Rummut: soittaminen ›

Rumpalit.netissä on ollut nimimerkki arnoldlaynen toimesta todella loistavaa tekstiä juuri tästä aiheesta. Linkki:

http://www.rumpalit.net/phpBB2/viewtopic.php?t=1582&start=0

Siitä vaan selailemaan. Uskon että on todella hyödyllistä luettavaa kaikille vähääkään opetuksesta kiinnostuneille.
 
Pieni lainaus tuosta rumpali.net-linkistä:
 
Useilla oppilailla ranne on aluksi uskomattoman jäykkä. Kapulasta puristaminen vaikuttaa usein siten, että koko käsi jännittyy. Helpoin tapa päästä tästä eroon on vilkuttaminen. Kapulat oppilaan kädestä pois ja pyyntö: vilkuta. Jos ranne ei vieläkään liiku, otetaan käsivarresta kiinni ja pyydetään oppilasta laittamaan käsi täysin rennoksi: liikuta oppilaan rannetta varovasti ääriasennosta toiseen. Ja sitten vilkutetaan niin rentona kuin mahdollista. Samaa harjoitellaan kapulan kanssa.
 
Suosittelen, vaikka sitä oikein arvosteltiinkin tuolla. Tämän kanssa omat rannekipuni joutivat historiaan. Kiitos kirjoittajalle, linkittäjälle, keksijälle...

On. Mä ainakin pyrin siihen että ei tarvitse studiossa korjailla tulevaisuudessa rumpuraitoja.
En noita luettelemiasi rumpaleita tiedä mutta jos sun mielestä tärkämpää on se, että komppi "elää" ja siellä on "groovea" niin meillä on ainakin totaalisen erinäkemykset.
 
Kyllähän mäkin diggaan tosi paljon esim. Teijo Jämsästä, ja sillä on groovea ja vaikka mitä, mutta se on millin tarkka rumpali myös.
Varsinkin Kai Hahto ja Mike Mangini on hyviä esimerkkejä siitä, miltä tarkka rumpali kuulostaa.
Rumpukoneeksi mä ainakin haluaisin tulla, tietysti myös että saa groovea siihen messiin tarvittaessa
 
Ja edelleen: Mä oon alustalähtien pitänyt itsestäänselvinä asioina niitä että oppilaan tulee aluksi osata muutamat peruskompit ja lyöntitekniikka + kapulaote, siksi en ole niihin pahemmin takertunut. Kiitos.
 
Jäbä on kyl aika pimeydessä. Kandeis ehkä poistaa kaali sieltä metalliämpäristä ja haistella raitista ilmaa?

Rupesin tuossa pitämieni rumputuntien jälkeen pohdiskelemaan, missä vaiheessa opetusta olisi hyvä alkaa näyttää joitakin tekniikkaharjoituksia. Tähän mennessä opetukseni on perustunut lähinnä Rokkaavien Rumpujen komppien soittoon, ja kehitystä tapahtuu pikku hiljaa. Mennään kiirettä pitämättä eteenpäin ja pidetään hauskaa, niin kiinnostus ja motivaatio pysyvät yllä.
 
Soittotekniikkaa ja -asentoa sekä settidynamiikkaa on hyvä tarkkailla juurikin komppien soiton aikana, sillä sitähän se rumpalismi enimmäkseen on. Normaalien hihat-komppien lisäksi olen opettanut rideen komppaamista ja hi-hatin polkemista, sekä hi-hatin avaamista aina tietyllä kahdeksasosalla. Tällöin kaikki jäsenet saadaan alusta alkaen mukaan, vaikka komppien perusaines pysyykin samana ja tuttuna. Kokemuksieni mukaan homma ei ole mitenkään mahdotonta, kunhan oppilaat jaksavat paneutua asiaan.
 
Ajattelin, että vuorolyöntiharjoituksia olisi hyvä ruveta tsekkaamaan ennen kuin siirrytään Rokkaavien Rumpujen 1/16-bassovariaatiosivuille. Kuudestoistaosien sijoittaminen ja hahmottaminen helpottunee, kun kädet soittavat jatkuvaa 1/16-pulssia -- rennosti, tasaisesti ja oikealla tekniikalla. Samalla kädet tottuvat siirtymään setin osasta toiselle ja pitämään silti tempon ja rytmin tasaisena, joten joitakin yksinkertaisia vuorolyöntifillejä olisi myös luontevaa katsoa. Tempon ylläpitämistä auttaa aiemmin opittu haitsun polkeminen. Käydään jokainen komppi läpi: kolme ja puoli tahtia komppia ja puolen tahdin filli...
 
Paradiddlet ynnä muut aksentoidut lyöntisarjat otetaan mukaan, kun päästään komppeihin, joissa on virvelin haamulyöntejä -- sekä yksittäisinä että tuplina. Filleihin voi ottaa tässä vaiheessa mukaan tuplaiskuja ja niihin voi soveltaa kompeista opittuja 1/16-pohjaisia rytmikuvioita.
 
Kokeneempien opettajien palaute olisi erittäin suotavaa.

Rupesin tuossa pitämieni rumputuntien jälkeen pohdiskelemaan, missä vaiheessa opetusta olisi hyvä alkaa näyttää joitakin tekniikkaharjoituksia. Tähän mennessä opetukseni on perustunut lähinnä Rokkaavien Rumpujen komppien soittoon, ja kehitystä tapahtuu pikku hiljaa. Mennään kiirettä pitämättä eteenpäin ja pidetään hauskaa, niin kiinnostus ja motivaatio pysyvät yllä.
 
Soittotekniikkaa ja -asentoa sekä settidynamiikkaa on hyvä tarkkailla juurikin komppien soiton aikana, sillä sitähän se rumpalismi enimmäkseen on. Normaalien hihat-komppien lisäksi olen opettanut rideen komppaamista ja hi-hatin polkemista, sekä hi-hatin avaamista aina tietyllä kahdeksasosalla. Tällöin kaikki jäsenet saadaan alusta alkaen mukaan, vaikka komppien perusaines pysyykin samana ja tuttuna. Kokemuksieni mukaan homma ei ole mitenkään mahdotonta, kunhan oppilaat jaksavat paneutua asiaan.
 
Ajattelin, että vuorolyöntiharjoituksia olisi hyvä ruveta tsekkaamaan ennen kuin siirrytään Rokkaavien Rumpujen 1/16-bassovariaatiosivuille. Kuudestoistaosien sijoittaminen ja hahmottaminen helpottunee, kun kädet soittavat jatkuvaa 1/16-pulssia -- rennosti, tasaisesti ja oikealla tekniikalla. Samalla kädet tottuvat siirtymään setin osasta toiselle ja pitämään silti tempon ja rytmin tasaisena, joten joitakin yksinkertaisia vuorolyöntifillejä olisi myös luontevaa katsoa. Tempon ylläpitämistä auttaa aiemmin opittu haitsun polkeminen. Käydään jokainen komppi läpi: kolme ja puoli tahtia komppia ja puolen tahdin filli...
 
Paradiddlet ynnä muut aksentoidut lyöntisarjat otetaan mukaan, kun päästään komppeihin, joissa on virvelin haamulyöntejä -- sekä yksittäisinä että tuplina. Filleihin voi ottaa tässä vaiheessa mukaan tuplaiskuja ja niihin voi soveltaa kompeista opittuja 1/16-pohjaisia rytmikuvioita.
 
Kokeneempien opettajien palaute olisi erittäin suotavaa.
 
Erittäin hyvää tekstiä. Ainakin omat penikat joutuvat vastaavaa kokemaan. siitä plussaa :)

Mennään kiirettä pitämättä eteenpäin ja pidetään hauskaa, niin kiinnostus ja motivaatio pysyvät yllä.
 
Siinä se totuus lukee: opiskelijan motivaatio on kaikista "särkyvin" ja pyhin ulottuvuus. En olisi koskaan pystynyt opiskelemaan rudimentti- ym. tekniikkaan orientoivan opettajan kanssa teini-iässä, vaan halusin koko paketin. Aina kannattaa urkkia sitä, millä motiivilla "asiakas" on liikkeellä. Eräs stadialainen oppilaani on vajonnut oppilaitoskoomaan, sillä Stadia on yrittänyt viedä tuhkatkin munasta, koska opetus on niin yksipuolista Amerikkaa. Motivaatiokriisi voi siis tulla vanhempanakin. Asiakas on valitettavasti aina oikeassa mitä motivaatioon tulee, joten turha tyrkyttää omaa maailmankuvaansa, vaikka uusien asioiden esittely onkin opettajan yksi ja samalla ehkä merkittävin ekstensio. Eli, asettakaa oppilaan kanssa yhdessä tavoitteet, jotta opiskelija tietäisi olevansa oma "minänsä" ja samalla tajuaisi ettei hän olekaan master of the universe.