Kitarat: akustinen ›

mll: Ei noilla sisäisillä pääse lähellekkään konkkamikkiä. Säästä suosiolla rahasi kunnon konkkamikkiin.
 
Sisäiset mikrofonit ovat tarkoitettu mielestäni nimenomaan esiintymistilanteita varten.
 
Samaa mieltä.

Menee ehkä nyt väärään aiheeseen mutta pika mielipide roden nt1 vs nt2 vai joku akg ym? pudjetti alle 300€ ja akustinen pää nauhotus kohde. Myös rummut ja laulua satunnaisesti.

Marwel: Menee ehkä nyt väärään aiheeseen mutta pika mielipide roden nt1 vs nt2 vai joku akg ym? pudjetti alle 300€ ja akustinen pää nauhotus kohde. Myös rummut ja laulua satunnaisesti.
 
Tuohon tarkoitukseen mä valitsisin jonkun hyvän pienikalvoisen konkkamikin. Oktava MK012 tulee ekana mieleen hyvistä ja edullisista pienikalvoisista. Noitahan sais stereoparin tolla budjetilla ja ainakin akustisen sekä rumpujen äänittämisessä stereoparista on aika paljonkin iloa verrattuna yhteen mikkiin.
 
http://www.thomann.de/fi/oktava_mk_01201_mkiimatched_pair.htm
 
Vastoin yleistä luuloa onnistuu pienikalvoisella todella hyvin myös laulun äänittäminen.

Asennutin tuossa K&K PWM -mikkisysteemin akustiseeni ja ekalla "kenttätestillä" kitara kytkettiin suoraan mikserivahvistimeen. Moka tuossa oli tietenkin se että DI-boksia tai vastaavaa ei ollut laittaa väliin ja ääntä saatiin vain juuri ja juuri riittävästi (tila oli kuitenkin pieni).
 
Keikkoja vedetään varmaan jatkossa samalla konseptilla, eli ilman mitään kitaravahvistimia. Nyt sitten hankinnassa olisi vastaisen varalle se puuttuva linkki, ja homma hoituisikin ilmeisesti jo pelkällä DI-boksilla. Varsinaisen etuasteen plussana olisi tietenkin (yleensä) EQ, mutta onko muita syitä miksi nimenomaan etuvahvistimelle voisi olla tarvetta?
 
Kun otetaan huomioon K&K mikkisysteemin poikkeuksellinen lähtöimpedanssi, onko kellään etuastesuosituksia, vaihtoehdoksi K&K Pure Preampille? Tai hyvästä ja edullisesta DI-boksista?
 
Lisäksi (menee kyllä jo vähän aiheen ulkopuolelle): mitä eroa on aktiivi- ja passiivi DI-boksilla ja riittääkö passiivi elektroakustisen ja mikserin väliin?

JohnJ:
Kun otetaan huomioon K&K mikkisysteemin poikkeuksellinen lähtöimpedanssi, onko kellään etuastesuosituksia, vaihtoehdoksi K&K Pure Preampille? Tai hyvästä ja edullisesta DI-boksista?
 
Lisäksi (menee kyllä jo vähän aiheen ulkopuolelle): mitä eroa on aktiivi- ja passiivi DI-boksilla ja riittääkö passiivi elektroakustisen ja mikserin väliin?
 
K&K:n lähtöimpedanssi ei ole piezotyyppiselle passiiviratkaisulle mitenkään poikkeuksellinen eikä "vaativa", siis ei niin iso kuin esim. tallan alle asennettavilla piezokaapeleilla (Headway etc.). K&K:n oman etusen tuloimpedanssikin on vain 1 megaohmi, kun moinissa muissa lähempänä 10 Mohmia, joten mikätahansa etuaste toimii sen suhteen. Jos haluaa ekuttaa saundia valmiimmaksi jo etuasteessa niin silloin kannattaa vaikkapa verrata ehdokkaita K&K:n etusen spekseihin. Paras ratkaisu olisi kuitenkin kitaran sisään asennettu etuaste, esim. Fishman Powerjack:
 
http://www.thomann.de/fi/fishman_powerjack.htm

JohnJ: Asennutin tuossa K&K PWM -mikkisysteemin akustiseeni ja ekalla "kenttätestillä" kitara kytkettiin suoraan mikserivahvistimeen. Moka tuossa oli tietenkin se että DI-boksia tai vastaavaa ei ollut laittaa väliin ja ääntä saatiin vain juuri ja juuri riittävästi (tila oli kuitenkin pieni).
 
Keikkoja vedetään varmaan jatkossa samalla konseptilla, eli ilman mitään kitaravahvistimia. Nyt sitten hankinnassa olisi vastaisen varalle se puuttuva linkki, ja homma hoituisikin ilmeisesti jo pelkällä DI-boksilla. Varsinaisen etuasteen plussana olisi tietenkin (yleensä) EQ, mutta onko muita syitä miksi nimenomaan etuvahvistimelle voisi olla tarvetta?
 
Kun otetaan huomioon K&K mikkisysteemin poikkeuksellinen lähtöimpedanssi, onko kellään etuastesuosituksia, vaihtoehdoksi K&K Pure Preampille? Tai hyvästä ja edullisesta DI-boksista?
 
Olen kuullut, että K&K:n oma preamppi parantaa soundia huomattavasti. Toisen käden tietoa, mutta luotettava soitinrakentaja kertoi näin.

JohnJ: onko kellään etuastesuosituksia, vaihtoehdoksi K&K Pure Preampille? Tai hyvästä ja edullisesta DI-boksista?

L.R. Baggsin Para Acoustic Di on ihan loistava eq:lla varustettu akkari-etunen/DI, mut ei kyl ihan halpa...
http://www.thomann.de/fi/lr_baggs_para_acoustic_di_preamp.htm
 
Tähän pitää kyl vielä huomauttaa että ton EQ ei oo parametrinen kuten Thomannin mainostekstissä kerrotaan, vaan ennemminkin kahden kaistan osalta puoliparametrinen ja muuten kiinteätaajuuksinen. Kuitenkin eq on hyvin akkarille räätälöity ja toimiva.

onko kellään etuastesuosituksia, vaihtoehdoksi K&K Pure Preampille? Tai hyvästä ja edullisesta DI-boksista?
 
The Unofficial Martin Guitar Forumilla kehuttiin taannoin kovastikin Orchidin Muting D.I. boksia, nimenomaan tuon K&K:n kanssa käytettäväksi.
 
http://www.orchid-electronics.co.uk/

mhelin: K&K:n lähtöimpedanssi ei ole piezotyyppiselle passiiviratkaisulle mitenkään poikkeuksellinen eikä "vaativa", siis ei niin iso kuin esim. tallan alle asennettavilla piezokaapeleilla (Headway etc.). K&K:n oman etusen tuloimpedanssikin on vain 1 megaohmi, kun moinissa muissa lähempänä 10 Mohmia, joten mikätahansa etuaste toimii sen suhteen.
 
Käsitykseni mukaan homman ydin onkin se että K&K:n lähtöimpedanssi on merkittävästi pienempi kuin muissa ratkaisuissa, eli vain ~1 Mohmi.
 
Kuten tuollakin sanotaan, etunen jonka tuloimpedanssi on kymmenen Mohmin luokkaa, tuottaa tämän mikkisysteemin kanssa bassotaajuuksiin tarpeettoman suuren buustin.
http://www.kksound.com/help/pureabout4.html
 
Tuo Orchidin DI-boksi vaikuttaa asialliselta. Hintaa tulisi n. 70 euroa. Silti vähän mietityttää josko sille EQ:lle olisi sittenkin käyttöä...

Terve!
 
mikäähän mikkisysteemi kannattais pistää teräskieliseen akkariin, kun mulla on etuasteena käytössä tuo http://www.thomann.de/fi/tech_21_sansamp_paradriver_di.htm
 
kiitos kaikille kovasti!
 
E: siis sellanen millä vois keikoilla ja treeneissä vedellä, narulle soundi otetaan sit tietty konkkien kans

masterhat: Terve!
 
mikäähän mikkisysteemi kannattais pistää teräskieliseen akkariin, kun mulla on etuasteena käytössä tuo http://www.thomann.de/fi/tech_21_sansamp_paradriver_di.htm
 
kiitos kaikille kovasti!
 
E: siis sellanen millä vois keikoilla ja treeneissä vedellä, narulle soundi otetaan sit tietty konkkien kans
 
eiks kellään o tarjota mitään ratkaisua?
 
yhes kitaras on valmiiks piezomikit, josta saa ihan mukaa soundia sansampin läpi (mastedonttisen ihana boksi), mut jotain muuta systeemiä joka futais viel vähä paremmin ja mahdollisesti kaikuaukkoon asennettava

Itse ostin K&K Western minin ja toimii keikoilla! itse asensin. tässä ääninäytettä, eli vasempi kitara.
 
http://www.youtube.com/watch?v=SgzPezGK8jM&feature=channel

Mikähän olisi järkevin ratkaisu kun pitäisi saada vähän akustista narulle, toisaalta akustisen käyttö livetilanteessakin olisi jees? Äänitysmikkinä on Shuren SM57, mutta signaali on liian heikko, joten olen yrittänyt laittaa väliin behkun kitaraetuastetta, mutta silläkin signaali jää aika heikoksi eikä muutenkaan tuota oikein tyydyttävää tulosta. Aiemmin tässä ketjussa mainittiin että akustisen mikitys taas on tarkoitettu pääasiassa livetilanteita varten, ei äänittelyyn. Saisiko siten kuitenkin loppupeleissä helpommin ääntä narulle, kun ei mitään studiojälkeä tarvitse saada aikaan?

Mä nauhoitin omaa K-Yairia (DY-62C) käyttämällä kahta konkkamikkiä (Rode NT1). Toinen mikki oli suunnattu 12 nauhan kohdalla ja toinen bodyn peräosaan eli noin 60 senttimetrin päähän toisistaan. Nämä raidat panoroin noin 60 ja 60. Sen lisäksi nauhoitin talteen myös linjasignaalin, jonka panoroin keskelle, mutta paljon pienemmälle kuin mikkiraidat.
 
Konkkamikit menivät putkietuasteen läpi (Aphex 207D)
http://www.thomann.de/fi/aphex_207_d.htm
 
Ääninäytettä kolmesta biisistä tuoreelta levyltäni voi kuunnella
 
www.myspace.com/krautio
 
(masteroitu Finnovoxilla, jossa myös lisättiin kaiku mun kaiuttomiin miksauksiin)
 
t. Kyösti Rautio

Olen itse todella tyytyväinen tuohon Roden NT1:n soundiin. Olen mikittänyt kahdella eri tapaa. Toinen tuo yleisin eli n 12 nauhan kohdalta(n20cm etäisyys) ja suunnaten kohti kaikuaukkoa. Toinen aika hyvä on kun ottaa n.50-70 etäisyydeltä, ei aivan suoraan kaikuaukon edestä vaan hieman kaulan puolelta. Kun antaa tilan vaikuttaa vähän enemmän mikkiin tulee hyvä livemäinen soundi.
 
NT 1 kun maksaa n.200e, niin ei ole vielä itselleni tullut vastaan mitään yhtä hyvää tuossa hintaluokassa. Itse en pidä noista pienikalvoisista, niiden soundi on aina minun korvaani kirea ja se ei ole mielestäni akustiseen hyvä (varsinkaan jos tehdään akustista musiikkia)
 
Kun äänitin tuossa levyn kuluneena vuonna (linkin voin laittaa kun saan sivut valmiiksi) olin aivan hillittömän tyytyväinen akustisen soundiin. Käytin tuota NT 1 mikkiä tuolta 50-70 cm etäisyydeltä ja Roden K2 putkimikkiä tuossa 20 cm päässä kaulan puolella. En panoroinut niitä vaan laitoin joko päällekkäin tai lähelle toisiaan. Eq:ta tarvitsin aika vähän kun soundia muokkasin enimmäkseen säätämällä noiden kahden mikin välistä suhdetta. Piiseissä on keskimäärin 3 akustista, niin jo sen takia en panoroinut, mutta en alun alkaeenkaan tehnyt mikitystä steroefektejä varten, kun en kahden piisin stereo delayta lukuunottamatta käyttänyt mitään efektejä( no reverbiä nyt toki), vaan ainoastaan soundin värin takia. Hain lämmintä soundia ja sellainen noilla tuli.
 
Pidän NT1 myös hyvänä laulumikkinä ja olen juuri tästä syystä miettinyt toisen hankkimista.

hidaskäsi: Itse en pidä noista pienikalvoisista, niiden soundi on aina minun korvaani kirea ja se ei ole mielestäni akustiseen hyvä (varsinkaan jos tehdään akustista musiikkia).
 
Mitähän pienikalvoisia sä oot kokeillut? Kuulostaa vähän oudolta yleistykseltä varsinkin koska NT1 (onks sulla muuten todella NT1 vai se uudempi NT1A) on mun mielestä nimenomaan snadisti kireä ja kovasävyinen, kuten kaikki muutkin Rodet mitä mulle on tullut studiotöissä vastaan (NT1A, NT2, NTK, NT5). Kalvon kokohan ei sinänsä tee mikistä kireetä/lämmintä/paksua/tms vaan muut asiat vaikuttavat asiaan (soundiin) paljon enemmän.
 
Pitää vielä tarkentaa että Rodet on varsinkin hintaluokassaan mun mielestä ihan hyviä ja käyttökelpoisia mikkejä. Mulla on NTK ja se on moneen hommaan tosi käyttis, mut siinäkin on sellainen kova sävy yläkerrassa minkä takia en pidä siitä esim. lauluhommissa vaikka nimenomaan siihen sen alunperin hakinkin, kun kuvittelin et isokalvoinen putkimikki on sellaiseen hyvä juttu mut toisin kävi - bassolle, bassarille ja ambienssihommiin se on toisaalta tosi jees.

hidaskäsi:
No juu myönnettäköön outo yleistykseni....
 
Tästä just huomaa että itseasiassa äänilähde, tila ja mikin sijoittelu ovat isossa roolissa lopullisessa soundissa. Varsinkin jos nyt puhutaan vaan suht laadukkaista konkkamikeistä, niin niiden sävyerot ovat suht' pieniä näihin em. seikkoihin verrattuna. Monesti lisäksi erot eri mallien välillä ovat suurempia kuin mitä yleisesti ottaen erot iso- ja pienikalvoisten välillä. Näistä syistä kannattaa siis välillä kokeilla niitäkin mikkejä (jos aikaa on) joista etukäteen vois olla vähän sellainen fiilis että ei ehkä toimi - saattaa yllättyä...
 
Mun suosikkimikit akustisen äänittämiseen yleensä on pienikalvoisista Telefunken KM54a (joka on mun omakuvassa http://muusikoiden.net/dyn/users/30998.jpg ja sitä on tehty myös Neumann-tuotemerkillä) ja Neumann KM84, eli siis se vanhempi malli nykyisesta KM184:stä joka sekin on ihan kelpoisa tähän tarkoitukseen mut sopii kirkkaampana ehkä paremmin sellaiseen pop/rock-akkarihommaan. Isokalvoisista Neumann U47 on todella jees akustiselle mut vähän turhan kallis ja harvinainen nykypäivänä. U87 toimii kans hienosti. Sit välillä tulee käytettyä ihan myös dynaamisia (MD409 viimeksi) ja nauhamikkejä jotka saattavat johonkin asiaan tuoda just sen oikean fiiliksen.
 
Laulumikkinä tulee käytettyä eniten U87:aa koska sellainen omassa studiossa on. Samoin AKG C414ULS on mun mielestä perushyvä ja neutraali laululle varsinkin jos on kiire ja laulaja ei oo entuudestaan tuttu, samoin U89. U47 tietty on aivan super myös tähän mut harvemmin tarjolla... Noista edullisemmista isokalvoisista Audio-Technican AT4047 on osottautunut tosi hyväksi ja ne on vahvasti ostoslistalla jos isokalvoisia tulee jossain vaiheessa ostettua lisää.

Kyse on sijoittelusta ja suuntaamisesta enemmän kuin mikin merkistä, mallista ja tyypistä.
 
Hyvä vinkki on soittaa luurit päässä jollain sellaisella tuolilla, jolla pääsee hienosäätämään kitaran etäisyyttä ja kulmaa mikkiin nähden. Siinä kun aikansa pyörii löytää kyllä sopivan soinnin moneen tilanteeseen.
 
Suosin kyllä laajakalvoisia konkkia ja tietyissä tilanteissa jopa ihan tavallisia dynaamisia (57, 58 jne).

Jos käyttötarkoitus on trubaduuri tai duokeikat, niin eikös nuo piezo ym. sisäisetkin härpäkät ole aika huonoja hintaansa nähden...?! älkää liikaa provosoituko, mutta oikeesti. Tuntuisi jotenkin itsestään selvyydeltä, että jos sen akustisen kitaran pitäisi kuulostaa läheskään siltä, miltä se akustisesti kuulostaa, niin jotkut puikot olis melkein ainoa vaihtoehto?
 
Kyllähän se tietenkin liikkumista rajoittaa, mutta.. niin.. koko bändin soittaessa tietenkin eri juttu.