Kitarat: akustinen ›

Hieman tyhmä kysymys mutta kun minulla sattuu olemaan tuommoinen capo, joka on kai klassiseen kitaraan. Soittelen nykyään akustisella teräskielisellä niin voiko siitä olla jotain haittaa kitaralle, jos käyttää klassiseen kitaraan tarkoitettua capoa?
 
Ei kai tuosta nyt mitään haittaa pitäisi olla. Klassisen kitaran otelauta on tosin suora, teräskielisten usein enemmän tai vähemmän kaareva. Jos Capo on tarkoitettu suoralle otelaudalle, reunimmaiset kielet saattavat säristä, mutta kokeilemallahan tuo selviää.

http://www.thomann.de/fi/dunlop_14cd.htm
 
Tosi halpa ja ajaa asiansa. 3v käyttäny enemmän tai vähemmän.

Tää on kyllä paras tähän astisista:
 
http://www.thomann.de/fi/g7th_kapodaster_acousticelectric.htm

klasarissa on leveämpi kaula ja lättänämpi otelauta. Eli teräskielisessä ongelmana voi olla että capo on turhan leveä (joka nyt ei ongelma liene), tai että E-kielet ei soi kunnolla (jos on paljonkin siis kupera otelauta). Mutta ei ole varsinaisesti ongelmaksi, sanoisin minä.
 
Mulla on Shubb C1 ja Planet wavesin CP01 RATCHET muovinen. Edellistä käytän, jälkimmäisen olen siirtänyt ukulele-käyttöön mutta kun en ole keksinyt vielä syytä uken kanssa capon käyttöön. :D

tuolta oikeen hifistely capo:
http://www.elliottcapos.com/CaposGuitar.html

Mä oon tykänny siitä yläkielten soundista jonka kapo saa aikaan, siis varsinkin avokielillä. Kun kapon laittaa 2- väliin väärin päin siten että E ja A -kielet jäävät vapaaksi, löytyy tosi hauskoja juttuja niin A, D, kuin E -duuri soinnuissakin kikkaillen.

matti_: Kun kapon laittaa 2- väliin väärin päin siten että E ja A -kielet jäävät vapaaksi, löytyy tosi hauskoja juttuja niin A, D, kuin E -duuri soinnuissakin kikkaillen.
 
Vire on periaatteessa avoin A, kuten avoin G ilman capoa, mutta ohut e-kieltä ei viritetä d:hen. Soittelen itsekin aikapaljon siten, että viritän vain E->D ja A->G vastaa tuota virettä. Käsittääkseni Oasiksen Wonderwall kappaleen oikea capotus menee niin, että EADGH kielet 2. välistä capolla, mutta ohut e-kieli jätetään vapaaksi.

http://www.thomann.de/fi/dunlop_bill_russel_capo_elastic_flat.htm
Mites, tekeekö tämmöisillä käytännössä mitään? Ajavatko asiansa?
 
Onko tuossa joku nappikiinnitys vai? JOS on, niin mitenkä tuollainen muka pysyy kiinni :o

ankkiz: http://www.thomann.de/fi/dunlop_bill_russel_capo_elastic_flat.htm
Mites, tekeekö tämmöisillä käytännössä mitään? Ajavatko asiansa?
 
Onko tuossa joku nappikiinnitys vai? JOS on, niin mitenkä tuollainen muka pysyy kiinni :o
 
Kyllä tuo asiansa ajaa jos halvan capon haluaa. Tuo siis toimii sillä periaatteella, että tuo ympärillä oleva nauhahommeli joustaa, kuten kuminauha. Se kiristetään venyttämällä kaulan ympäri ja kiinnitetään sitten tuohon vaaleaan osaan.

ankkiz: http://www.thomann.de/fi/dunlop_bill_russel_capo_elastic_flat.htm
Mites, tekeekö tämmöisillä käytännössä mitään? Ajavatko asiansa?
 
Onko tuossa joku nappikiinnitys vai? JOS on, niin mitenkä tuollainen muka pysyy kiinni :o
 
Ajaa varmasti saman asian kuin tämäkin: http://jamorama.com/blog/wp-content/uploads/2009/09/Capo_on_white3.png
 
Ongelmia varmaan, että capon siirtäminen paikasta toiseen ei ole välttämättä erityisen jouhevaa ja puristusvoimaa ei voi säätää kunnolla, jolloin voi epävirettä ja särinöitä kuulua.

flattopguitar: Vire on periaatteessa avoin A, kuten avoin G ilman capoa, mutta ohut e-kieltä ei viritetä d:hen. Soittelen itsekin aikapaljon siten, että viritän vain E->D ja A->G vastaa tuota virettä. Käsittääkseni Oasiksen Wonderwall kappaleen oikea capotus menee niin, että EADGH kielet 2. välistä capolla, mutta ohut e-kieli jätetään vapaaksi.
 
Mun on ainakin hankala saada Capoa pysymään esimerkkien mukaisesti (G 7Th ja Kyser) ja kikkailun into laantui siihen, että on aika pieni vaiva virittää muutama kieli eri vireeseen. Tuota ohuen e-kielen pudottamista d:n olen esim käyttänyt samoin kuin ala e- kielen pudottamisia. Nuo kun eivät ainakaan minulla muuta kitaran yleisvirettä havaittavasti, niin virittäminen ei todella vie kuin muutaman sekunnin.
 
Jos haetaan todella isoja intervalleja kielten välille niin silloin tuolla olisi periaatteessa jokin pointti, mutta sellaisia aika harvoin tulee vastaan. Andy McKee näyttää Rulynn (tai sinnepäin tuo piisin nimi) kappaleessa käyttävän tuollaista osittaista Capoa.

flattopguitar: Vire on periaatteessa avoin A, kuten avoin G ilman capoa, mutta ohut e-kieltä ei viritetä d:hen. Soittelen itsekin aikapaljon siten, että viritän vain E->D ja A->G vastaa tuota virettä. Käsittääkseni Oasiksen Wonderwall kappaleen oikea capotus menee niin, että EADGH kielet 2. välistä capolla, mutta ohut e-kieli jätetään vapaaksi.
 
Mun on ainakin hankala saada Capoa pysymään esimerkkien mukaisesti (G 7Th ja Kyser) ja kikkailun into laantui siihen, että on aika pieni vaiva virittää muutama kieli eri vireeseen. Tuota ohuen e-kielen pudottamista d:n olen esim käyttänyt samoin kuin ala e- kielen pudottamisia. Nuo kun eivät ainakaan minulla muuta kitaran yleisvirettä havaittavasti, niin virittäminen ei todella vie kuin muutaman sekunnin.
 
Jos haetaan todella isoja intervalleja kielten välille niin silloin tuolla olisi periaatteessa jokin pointti, mutta sellaisia aika harvoin tulee vastaan. Andy McKee näyttää Rulynn (tai sinnepäin tuo piisin nimi) kappaleessa käyttävän tuollaista osittaista Capoa.

Älä osta - http://www.thomann.de/fi/dunlop_14cd.htm
 
Minusta tuo Dunlopin capo suorana versiona toimii varsin hyvin nylonkielisissä kitaroissa. Nopea toiminen ja hyvää on sekin että siinä on vähän massaa jolloin kitaran kaulan ja osin koko kitaran perusoiunti muuttuu mahdolisimman vähän.
Isot massiiviset Capot syo turhan paljon kitaran sointia ja siksi niitä minun mielestä kannttaakin vältellä.
Perinteinen espanjalainen ruusupuinen (viulun viritystappi/nahka/siima) Capo on myös hyvä ja tyylikäs!
 
Dunloppia käyttää muuten suuretkin mestarit kuten esim. Tomatito, ja tässä mallia näyttää Vicente Amigo:
 
http://www.youtube.com/watch?v=S_qzLH3FgxM

Minulla on Dunlopin tämmöinen:
http://www.americanmusical.com/ProductImages/Large/p28592.jpg
 
En tiedä kuinka näin yksinkertaisesta laitteesta enää voi tehdä paremman. Omaan käyttöön riittävä.

Milkop: Minulla on Dunlopin tämmöinen:
http://www.americanmusical.com/ProductImages/Large/p28592.jpg
 
En tiedä kuinka näin yksinkertaisesta laitteesta enää voi tehdä paremman. Omaan käyttöön riittävä.
 
Olen täysin samaa mieltä. Helppokäyttöinen "yhdenkäden" työkalu. Ollut mulla päivittäisessä työkäytössä jotain 6-7 vuotta (opetus). Useimmilla oppilaillakin nykyään tällainen. Lukuisia erilaisia on nähty vuosikymmenten mittaan, mutta tämä on tähän mennessä käytännöllisin, tekisi mieli sanoa paras. Kunhan muistaa, että jousikuormitteisena se on aina syytä irrottaa, kun ei käytä, sitten kyllä kestääkin kuoleentumatta.
 
Omassa harjoittelu ja keikkakäytössä on se g7TH. Lähes yhtä käytännöllinen ja ehkä vireen suhteen parempi. Kalliimpi vaan.
 
On myös sellainen ruusupuinen flamenco-capo. Tyylikkäin kyllä, mutta tahtoo se tappi löystyä reiässä, turhauttavaa...

Milkop: Minulla on Dunlopin tämmöinen:
http://www.americanmusical.com/ProductImages/Large/p28592.jpg
 
En tiedä kuinka näin yksinkertaisesta laitteesta enää voi tehdä paremman. Omaan käyttöön riittävä.
 
Mulla oli tuollainen, mutta taisi olla susi-mallia. Jousi meinaan kului vuodessa niin, ettei puristanut enää riittävästi kieli.
 
E:
Jahas, luettuani tarkemmin ylemmän postauksen valkeni syykin, miksi näin kävi.

Itsellänikin on tuollainen dunlopin kapo, toiminut useamman vuoden moitteetta niin akkarilla, viiskielisellä bassolla (joo tästäkin on oma ketju jossain), sähkiksellä. Yks tuttava tilasi tosin thomannilta samanlaisen, tai siis kuvassa näytti samalta, mutta luonnossa se oli paljon pienempi ja heiveröisempi. Varokaa.

hidaskäsi: Mun on ainakin hankala saada Capoa pysymään esimerkkien mukaisesti (G 7Th ja Kyser) ja kikkailun into laantui siihen, että on aika pieni vaiva virittää muutama kieli eri vireeseen. Tuota ohuen e-kielen pudottamista d:n olen esim käyttänyt samoin kuin ala e- kielen pudottamisia. Nuo kun eivät ainakaan minulla muuta kitaran yleisvirettä havaittavasti, niin virittäminen ei todella vie kuin muutaman sekunnin.
 
Jos haetaan todella isoja intervalleja kielten välille niin silloin tuolla olisi periaatteessa jokin pointti, mutta sellaisia aika harvoin tulee vastaan. Andy McKee näyttää Rulynn (tai sinnepäin tuo piisin nimi) kappaleessa käyttävän tuollaista osittaista Capoa.
 

 
Itselläni on selkeät periaatteet apuvälineiden käytöstä akustista kitaraa soitettaessa. Capoa ja plektraa saa käyttää, mutta sormiplekuja ja osittaisia kapoja ei saa käyttää, eikä myöskään älyttömän kovaa äänen vahvistusta.
 
Tälläiset periaatteet ovat iskostuneet syvästi mieleeni, enkä niistä voi tinkiä.

Old Guitar: Itselläni on selkeät periaatteet apuvälineiden käytöstä akustista kitaraa soitettaessa. Capoa ja plektraa saa käyttää, mutta sormiplekuja ja osittaisia kapoja ei saa käyttää, eikä myöskään älyttömän kovaa äänen vahvistusta.
 
Tälläiset periaatteet ovat iskostuneet syvästi mieleeni, enkä niistä voi tinkiä.
 
"Apuvälineitä" ...hohhoijaa, melko naurettavaa. Tuottavat erilaista soundia eivätkä tee soitannasta millään tavalla helpompaa, jolla saavutettaisiin jonkinlaista etua...Toivottavasti et opeta ketään junioria soittamaan tuollaisten periaatteidesi mukaan. Tylysti sanottu vaan tyly on sinun ajattelumaailmasikin.

Old Guitar: Itselläni on selkeät periaatteet apuvälineiden käytöstä akustista kitaraa soitettaessa. Capoa ja plektraa saa käyttää, mutta sormiplekuja ja osittaisia kapoja ei saa käyttää, eikä myöskään älyttömän kovaa äänen vahvistusta.
 
Tälläiset periaatteet ovat iskostuneet syvästi mieleeni, enkä niistä voi tinkiä.
 
Tällainen erikoinen tinkimättömyys kiinnostaa minua tavattomasti kitaransoiton harrastajana. Erikoisella tarkoitan sitä näennäistä epäjohdonmukaisuutta, että apuvälineet sinänsä (plektra ja kapo) ovat sallittuja, mutta kyseisten apuvälineiden tekniset evoluutioasteet (sormiplektrat ja osittaiset kapot) eivät ole.
 
Osaisitko yhtään analysoida, mistä syystä tällaiset periaatteet ovat iskostuneet mieleesi, ja vielä syvästi?
 
Ajatusleikkinä: jos kuitenkin tinkisit näistä periaatteistasi, muuttaisiko se jollain tapaa omaa asennoitumistasi omaan kitaransoittoosi? Muuttaisiko periaatteista tinkiminen jotenkin sitä kuvaa, joka mielessäsi on itsestäsi kitaransoittajana?