Kitarat: akustinen ›

Börje: Kissa kusi mun Martiniin ja laukkuun. Nyt tulee vaan kusenkatkusia sointuja, mutta kyllä silti hyvältä kuulostaa. Ei mulla muuta.
 
Uaah, miltei blues-aiheen paikka! Eräänlainen tapa tuokin hoitaa Martinin kosteutus. No joo, sori, ei tarkoitukseni ilkkua. Esim. ainakin Marttaliiton sivulta löytynee jotakin niksejä ikävän hajun eliminoimiseen, mutta miten lienevät sitten sovellettavissa tässä tapauksessa? Etikkaa kostutusmadolle?

Demo Harrison: Uaah, miltei blues-aiheen paikka! Eräänlainen tapa tuokin hoitaa Martinin kosteutus. No joo, sori, ei tarkoitukseni ilkkua. Esim. ainakin Marttaliiton sivulta löytynee jotakin niksejä ikävän hajun eliminoimiseen, mutta miten lienevät sitten sovellettavissa tässä tapauksessa? Etikkaa kostutusmadolle?
 
Oioi! Netissä oli vinkkejä ruokasoodan messiaanisesta vaikutuksesta hajujen poistossa ja levitinki sitä kosolti kitaralaukkuun ja kitaran pohjaan. Hajut on miltei tipotiessään!

Börje: Oioi! Netissä oli vinkkejä ruokasoodan messiaanisesta vaikutuksesta hajujen poistossa ja levitinki sitä kosolti kitaralaukkuun ja kitaran pohjaan. Hajut on miltei tipotiessään!
 
Hyvä tietää siis myös tuo ruokasooda.
 
Eräs musikanttituttu lahjoitti mulle aikoinaan tarpeettomana multiefektihärpäkkeensä. Ei katsominen lahjahevosen suuhun, niinkuin sanotaan, mutta pelmahtipa melkoinen mikä-lie-nortin döfis avatessani multiefektin säilytyssalkun. On se spedu vieläkin jossakin komerossa, että pitäiskö käydä haistelemassa joku kerta. Mutta nytpä turisin aiheen ohi, sori.

Olen hankkimassa teräskielistä akustista komppaukseen.Tällä hetkellä ykkösvaihtoehdolta tuntuu MARTIN DX1AE(olen kokeillut).Tuossa on laminoitu takaa ja sivuista,sekä kaula.Kansi ei.
 
Onko 000X1AE pienempi koppainen,mitä edellä mainittu?
Mietinnässä myös LX1(E) ja sehän on pikkukoppainen,mutta skaala lyhyempi.
 
Kahta jälkimmäistä en ole kokeillut.
Kaikki kaiketi toteutettu samalla menetelmällä?Kerrostalossa soittelen sylistä.
 
Plussaa ja miinusta saa antaa ihan reilusti kaikista.Ja jos on tarjota ehdolle 'parempaa',saa ehdottaa.Kaula ei saisi olla leveämpi/tuhdimpi,mitä ensin mainitussa.Laitan hintakatoksi kuitenkin vaikkapa 650€.Mikään merkki ei pois suljettu.
Mikki ei välttämätön.
 
p.s. Pitääkö nämä säilyttää laukussa kostuttajan kanssa,vaikka 'vain' kansi on puuta?

arska72: Olen hankkimassa teräskielistä akustista komppaukseen.Tällä hetkellä ykkösvaihtoehdolta tuntuu MARTIN DX1AE(olen kokeillut).Tuossa on laminoitu takaa ja sivuista,sekä kaula.Kansi ei.
 
Onko 000X1AE pienempi koppainen,mitä edellä mainittu?
 
Kyllä 000X1AE on koppansa puolesta pienempi ja muutenkin eri mallinen. Minulla ei ole kokemusta juuri noista kitaroista, mutta D-koppa on yleensä soundiltaan vähän isompi ja botnekkaampi. Kumpikin on varmasti hyvä, mutta ne ovat erilaisia. Itse pidän enemmän pienikoppaisista ja päädyinkin lopulta ostamaan Martin 00-15M:n, joka on vielä astetta pienempi.
 
Mikäli mikrofoni ei ole välttämätön, niin ehkä voisi miettiä sellaista kitaraa, jossa sitä ei ole. Tällä tavalla et maksaisi turhaan elektroniikasta, vaan voisit sijoittaa koko rahan parempaan kitaraan.
 
Pitääkö nämä säilyttää laukussa kostuttajan kanssa,vaikka 'vain' kansi on puuta?
 
Kannattaa käyttää kostuttajaa talviaikaan, jotta kitara pysyy ehjänä.

arska72: Olen hankkimassa teräskielistä akustista komppaukseen.Tällä hetkellä ykkösvaihtoehdolta tuntuu MARTIN DX1AE(olen kokeillut).Tuossa on laminoitu takaa ja sivuista,sekä kaula.Kansi ei.
 
Onko 000X1AE pienempi koppainen,mitä edellä mainittu?
Mietinnässä myös LX1(E) ja sehän on pikkukoppainen,mutta skaala lyhyempi.

 
Kuten konehes ^ vastasi, 000 on pienempi ja eri mallinen. Martinin sivuilla ei näköjään tuotetiedoissa mittoja, mutta niitä löytyy esim. sivulta
http://www.maurysmusic.com/martin_by_body_size:
 
Martin 000-14 Fret Guitars
 
Total Length _ 39 13/16"
Body Length _ 19 3/8"
Body Width _ 15 3/16"
Body Depth _ 4 1/8"
 
Martin D-14 Fret Guitars
 
Total Length _ 40 1/2"
Body Length _ 20"
Body Width _ 15 5/8"
Body Depth _ 4 7/8"
 
Soittotuntuman kannalta eniten merkitystä on bodin leveydellä ja paksuudella. Minusta etenkin paksuuden vaikutusta on väheksytty; se vaikuttaa huomattavasti siihen, kuinka oikea käsivarsi asettuu. Puolentoista sentin ero on yllättävän suuri, etenkin istualtaan soittaessa. Sohvakitaroinnissa myös tuo bodin leveys vaikuttaa.
Lisäksi D- ja 000-mallit asettuvat eri tavalla syliin; 000 on kurvikkaampi.
 
Oman lisänsä hommaan tuo soittotapa (pleku vs. sormet, tuetaanko ranne johonkin...), selän pituus jne.
 
Mulla oli muutaman vuoden mainio Gibson Hummingbird, mutta ei sitä juuri tullut ulkoilutettua eikä paljon kotonakaan soiteltua, juurikin tuon paksuuden/kömpelyyden takia --- OM ja 00 istui meikäläisen syliin/kainaloon paljon paremmin.
 
Joskus Kitarapajalla löivät tuollaisen 000X1AE;n kouraan ihan huvin vuoksi. Minusta se oli mainio soitin tuohon hintaan; sointi oli tasapainoinen ja perinnemartineihin verrattuna tavallaan "kolkon skarppi", ei heleä (seetri-Lowden) tai pehmeä/lämmin (iso "oikea" Martin) tai terävä, ja soitettavuus oli kiva.
En ole tuon hintaluokan kitaroita paljon testannut, mutta uskallan suositella tuota peliä ja kauppaa.
 
Loppuun tietenkin se pakollinen: vain oma testi kertoo, mikä sinulle sopii. Mieti testatessasi noita ergonomiajuttuja äläkä ainoastaan hurmaanu vaikkapa jämäkästä bassosta :).
 
Soittointoa!

arska72: Olen hankkimassa teräskielistä akustista komppaukseen...
 
Henkilökohtaisena mielipiteenä sanon, että D koppa on parempi komppaukseen kuin pienempikoppaiset. Mun Martin 00016GT toimii erinomaisesti sormisoitossa, mutta vastaava D-koppa soundaa paremmalle komppisoitossa, tullee ihan siitä kopan koosta.

No niin.Kitara ostettu+laukku ja kostuttaja.
Mukaan tarttui Martin 000X1AE.Ei varmasti lämpimin,helein tai suuri äänisin markkinoilla olevista,mutta ei varmasti huonoinkaan.
Ääni oli riittävän hyvä ja varsinkin kerrostaloon sopivan äänekäs.Mikä tärkeintä,istui syliin täydellisesti ja kaula on miellyttävä.Hintakin oli varsin sopiva :)

^Onnea uuden soittimen omistajalle!
 
Tuossa kitarassa on perusasiat kunnossa ja se soi voimakkaammin ja selkeämmin kuin moni muu kitara.
 
Jos huvittaa tuunata saundia, kannattaa kokeilla erilaisia kieliä (ei varmaan kuitenkaan 13-settejä); niissä on isoja eroja saundissa, tuntumassa ja kestävyydessä.

mhs: ^Onnea uuden soittimen omistajalle!
 
Tuossa kitarassa on perusasiat kunnossa ja se soi voimakkaammin ja selkeämmin kuin moni muu kitara.
 
Jos huvittaa tuunata saundia, kannattaa kokeilla erilaisia kieliä (ei varmaan kuitenkaan 13-settejä); niissä on isoja eroja saundissa, tuntumassa ja kestävyydessä.
 
Kiitos kiitos.
Saundi on kyllä selkeä,mutta sanoisin että kallellaan enempi kylmään,kuin lämpimään.Ei mielestäni huono asia,vain erilainen.Ääntähän tuostakin löytyy oikeaa kättä säätämällä ihan runsaasti.
 
Alkuperäinen kieli setti lienee .012-.054 Merkistä ei tietoa.
Otin mukaan itselle Martin Acoustic SP Phosphor Bronze .012-.054,sekä kaverin DX1AE:lle samaa sarjaa .011-.052

arska72: Otin mukaan itselle Martin Acoustic SP Phosphor Bronze .012-.054,
 
Mun OM-koppainen Martin soi noilla parhaiten.

hollstro: Mun OM-koppainen Martin soi noilla parhaiten.
 
Mäkin käytän noita 000:ssani. Tykkään, mutta en ole ehtinyt kokeilla muita vielä. Pearseja voisi testata.

Kokemusta rikkaampana dx1rae marttiinista. soitettavuus hyvä ja sointi yllättävänkin iso.Tämä vaikutti omaan ostopäätökseeni.
fishmanin elektroniikasta ei myös suurempaa moittimista pa:n kautta ajettuna.
Kelpo peli hintaluokassaan. Satuloissa viimeistely varaa hiplauksille jos soittaminen pelkkää fingerstyleä.
Orkkis kielet soitettu nyt loppuun ja uusiksi kokeilen elixirin nanoweb 012

mikaki: Satuloissa viimeistely varaa hiplauksille jos soittaminen pelkkää fingerstyleä.
 
Tästä tuli mieleen sellainen ajatus, että ennenkuin tekee isompia viilailuja, kandee miettiä aikooko joskus käyttää erikoisvirityksiä.
 
T. Nimim. "DADGAD:sta ja muistakin erikoisvireistä innostunut, joka ei onneksi ehtinyt tehdä harkitsemiaan säätötoimenpiteitä".

Minkäslainen avain tuohon Martin D16Gt:n kaularaudan säätämiseen tarvitaan? Ilmeisesti viismillinen ja kuinka pitkä sen pitäis olla? Tuntuu olevan aika syvällä.

Martineissa on kaularaudan kuusiokolo huomattavasti syvemmällä kaulaanpäin kuin yleensä kitaroissa. 5mm menee, tuuman osissa jotain vastaavaa.
n7x12cm on Martinin oma koloavain, rautakaupoista harvoin löytää tarpeeksi pitkää. Tuossa siis pidempi sivu joka ylettää rautaan. Pikku väännin ja sopivat jatkopalat ajaa tietysti asian myös ja kun tulee tiputeltua ne jatkopalat sisälle, niin kitara kevenee pölystä samalla.
 
Mutta mitä olin kirjoittamassa, niin 000RS1 Martinista on vähän (tai ei yhtään) keskusteltu.
Akustisesti vähän vaisu monen soittaneen mielestä. Tuo "tumppu" soundi on niin tumma että usein kuusikantiseen multakin ostajat on päätyneet vaikka tuota mallia tulleet kokeilemaan. Heleyden tekis mieli sanoa vastakohta.
Tuo ihan omanlaisensa hieno tumma sävy on kyllä omaan makuuni.
Vahvistettuna vasta pääsee oikeuksiinsa. Kiertoherkkyys on ihan toista kun heleäkantisissa ja tuota ei tukkoon saa vaikka kuinka strummaisi. Fishmanin yläpäätä korostava mikitys sopii sekin mainiosti tummasävyiseen kitaraan.
 
Erottelevuus tässä on se juttu. Jokainen nuotti on sitä mitä soittaa ja ainakin omiin käsiin loistava kaula. Harvan kitaran kanssa on käynyt niin että on kuin yhtä puuta. Kehut siitä, tykkään kovasti.
Ei ehkä ainoana akustisena, joku heleämpi ykköseksi ja fiilistelyyn upeasti tumma ja erotteleva live&studiossa millä oikeasti tekee biisit.?

Azolith: Erottelevuus tässä on se juttu. Jokainen nuotti on sitä mitä soittaa ja ainakin omiin käsiin loistava kaula. Harvan kitaran kanssa on käynyt niin että on kuin yhtä puuta. Kehut siitä, tykkään kovasti.
Ei ehkä ainoana akustisena, joku heleämpi ykköseksi ja fiilistelyyn upeasti tumma ja erotteleva live&studiossa millä oikeasti tekee biisit.?
 
Hankin juuri itse saman 000RS1:sen ja olen huomannut juuri tämän saman, josta mainitsit, eli varsinkin alarekisterin erottelevaisuuden. Mukavampihan tuota on kaullalla roikottaa, kuin D-koppaista, varsinkin kun olen tottunut soittamaan kitara sylissä. Uusilla hyvillä kielillä yläpääkin helisee, mutta suurempia kielikokeilua en ole ehtinyt vielä tehdä. Kokeillessa DRS1:n kanssa ei ollut juurikaan eroa. Varmaan tuo erottelevuus alimmilla kielillä kompensoi sitä tehonpuutetta, jota isompikoppaiselta löytyy. Kotelo plussaa ja ihana kanelin tuoksu!
 
e. Mikki on tosi "boostatun" kuuloinen, mun mielestä tallamikin ominaissaundiin kuuluu tietynlainen kompressio, tarkka ja tasapainoinen joka tapauksessa.

Road seriesistä kun on puhetta, niin Martinhan on juuri julkaissut DRSGT:n ja OOORSGT:n. Täysikuusikansi, kaula sipoa ja usb-liitäntä. Lienevät jonkin verran vanhoja road series-kitaroita kalliimpia, mutta hyvin kiinnostavia soittimia. 000RSGT saattaisi olla itselleni varteenotettava vaihtoehto, kun alan kevään tullen hieromaan soitinkauppoja. Kyseessä on kuitenkin täyspuinen akustinen x-seriesiin verrattuna.
 
http://www.martinguitar.com/guitars … guitars/series/item/3457-drsgt.html
http://www.martinguitar.com/new/item/3454-000rsgt.html

Jaz: Minkäslainen avain tuohon Martin D16Gt:n kaularaudan säätämiseen tarvitaan? Ilmeisesti viismillinen ja kuinka pitkä sen pitäis olla? Tuntuu olevan aika syvällä.
 
Mulla kun tuli tarve tollaselle, soitin samantien kitarapajalle ja seuraavana päivänä posti tipautti luukusta kunnon avaimen.

Kävin testaamassa paikallisessa F-Musiikissa Martinin D-18:n "vanhan" standardimallin. Myyjä sanoi tilanneensa suuruudenhulluuksissaan tuosta sen uuden New -version, jotta sitäkin pääsee testaamaan.
 
Miulla oli kovat odotuksen Martinista, koska olin ajatellut mahdollisesti sijoittavani kesän jälkeen laadukkaampaan akustiseen ja D-18 on ollut mielessä päälimmäisenä sen ollessa omasta näkökulmastani suhteellisen hyvä kompromissi soundin, laadun, tekotavan ja hinnan suhteen. Olin jo muutaman viikon ootellut tämän testaamista ja kun en osannut olla tarpeeksi "pessimisti ei pety" -asenteella, niin jouduin vähän pettymään. Tai no en varsinaisesti pettymään, mutta ei olisi ehkä pitänyt ladata niin hirveesti odotuksia musaliikkeessä pidempään olleen kitaran niskaan, sillä arvaahan sen, että ei se oikein ole edustuskunnossa. Tää yksilö oli siis maannut Kaisaniemen F-Musiikissa pidempään.
 
Kitaran tuntuma oli heti alkuunsa juuri sopiva kädelleni, sillä en ole ihan hirveän nirso kaulaprofiilin ja otelaudan kaarevuuden suhteen. Kitaralla oli mukava soittaa tatsinsa puolesta sekä sen istuessa syliin ja käteen luontevasti. Soundi ei varsinaisesti säväyttänyt, sillä sille olin tietysti laittanut suurimmat odotukset. Kielet olivat nähneet parhaat ja heleimmät päivänsä varmasti ajat sitten, josta kertoivat plekun iskualueelta rispaantunut kalvopinnoite (olivat siis ilmeisesti jotkut Martinin päällystetyt kielet) ja heikohko vireenpito. Intonaatiokaan ei ollut kohdillaan, minkä lisäksi kitara ei ollut oikein muutenkaan säädöissään, vaan kielet särisivät paikoitellen otenauhoja vasten. Aika peruskauraa pidempään hyllyssä nököttäneeltä kitaralta - varsinkin akustiselta. Kitara ei selvästikään ollut myöskään ollut aivan oikeanlaisissa kosteusoloissa, mikä tuntui aavistuksen otelaudan reunasta esiin pistävinä otenauhoina. Tämän tunsi vain vetäessään sormella otelaudan reunaa pitkin eli se ei vaikuttanut soittoon.
 
Pyysin myyjää laittamaan tai laitattamaan kitaran säätöihin uusien kielien kanssa, sillä haluan testata tuota sellaisessa säätökuosissa, joka vastaa kitaran muuta laatua. Nyt kokemus ei oikein tehnyt kunniaa tuolle soittimelle. Oottelen siis, että ottavat yhteyttä tuon asian tiimoilta, jotta pääsen testaamaan ko. instrumenttia sen täydessä terässä, koska kyllähän tuosta päällisin puolin kuuli ja tunsi, että todella laadukkaasta soittimesta on kyse joka tapauksessa. Myös D-18 New kiinnostaa, mutta epäilen hieman, ettäkö sen sen muutamaa sataa korkeampi hinta näkyisi oikeastaan sen laadussa.