Kitarat: akustinen ›

Paypayl ei harjoita hyväntekeväisyyttä, vaan tekee ankaraa bisnestä. Vaikka myyjä vastaisi omista kuluista, ostajalle jää valuutanvaihtokulut, jos maksaa eurotililtä dollareita. Muistaakseni "konversiomaksu" on neljän prossan luokkaa. Tähän vielä se, että Paypalin vaihtokurssit ovat surkeat. Nämä tiedot löytyvät heidän sivuiltaan, mutta hieman joutuu kaivelemaan. Summa summarum, kun lasketaan molempien osapuolten kulut, Paypal kuittaa noin 8 % tilin tällaisista maksuista. Not bad.
 
Lähetyskulut ovat parin viime vuoden aikana karanneet käsistä. Muutama vuosi sitten liikkeet lähettivät 200 talalla, mutta nyt hinnat huitelevat 500 taalan yläpuolella.

Tuo PayPall vedätys oli hyvä opetus. Jostain olen lukenut, että noita valuuttamuunnoksia voisi valita itse. En vain löytänyt sellaista optiota sivulta. Luottokortilla maksettaessa PayPalin kautta on mahdollisuus valita sellaisen option, jossa valuuttamuunnos tehdään todellisen laskun mukaan.
 
Kävin myös pitkään sähköpostikeskustelua 000-18GE Ambertone (custom) Martinista tämän firman kanssa: http://www.myfavoriteguitars.com/home.php Asiallista, nopeaa ja ystävällistä palvelua. Kyseinen Martin olisi irronnut kuluineen about 2700€:lla.
 
Päätin kuitenkin tehdä pyhiinvaellusmatkan Kitarapajalle. Ehkä on sittenkin parempi akustista soitinta pitää kädessä ennen ostopäätöstä. Kattellaan.

Saisko tietoutta Martin asiantuntijoilta? Olen nyt viikon verran testaillut eri akustisia ja tällä hetkellä parhaalta kuulostaa Martinin malli DX1AE: http://www.martinguitar.com/index.p … m_k2&view=item&id=150:dx1ae
 
Tuon saisi uutena hintaan 545e. Onko hyvä diili? Tuntui että ehkä vähän vähemmän pintakäsittelyyn panostettu, että onko hyvä kitara pitkäaikaiseen käyttöön? Vaatiiko paljon huoltoa? Saundiltahan tuo oli aivan jumalainen.

Oma kokemus Jenkeistä ostamiseen rajoittuu yhteen mandoliiniin viime vuonna. Lähetyskulut olivat USPS:llä (United States Postal Service) 108 USD. FedEx olisi ollut lähemmäs 500 USD, kuten myös UPSilla. Oli helppo valita.
 
Paypal kulut olisivat olleet noin 40 USD jos olisin käyttänyt sitä. Kun maksoin pankkitililtä suoraan meni 17 USD.

Minäkin pääsin Martin-kerhoon. Ostin sitten lopulta 000-15M:n. Kitarapajalta hain ja kyllä on huva.

Jos nyt saa mainostaa niin vinkkaan omaani joka on torilla myynnissä.

timppa67: Moro.. kivaa keskustelua täällä. Mulla on semmonen Martin D-28 jossa K&K mini pure mikkisysteemi. Akustinen soundi on mielettömän hyvä mutta sähköinen aika honottava.. Onkos kellään kokemuksia niistä K&K etusista?.. semmosen jo tilasin (se xlr versio) mutta kuitenkin olis kiva kuulla käyttäjien kokemuksia...
 
Mulla beltpack versio k&k etusesta ja kaverilla se dibox versio molemmat parantaa selkeesti soundia. Myös orchid mute di box kannattaa tsegata! Toimii hyvin
Googlaamalla löytyy!

Sain juuri kesätöistä ensimmäisen tilin ja nyt suunnitelmissa olisi hankkia teräskielinen akkari. Martinin 000X1AE ja DX1AE malleja katsellut ja lukenut arvosteluja. Nyt pitäisi vain päästä kokeilemaan, että kumpi olisi itselleni se parempi. Ongelmana vaan tuntuu olevaan se, että tuota 000X1AE -mallia ei Suomessa ole millään musiikkiliikkeellä varastossa, DX1AE -mallia sen sijaan on Kitarapajan jokaisessa liikkeessä (jos ehdin käyn viikon päästä Turussa testaamassa) ja DLX:ssä. Itse olen kuitenkin arvosteluiden perusteella mieltynyt tuohon 000X1AE -malliin. Miten tässä tilanteessa kannattaisi menetellä? Odottaa että tuota 000X1AE-mallia tulee Suomen musiikkiliikkeiden varastoihin?

Minä olen ollut todella tyytyväinen juuri tuohon 000X1AE -malliin. Ostin sen Tampereen DLX:stä. Pidän kitarassa oikeastaan kaikesta. Myös mikkisysteemi on yllättänyt positiivisesti. Eräässä "kilpailussa", jossa oli akustista soitinta joka lähtöön, myös kalliimpia Martineita, sai oma osuuteni kiitosta nimenomaan soundista.
 
Tuosta toisesta mallista ei ole kokemusta, mutta tuskin petyt jos 000X1AE ostat (aiempana tässä ketjussa sitä uutuudenviehätyksissäni ylistin, enkä kyllä mistään ole mieltäni muuttanut. Tarkoitus oli ostaa Walden, jotka olivat mielestäni hintaluokassaan ylivertaisia. Kokopuinen Walden jota kokeilin jäi kuitenkin omissa käsissäni toiseksi heti kun sain ekan soinnun ulos 000X1AE:sta).

Kävin lääkitsemässä keskiraskasta kitarakuumetta Kitarapajalla ja matkaan tarttui Martin DRS2, joka viehätti suuresti soinnillaan. Liekö sitten ollut ikinä soittanut moista, kun kuulosti omaan korvaan täysin ylivoimaiselta saman hintaluokan moniin muihin malleihin nähden. Saattoi sattua hyvä yksilökin, vaikka aika tasalaatuisia kuuluvat olevan.
 
Halusin seuraavaksi akkariksi mattalakatun - joskin olin varautunut vesihiontaan jos joku kiiltäväksi lakattu olisi miellyttänyt korvaa enemmän. Puuosiltaan olisi varmaan miellyttänytkin, sillä en oikein digannut noista komposiittimikälie otelaudoista ja talloista. Mietin pitkään otanko mahonkisen vaiko kuusikantisen. Valinta raastoi hermoja, mutta kotoinen havupuu vei voiton. Haljetkoon sitten saatana, mutta miusta se soi nätimmin.
 
Sitten päästäänkin tuohon epoksi-komposiitti-selluloosa-puoleen. Onko tosiaan niin, että puu on loppumassa maailmasta, vai onko kyseessä ainoastaan kitaratehtaiden kikkailu tehdä halvempia osia. Se kun on omille silmilleni hurja ero onko otelaudassa mustaa muovia vaiko puuta - oli sitten eben-puuta tahi ruusua. Onneksi korvat eivät kuule mitä silmät näkevät. Tällä kertaa valitsin muovin pitkin hampain. Otelaudan ja tallan ootraa vaikka tummaksi tammeksi päivässä, eli se ei ole ongelma, mutta siltikin hieman harmittaa. Muutenhan kitara on miun mielestä moitteeton. Hieman karu ja riisuttu krumeluurista, mutta kahdeksan satasen hintaan paras kokeilemani akustinen so far. Ja palvelu pelasi, mikä on tärkeä juttu seuraavaa ovenavausta ajatellen. Oikeastaan asiakaspalvelu viimeisteli ostopäätöksen.
 
Ja soitellen taas!

Tänään känin ostamassa tuon DX1AE:n Turun Kitarapajalta. Kävin viikko sitten jo testaamassa ja tänään sitten ostin ja olen ostokseeni täysin tyytyväinen. Loistavat soundit, ok mikki ja hyvä soittotuntuma.

Veksu: Sitten päästäänkin tuohon epoksi-komposiitti-selluloosa-puoleen. Onko tosiaan niin, että puu on loppumassa maailmasta, vai onko kyseessä ainoastaan kitaratehtaiden kikkailu tehdä halvempia osia. Se kun on omille silmilleni hurja ero onko otelaudassa mustaa muovia vaiko puuta - oli sitten eben-puuta tahi ruusua. Onneksi korvat eivät kuule mitä silmät näkevät. Tällä kertaa valitsin muovin pitkin hampain. Otelaudan ja tallan ootraa vaikka tummaksi tammeksi päivässä, eli se ei ole ongelma, mutta siltikin hieman harmittaa. Muutenhan kitara on miun mielestä moitteeton. Hieman karu ja riisuttu krumeluurista, mutta kahdeksan satasen hintaan paras kokeilemani akustinen so far. Ja palvelu pelasi, mikä on tärkeä juttu seuraavaa ovenavausta ajatellen. Oikeastaan asiakaspalvelu viimeisteli ostopäätöksen.
 
Ja soitellen taas!
 
Minä koen tuon epoksi-komposiitti-selluloosa-mikälie-puolen kahdella tavalla. Tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi:
 
Omat käyttötarkoitukset akustisen kitaran kanssa keskittyvät aika pitkälle keikoille. Varsinkin talvisaikaan olen monta kertaa turhautunut vireongelmiin. Oma Martin on pysynyt vireessä säässä kuin säässä, pakkasesta hikisiin ja lämpimiin kuppiloihin. Ja silti se soi hienosti ja sitä on ilo soittaa. Keikkakäytössä en voisi kitaraltani enempää vaatia.
 
Ja toiseksi, vaikka se aika marginaalista kai onkin (?) siellä epoksin seassa on jämäpuuta, eli onhan tässä hieno häivähdys ekologisuutta mukana, kun ei tarvitse hukkaan kaikkea heittää :)

matti_: Ja toiseksi, vaikka se aika marginaalista kai onkin (?) siellä epoksin seassa on jämäpuuta, eli onhan tässä hieno häivähdys ekologisuutta mukana, kun ei tarvitse hukkaan kaikkea heittää :)
 
Tässä kävi ajan kanssa kuten salaa toivoin. Tänään on ihan sama mitä otelauta on, ja on siinä toki hyvätkin puolensa, että se on valmistettu osin kierrätysmateriaalista. Ei ole ostosta tarvinnut katua, kitara soi aina vaan paremmin. Ainoa pieni kauneusvirhe on paksu E-kieli, jonka sustain on vähän vajaavainen kolmannen nauhan kohdalta painettaessa. Rauhallista ja verkkaista sorminäppäilyä ajatellen syö vähän saundia, kun G:n kohdalla basso hiipuu nopeammin mitä vaikka F:n tai A:n kohdalla. Liekö nauhassa sitten pieni viba, mutta ei ole jaksanut tuon takia viedä säädettäväksi vielä. Kielisetin vaihdoin, eli kyse ei ollut siitä puolesta.

Ensimmäinen "Martin" hankittu. Lainausmerkit siksi, että kyseessä ei ole aivan täysiverinen Martin, vaan D-2832 shenandoah vuodelta 1987.
Hain kitaran sen aikoinaan ostaneelta, ensimmäiseltä omistajalta. Kitaraa on soitettu sukat jalassa harvoina sunnuntai-iltoina ensimmäiset 10 vuotta. Tämän jälkeen se on makaillut alkuperäisessä laukussaan tähän päivään asti, kielet siihen on vaihdettu viimeksi vähintään vuosi sitten.
Kitarasta ei ikimaailmassa uskoisi, että se on 25 vuoden ikäinen. Kaula on luotisuora, eikä sen kaularautaa ole myyjän mukaan ole tarvinnut juurikaan kiristellä tai löysätä. Kitaran tatsi on oikein hyvä ja se soi vireisesti kaikkialta. Lievä tunkkaisuus soundissa oli ensivaikutelma, mutta tuumailtiin, että soundi aukeaa enemmän, kun kitara otetaan taas käyttöön ja sitä soitetaan säännöllisesti.
 
Setelit vaihtoivat omistajaa, samoin kitara. Treenikämpille ja puhelu naapurissa asuvalle kaverille, jolla uusi Martin GT16 tai jotain sinnepäin, näitä halvemman hintaluokan Martineita kuitenkin. Sovitin tätä uudempaa omani laukkuun ja totesin sen olevan mitoiltaan muutamaa millimetriä pienempi, laukkuun se ei istunut niin timmisti kuin tämä omani. D-2832 soi vuoden ikäisillä ja osittain jo mustuneilla kielillä kovempaa ja kirkkaammin, kuin GT16.
 
Viimeistely tässä Shenandoahissa on kokonaan jotain ihan muuta, kuin GT16-mallin.
Kaikenkaikkiaan vanha D-2832 vaikuttaisi hyvältä hankinnalta, joten ainakaan ihan heti sitä ei tulla täällä torilla näkemään. Mulla ei ollu laittaa siihen uutta kielisettiä, mutta homma hoitunee viimeistään perjantaina, jonka jälkeen olen hieman viisaampi sen ominaisuuksista.
 
Muilla OMAKOHTAISIA kokemuksia näistä, minkälaisia?

Multa löytyy tällainan edullinen Martin Backpacker teräskielisenä ja ainakin mun tarpeita se on palvellut ihan hyvin.Siinä on minusta hyvää se että voi soittaa vaikka hieman kovemmin eikä lähde aivan tajuton möykkä.Se on kanssa mukavan pieni jos vaikka katsoo telkkaria tai makoilee sängyllä. Lyhyempi skaala toimii kanssa. Varmaankaan tätä soitinta ei kalliimpien Marttinien omistajat edes katsele ,mutta itse olen soitellut sillä kyllä aika paljon vaikka muitakin soittimia löytyy ja osa on vielä hinnaltaan tätä arvokkaampia.

No niin.
 
Gibson J45 TV kaveriksi kävin hakemassa Pajalta vuoden 2009 Martin 000-18 kitaroisen. Paksu Standard X rimoitus eikä rimoja ole koverrettu.
 
Kyllä se on hieman hiljaisempi ja napakampi soundinen kuin esim 00-18V, joka on aivan mielettömän upeasoundinen kitara.
 
Mutta silti... tämä standard 000-18... on se kuitenkin jotenkin mainio soitin. Soi rehellisesti ja vastaa sormien voimaan. Dynamiikkaa siis löytyy, sustainia myös. Ei ole bassoja ylivuotavaisesti, mutta pikkukitaraksi riittävästi. Mielestäni aika perkussiivinen - hyvällä tavalla ja soi Martinimaisen heleästi - piano/kellomaisesti. Ja todennäköisesti aukenee vielä aikojen saatossa lisää.
 
Erityiseti puhuttelee tuo rehellinen soundimaailma. Ei vuoda hunajaa korville, mutta hyvälaatuinen mahonki ja kuusi tuottavat yhdessä kaiken tarvittavan.
 
Hyvä hinta/laatu/soundi. Mielestäni turhaan hyljeksitty ja aliarvostettu Martinin standardilainen.

Tuli ostettua toinen Martin. Tällä kertaa vuodelta 1926. Malli on 2-17. Pikkupikkukoppanen ja kokonaan mahonkia. Aivan älytön soundi!:) Kitara täysin orkkiskunnossa eikä mitään halkeamia missään. Tukholman Hellstonesta löysin.

Tuomas.: Minäkin pääsin Martin-kerhoon. Ostin sitten lopulta 000-15M:n. Kitarapajalta hain ja kyllä on huva.
 
Hankin itse saman mallin mutta kopion, eli sigma 000m-15. Olis mielenkiintoista kuulla kokemuksia. Soundi on lämmin ja "kuulas". Mukava soittaa ja koko hyvä, mahtuu syliin mukavasti. Kitarassa oli hankittaessa Martinin kielisetti. Kokopuukansi vähän askarruttaa, minkälainen ongelma siitä saattaa tullakin. Pidän soittimesta.

Olis mielenkiintoista kuulla kokemuksia.
 
000-15m mallista?
 
Kitara on ollut mulla nyt pari vuotta(?) ja tosi tyytyväinen olen ollut. Ääni on erotteleva ja varsinkin näppäilyssä erittäin kiva. Kitara resonoi mukavasti ja K&K:lla vahvistettuun soundiin olen ollut tyytyväinen. Pajalta ostin sekä mikin että etuvahvistimen. Kokeilin muistaakseni D-18:ta ja D-15:ta myös, mutta ne eivät soundinsa ja muotonsa puolesta iskeneet. Olivatkohan liian bassovoittoisia tms. Pidän kitaran pelkistetystä olemuksesta.
 
Eli tiivistyksenä: hyvä ostos oli ja kivaa on ollut soittaa. Matoa pitää muistaa käyttää ettei kuivu!
 
Ps. Pajalla oli hyvä palvelu. Ystävällisesti aina kaivoivat kitarat esiin kun kävin kokeilemassa eri päivinä. Neljännellä käynnillä sitten ostin.

Viime aikoina ajatus Martinin akustisen ostamisesta on alkanut tuntua ajankohtaiselta. Tarkoituksenani olisi löytää ns. "elämäni akustinen" - omalle soittotyylilleni (Mississippi John Hurt- periaatteella) sopiva kitara, joka palvelisi käytössä loppuelämän. Budjetti n. 2000 e, elektroniikalle tai soololovelle ei ole tarvetta.
 
Paikallisessa musiikkiliikkeessä pääsin testaamaan kolmea Martinin kitaraa.
 
000-15M josta olen kuullut paljon positiivista palautetta oli itselleni melkoinen pettymys. Sekä rakennusjälki että soitettavuus oli ensiluokkaista, mutta soundi oli yllättävän väritön. Dynamiikka jätti paljon toivomisen varaa. Bassorekisteriä ei löytynnyt nimeksikään, joten vaihtobassot kuulostivat elottomilta (sormiplektroilla luultavasti vaikutusta asiaan). Toisaalta taas kitara oli erinomaisen erotteleva sormisoitossa. Kaiken kaikkiaan 000-15:sta jäi jotenkin tunkkainen vaikutelma. Mahonkisen kopan soundi oli 000-15M:n kohdalla ehkä liiankin tumma.
 
D-koppaan siirtyminen vaikutti kohdallani soundiin positiivisesti. Martinin D-16GT istui omaan käteeni huomattavasti 000-15:ta paremmin. Bassorekisterissä oli jo enemmän kaipaamani syvyyttä ja kitara soi todella tasapainoisesti. D-16GT:n soundi jäi kuitenkin jotenkin ohueksi ja hieman turhan kirkkaaksi (kenties 0.13 phosphor bronze- setti toisi kaipaamaani syvyyttä?).
 
Viimeinen testaamani Martin oli D-28. D-28 tuntui kolmikosta ehdottomasti parhaalta. Kitara sopi käteen kuin hansikas ja viimeistely oli erinomainen. Soundissa oli kaipaamaani syvyyttä. Bassot soivat vahvasti ja ylärekisteri kirkaasti. Soundi oli kenties hieman liiankin kirkas - D-28 ei ehkä ole paras mahdollinen blueskitara. Ainoa havaitsemani negatiivinen asia D-28:n kohdalla oli erottelevuus. Näppäillessä soitto "puuroutui" helpommin kuin 000-15 tai D-16GT kohdalla. Onko D-28 kuitenkin sopivampi plektrasoittoon kuin näppäilyyn?
 
Lyhyt testini perusteella D-koppa+kuusikansi vaikutti itselleni parhaalta yhdistelmältä. Kolmen kitaran perusteella ei kuitenkaan pysty muodostamaan järin kattavaa käsitystä Martinin kitaroista (retki Kitarapajalle siis edessä). Olisi mukava kuulla suosituksia ja kuvauksia koskien Martinin akustisia. Ihanteena olisi hyvin, tasapainoisesti ja erottelevasti soiva akustinen, jossa syvä bassorekisteri ei saisi haudata ylä-ääniä alleen. Helpottaisi suuresti jos vaihtoehdot pystyisi rajaamaan jo etukäteen muutamaan potentiaaliseen vaihtoehtoon.
 
Etenkin kokemukset ja kuvaukset koskien D-15:ta sekä 00-koppakokoa kiinnostavat.
 
Kiitos