Kitarat: akustinen ›

Kipponi: Pitääkö olla dreadnought koppainen?
Jos pitää niin esim. Tätä on kehuttu Fender CD-140SCE NAT 333€.
Soololovi ja mikitys on hyvä olla.
 
Jaa toi Harley Benton olikin orchestra koppainen.
Jos siinä koossa pysytään niin esim. Epiphone L-00 studio 311€.
Epiphone on aika pikkukoppanen sopii pienikätiselle lyhyt skaala.
Noissa molemmissa mikitys ja tärkein asia kokopuu kansi.
 
Niin tolla Yamahalla ei voi mennä vikaan, mutta se on dreadnough koppanen eli aika iso ja mikitys puuttuu.
Akustista on ihan erilaista soittaa vahvistimen kautta, joten suosittelen mikitettyä. Jälkiasennus on yleensä pirun kallista jos hyvän mikin haluaa.
Eli +200€+ joku esivahvistin eli kallista.
 
Siis ei ole pakko olla iso koppanen. Olis varmaan parempikin jos ois vähän pienempi ja kun itsellä melko pienet kädet niin sitäkin olen mikä vois olla vaihtoehto silloin?

LassiLi: Siis ei ole pakko olla iso koppanen. Olis varmaan parempikin jos ois vähän pienempi ja kun itsellä melko pienet kädet niin sitäkin olen mikä vois olla vaihtoehto silloin?
Lyhyt(Gibson skaala) ja 000-koppa. Eli ei dreadnough tai jumbokokoisia kitaroita.
Olennaista että on helppo pitää istuallaan sylissä ja kädet tykkää näin lyhyesti.
Menisin melkeinpä vaikka musiikkiliikkeeseen kokeilemaan.
Akustinen netistä on aina epäonnistunut ostos. Itekin erehtynyt vaan tilaamaan ja sitten m.nettiin myyntiin.
Tuo Epiphone on noihin spekseihin sopiva jos ei nyt sooloja soittele akustisella, sitten pitää tietysti olla soololovellinen kitara.

Perin takaisin vanhan Yamaha teräskielisen kitarani, jossa on kokopuinen kuusikansi ja laminaattisivut ja -pohja. Kitarassa on ihan ok soundi, mutta sillä on ollut jo aikoinaan vähän raskas mielestäni soittaa (ei ehkä jonkun toisen mielestä) ja säädinkin sen aikoinaan niin hyvin kuin vain pystyi. Nyt kun sain kitaran takaisin, niin totesin, että oikea ratkaisu olisi uudet ja korkeammat nauhat, mutta kun niiden laittaminen maksaa kitaran arvon verran, joten ei ole järkeä. Niinpä päätin hioa otelautaa alkupäästä nauhojen välistä, jolloin kielen painaminen nauhaan ei saa sormea osumaan otelautaan niin herkästi. Otin aluksi 80grid hiekkapaperilla ja sitten hienommalla ja lopuksi teräsvillalla. Sitten vain otelautaöljyt päälle ja kielet takaisin. Lopputulos oli parempi odotin. Tämä voi olla monelle järkevää, jos nauhat tuntuvat liian matalilta tai ovat kuluneet tasaisesti alas, eikä kitaran arvoon nähden uusien nauhojen laittaminen ole järkevää (ellei sitten itse osaa tehdä). Periaatteessa scalloped fretboard, mutta tarkoitus ei ole ottaa materiaalia niin paljoa, että selvät "laaksot" tulevat näkyviin. Määrä joka tarvitsee poistaa on lopulta aika vähäinen. Saman voi tehdä vain yksittäisen kielen jostain välistä, jos se tuntuu aina osuvan inhottavasti otelautaan soittaessa. Merkkaa kohdan liidulla ym. materiaalilla ja hioo varovaisesti pois. Jos kohta on keskimmäisissä kielissä, niin hioisin myös ympäriltä. Jos E tai e kielillä, niin voi ottaa vain reunan.

En jaksa kahlata läpi kaikkia tämän keskustelun juttuja, joten laitetaan tähän suoraan kysely, vaikka kovasti varoitetaan, että kirjoitan vanhaan aiheeseen.
 
Olen hankkimassa elämäni ensimmäistä elektroakkaria. Sähkökitaroissa tiedän tarkkaan, mikä toimii, mutta nämä isommat vehkeet on ihan utopiaa. Osattaiskohan täällä heittää vähän vinkkiä?
 
Käyttötarkoituksia on monta:
- harjaus ja sorminäppäily keikoilla
- harjaus ja sorminäppäily studiossa
 
Trubahommia tuskin tulen tekemään ainakaan siten, että akkari olisi ainoa soitin, joten kitaran ei tarvitse hoitaa koko taajuusaluetta yksinään. Mikitys on must, kuten käyttötarkoituksesta voisi päätellä, mutta tulen ajamaan soitinta Helixin / akkari-IR:ien läpi. PA on siis aina mukana eli ei tarvitse soida kovaa, mutta saa toki.
 
Aivan maksimihinta on 1500 euroa, mutta jos halvemmalla selviää, on ihkua. Käytettynä tolla hintaa olettaisin saavan jo soivan pelin, mutta uusikin tietty tulee kyseeseen.
 
Mites on rakkaat muusikkotoverit?

Se on joku Taylorin elektro-akustinen Grand Auditorium koppanen, joka toimii plekulla ja näppäillen. Käytettynä voi saada parhaan version.
Paitsi, että kuka hullu noista luopuu...

Teräskielistä akustista ostamassa. Ostin puoli vuotta sitten "aloittelija"-kitaran. Nyt nälkä on kasvanut syödessä ja haluan hankkia laadukkaamman teräskielisen akustisen noin 500-700 euron hintaluokassa.
 
Vaatimuksia ei ole paljoa luetella paitsi, että minulla on lyhyehköt sormet. Olen kokeillut liikeessä kahta kitaraa, joista molemmat tällä hetkellä varteenotettavia vaihtoehtoja:
-Takamine GD71CE-elektroakustinen kitara (hinta 500 e +). Tästä pidin erityisesti. Kitara tuntui käteen hyvältä ja soittaminen tuntui ennenkokemattomalla tavalla helpolta.
-Yamaha LS6BSARE (hinta 699 e). Tätä en ehtinyt vielä kunnolla testailla, mutta laadukkaan oloinen kitara.
 
Onko kokemuksia yllä mainituista tai suositteletteko jotain muuta minulle, jolla kokemusta toistaiseksi kitaran soiton ensiaskelista, joka haluaa kuitenkin uppoutua harrastukseensa?
 
Kiitoksia etukäteen!

Tony_T: Teräskielistä akustista ostamassa. Ostin puoli vuotta sitten "aloittelija"-kitaran. Nyt nälkä on kasvanut syödessä ja haluan hankkia laadukkaamman teräskielisen akustisen noin 500-700 euron hintaluokassa.
 
Vaatimuksia ei ole paljoa luetella paitsi, että minulla on lyhyehköt sormet. Olen kokeillut liikeessä kahta kitaraa, joista molemmat tällä hetkellä varteenotettavia vaihtoehtoja:
-Takamine GD71CE-elektroakustinen kitara (hinta 500 e +). Tästä pidin erityisesti. Kitara tuntui käteen hyvältä ja soittaminen tuntui ennenkokemattomalla tavalla helpolta.
-Yamaha LS6BSARE (hinta 699 e). Tätä en ehtinyt vielä kunnolla testailla, mutta laadukkaan oloinen kitara.
 
Onko kokemuksia yllä mainituista tai suositteletteko jotain muuta minulle, jolla kokemusta toistaiseksi kitaran soiton ensiaskelista, joka haluaa kuitenkin uppoutua harrastukseensa?
 
Kiitoksia etukäteen!
Lyhyet sormet tarvii lyhyt skaalaisen kitaran ja ei mitään jumbo tai Dreadnought-koppaisia.
Eli nuo mitä ehdotit on juuri väärän mallisia.
Kyllä ne musakaupassa osaa neuvoa. Tässä on niin paljon vaihtoehtoja, että paras vaan kun käy kokeilemassa.

Ei sillä skaalalla ole mitään merkitystä sormien pituuden kanssa, vaan kaulan paksuus voi tulla ongelmaksi, mutta meillä on paljon osaavia naiskitaristeja, jotka soittavat ihan perinteisellä nailonkielisellä. Kyse on enemmän tekniikasta ja harjoittelusta, ellei aloittaja sitten ole oikeasti lyhytkasvuinen.
 
En suosittele yleisesti kitaroita, joissa on pitkä sarja kirjaimia mallinimenä. Se kertoo, että ostajalta pyritään rahastamaan jollain epäolennaisella ylimääräistä rahaa. Kannattaisi seurailla tori, jos lähialueella tulee käytettyjä akustisia myyntiin. Viidellä sadalla eurolla voi jo irrota joku kokopuinen teräskielinen akustinen.

Tuli ostettua sokkona tuollainen J&D Brothersin joku high-end malli käytettynä.
Olen todella positiivisesti yllättynyt. Minulla on ollut arviolta 30 kitaraa neljän vuosikymmenen aikana, ja tämä on soundiltaan paras akustinen mitä minulla on ollut.
Hyvin laadukkaan tuntuinen, painava kuin tiejyrä ja soundi on syvä ja vahva.
Eihän tämä merkki käsittääkseni ole mikään kallis "laatumerkki", mutta jösses että on hyväsoundinen kitara. Myyjä sanoi että vuosimalli on 1999.

shuffle: Tuli ostettua sokkona tuollainen J&D Brothersin joku high-end malli käytettynä.
Olen todella positiivisesti yllättynyt. Minulla on ollut arviolta 30 kitaraa neljän vuosikymmenen aikana, ja tämä on soundiltaan paras akustinen mitä minulla on ollut.
Hyvin laadukkaan tuntuinen, painava kuin tiejyrä ja soundi on syvä ja vahva.
Eihän tämä merkki käsittääkseni ole mikään kallis "laatumerkki", mutta jösses että on hyväsoundinen kitara. Myyjä sanoi että vuosimalli on 1999.
Onko tarkempaa mallinimeä? Painava ja hyvä soundinen akustinen kitara ei kyllä korreloi.
Tietysti keveydessäkin on rajansa, että koppa yleensäkin kestää kielten vetovoiman.
Pääasia on tottakai, että itse on tyytyväinen ja soitin motivoi soittamaan.

Kipponi: Onko tarkempaa mallinimeä? Painava ja hyvä soundinen akustinen kitara ei kyllä korreloi.
 
No ei nyt ihan noinkaan, makuasia. Minä tykkään, sustainia, syvyyttä ja jämäkkyyttä. Halvan pään kevyet akustiset tuppaavat soundaamaan vähän sellaisilta pahvisilta, kun on tehty halvoista materiaaleista ohuesti. Edellinen akustiseni oli sellainen. Tässä on kivan diippi tone, ja silti myös kirkkautta. Niin, lopusta olen samaa mieltä. Olen alkanut pikku hiljaa virittämään kitaran sävelaskeleen alas. Jotenkin inspiroi enemmän tekemään biisejä, vähän eri soundi.

Hei,
 
Olen vuosia soitellut sähkökitaralla (Fenndr strto) ja yhä jatkan, mutta joissakin tilanteissa myös harjoitellessa akustinen olisi hyvä vaihtoehto ja vaihtelua.
 
Tarjontaa on vaan niin hirveästi ja ainakin kotikaupunkini kahdessa kaupassa testattavissa loppupeleissä aika rajoitetusti. Soittelen fingerstyle tekniikalla iskelmää, jazzia jopa klassista. Tykkään myös jammailla ja soitella sooloja eli soololovi olisi minulle varmaan hyvä. Vahvistinkin on olemassa ja joissain tilanteissa sitä tarvitsee eli elektroakustinen (onko se noin nimetty) olisi tavoite.
 
Jotenkin soundin tietynlainen kirkkaus ja selkeys on minulle tunnusomaista.
 
Budjetti 1000 euroa. Mistä lähteä liikkeelle. Miten rajaan vaihtoehdot mahdollisimman "oikein".
 
Kaikesta kiitollinen

Fiksu03: Hei,
 
Olen vuosia soitellut sähkökitaralla (Fenndr strto) ja yhä jatkan, mutta joissakin tilanteissa myös harjoitellessa akustinen olisi hyvä vaihtoehto ja vaihtelua.
 
Tarjontaa on vaan niin hirveästi ja ainakin kotikaupunkini kahdessa kaupassa testattavissa loppupeleissä aika rajoitetusti. Soittelen fingerstyle tekniikalla iskelmää, jazzia jopa klassista. Tykkään myös jammailla ja soitella sooloja eli soololovi olisi minulle varmaan hyvä. Vahvistinkin on olemassa ja joissain tilanteissa sitä tarvitsee eli elektroakustinen (onko se noin nimetty) olisi tavoite.
 
Jotenkin soundin tietynlainen kirkkaus ja selkeys on minulle tunnusomaista.
 
Budjetti 1000 euroa. Mistä lähteä liikkeelle. Miten rajaan vaihtoehdot mahdollisimman "oikein".
 
Kaikesta kiitollinen
 
Onko teräs- vai nailonkielinen ollut mielessä?

Itselläni ei ole ollut akustista kitaraa vuosiin.
 
Haluaisin hommata nylonkielisen akkarin. Perus C-40 Yammu on tuttu ja sellainen(kin) kyllä kelpaisi. Vaan tässä on sellainen jutska, että minä haluaisin soololovellisen! Ja sellaiset taitavat maksaa vähän enempi? Onhan niitä Axmitheja yms halpahalli-kitaroita, mutta nyt haluaisin jotain Yamahan tai edes Harley Bentonin tasoista. Ja budjetti olisi tosiaan tuota C-40-osastointia. Onko utopistista?
 
Sitten siitä mahdollisesta (todennäköisestä soololovellisen ollessa kyseessä?) elektroniikasta: Se on mulle täysin merkityksetöntä. Tarkoitus soitella kitaraa vain yksikseen sängynlaidalla jammaillen ilman mitään sähköjä. Eli jos on elektro, ei haittaa. Jos ei ole, ihan sama.

Mikähän teräskielinen vois olla mökille hyvä...
 
Pitäs kestää kylmässä mökissä 6kk:n säävaihteluita.
Kotoa en jaksais enää roudata yhtäkään kitaraa sinne.
 
Eikö joku kokonaan laminoitu halpis (mikä?) ajaisi asiansa?

Kaulan leveyden valintaa on käsitelty aika vähän. Itselläni oli ennen nylonkielisessä 52 mm, nyt 48 mm. Sointujen rämpyttelyssä kapea tuntuu helpommalta, mutta muuten (minulle) vaikeissa sormituksissa tahtoo joskus osua sormet viereisiin kieliin. Toisaalta vaikka käsi on 12 hanskakokoa, kapealla tuntuu yltävän paremmin. Tekniikka ja sormien liikkuvuus on sitten toinen juttu.
 
Molempia kitaroita ei ole ollut yhtäaikaa käytössä, joten onkohan kaulan leveyden valinnasta hyviä ajatuksia? Toisaalta kotona opettelee muitakin samalla kitaralla, joten monta muuttujaa valinnassa on.

Hakusessa ensimmäinen (elektro)akustinen teräskielinen. Vanha nylonkielinen Landola 35 vuoden takaa hoitaa oman osuutensa hyvin, ja pääasiassa sähkökitaraa oon soittanut kohta 35 vuotta sitäkin.
 
Jostain syystä ei ole vaan koskaan tullut teräkielistä akkaria hankittua, ja nyt olisi aika. Muutamasta sähkökitarasta mulla löytyy piezomikki mutta eihän se sama ole kuin oikea.
 
Noita on niin jumalaton määrä ettei tiedä mistä alottaisi, niin ehkä joku osaisi neuvoa oikeaan suuntaan. Keskihintainen kitara (noin 500-1000€ hujakoilla), voi olla hieman enemmän tai vähemmänkin, käytetty tai uusi), pääasiassa äänittelyihin mutta myös muuhun soitteluun tarvittaessa taipuva. Pääosin soittelen vähän kallimmilla tilukeihäillä missä ohut ja suht kapea kaula plussaa, ehkä sama näissäkin?
 
Sormet keskimittaiset tai ehkä aavistuksen alle (pituus 183cm). Sähkökitaroissa on se hyvä puoli että jos aloittelija (tai kokeneempikin kaveri pienellä budjetilla) etsii hyvää rokki/metallikitaraa niin varmin veto on miltei poikkeuksetta käytetty Japanin Ibanez RG, niin mietin löytyisiköhän joku vastaava akustinen (merkillä ei siis väliä, mielellään kuitenkin tunnettu), mikä olisi helpposoittoinen työjuhta/yleiskitara tällaiselle vanhalle tilupetterille? Akkarilla ei ole siis tarkoitus niinkään Ynkkää sweeppailla vaan enemmän "perinteisempää" soitantaa. Koko ja muoto ei mielellään mikään extra jumbo terävine kulmineen, vaan mukavasti istuva ja ergonominen (joku 7/8 kokokin voisi mennä) saundin kauheasti kärsimättä. Cut-away plussaa niitä harvoja sooloja varten mutta ei pakollinen.
 
Ja vielä toisin päin, eli onko jotain tiettyä merkkiä, mallia, ominaisuutta jne. mitä ehdottomasti tulisi välttää?

No kun ei tullut neuvoja (ymmärrän kyllä miksi, pitkälti makuasioita) niin päädyin aina perusvarmaan Yamahaan kun on/oli musafasulla tarjouksessa:
 
https://f-musiikki.fi/products/a1m- … -elektroakustinen-teraskiel-a1miivn
 
Olin ehtinyt tutkia kaikki maailman arvostelut ja katsonut miljoona youtube videota 500-1000€ akkareista, ja tullut siihen tulokseen että sen on oltava OM/000 tai concert kokoinen/muotoinen ja sitä sun tätä mutta loppupeleissä vain useampaa kitaraa itse testaamalla selvisi voittaja joka olikin sitten ihan eri. Soundi on todella kirkas, selkeä ja alapääkin erottuu mukavasti. Vähän isompi koko ei myöskään haittaa kun todella helpposoittoinen.
 
Seuraavaksi pitää alkaa perustelemaan itselleen miksi pitää olla myös se kolmen tonnin Martin tai Taylor mutta eiköhän tällä hetken pärjää.