti päähän olemalla aika sekopäisessä humalatilassa itse keikan aikana. Tosin aikataulutkin kusivat todella lahjakkaasti, varmaan 1 1/2 tuntia myöhässä pääsimme aloittamaan, mikä aiheutti jotenkin moisen väärinarvoidun nestetankkauksen. Tai jotain :-)
 
Soittelimme mm. Tom Robisonin Sing If You're Glad To Be Gayn ja muuta kivaa hittimatskua. Laskin sisään balladin mutta muu yhtye alkoikin soittaa Tutti Fruttia, joka kuullostikin sitten etananopeudella ihan joltain Triolta tai Flying Lizardsilta (jos joku tietää) yms sekoilua. Valomerkkikään ei haitannut soiton jatkumista, mutta lopulta poke haki mikin laulajalta pois ja potki meidät pois lavalta. Ja tämä siis Dipolin päälavalla, tosin kauan ennen kuin näistä Dipolin teekkaribileistä tuli sellaisia isoja nimibändi-juttuja, kun mitä ne nykyään ovat. Ei näin, vaikka lystiä olikin.

mun haikkaständi kärsi pienen taisteluvamman kun kerran joku känniääliö tunki lavalle yleisöstä ja tietenkin kaatui suoraan setin päälle. teki mieli laskuttaa uuden haikkaständin hinta, mutta ei raaskinut. jälkeenpäin mietitytti et olis voinu.
 
samalla keikalla yleisö tilas jotain (helppoa poprokkia) niin alettiin vetää. paitsi että basisti suuttu et ei voi vetää kun ei oo treenattu, kääri piuhan ja meni sohvalle nukkumaan yleisön bilettäessä täysillä. sen koommin ei oo sitä basistia käytetty siinä bändissä.

basisti suuttu et ei voi vetää kun ei oo treenattu, kääri piuhan ja meni sohvalle nukkumaan yleisön bilettäessä täysillä.
 
Ihme jannu. Kerrankin olisi saanut soittaa ihan päin perttiä keksimättä huonoja tekosyitä.

tää lienee otsikon kriteerit täyttävä case: http://gizmodo.com/gadgets/train-wr … e-disaster-for-van-halen-313005.php

tää lienee otsikon kriteerit täyttävä case: http://gizmodo.com/gadgets/train-wr … e-disaster-for-van-halen-313005.php
 
Au. Tuo sattuu syvälle!