Rummut: soittaminen ›

Moro. Mulla on välillä silleen että kun meen soittamaan rumpuja niin se menee vaan siihen että soitan musiikin perässä, enkä koskaan treenaa rudimentteja tai mitään sellaisia. Mitä muut treenaatte kun meette soittamaan? Oon tunneillakin käyny mut lopetin nekin jonku aika sitten. Osaatteko sano et mitä kannattaa harjoitella kun soittaa? Kun alkaa jotenki ideat loppumaan, en tarkoita et osaisin kaiken vaan ei vaa keksi aina mitään soitettavaa..

Kokeile vaihteeksi jotain toisentyyppistä musiikkia, jos olet tähän asti soittanut vain jotain tiettyä tyyliä. Ja jos vain mitenkään viitsit, niin treenaa rudimentteja edes vähän, koska siitä on aina hyötyä. Yritä vaikka keksiä jokin komppi tai filli, jossa voisi soveltaa jotain tiettyä rudimenttia.

Osaatteko sano et mitä kannattaa harjoitella kun soittaa?
 
Ei silloin mitään treenata, kun soitetaan. Omaa soittoa kannattaa kyllä kuunnella, sillä kyllä sieltä niitä puutteita aina löytyy.

No kiitos, tosta oli jo vähäsen apua :) Itse asiassa oon soitellu melkeen pelkkää Rockia tai tarkemmin Led Zeppelinia ja The Whota ja sellaista, niin voisin vaikka vaihteeksi kokeilla Totoa :)

Tai oikeastaan joskus soittelen kyllä bluesia ja jazziakin (:

Toto on erinomaisen haastavaa harjoittelumateriaalia. Suosittelen.

joo, ainakin Rosannassa on ihan mukavan kuulonen komppi, en oo sitä pahemmin kerinny treenaa. Se on samantyylinen ku Led Zeppelinin Fool In The Rainissa, joka on tosi haastava!

Ite en oo oikeastaan koskaan treenannu rummuilla tekniikkaa. Oma treenaamiseni koskee lähinnä biisien soittoa ja niihin komppien ja arrien rakentelua.
 
Oman soiton kuuntelu on kaiken avain. Treenasi tekniikkaa tai mitä tahansa. Eli. Suosittelen harrastamaan paljon oman soiton äänittämistä vaikkapa ihan vanhanaikaisella c-kasettimankalla. Niiden kuuntelu ja analysointi auttaa aika tavalla. Vielä parempiin lopputuloksiin päästään jos samaa tekee siten, että soittelet klikin kanssa ulkomuistista biisejä ja äänität eri raidoille sekä klikin, että oman soittosi. Tämä tietty sitten vaatii jonkinlaisen mikserin, mikin ja sen klikin em. kasettimankan lisäksi.
 
Luonnollisesti omalle soitolle on aina hieman kuuro, joten ulkopuolistakin kuulijaa kannattaa käyttää. Vaikka olenkin klasaripuolella oppinu treenaamaan lujaa, ja analysoimaan itseäni, nimimerkki Notefix avasi mun silmiä ja varsinkin korvia vuosia vuosia sitten, kun oli kertaa mun bändiä tuottamassa.

ok:) Oon koittanu nyt lähi aikoina äänittää omaa soittoani, mutta aika säälittävästi kännykällä :D ja siitä ei saa mitään selvää. Oonhanmä studiossa ollu soittamassa ja siitä tietysti kuulee sen oman soittonsa, vaikka miksattuna kuullostaa ehkä hieman erilaiselta. Ajattelin myös videokameralla kuvata ja tarkastella sitä.

Ite en oo oikeastaan koskaan treenannu rummuilla tekniikkaa. Oma treenaamiseni koskee lähinnä biisien soittoa ja niihin komppien ja arrien rakentelua.
 
Oman soiton kuuntelu on kaiken avain. Treenasi tekniikkaa tai mitä tahansa. Eli. Suosittelen harrastamaan paljon oman soiton äänittämistä vaikkapa ihan vanhanaikaisella c-kasettimankalla. Niiden kuuntelu ja analysointi auttaa aika tavalla. Vielä parempiin lopputuloksiin päästään jos samaa tekee siten, että soittelet klikin kanssa ulkomuistista biisejä ja äänität eri raidoille sekä klikin, että oman soittosi. Tämä tietty sitten vaatii jonkinlaisen mikserin, mikin ja sen klikin em. kasettimankan lisäksi.
 
Luonnollisesti omalle soitolle on aina hieman kuuro, joten ulkopuolistakin kuulijaa kannattaa käyttää. Vaikka olenkin klasaripuolella oppinu treenaamaan lujaa, ja analysoimaan itseäni, nimimerkki Notefix avasi mun silmiä ja varsinkin korvia vuosia vuosia sitten, kun oli kertaa mun bändiä tuottamassa.
 
Edit: Aika monet kannustaa treenaamaan haastavien kappaleiden kanssa, mutta itse olen hieman eri mieltä. On aika turha yrittää rypistellä hankalien biisien perässä, jos tekniikka ja tatsi ei riitä alkuunkaan niiden biisien opetteluun. Jos siis tekniikkatreeni ei nappaa, kannattaa keskittyä biiseihin joihin se tekniikka riittää - ja soittaa ne hyvin.
 
Nämä kaikki siis kohtuullisen yksinkertaisten biisien parissa pyörivän rock-pannuttajan näkökulmasta...

Aika monet kannustaa treenaamaan haastavien kappaleiden kanssa, mutta itse olen hieman eri mieltä. On aika turha yrittää rypistellä hankalien biisien perässä, jos tekniikka ja tatsi ei riitä alkuunkaan niiden biisien opetteluun. Jos siis tekniikkatreeni ei nappaa, kannattaa keskittyä biiseihin joihin se tekniikka riittää - ja soittaa ne hyvin.
 
Se on hyvä neuvo. Mutta kyllä minusta jonkin verran pitää haastettakin olla. Vaikeimmissa jutuissa voi aluksi hieman oikoa, esimerkiksi jättämällä Rosannan kompista haamuiskut pois. Tällä tavalla kappaleen rakenne jää mieleen, ja kun yksinkertaistettu versio alkaa sujua, voi lisäillä niitä puuttuvia osia mukaan.

Itsekkin tykkään kovasti soittaa levyjen kanssa kaikenlaista musiikkia.. Onhan se hienoa kun saa soittaa maailman parhaitten muusikoiden kanssa..;) Paljon kaikkea ja erilaista niin sehän se on parasta, käytännön treeniä. Toki kaiken sen perustan (rudimentit, taimi jne) tulisi olla myös kunnossa.. niitä unohtamatta..
 
Tällä hetkellä olen treenaillut mm. Spice Girlssiä, ihan vaan sen takia, että taustat on hyvät, paljon mukavampaa soittaa vaikka sitä peruskomppia, kuin pelkän klikin päälle. Taustat on kuitenkin tehty koneella niin taimi ei heitä siellä valmiiksi.. Kaikki muukin vastaava "kone-musa" on musta loistavaa klikkiä treenata jotain komppia (helppo soittaa periaatteessa mitä vaan päälle) hyvään taimiin ja grooveen..
 
Toinen mitä voi treenata samalla, on keksiä jotain oikeasti järkevää komppia siihen sekvensserin päälle, jos ei ole jo valmiiksi akustista settiä soitettu.. Vielä kun kaiken äänittää niin kuulee hyvin miten pienillä eroilla kompeista saa ihan eri fiilistä biisiin..

Karu totuus vaan on, että perusasiat TÄYTYY olla hallinnassa, jos haluaa kehittyä.

Karu totuus vaan on, että perusasiat TÄYTYY olla hallinnassa, jos haluaa kehittyä.
 
Perusasioita on vaan helvetin monta erilaista, tavoitteita on myös monenlaisia. Aika harva haluaa allround-pannuttajaks ja samalla ammattilaiseksi. Suurin osa kuitenkin soittaa vaan ihan puhtaasti harrastuksekseen ja helvetin suuri osa myöskin soittaa vaan rokkia tai ylipäätään bändihommia, joissa sitten ammattilaisuus tuleekin loppukädessä sattuman eikä harjoittelun kautta.
 
Pelkistetysti perusasioita ovat musiikillinen lahjakkuus ja intohimo musan duunaamiseen. Tekniikka on vaan ja VAIN väline. Lopputulos ja lopulta itse musa on olennaista.

joo, ainakin Rosannassa on ihan mukavan kuulonen komppi, en oo sitä pahemmin kerinny treenaa. Se on samantyylinen ku Led Zeppelinin Fool In The Rainissa, joka on tosi haastava!
 
Kyllähän se sinänsä on helpohko, mutta että saa siihen samanlaisen grooven ko Porcaro, niin siinä onkin työmaata.

http://www.drummerworld.com/drumclinic.html
 
Tuolta alalaidasta löytyy monta kelpo play along biisiä mitä voi soitella.. Spencer Strandin CDt vaikuttaa varsin mielenkiintoisilta ja yllättävän hyvä tasoisilta play-alond cdeiksi..=)