Kitarat: akustinen ›

Eikös vaan fenkku ollutkin yllättävän hyvä hintaisekseen. Oli melkoinen yllätys itsellekin.
 
Mä tyyppailin aikanaan pariin otteeseen sitä 720-sarjan Yamahaa, mutta se ei itseä sytyttänyt, jotenkin epätasainen ja karu saundi. Mutta kannattaa kokeilla. Millbrookissa testailin myös Seugull-merkkistä 12-kielistä ja se oli kyllä hyväsaundinen, tosin kalliimpi. Samoin Soundatassa ollut Alwarez oli hyvä.

Nitrodelay: Eikös vaan fenkku ollutkin yllättävän hyvä hintaisekseen. Oli melkoinen yllätys itsellekin.
 
Niin tosiaan sulla on se Fenderin 140. Fenderit tarjosivat kyllä iloisen yllätyksen. Minulla on ollut vähän huonoja kokemuksia Fenderin 6-kielisistä akustisista. Vähän huonoa viimeistelyä ja toivomista soitettavuudessa jne. Mutta nuo 140 ja 160 -sarjojen 12-kieliset olivat kyllä mallikkaita soittimia. Jos se kauppaan tulossa oleva Yamaha ei vakuuta, ostan varmaankin sen 160 Fenderin.

Itselläni on ollut kolme 12-kielistä. Ostin 80-luvulla Morriksen joka on aikalailla samanlainen kuin Landola. Tuollaisia saa 200- 250e käytettynä. Kyllähän sellaisellakin soittaa, mutta jos ei nyt ole ihan soittourana alussa niin kannattaa satsata enemmän
 
Toinen 12-kieliseni oli Fenderin GD-47/S (tai sinne päin), jonka ostin käytettynä jenkeistä. Pitää vireen hyvin ja on ihan kelpo soitettava, mutta kuten jo tässä ketjussa mainittiin, on bassotoisto sen verran olematon, että tympäännyin. Jos ei soita kovin raskaalla kädellä toimii ihan hyvin. Itse kuitenkin haluan kitaran olevan mahdollisemman dynaaminen ja vastaavan myös rajuihin iskuihin tasapainosesti ja siinä tulee Fenderin rajat vastaan. Maksaa tuon n.800, mutta kannatta tsekata Powersoundin sivuilta (Somerossa), heillä näyttää olevan Fendereitä todella edullisesti ja tilaavat sivujensa mukaan myös niitä malleja joita ei ole esillä.
 
Nykyinen on Guildin JF-30, jonka ostin kesällä Kitarapajalta. Hinta oli käytettynä 1280e , mutta siinä ei nyt sitten ole paljoa valittamisen aihetta. Soi loistavasti balansissa ja on suhteellisen helppo soitettava ja mainio dynamiikka 12-kieliseksi. On tosin todella iso kitara ja siten aika hankala pidellä isoa mahaa vasten , kun ei tahdo kädet ylettyä :) Kaula on myös melko vahva ja jos on Jimi -vainaan mittaiset sormet, se ei haittaa, mutta tynkänäppisemmälle on aika paksu. Tosin kun katselee lyhytnäppistä AndyMckee:tä, on lie parempi jätää selitykset ja treenailla vaan. Ok, kaikenkaikkiaan, tämän kuitenkin pidän ellen muuten kyllästy 12-kieliseen. Mielestäni se toimii parhaiten toisen akustisen kanssa ja säestyshommissa. Yksinään soittelen kuitenki 90 prosenttisesti 6-kielistä. Laadun puolesta on kuitenkin mainio. En tiedä päteekö sama noihin hieman halvempiin GAD -sarjan Guildeihin, mutta kokeilla kannattaa, jos niitä nyt jossain on kokeiltavana. Kitarapajalla ei tällä hetkellä ole.

Itse hommasin pari vuotta sitten Musamaailmasta halvahkon Alvarez RD20S-12:n, johon olen ollut vallan tyytyväinen. Tosin Alvarezien tulkinta dreadnought-koppamallista on harvinaisen kulmikas ja kolho, joten kauniimpia kitaroita kyllä on... soundin ja soitettavuuden suhteen ei ole kyllä valittamista, ainakaan tällä soittotaidon tasolla.
 
En tosin tiedä kokemattomana, ovatko muut 12-kieliset yhtä viheliäisiä viritettäviä. Viritysmittarin (Peterson VS-II, olen kokeillut myös vanhalla Bossilla) mikrofoni ei tunnu oikein pysyvän kitaran akustisen äänen tasolla, ellei kitaraa käännä selälleen ja aseta mittaria makaamaan kitaran kannelle. Tuntui helpommalta asentaa kitaraan tallamikrofoni ja virittää piuhaa pitkin...

Sain vihdoin ostettua itselleni 12-kielisen akustisen. Aika monta kitaraa tuli testattua ja lopulta mieleinen löytyi. Jo parin minuutin testailun jälkeen tiesin, että tässä se on.

Soundi on tasapainoinen ja dynamiikka hyvä. Sekä korkeat ja matalat äänet toimivat nätisti. Bendit onnistuvat mallikkaasti ja kuulostavat hyvältä. Soundi on mukavan lämmin. Testasin toista saman mallista, jossa soundi ei ollut kovinkaan tasapainoinen. Eli yksilöitä nämä halvatkin akustiset ovat. Siinä yksi syy, miksi en halunnut tilata kitaraani netistä.
 
Mukaani tarttui Yamahan FG 720S-12 NT
Eli tällainen http://www.thomann.de/fi/yamaha_fg_720s12_nt.htm
Ei siis mitenkään persoonallinen valinta. Suoraan sanottuna ihmettelin aluksi, miksi tätä mallia niin kovasti kehutaan kv. foorumeilla. Sen verran ponneton ensimmäinen käsiini osunut tämän mallin edustaja oli. Mutta tämä toinen muutti mieleni.
 
Olen ehtinyt soitella munaleikkuriani jo aika paljon ja ihastus 12-kielisen soundiin vaan kasvaa. Soitin pitää vireensä todella hyvin, vaikka räimisi menemään välillä vähän reilumminkin. Viritysnuppeihin ei tarvitse paljoa koskea. (Saa sitten nähdä miten asian laita on talvikeleillä...) Soittimen viimeistelykin on kaikin puolin kunnossa. Ei tämä vielä mikään unelmasoitin ole, mutta hinta/laatusuhde potkii lujaa.
 
Nyt vain odottelen sitä kyllästymistä, mistä monet varoittelevat. Moni on varoitellut, kuinka 12-kieliseen kyllästyy nopeasti ja Miten hankalaa se on saada vireeseen. Suhtautuminen on ollut jostain syystä aika negatiivista. Ja kukaan näistä päin naamaa varoittelijoista ei ole koskaan omistanut (osa ei edes ole ikinä soittanut) 12-kielistä.
 
Toisaalta sain testattua muutamaa jo kodin löytänyttä 12-kielistä, josta kiitokset vielä. Näiltä 12-kielisten omistajilta sain pelkästään positiivista kommenttia.

Minulla on hyviä kokemuksia 12-kielisistä. Muutama vuosi sitten minulla oli Furch 12-kielinen, en muista mallia, mutta hinta tonnin pintaan. Oli hyvä soitin.
 
Paras soittamani ja kuulemani kitara on Taylor 855 12-kielinen, joka minulla on tällä hetkelläkin, mutta olen pakotettu myymään sen rahapulan sekä sen suhteessä käyttöasteeseen, mutta itse kitara on loistava. Hankin sen reilu 2 viikkoa sitten ja viritin silloin, enkä vieläkään ole koskenut virittimiin sen jälkeen. Vire näemmä säilyy paremmin kuin useimmilla 6-kielisillä ja sointi on puhdas kauttaaltaan. Täydellisessä vireessä läpi kitaran. Orkesterihan tästä tulee mieleen.
 
Kyllä 12-kielinen on paras instrumentti silloin, jos sitä käytetään säestyssoittimena laulun kera, sekä yleensäkin plektralla soitettun. Jos osaa pikkailla, niin ainakin tällä Taylorilla se sujuu helposti sekin.