Rummut: soittaminen ›

Sain viimein aikaiseksi istahtaa omien rumpujeni taakse, ja jopa treenaamaan. Kaivoin kannut sammalen alta, heivasin tomit ja haitsuja lukuunottamatta kaikki pellit sivuun, ja aloitin.
 
Lähinnä peruskomppia klikkiin eri variaatioilla, välistä eri rudimentteja. Vähän tunnustelua oli, mutta jatketaan päivittäisellä 1-3 tunnin ohjelmalla, bänditreenipäiviä mukaan laskematta.

Perusasioiden tekemistä, joka viimeaikoina ja tällä hetkellä on sigleiskut - erityishuomiona ghostit ja aksentit. Soittettujen juttujen yksinkertaistamista + kapulatekniikkaa, tähtäimenä saada "helppojen" asioiden soittaminen kuulostamaan paremmalta.

Treenailen ghosteja, että niistä tulis enemmän luontaisempia ja paremmin istuvia.

Läksynä itselläni niinkin monimutkainen peruskäsite kuin neljäsosabasari beat-ympäristössä. Vaikeaa!!!
 
Sekä ajoittain mm. treenaan 16-osapohjaista nuotinlukua tällä biisillä. Komppilappu löytyy Erskinen Drumset Perspectives.
 
https://play.spotify.com/track/2ioUnGwmwYnlJhUfvp3EVD
 
(toivottavasti linkki toimii)
 
Jatkuvasti työn alla klikin kanssa soittaminen, oikean käden auktoriteetti sekä yleensäkin käsitekniikka. Viime aikoina olen ollut myös huolissani sanavarastoni yksipuolisuudesta vähän kaikilla rintamilla. Korjataan jahka keretään.

Shakerin, tamburiinin jne soittoa heikommalla kädellä joko yksistään tai siten että vahvempi käsi soittaa samalla congat ja sama päinvastoin.
Triangelikomppausta "latin"tyylillä ilman pidikettä. Pikkurummulla yhtä Knauerin etydiä, setti on jäänyt viimeaikoina vähiin, mutta ikuisuusprojektina on ridesymbaalin soitto.

Tosi inhottava kysymys, tällä hetkellä :)

Oon viimeaikoina treenannu metronomin kanssa, koettaen löytää ongelmatempoihin apua, niin että kuulisin paremmin kun alan kiihdyttämään tai hidastamaan. Jostain syystä esim. 110 bpm ja 135 bpm tienoilla on tempokohdat joista meinaan hidastaa hieman.
 
Treeni menee niin että soitan mitä vaan komppia tavoitteena maksimaalinen groovaus ja tasaisuus. Ensin metronomissa 4-osat.
Sitten kun soitto tuntuu sen kanssa lepäävän, vähennän metronomin klikkejä niin että kuulen vain tahdin ykkösen. Taas soitan kunnes kunnes lepää.
Sitten vähennän vielä joka toisen klikin, ja nyt kuulen vain joka toisen tahdin ykkösen.
 
Tässä vaiheessa alkaa kuuntelemaan omaa soittoa ihan uudella tavalla ja todella tarkkaan, ja tulee tietoiseksi omista taipumuksistaan. Ja tietoisuus on parhaimmillaan niin tarkkaa, että horjuntaan puuttuu ennen kuin sitä edes kuulee. Olen tämän monesti nyt treeniäänitykseltä huomannut. En siis huomaa soitossa jälkikäteen mitään kuprua, vaikka tiedän että soittaessa luulin hieman horjuvani.
Viimeinen versio on soittaa samaa tempoa ilman klikkiä ja koettaa pitää se mahdollisimman vakaana ja koettaa kuunnella soittoaan yhtä intensiivisesti kuin harvan klikinkin kanssa.
 
Yleensä vietän 10-20 minuuttia per kierros, eli nuo kaikki yllä mainitut yhdessä tempossa.
 
Vaikka esim. vain joka toisen tahdin ykkösellä oleva klikki voi kuulostaa ensialkuun pelottavalta, niin avain on siinä että siihen ei hypätä heti, vaan edetään pikkuhiljaa, eli asteittain klikkiä harventamalla. Ja sitten kun harvoissakin klikeissä alkaa groovata, niin se tekee soittoitseluottamukselle todella hyvää!

Rudimentteja samalla metodilla mistä Markkuliini juuri kirjoitti. Hitaat huojuu mulla mutta parempaan päin menossa, ainakin tuntuis siltä, ei ole oikein kunnollisia tallennusvehkeitä niin vähän hankalaa.

Treenaan melkeinpä mitä vaan, koska tässä on vielä palikat vähän hakusessa. Tarkoitan sitä, että nyt on enemmän treeniaikaa ja mahdollisuus treenata lähes oikeasti puhtaaksi soittoa ja kyllä se sieltä pikkuhiljaa vaan tulee. Eilen ihmettelin jalkaosastolla semmoista hommaa, että jos edellinen 16-osan sarja päättyy samalla jalalle millä seuraava pitäisi aloittaa, on se vaikeampaa kuin aloitusjalan vaihtuessa. Eli menen hitaalla tempolla läpi ihan vain tämmöisiä sarjoja jaloilla toistaen samaa iskusarjaa usemman kerran:
 
RLR LRL RLR LRL
RLRL LRLR RLRL LRLR (tämä on vaikeampi)
RLRLR LRLRL RLRLR LRLRL
...jne. aina yksi isku lisää.

markkuliini: Oon viimeaikoina treenannu metronomin kanssa, koettaen löytää ongelmatempoihin apua, niin että kuulisin paremmin kun alan kiihdyttämään tai hidastamaan. Jostain syystä esim. 110 bpm ja 135 bpm tienoilla on tempokohdat joista meinaan hidastaa hieman.
 
Soitatko Kaija Koon keikoilla klikin kanssa? Entä keikkasessioissa, ilmoittavatko artistit usein tempot etukäteen ja klikkiä käytetään keikoilla tai otetaan vähintääkin biisin aloitustempo metronomista?

Otto: Soitatko Kaija Koon keikoilla klikin kanssa? Entä keikkasessioissa, ilmoittavatko artistit usein tempot etukäteen ja klikkiä käytetään keikoilla tai otetaan vähintääkin biisin aloitustempo metronomista?
 
Kaijan keikka on klikkikeikka suuriltaosin (tällä hetkellä 13 biisiä 16:sta), siellä kun on kovalevyllä jotain taustalaulu, efekti- ja perkussio-juttuja, joten jotta oltaisiin kovalevyn kanssa synkassa, pitää soittaa klikin kanssa. Siinä keikassa on myös pitkälti kyse siitä että artisti on tottunut siihen että kovalevyltä kuuluu tietyt asiat hänen omassa kuuntelussa. Voitaisiin varsin hyvin soittaa se kaikki matsku myös ilman kovista, ehkä yhdellä lisäjätkällä selvittäisiin. Mutta näin on menty eikä haluttu alkaa muuttamaan jotain mikä tuntuu kuitenkin toimivan. Klikin kanssa vaan pitää soitta tosi tarkasti jotta se kuulostaa hyvältä. Ja jos siitä eksyy niin pitää koettaa välttää liian nopeita korjausliikkeita, vähän niinkuin linja-autoa ajaisi. :)
 
Muillakin keikoilla on usein sama kovalevy-meininki (esim. Pepe Deluxe tai Suvi Teräsniska*, jossa käyn silloin tällöin tuuraamassa). Mutta jos kovalevyä ei ole, niin sitten homma voi mennä melkein miten vaan, ihan riippuen siitä kuinka tuttua matsku itselle on tai kuinka tarkkoja artistit ovat tempon suhteen. Ja jotkut biisit/musatyylit ovat tarkempia temposta missä toimii.
En kyllä oikeastaan koskaan saa mitään valmiita tempolistoja, vaan kuunneltavaksi esim. keikkaäänitteen josta blokkaan tempot ja rakenteet jne. Sitten jos saan levymatskua kuunneltavaksi, niin koetan vähän kysellä kuinka lähellä levytempoja ovat livenä soittaneet.
Tuurauskeikalla saatan kyllä usein kuunnella metronomista nopeasti varmistuksen ennen kuin biisi lähtee (parastahan on jos bändissä on rumpalituuraaja-tilanteissa joku muu skarppi tyyppi joka laskee biisit käyntiin). Mutta pääsääntöisesti niin, että en soita itse biisiä klikin kanssa, ellei siihen ole pakottavaa tarvetta kuten kovalevy. Olen kuitenkin soittanut käytännössä about 90% keikoistani klikin kanssa viimeisen 6 vuoden aikana, joten kiva mennä välillä ilmankin jos siihen on mahdollisuus. :D
 
Mutta klikin kanssa soittaessa on huomannut senkin kuinka älyttömän paljon adrenaliini tai väsymys vaikuttaa tempofiilikseen. Esim. jos soundcheck on heti ruoan jälkeen niin lähes aina klikki tuntuu kiilaavan (eli itse hidastaa). Keikalla taas hyvin harvoin hidastaa soittoaan veressä olevan adrenaliinin takia, vaan meinaa enemmänkin kiilata klikistä ohi. Tempo on siis tavallaan suhteellinen käsite, ja ehkä siihen suhtautuu nykyään rennommin ja ymmärtäväisemmin kun on tajunnut miten eri tavalla sen voi tuntea.
 
*Teräsniskassa on mielenkiintoiset ja aika haastavat klikit. Oli tempo mikä hyvänsä niin klikkiraidalla on 4-osaklikki, eikä mitään apuiskuja sinne klikin väleihin. Usein sinne laitetaan shaker tms. Nopeammissa tempoissa no problem, mutta hitureissa oli ekoja kertoja tuuratessa ja täpinöissä melko pitkä matka klikistä seuraavaan. :D

Mielenkiintoista. Itse haluan soittaa aina klikin kanssa, vaikka ei olisikaan taustanauhoja. Mutta se ei tarkoita, että pitäisi olla klikin orja, vaan paremminkin voi pyöriä klikin ympärillä siten, että kokonaisuus pysyy kasassa.
 
Tuosta väsymyksen vaikutuksesta tempoon sen verran, että Chad Smithkin ottaa nykyään tempon biisien alussa metronomista. Kuvaili jossain haastattelussa, että jos on ollut rento päivä uima-altaalla, saattaa olla laid back -fiilis, mutta oikeiden alkutempojen avulla Flea ei voi valittaa:).
 
markkuliini: Kaijan keikka on klikkikeikka suuriltaosin (tällä hetkellä 13 biisiä 16:sta), siellä kun on kovalevyllä jotain taustalaulu, efekti- ja perkussio-juttuja, joten jotta oltaisiin kovalevyn kanssa synkassa, pitää soittaa klikin kanssa. Siinä keikassa on myös pitkälti kyse siitä että artisti on tottunut siihen että kovalevyltä kuuluu tietyt asiat hänen omassa kuuntelussa. Voitaisiin varsin hyvin soittaa se kaikki matsku myös ilman kovista, ehkä yhdellä lisäjätkällä selvittäisiin. Mutta näin on menty eikä haluttu alkaa muuttamaan jotain mikä tuntuu kuitenkin toimivan. Klikin kanssa vaan pitää soitta tosi tarkasti jotta se kuulostaa hyvältä. Ja jos siitä eksyy niin pitää koettaa välttää liian nopeita korjausliikkeita, vähän niinkuin linja-autoa ajaisi. :)
 
Muillakin keikoilla on usein sama kovalevy-meininki (esim. Pepe Deluxe tai Suvi Teräsniska*, jossa käyn silloin tällöin tuuraamassa). Mutta jos kovalevyä ei ole, niin sitten homma voi mennä melkein miten vaan, ihan riippuen siitä kuinka tuttua matsku itselle on tai kuinka tarkkoja artistit ovat tempon suhteen. Ja jotkut biisit/musatyylit ovat tarkempia temposta missä toimii.
En kyllä oikeastaan koskaan saa mitään valmiita tempolistoja, vaan kuunneltavaksi esim. keikkaäänitteen josta blokkaan tempot ja rakenteet jne. Sitten jos saan levymatskua kuunneltavaksi, niin koetan vähän kysellä kuinka lähellä levytempoja ovat livenä soittaneet.
Tuurauskeikalla saatan kyllä usein kuunnella metronomista nopeasti varmistuksen ennen kuin biisi lähtee (parastahan on jos bändissä on rumpalituuraaja-tilanteissa joku muu skarppi tyyppi joka laskee biisit käyntiin). Mutta pääsääntöisesti niin, että en soita itse biisiä klikin kanssa, ellei siihen ole pakottavaa tarvetta kuten kovalevy. Olen kuitenkin soittanut käytännössä about 90% keikoistani klikin kanssa viimeisen 6 vuoden aikana, joten kiva mennä välillä ilmankin jos siihen on mahdollisuus. :D
 
Mutta klikin kanssa soittaessa on huomannut senkin kuinka älyttömän paljon adrenaliini tai väsymys vaikuttaa tempofiilikseen. Esim. jos soundcheck on heti ruoan jälkeen niin lähes aina klikki tuntuu kiilaavan (eli itse hidastaa). Keikalla taas hyvin harvoin hidastaa soittoaan veressä olevan adrenaliinin takia, vaan meinaa enemmänkin kiilata klikistä ohi. Tempo on siis tavallaan suhteellinen käsite, ja ehkä siihen suhtautuu nykyään rennommin ja ymmärtäväisemmin kun on tajunnut miten eri tavalla sen voi tuntea.
 
*Teräsniskassa on mielenkiintoiset ja aika haastavat klikit. Oli tempo mikä hyvänsä niin klikkiraidalla on 4-osaklikki, eikä mitään apuiskuja sinne klikin väleihin. Usein sinne laitetaan shaker tms. Nopeammissa tempoissa no problem, mutta hitureissa oli ekoja kertoja tuuratessa ja täpinöissä melko pitkä matka klikistä seuraavaan. :D

Siirtäkää klikki pois ykköseltä esimerkiksi kakkoselle. Kun kokeilette, huomaatte miksi. Jos omaa tarkkuutta haluaa analysoida lisää, äänittäkää soittoa ja hidastakaa sitä. Pienet heitot venyvätkin isoksi. Nopeassa tempossa sitä ei huomaa ja hitaasti soittaessa sitä ei välttämättä soita ns. huonosti.
 
Hyvä klikkiin soitto ei kyllä vielä todista mitään, jos ei soita vain tietokoneen kanssa. Kiilaava laulaja tai sleebaava basisti testaa rumpalin tempotarkkuutta ihan erilailla.

....on mielenkiintoiset ja aika haastavat klikit. Oli tempo mikä hyvänsä niin klikkiraidalla on 4-osaklikki, eikä mitään apuiskuja sinne klikin väleihin. Usein sinne laitetaan shaker tms. Nopeammissa tempoissa no problem, mutta hitureissa oli ekoja kertoja tuuratessa ja täpinöissä melko pitkä matka klikistä seuraavaan. :D
 
Onkos se niin, että vain rumpali kuulee klikin? (Soittanette niin hyvien muusikoiden kanssa, ettei tällainen ongelma ole tuttu), mutta mitä jos joku muusikoista on adrenaliiniryöpyissä tms. syystä vauhdissa ja pyrkii lyömään iskunsa jatkuvasti vähän etupainotteisesti, pystyttekö sulkemaan ko. instrumentin pois tietoisuudestanne ja kuuntelemaan vain klikkiä. Entäs sama tapaus ilman klikkiä soittaessa - pidättekö oman tempon (jolloin vakaakin komppi kai alkaa kuulostaa laahavalle?), vai lähdettekö kiilaavien mukaan.

tiukkapipo: Onkos se niin, että vain rumpali kuulee klikin? (Soittanette niin hyvien muusikoiden kanssa, ettei tällainen ongelma ole tuttu), mutta mitä jos joku muusikoista on adrenaliiniryöpyissä tms. syystä vauhdissa ja pyrkii lyömään iskunsa jatkuvasti vähän etupainotteisesti, pystyttekö sulkemaan ko. instrumentin pois tietoisuudestanne ja kuuntelemaan vain klikkiä. Entäs sama tapaus ilman klikkiä soittaessa - pidättekö oman tempon (jolloin vakaakin komppi kai alkaa kuulostaa laahavalle?), vai lähdettekö kiilaavien mukaan.
 
Omissa tilanteissa vaihtelee. Suvilla kuulee kaikki soittajat, ja artistikin joissain biiseissä. Kaijan bändissä rumpali ja kiipparisti, Pepe Deluxessa vain rumpali.
 
Kyllähän se jonkun kiilaus aina häiritsee kun itse koettaa pysyä klikin päällä. Joskus häiritsee enemmän joskus vähemmän, pakko yrittää sulkea kiilaava pois mielestä. Hyvää zen-harjoitustahan se on. :) Ja etenkin kun klikin kanssa soittaessa on usein vähän turhankin tarkkana, niin soittaessa voi tuntua että jonkun soitto elää tosi paljon, mutta jälkikäteen kuunnellessa huomaa ettei se niin isoa ollutkaan.
Silloin pitää vain koettaa pysyä rentona, soittaa selkeästi ja varmistaa että antaa muille kiistatonta informaatiota timesta. Itsellä, jos en ole täysin rento, meinaa esim. haitsu mennä liian tiukaksi, jolloin sen soundi ei meinaa kantaa lavalla niin hyvin.
 
Ilman klikkiä soittaessa kysymys onkin mielenkiintoinen. Riippuu ihan tilanteesta lähdenkö itse mukaan. Jos tuntuu että biisi on muutenkin liian hidas ja kiilaus johtuu sen tuottamasta epämukavuudesta, niin mikäs siinä, nostetaan tempoa vaan. Mutta jos esim. tuntuu että kyseessä on hetkellinen sekoilu jne./adrenaliinipiikki, niin silloin koetan pitää tempon. Ja nämähän aina vaativat sen että itse huomaan tempon muutoksen, mikä ei toki aina todellakaan toteudu. :D
 
Itsellä auttaa soittotilanteessa se, että koetan kuunnella kokonaisuutta, enkä omaa soittoa, koetan nostaa itseni ihan visuaalisestikin kattoon, kuuntelemaan kaikkia ikäänkuin ulkopuolisen korvin.
Ja henkisellä puolella auttaa ajatus siitä että koko bändin groove ei ole vain minun vastuulla, vaan täydelliseen lopputulokseen vaaditaan kaikkien vahva panos. Jos kokonaisuus ei toimi, niin en voi sille välttämättä yhtään mitään, eikä sen takia kannata harmistua.

Kinuri: Siirtäkää klikki pois ykköseltä esimerkiksi kakkoselle.
 
Jep, hyvä vinkki. Käytän itse harvoissa klikeissä usein tätä kikkaa, snarella kun se klikki on muutenkin helpompi haudata alleen. Soittoon tulee muutenkin jotenkin lisää rentouttaa, ehkä se ykkönen jotenkin jännittää alitajuisesti, ja tälleen se bassarin soitto ei pelota niin paljoa. :D
 
Hyvä klikkiin soitto ei kyllä vielä todista mitään, jos ei soita vain tietokoneen kanssa. Kiilaava laulaja tai sleebaava basisti testaa rumpalin tempotarkkuutta ihan erilailla.
 
Joo, tuo on totta. Elävien (ja etenkin paljon elävien) muusikoiden kanssa on pakko ottaa kokonaisuus huomioon ja koettaa joskus ikäänkuin vain minimoida vahingot. Ja siinä soiton auktoriteetti punnitaan.
 
Itse menin mukaan vuosi sitten yhteen harrastelijabluesbändiin ihan vain treenin takia. Halusin kokeilla opinko pitämään keskittymisen siinä timemyrskyssä ja saadaanko viikottaisella treenauksella homma paremmin kasaan. Yllättävän iso edistyminen on tapahtunut kaikilla! Basisti petrasi timeään huimasti kun sanoin sille että älä kuuntele noiden kitaristien timeä, kuuntele vain mua ja katso mun oikeaa kättä. Oli ennen aina lähtenyt jokaisen kitaristin fraseerauksen mukaan, ja soitto oli rauhatonta. Mutta jo pelkkä rumpalin katsominen auttoi. :D

markkuliini: Kyllähän se jonkun kiilaus aina häiritsee kun itse koettaa pysyä klikin päällä. Joskus häiritsee enemmän joskus vähemmän, pakko yrittää sulkea kiilaava pois mielestä. Hyvää zen-harjoitustahan se on. :)
 
Itse pyrin päin vastoin tulemaan mahdollisimman tietoiseksi muiden soittajien timesta ja samalla pitämään omani jämäkästi paikallaan -- vähän samaan tapaan kuin soittaisi metrononin kanssa, jonka ajattelee laskeutuvan kuudestoistaosasynkoopille, mutta vain pienemmässä mittakaavassa. Useimmilla on kuitenkin suht konsistentti tempokäsitys, oli se sitten luonteeltaan etu- tai takakenoista. Täysin epätaimissa hösääjät ovat tietysti toinen juttu... :)

Time-hommat on allekirjoittaneellakin tosi tapetilla. Paluuni teatteriin on tuonut uutta fokusoitavaa. Eilisen keikan saldoa mm. palautteessa mainittu temponnousu rumpujen lähdettyä mukaan (halusin ettei se hidastu + jossain edellisessä läpimenossa oli ollut vissiin liian rauhallinen tempo, saamansa siis piti :D) sekä eräässä toisessa biisissä ainakin 10 bpm nopeammin suoritettu kvasilattarihässäkkä. Kys. kappaleen tempoa on vaihdettu monesti, muttei olla hinkkaamalla hinkattu laulajien ja tanssijoiden kanssa. Yhden kerran oon tähän mennessä ns. onnistunut. Muuten on joko lähtötempo ollut vähän sinne päin, tai sitten kappale on kiihtynyt jossain vaiheessa. Tähän kappaleeseen mennään ihan parin sekuntin vaihtoajalla, lyhyellä kapun käsimerkillä suoraan rumpulooppiin josta melodiaan on cue. Harkitsen vakavasti metronomin jättämistä valmiiksi tähän "ongelmatempoon", aivan kuten harkitsen muita vaihtoehtoja (kamat myyntiin, jne). Klikkiin soittaminen koko kappaleen aikana ei ole vaihtoehto koska fermaatit jne.
 
No, nautin haasteista joka vitun päivä.

On kyllä erityisen kinkkistä, jos on joku ihan vaan haitsuun lasku alle ja päälle jotain instrumenttia soittava vetää sitä tempoa kuin kivirekeä perässä. :) Siinä on zenit välillä koetuksella klikin kanssa. Myös sitten semmoiset jutut, että lavamonitoroinnissa tapahtuu joku ihme muutos ja esim. jonkun kitara onkin yhtäkkiä niin lujaa, ettei kuule taustanauhoja kuulokkeista. Itse mielellään suljen lavamonitoroinnissa pois ne, jotka on tiedossa, että seilaavat timen suhteen vähän omia vesiään. Hyvän timen omaava laulaja on hieno juttu monessa tilanteessa. Ei monta keikkaa, mutta jonkun olen soittanut nyt syksyllä ja taustanauhojen kanssa juu. Ois tässä nyt semmoinenkin prokkis, että pitäis soittaa ilman klikkiä bändissä. Jaaha. Siitähän onkin hitusen aikaa. Mutta jatkanpa treenaamista...

Mulla on ihan piinaa soittaa klikin päälle silleen että vielä groovaisi ja varsinkin jos siihen joku hämmentää päälle. Monesti otan tempon kuitenkin klikistä jos se on muiden mielestä oltava tarkasti. Oon saanu kehuja siitä että tempot pysyy suht hyvin...
Yks nimeltämainitsematon artisti halusi itse aina laskea biisit käyntiin ja irvisteli sitten , että on liian hidas tai nopee:) bäkkärillä sitten vielä jankutti. Pakko oli vain kohteliaasti yrittää sanoa että sähän itse lasket ne tempot, mutta ei kuitenkaan ottanut tätä pikkuseikka huomioon. Ois vaan pitäny lähteä sopivaan tempoon silti. Tommosissa tilanteissa on aika vaikeaa olla kovin joviaali:)