Rummut: soittaminen ›

Arvon kanssaihmiset, kollegat ja kylänmiehet. Jokaisen meidän musiikillisesta ulosannista on varmasti havaittavissa vaikutteita toisilta soittajilta. Osittain kyse on varmasti eräänlaisesta "henkisestä lihasmuistista", sillä hyvät jutut tarttuvat helposti korvaan ja siirtyvät sieltä käsien ja jalkojen kautta settiin, mutta entäpä harkitut "lainat"?
Eli missä määrin sovitatte tietoisesti omien esikuvienne "klippejä" (kökkö termi, mutta ajaa kaiketi asiansa) omaan soittoonne? Mietittekö rumpusovitusta työstäessänne, että sopisiko kyseiseen biisiin pikemminkin "gaddilaisen" koulukunnan kuin "kuoppamäkisen" tyylisuunnan puitteissa tapahtuva ilmaisu? Ja mikäli näin toimitte, niin tunnustatteko sen rinta rottingilla vai pidättekä sitä häpeällisenä mielikuvituksen puutteena josta ei puhuta edes saunailloissa pikkupäissään?
 
Kielellisesti aikamoista jargonia, sen myönnän, mutta aihe itsessään on minua askarruttanut jo pitemmän tovin.

Meikäläisella kummasti aina haikka aukeaa, kun lämäytän virveliä.. Tullut kuunneltua paljon Queeniä. Sieltä se Roger Taylorin soitosta napattu. Samoin Metallican kuuntelusta on jäänyt pahasti päälle crashin ja virvelin samaan aikaan lyöminen.

Eli missä määrin sovitatte tietoisesti omien esikuvienne "klippejä" (kökkö termi, mutta ajaa kaiketi asiansa) omaan soittoonne? Mietittekö rumpusovitusta työstäessänne, että sopisiko kyseiseen biisiin pikemminkin "gaddilaisen" koulukunnan kuin "kuoppamäkisen" tyylisuunnan puitteissa tapahtuva ilmaisu? Ja mikäli näin toimitte, niin tunnustatteko sen rinta rottingilla vai pidättekä sitä häpeällisenä mielikuvituksen puutteena josta ei puhuta edes saunailloissa pikkupäissään?
 
Kielellisesti aikamoista jargonia, sen myönnän, mutta aihe itsessään on minua askarruttanut jo pitemmän tovin.
 
Harvemmin tulee mietittyä kenen juttu se on tai miks just noin.. Omaa soittoa kyllä täytyis analysoida enemmän, se on vain hyvästä.. Ja kyllähän muilta saa kopioida, aika hankalaa enään keksiä mitään todella uutta, mitä kukaan ei olisi vielä keksinyt.. Mutta jos hommasta haluaa tehdä todella pro:n niin keksii jotain omaa siihen "Gaddilaiseen" tyyliin..
 
Niinhän se homma menee, tai ainakin mulla on mennyt, että "kopsaa" ne jutut omaan soittoonsa mitkä kelläkin kuulostaa omaan korvaan hyvältä. Sitten mahdollisesti sovittaa ne omalle soitolle/tyylille sellaiseksi että ne palvelevat omaa soittoaan..=I

Jokaisen soittajan soundi ja tyyli on sekoitus jotakin omaa ja jotakin esikuvilta napsittua. Kloonaaminen on pirun vaikeaa. Vaikka laitettaisiin kaksi rumpalia samalla setillä kakkosnelosta peräkkäin soittamaan, kuulostaa tuotos erilaiselta.
 
Tietoisesti en kopioi ketään. Niitä vaikutteita on niin paljon, että tuskin edes muistaisin, keneltä mitkäkin fillit tai kompin pätkät on napsittu. Mieluumminkin huomaan kokevani semmoisia "tuossa tuo rumpali soittaa tuon jutun juuri niin, kuin minä yhdessä toisessa jutussa" -elämyksiä. Eli varmaan alunperin olinkin sen sieltä blokannut, mutta juttu oli tullut omaan soittooni tiedostamatta.
 
Jotkut toki ovat niin taitavia, että pystyvät muita rumpaleita imitoimaan ja heidän tyylejä tietoisesti yhdistämään. Komea esimerkki tästä on kaikille tuttu Jeff Porcaron Rosannan komppi (Toto IV). Jeffiä suitsutettiin ja yleiseti komppia ylistettiin aivan käsittämättömäksi nerouden kiteytymäksi. Jeff oli ihmeissään ja kertoi miksauksen: John Bonhamin Fool in the Rain, Bernard Burdien paljon käyttämä half time shuffle ja "Bo Diddley-signature"-meininki bassorumpukuvioksi. Näistä kolmesta itselleen tutusta yhdistämällä syntyi tämä hienosti toimiva komppi, joka ei joka pojalta edes taitu saati, että kulkisi komeasti.

En kopioi biiseihin muilta rumpaleilta komppeja tai fillejä tarkoituksella. Toki niitä korviin tarttuu joka paikasta. Pitäisi elää laatikossa rumpujensa kanssa, jotta vaikutteita ei olisi.
 
Välillä toki kuulee jonkun mainion jutun ja treenaa sitä yksikseen. Joko se siirtyy omaan soittoon tai ei, riippuu paljolti tämän opetellun jutun käytännöllisyydestä.
 
Rosannan komppi (Toto IV). Jeffiä suitsutettiin ja yleiseti komppia ylistettiin aivan käsittämättömäksi nerouden kiteytymäksi. Jeff oli ihmeissään ja kertoi miksauksen: John Bonhamin Fool in the Rain, Bernard Burdien paljon käyttämä half time shuffle ja "Bo Diddley-signature"-meininki bassorumpukuvioksi. Näistä kolmesta itselleen tutusta yhdistämällä syntyi tämä hienosti toimiva komppi, joka ei joka pojalta edes taitu saati, että kulkisi komeasti.
 
Ei taitu ei. Katselin tämän kompin nuottia ilman settiä ja näytti kyllä sen verran hämärältä, että huhhuh. Juuri kun luulin löytäväni kompin logiikan tuli snareisku odottamattomaan paikkaan tms. Kai siihen jotain tolkkua saisi, jos setin kanssa kahlaisi. Pääsen toki helpommalla, jos pyydän kokeneemman rumpalin sitä soittamaan. Kompin pitäisi siis soida marraskuussa puhallinmusiikkileirillä.

Vinnie Paulin bassarikikkailusta tulee lainailtua viljalti juttuja, ja Larssilta tulee minullakin se virvelin ja pellin lyöminen samaan aikaan. Ja Kuoppamäen kikkailua välillä sovellan. Tai siis en yhtä hyvin mutta yritän.

Useimmiten puoliksi lainatut jutut jäävät päälle siitä syystä, ettei juttua tule opeteltua 100%:sti...
 
Ainahan sitä hakee komppeja ulkomuistista, joten kaikki mikä on kuunnellessa kolahtanut, vaikuttaa ilman muuta omiin juttuihinkin.
 
Kynnystä kyllä on vetää täysin 1:1 joku juttu, mutta toisaalta kitarakomppi, melodia yms. on luultavimmin eri kuin lainatussa jutussa, eli tämä "pyhittää" suoran lainauksenkin.
 
Usein bändin kanssa uusia biisejä sovittaessa työstöprosessi alkaa jostain intuitiosta : "tämähän kuulostaa aivan matti möttöseltä", jonka jälkeen sitä aikansa hierotaan matti möttönen-tyylillä kunnes joku ehdottaa jonkun muun kompin...
 
Tämä "plagiointi" on oiva tapa kommunikoida esim. basistin kanssa, koska miten sitä muuten kuvailee muulle orkesterille haluamaansa komppia, ellei sitten jollain tunnetulla soittajalla/biisillä ?

Eräs Gary Novak amerikasta on kopsaillu paljon juttuja omaan soittoonsa ja soveltaa niitä ja muuttaa erilaisiks. Sen isä oli sanonu sille: "jos kopiot yhdeltä se on varastamista, mutta jos kopiot kaikilta teet tutkimusta."

"People try to get into drums today, and after a year, they're working on their own style. You must first spend a long time doing everything that the great drummers do... Drumming is like an evolutionary pattern." - Tony Williams

Kyllä mie ainakin otan ihan hävyttömästi ja selkä suorana (niin suorana kun tällä ryhdillä voi) selkeitä vaikutteita pitämiltäni rumpaleilta. Ihan yksi yhteen komppeja ja fillejä tulee plagioitua, ja itse teen sen nimenomaan kunnioitusmielessä. Ja tietysti siksi, että joidenkin rumpaleiden jutut kuullostavat niin törkeän hyvältä.

crashin ja virvelin samaan aikaan lyöminen.
Milloin tämä on kielletty, ja kuka? Eiku ihan tosissaan!
Tai bassorumpu ja crash?
 
Kyllä sitä ainakin kuvittelee jo soittavansa "omiaan", mutta turha kiistää vaikuttajiakaan.

Milloin tämä on kielletty, ja kuka? Eiku ihan tosissaan!
Tai bassorumpu ja crash?
 
Kyllä sitä ainakin kuvittelee jo soittavansa "omiaan", mutta turha kiistää vaikuttajiakaan.
 
Miten niin kielletty? Eihän tätä kukaan ole kieltänyt. Mitä sä nyt horiset??? :)
 
Kyllä moni minun ikäinen rumpali (vm.77) on blokannut crashin ja virvelin yhtäaikaisen käytön nimen omaan Larsilta. Myös minä. Vaikka onhan sitä käytetty muuallakin. Mutta Lars käyttää sitä paljon ja huomiota herättävästi.
 
Monet metalli- ja rockrumpalit nimenomaan soittivat crashinsa lähes aina tuon mainitsemasi bassarin kanssa, mutta Larsin yksi tuore tavaramerkki 80-luvun metalliskenessä olikin läsäyttää sitä virvelin kanssa, jopa sen hienoiseen klisheen asemaan nostaen.

Miten niin kielletty? Eihän tätä kukaan ole kieltänyt. Mitä sä nyt horiset??? :)

Kyllä moni minun ikäinen rumpali (vm.77) on blokannut crashin ja virvelin yhtäaikaisen käytön nimen omaan Larsilta. Myös minä. Vaikka onhan sitä käytetty muuallakin. Mutta Lars käyttää sitä paljon ja huomiota herättävästi.

Monet metalli- ja rockrumpalit nimenomaan soittivat crashinsa lähes aina tuon mainitsemasi bassarin kanssa, mutta Larsin yksi tuore tavaramerkki 80-luvun metalliskenessä olikin läsäyttää sitä virvelin kanssa, jopa sen hienoiseen klisheen asemaan nostaen.
 
Ai jaa... jaa jaa. Kun noi pari kirjoitusta vaikuttivat jotenkin "selittäviltä" tuon osalta.
Paljastuipa, etten ole sitä ainakaan Larssilta kopsannut : )
Kyllä sitä käytettiin jo 70-luvullakin, Brian Downey ym.

Ihmeellinen pienen pieni sana, Lars, on mainittu jo ainakin viis kertaa eikä vieläkään tappelua?! Mitä helv...? =D

Jazzin ja rytmibluesin puolella minulla on selkeitä opeteltuja ja tahattomia Matti Oiling -maneereita.
 
Kun sahataan säröistä, suoraa rockia, huomaan päätyväni yhä enemmän sellaiseen "skarpattuun 70-luvun remumaiseen" otteeseen.
 
Jokainen nuottihan on maailmaan jo kirjoitettu. Niitä täytyy vain järjestellä toisin joko oikealla tai väärällä tavalla. Juuri kuten kahvinkeitto. On vain kaksi tapaa keittää kahvia: oikea ja väärä.
 
Wide mitä drumjargonshittiä...

Jotkut toki ovat niin taitavia, että pystyvät muita rumpaleita imitoimaan ja heidän tyylejä tietoisesti yhdistämään. Komea esimerkki tästä on kaikille tuttu Jeff Porcaron Rosannan komppi (Toto IV). Jeffiä suitsutettiin ja yleiseti komppia ylistettiin aivan käsittämättömäksi nerouden kiteytymäksi. Jeff oli ihmeissään ja kertoi miksauksen: John Bonhamin Fool in the Rain, Bernard Burdien paljon käyttämä half time shuffle ja "Bo Diddley-signature"-meininki bassorumpukuvioksi. Näistä kolmesta itselleen tutusta yhdistämällä syntyi tämä hienosti toimiva komppi, joka ei joka pojalta edes taitu saati, että kulkisi komeasti.
 
Jeff oli hyvin vaatimaton kaveri. Häntä kehuttiin kovasti jo Katy Lied -sessioiden (Steely Dan) tiimoilta. 19-vuotiaalla nuorukaisella ei kohu noussut hattuun, vaan väitti kylmästi kopioineensa kaiken Jim Keltneriltä ja Jim Gordonilta.
 
Oman soitto -filosofiani taustalla kummittelee ehkä vahvimmin semmoinen vähän tuntemattomampi heppu kun Anssi Nykänen :-)

Kyllä moni minun ikäinen rumpali (vm.77) on blokannut crashin ja virvelin yhtäaikaisen käytön nimen omaan Larsilta. Minä kopioin tuon Phil Ruddilta jo ennen Metallican ensilevyä. Kyllä sitä käytettiin jo 70-luvullakin, Brian Downey ym. Niinpä. Ja moni muukin.

Minä kuulen omassa soitossani monia juttuja, jotka olen oppinut muualta, suurelta osin Porcarolta ja Peartilta. Tietoisesti en kuitenkaan pyri imitoimaan ketään, enkä varmaan osaisikaan. Jos kuulen jonkin hyvän kikan ja löydän omista kappaleista paikan, johon se mielestäni sopisi, yritän kopioida sen. Sanoisin siis, että minun soittotyylini sisältää kaikki kolme otsikossa mainittua vaihtoehtoa.

Ai että maailmassa on niin paljon musiikkia, mistä voi ammentaa ideoita omaan soittoon. Raoul Björkenheim ottaa musiikkiinsa vaikutteita indonesialaisesta gamelanista lähtien ja tuolloin oma keitos alkaa ainakin muiden korvissa kuulostamaan "omalta tyyliltä", vaikka Raoul tietää varsin hyvin lainanneensa suoraan ideoita erilaisista musiikeista.
 
Välillä tuntuu siltä että Porcaron, Wiiliamsin, Jonerin, Bonhamin ja Moonin masteroimat tyylit ovat loppuun koluttuja, kuten heidän maalliset jäänteensäkin, ja heidän soitto ylittämätöntä omassa genressään. Onhan se jees että opiskelee heidän soittoa, mutta ei kannata jättää musiikkiin tutustumista pelkästään lähes kuolleisiin ja konservoituihin (säilöttyihin) afroamerkikkalaisen musiikin tyyleihin. Taitaapi olla rock ja jazz mainettaan konservatiivisempia tyylejä, missä uutuus usein tyrmätään luuvitosella Porcaro, Williams, Jones, Bonham ja Moon.
 
Ei muuta kuin tutustumaan maailman musiikkiin laajemmaltikin ja kääntämään kassavirrat tulevaisuudessa kotiinpäin. Rytmeissä soi esi-isien ääni, joka on luuvitostakin ikuisempaa!

Ei muuta kuin tutustumaan maailman musiikkiin laajemmaltikin ja kääntämään kassavirrat tulevaisuudessa kotiinpäin. Kuka ensin "keksii". Paskalla nykyisin jauhetaan paras tili.