Rummut: soittaminen ›

Mulla tuo soundien kypsyminen ilmenee jo ihan yksittäisen soittosession yhteydessä. Alussa kädet ei toimi mitenkään, mut aikansa lämmiteltyä soitto kulkee kuin vettä vaan ja kädet liikkuvat nahalla rennosti ja vaivattomasti. Reunalyönnit erottuu selkeesti toisistaan ja soittamisessa on ihan eri meininki, kun soittamiseen tulee ripaus sielukkuutta ja käsien liikuttaminen ei ole niin mekaanista.
 
Tämä on vähän eri asia mitä tarkoitin. Ennemminkin kuvailisin tätä tilannetta sielun lämpemisenä. Meillä suomalaisilla kun tuntuu olevan siinä asiassa hirveän pitkät piuhat.
Kypsyminen soittajana vaatii vuosien harjoittelua ja etenee hitaasti. Eikä se suinkaan riipu lyöntien määrästä vaan kasvamisesta yhteen oman soittimeen ja musiikin kanssa mitä soittaa.
 
Juttelin kaverini kanssa, joka soittaa samassa ryhmässä kanssani ja meillä oli aloittaessamme sama opettaja. Ei ole enää, mutta ystäväni käy yhä tämän opettajan tunneilla congan soiton tiimoilta.
 
He olivat erään soittotunnin jälkeen menneet viettämään iltaa baariin ja jutelleet porukalla niitä näitä. Sitten eräs opiskelijoita oli kysynyt, että kauankos teillä opettaja meni siihen, että opitte soittamaan Congaa. Vastaus oli 10 vuotta. Sitten se vasta alkoi sujua itsestään.
- 10 vuotta, sehän on ihan helvetin pitkä aika!
- Ei se ole, se on lyhyt aika kasvaa johonkin kiinni ja tulla sinuksi sen kanssa...
 
Ystäväni kanssa istuskelimme baarissa eräänä päivänä treenien jälkeen ja kehuin kovasti treenaamaamme Lafea. Koska minusta se oli mennyt valtavan hyvin, taisin jopa sanoa, että se kuulostaa ihan samalta kuin famoudoun levylläkin ja ei se silloin voi hirveän huonosti mennä.
Sitten tuli puhetta taas jälleen kerran lyöntitekniikasta ja saudeista. Tämä saudipolitiikka on ollut meille kummallekkin kuin tikku perseessä. Vanha opettajamme oli nimittäin asian suhteen säälittävän ankara. Laittoi meidät joskus lyömään koko tunniksi pelkkää paata ja peetä ja raivosi, että päin helvettiä menee.
Kaverini kehui minua ja sanoi, että saundisi ovat parantuneet huomattavasti viime aikoina. Minä tietenkin innostuin ja ilahduin siitä suunnattomasti, koska se on parasta mitä hän voi minulle sanoa. Pahinta on se, että hän sanoo kesken tai jälkeen kiihdytyksen, että en oikein kuullut missä kohtaa peet tulivat. Se saa minut melkein raivon partaalle.
 
No, joka tapauksessa innostuin siinä sitten filosoimaan paan ja peen eroa ja miksi ne ovat alkaneet erottua. Tämän ylettömän puheripulin jälkeen ystäväni sanoi, että sinähän kuulostat ihan vanhalta opettajaltamme, noin hänkin aina sanoi!
 
Kyllä minä silloin mietin, että voi jumalauta se ukkohan oli koko ajan oikeassa, vaikka minä luulin ettei se vaan osaa opettaa.

Tämä on vähän eri asia mitä tarkoitin. Ennemminkin kuvailisin tätä tilannetta sielun lämpemisenä. Meillä suomalaisilla kun tuntuu olevan siinä asiassa hirveän pitkät piuhat.
 
Joo, kyllä mä käsitin perimmäisen pointin soundien sielukkuuden teoriasta, jos teorian nimi meni oikein :)

Oli muuten hyvä, että esitit Renki teoriasi. Olen kummasti alkanut funtsimaan omaa soittoani ihan uudella tavalla. Toisaalta esille ottamasi asia on antanut ihan uutta ulottovuutta koko harrastukseen.
 
Olen kyllä ollut tietoinen siitä kuinka kehittyminen on jatkuva prosessi, joka jatkuu varmasti niin kauan kuin soitan ja sen kautta soundini kypsyy kokoajan. Tähän varmasti auttaa rummun kanssa yhteen kasvaminen ja sen ymmärtäminen mistä se ääni tulee. Joka tapauksessa, se miten asian esitit oli oikein valaiseva. Kiitos siitä.

Pöytä on tyhjää parempi, itse asiassa aika hyväkin. Sellaista tässä mietin, että entäpäs jos rummun sisään laittaisi tyynyn, voisiko tuota silloin soittaa kerrostalossa, ihmisten aikaan?
 
Nyt se on sitten testattu. Ei mun asunnossa voi hakea edes hipaisuotteella tuntumaa djembeen, vaikka olisi rummun sisään tungettu kaksikin tyynyä. Sain eilen itsenäisyyspäivän kunniaksi pienen kirjeen naapurilta, jossa esitti tyytymättömyytensä joskus päiväsaikaan harjoittamalleni todella kevyelle rummuttelulle. Normaalista puheestakin tulee voimakkaampi ääni kuin rummun hellästä koskettelusta. No eipä sillä. Ymmärrän kyllä, että ei se täysin äänetöntä ole ollut ja ehkä juuri tuollaiset epämääräiset äänet, jotka kuuluvat tosi vaimeasti häiritsevät eniten. Olenpa kuitenkin harrastanut tätä tuntuman hakua selkeesti päiväsaikaan.
 
Välillä vaan tuntuu, että jotkut ihmiset vailla elämää hakevat tilaisuutta, jolloin pääsisivät valittamaan. Välillä tuntuu myös , että monelle suomalaiselle kerrostaloasujalle luonnollisempi asuinympäristö voisi olla metsän keskellä sijaitseva torppa, kun mitään pieniäkään ääniä ei siedetä, vaikka harvassa kerrostalossa on täysin hiljaista.

Välillä tuntuu myös , että monelle suomalaiselle kerrostaloasujalle luonnollisempi asuinympäristö voisi olla metsän keskellä sijaitseva torppa, kun mitään pieniäkään ääniä ei siedetä, vaikka harvassa kerrostalossa on täysin hiljaista.
 
Siellä metsässä taas huutaa linnut. Niille on paha kirjoitella valituskirjeitä, tai saa kirjoitella, mutta tuskinpa meno siitä paljon hiljentyy.
 
Harmi, että naapurit ovat noin tarkkakorvaisia. Silloinpa siinä ei paljon muu auta kuin soitella sitten muualla ja toivoa, ettei rumpu vaan kolise rappukäytävässä kun sitä roudaa treenikselle.

Siellä metsässä taas huutaa linnut. Niille on paha kirjoitella valituskirjeitä, tai saa kirjoitella, mutta tuskinpa meno siitä paljon hiljentyy.
 
Kerran kaverin kanssa menimme soittelemaan djembejä jonnekin Sirpalesaaren edustalle Kaivarin kupeeseen. Etsimme paikan, jossa oli todella vähän ihmisiä, joita "häiritä" soitollamme. Ei mennyt kun pari minuuttia, kun jostakin pimennosta vesirajasta tuli kaveri pyytämään "josko voisimme lopettaa soiton, sillä on viimeinen lomapäivä ja haluaa kuunnella aaltojen liplatusta". Juttelimme hetken hänen kanssaan, ja häntä ei häiritse lokkien v-mainen kirskunta, koska ne ovat hänen mukaansa osa luontoa mutta rummutus ei. Olemme ihmisiä, siis luonnottomia. Voihan perse, mitä stadilaisurpoja täälläkin on! Menisivät vaikka takaisin sinne Vaalaan, jos eivät ihmisten toimintaa kestä!

Kerran kaverin kanssa menimme soittelemaan djembejä jonnekin Sirpalesaaren edustalle Kaivarin kupeeseen. Etsimme paikan, jossa oli todella vähän ihmisiä, joita "häiritä" soitollamme. Ei mennyt kun pari minuuttia, kun jostakin pimennosta vesirajasta tuli kaveri pyytämään "josko voisimme lopettaa soiton, sillä on viimeinen lomapäivä ja haluaa kuunnella aaltojen liplatusta". Juttelimme hetken hänen kanssaan, ja häntä ei häiritse lokkien v-mainen kirskunta, koska ne ovat hänen mukaansa osa luontoa mutta rummutus ei. Olemme ihmisiä, siis luonnottomia. Voihan perse, mitä stadilaisurpoja täälläkin on! Menisivät vaikka takaisin sinne Vaalaan, jos eivät ihmisten toimintaa kestä!
 
Sitäpaitsi pikkulintujen piipitys on sietämätöntä ja tuulen suhina raivostuttavaa;)
 
Edit: oho, väärä nappi!

Parina kesänä kun on tullut puistossa soiteltua, niin välistä on törmännyt jos jonkinlaiseen ammattilaisvalittajaan, mutta ei niitä hirveästi ole loppujen lopuksi ollut. Kahtena kesänä ollaan kokeiltu, että joskopa Merihaan vieressä voisi soittaa, kun siinä kerta on puisto, mutta ei voi: Ekana kesänä kerettiin soittaa joku puoli tuntia kun ohi kävelevä koirantaluttajamummeli huuteli, että painukaa vittuun täältä soittelemasta. Tietenkin me lähdimme, mutta seuraavana kesänä päätimme kokeilla vielä kerran uudestaan. Tällä kertaa menimme hieman kauemmaksi asuintaloista, sinne mattolaitureiden viereen jos joku sattuu paikan tietämään. Kerkesimme soittaa tunnin ja juuri kun muistelin soittaessa tätä viime kesän tapahtumaa ja ajattelin, että miksihän ne valittajat ovat aina mummoja niin eiköhän mestoille paukahda sitten vanha "herras"-mies joka huutaa kovaan ääneen, että luuletteko te olevanne jossakin vitun bambumetsässä? Painukaa metsään siitä soittamaan. Samanlainen hyvä käyttäytyminen jatkui häneltä tovin aikaa, mutta kun osattiin käyttäytyä asiallisesti eikä alennuttu herrasmiehen tasolle niin homma päättyi niin, että hän pyyteli lopulta anteeksi. Sovittiin siinä, että soitamme vielä puoli tuntia ja lähdemme sitten häiritsemästä. eikä tulla enää ikinä takaisin. Eikä muuten varmasti mennäkään, tulee huonot vibat kun joutuu soittamaan niin vitun rumien talojen läheisyydessä.
Kyllä vikaa oli meissäkin. Näissä hommissa pitäisi aina ajatella kolmesti ennen kuin alkaa jotakin tekemään. Mutta kun hinku on niin kova aina päästä ulos soittamaan. Tiedättehän kun on paukuttanut 10 kuukautta kellarissa rumpuja ja sitten kaksi kuukautta on ainoastaan sitä ns. sesonkiaikaa, eli hommaa saa tehdä niin kuin sitä on vuosisatoja tehty: soittaa ulkona ja ihmisten ilmoilla. Silloin ei aina jaksa ajatella kaikkia sääntöjä ja rajoitteita.
 
Viime kesänä kokeiltiin myöskin Töölönlahtea. Sieltä saatiin suurimmaksi osaksi positiivista palautetta, niin ilmeillä kuin puheillakin. Lisäksi mä tykkäsin paikasta kovasti, koska siellä olin pari vuotta sitten aloittanut tämän "puistomuusikko" uran ja ennen kaikkea siksi, koska siellä oli paljon lapsia. Lasten ilmeet ja eleet on aivan mahtavia, ne on parasta palkintoa mitä tästä hommasta voi saada ja isona plussana mainittakoon myöskin se, että yleensä kun lapsi tulee ihmettelemään tapahtumaa, niin äiti tulee totta kai perässä :D. Kivannäköisiä äitejä oli aika monta...
 
Töölönlahti on ihan ok paikka soitella, mutta se ei oikein meille toiminut. Ensinnäkin puistopenkit olivat edellisestä kesästä jotenkin salaperäisesti kadonneet, tämän takia jouduimme soittamaan kiveyksellä ja homma ei tuntunut toimivan alussa oikein mitenkään. 8 ihmistä ja enemmän soittamassa rivissä vierekkäin ei tuntunut luonnolliselta ja tuli selviä kuulo-ongelmia. Toiseksi paikassa oli vähän liikaakin ihmisiä ja turisteja. Ei tässä mitään vikaa sinänsä ole, mutta harjoittelu keskellä ihmismassaa tuntuu hieman tyhmältä ja turistit vituttaa kun ne ovat aina räpsimässä niillä kameroillansa. Muutenkin tämä kamerakännykkäkulttuuri on mielestäni aivan hanurista. Paikkana se on ehkä sellainen nykyään, että sinne voi mennä sitten kun on jotakin esitettävää. Treenauspaikkana ei toimi.
 
Kesän viimeiseksi paikaksi jäi Töölön kirjaston takana sijaitseva puisto. Ekan kerran kun sinne menimme ei homma kyllä kovinkaan hyvin alkanut. Kerkesimme soittaa 10 minuuttia ja jo oli mummo kimpussa. Siitä selvittiin ryhmämme omalla tätivoimalla, jotka eivät antaneet tälle ammattivittuilijalle periksi. Mummo uhkasi soittaa poliisit paikalle meidänlaisillemme terroristeille, mutta ei sitä kuitenkaan tehnyt kun eräs ryhmästämme tarjosi hänelle puhelinta ja sanoi, että soitahan pois. Mielenkiintoisinta koko tapahtumassa oli se, että kun lopulta pääsimme mummosta eroon niin toinen tuli paikalle ja totesi, että onpas kivaa kun te olette tulleet tänne soittamaan. Saadaan vähään eloa tähän tylsään ja harmaaseen puistoon. Luulen että tämän mummo kuuli sen toisen vittuilun ja tuli siksi sanomaan näin. Liekköhän nämä kaksi mummokultaa vanhoja vihollisia keskenään?
 
Alkukangertelujen jälkeen tämä puisto osoittautui hyväksi paikaksi. Se oli tarpeeksi rauhallinen meille, eli siellä pystyi treenaamaan suht koht rauhallisesti ja istumapaikat löytyivät helposti. Tietenkin sai aina pelätä kun näki jonkun mummon lähestyvän, että nyt tulee taas vittuilua, mutta palaute olikin positiivistä. Siinä melkein palautui usko mummoihin takaisin. Pari juoppoa voisi merkata miinukseksi tästä paikasta, mutta nekin oli jotakin satunnaissuhareita.
 
Luulen ettei ensi kesänä kuitenkaan mennä tuohon puistoon ainakaan pysyvästi. Täytyy katsoa josko Alppipuistosta löytyisi meille joku sopiva nurkkaus. Viime kesät ovat opettaneet sen, että valittajia löytyy aina. Jotkut eivät vaan voi sietää tällaista poikkeavuutta omassa ympäristössään. Ymmärrän, että länsiafrikkalainen musiikki on monelle suomalaiselle outo asia ja joitakin outous voi vituttaa. Silti toivon, että ihmiset opettelisivat sietämään uusiakin asioita, niin olisi kaikilla paljon helpompi olla.
 
Se on vähän sama homma kun mä menisin sanomaan jollekin mummolle, että nyt vittu viet sen koiran helvettiin täältä, kun mulle tullaan sanomaan, että lopeta soittaminen kun vituttaa kuunnella.

Meikäläisen on hankalaa ymmärtää mikä ihmisiä oikein riepoo, kun pitää tulla avautumaan niin helposti erinäisistä asioista, jotka tuovat mun mielestä vain tervettä eloa muuten niin elottomaan meininkiin. Se taitaa olla monelle suomalaiselle niin, että jos itsellä ei ole hauskaa ei saa kellään muullakaan olla ja kaikki itselle vieras halutaan kitkeä mahdollisimman nopeasti pois omasta asuinympäristöstä.
 
Duunikaveri palasi vähän aikaa sitten Gambiasta ja hän sanoi sitä miten hienoa oli aina iltaisin illan hämärtyessä, kun joka suunnalta alkoi kuulua rummunpauke. Se toi mukavaa eloa miljööseen. En sitten tiedä mikä esim. soittamisessa riepoo niin paljon ihmisiä. Onko se sit tosiaan se, että se on niin vierasta ja se koetaan suomalaisen kulttuurin uhkana. En teidä. Täällä suomen maassa vaan tuntuu olevan niin paljon ihmisiä, joille ei oikein kelpaa yhtään mikään. Milloinkaan ei ole hyvä. Kun yhdestä asiasta on saanut avautua, sitä jo etsitään uutta tilaisuutta päästä valittamaan.
 
Itse olen muutamana kertana ollut soittamassa Finlandia-talon nurkilla hiekka-aukion laidalla, jossa on paljon penkkejä rivissä. Olin siellä viime kesänä just silloisen soittokumppanin kanssa soittamassa djembeä ja siellä ei kyllä kukaan tullut avautumaan, mut se on taaskin sellanen paikka, jossa saattaa olla aika useasti joku lukemassa lehteä penkillä tai muuten vaan nauttimassa kesäpäivästä. Miljöönä se toimii hyvin, koska siinä ei ole oikein mitään sellasta lähellä, jolle rummuttelusta voisi olla häiriötä. Ekalla kerralla joku vanha papparainen tuli ihastelemaan djembeäni ja siitä lähtevää soundia. Kun sitten kaverin kanssa aloin soittamaan jotain köykäistä, ihmisten päät alkoivat nyökkyttämään aina ohi kulkiessa ja sinänsä eleet kertoivat myönteisestä suhtautumisesta. Sitten kerran mentiin Finlandia-talon välittömään läheisyyteen kuusen alle soittamaan ja sinne eksyi ääntä seuraten pari saksalaista kundia, jotka olivat ihan fiiliksissä soitostamme, vaikka näin jälkeenpäin soitimme jotain tosi köykäistä ja lähinnä kokeilimme uusia juttuja. Sittemmin olin muutamaan otteeseen Alppipuistoa vastapäätä radan toisella puolella ulkoilutien varressa penkin ääressä soittamassa. En mä ole onneksi saanut koskaan noottia ulkona soittaessa, paitsi pihassa soittaessa, jolloin naapuri käänti stereoiden volymet kaakkoon. Yksin on tietysti helpompi etsiytyä potentiaaliseen paikkaan kuin suuremman ryhmän kanssa.
 
On se kuitenkin perkele, jos ei vois edes kesälläkään soittaa ulkona. Mun mielestä rummusta lähtee niin paljon hienompi soundi ulkosalla kuin tunkkaisessa kellarissa.

http://www.youtube.com/watch?v=Kfv-hgBmXkI
 
Tässä on mun mielestä hyvä esimerkki siitä, että millaista lätinää soitto lopulta on kun
ei osata reunalyöntejä kunnolla.
 

 
Tässä homma toimii paremmin kuin loistavasti.
 
http://www.youtube.com/watch?v=5PoqciTJMBw
 
EDIT:
 
Ja tämä se vasta onkin jotakin:
 
http://www.youtube.com/watch?v=x0nCsgEoBrI

http://www.youtube.com/watch?v=Kfv-hgBmXkI
 
Tässä on mun mielestä hyvä esimerkki siitä, että millaista lätinää soitto lopulta on kun
ei osata reunalyöntejä kunnolla.
 

 
Tässä homma toimii paremmin kuin loistavasti.
 
http://www.youtube.com/watch?v=5PoqciTJMBw
 
EDIT:
 
Ja tämä se vasta onkin jotakin:
 
http://www.youtube.com/watch?v=x0nCsgEoBrI
 
Totta. Tulipa huomattua, että oma soittaminen on hetkittäin reunalyöntien osalta välillä ensimmäisen klipin tasoa ja sitten taas välillä toisen klipin tasoa. Kokoajan kuitenkin ollaan menossa parempaan suuntaan ja koska olen tullut tietoiseksi asiasta, olen pyrkinyt aina treenien alkuun soittamaan joitain harjoituksia, joissa pelaillaan nimenomaan reunalyönneillä. Siihen mä olen törmännyt viime aikoina, että jotenkin tonicin puhdas lyöminen on melkein viheliäisempi kuin clacen lyöminen. Tykkään soittaa Kakilambea, koska siinä on hauska groove, mut sitä soittaessa törmää just siihen miten tärkeää on handlata reunalyönnit erityisen hyvin.
 
Vaikka välillä tuleekin kärsimätön olo oman kehittymisen suhteen, niin olishan se ihme, jos vuodessa oppis soittamaan reunalyönnitkin moitteettomasti ja varsinkin, kun ensin opettelin clacen väärin :D Että eiköhän tässäkin tapauksessa kärsivällisyys palkita jossakin vaiheessa ja levollakin on merkitystä kehittymisessä.
 
Tässä vielä yksi mun mielestä hauska ja hyvä klippi. Tuossa huomaa sen miten soittaja voi alkaa elehtimään rennosti, kun ei tarvii kohdistaa kaikkea keskittymistä soittamiseen :D
 
http://www.youtube.com/watch?v=UbpLTJNyO4I

^Hyvä klippi, hienot saundit. Sitä jäin miettimään, että mitähän rytmiä noi tossa soittaa, joku nelijakoinenhan se selvästi on, mutta bassolinja jäi ainakin mulle ihan tuntemattomaksi?

Huh... Onpa työlästä löytää "kunnollista" klippiä Kakilambesta youtubessa. Tässä pari mielenkiintoista soittajan kannalta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=3X-nR_Dn3OY
 
http://www.youtube.com/watch?v=jrGxOu_SKAI
 
Ylimmäisen bassolijassa on jotakin hämärää. Se ei mene ihan yks yhteen sen kanssa mihin olen tottunut. Kummastakin puuttuu, mielenkiintoinen ja vaikea komppi: s-tt-s. Se on todella vaikea saada pysymään oikeassa kohdassa. Avivin sivuilta löytyy Kakilambe jossa sitä on käytetty: www.djembe.fi
Yläkulmasta löytyy Sound on-painike.
 
Tässä hieman itse showta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=Y8i81FXUKeY

Huh... Onpa työlästä löytää "kunnollista" klippiä Kakilambesta youtubessa. Tässä pari mielenkiintoista soittajan kannalta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=3X-nR_Dn3OY
 
http://www.youtube.com/watch?v=jrGxOu_SKAI
 
Ylimmäisen bassolijassa on jotakin hämärää. Se ei mene ihan yks yhteen sen kanssa mihin olen tottunut. Kummastakin puuttuu, mielenkiintoinen ja vaikea komppi: s-tt-s. Se on todella vaikea saada pysymään oikeassa kohdassa. Avivin sivuilta löytyy Kakilambe jossa sitä on käytetty: www.djembe.fi
Yläkulmasta löytyy Sound on-painike.
 
Tässä hieman itse showta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=Y8i81FXUKeY
 
Hyviä klippejä, joskin kuvanlaatu on ainakin ylemmässä heikko. Pääasia kuitenkin, että äänenlaatu on suht ok. Kyllä se vaan niin on, että joka ikinen kerta clippejä katsoessa tulee hemmetinmoinen himo päästä soittamaan, kun tulee tietoiseksi omasta "vajaavuudesta" :) Onko Avivin sivun Kakilambe Avivin ja hänen ryhmänsä soittamaa?

On se varmaankin jonkun ryhmän. Varmaksi en osaa sanoa muuta kuin, että ei siinä ainakaan tällä hetkellä sisällä olevat soita.
 
EDIT:
 
Sillä se nauhoitus on vanhempi kuin mitä oppilaat ovat olleet siellä. En nyt tarkoittanut etteivät ne sitä osaisi.
 
EDIT 2:
 
Sattuisko Jazzmies tietämään mitään tuosta taltioinnista ja samalla vois sitten kysyä sitäkin, että muistatko/tiedätkö minkä niminen oli se levy joka tuotettiin suomessa männä vuosina. Levyllä oli soittamassa Aviv ryhmineen muutaman kipaleen ja sitten siinä oli muita afrikkalaisinstrumenttibändejä?
 
Levyn nimeä kun eivät tunnu muistavan edes soittajat itse...

Tässä percussionstudio file meidän käyttämästä Kakilambesta:
 
http://www.henrykellner.com/Percuss … %20Basic%20rhythm%20and%20calls.pcc
 
Tuohon lisäksi on vielä yksi komppi, jonka opetti Aviv: BTTBTT rlrlrl
 
Breikkinä on käytetty paulnassin sivuilta löytyvää nuotinnusta, löytyy täältä:
 
http://www.paulnas.eu/wap/kakilam.html
 
echauffementit ovat vielä kadoksissa ja soolot. Olisin kiitollinen kaikesta materiaalista mitä vaan löytyy. Sitten jos jollakulla olisi vihje hyvästä äänitteestä, josta löytyy Kakilambe. Niin olisin todella kiitollinen. Itselläni on vain joku kämyinen Mamady Keitan Live-taltiointi.

Kyllä joskus tuntuu siltä, että viddu mitä kauhiaa sontaa sitä joutuu tuolta youtubestakin katsomaan, mutta kun näin tämän ja kuulin niin kyllä sitten muistaa miksi siellä aina käy.
 
http://www.youtube.com/watch?v=uJttram97x0

Sattuisko Jazzmies tietämään mitään tuosta taltioinnista ja samalla vois sitten kysyä sitäkin, että muistatko/tiedätkö minkä niminen oli se levy joka tuotettiin suomessa männä vuosina. Levyllä oli soittamassa Aviv ryhmineen muutaman kipaleen ja sitten siinä oli muita afrikkalaisinstrumenttibändejä?
 
Ei mitään aavistustakaan. Ehkä Avivin ryhmä Trokoto muutama vuosi sitten, tai sitten ei. Mun lätty näkyy hänen sivuillaan dudunpan kanssa, mutta en ikinä pystyisi soittamaan sillä niin varioimatta, joten ei ole ainakaan minun vetämäni;)

Kyllä joskus tuntuu siltä, että viddu mitä kauhiaa sontaa sitä joutuu tuolta youtubestakin katsomaan, mutta kun näin tämän ja kuulin niin kyllä sitten muistaa miksi siellä aina käy.
 
http://www.youtube.com/watch?v=uJttram97x0
 
Chicago Djembe Projectilta löytyy lähes poikkeuksetta pätevää matskua. Eipä ole tainnut tulla yhtään kuraa vastaan. Kaikkein karuinta katottavaa ovat monet ns. opetuspätkät, joissa opetetaan tekniikka päin honkia ja soitetaan vieläpä helyt sormissa. Expertvillagen clipit ovat yksi esimerkki moisista clipeistä. Mut enpä minäkään mikään maestro ole.

http://www.youtube.com/watch?v=KpAGjZ8UVso
 
Ei tällaista saisi olla edes olemassa. "Valkoiset" äijät opettavat kumirummuilla soittamaan päin persettä. Ei helvetti, tekisi mieli melkein tappaa!