Kitarat: akustinen ›

Hei!
 
Löytyy yamahan apx1000 ja haen nyt vähän jykevämpisaundista akkaria sitä korvaamaan. Kitara muuten ihan huippuvehje mutta ilman vahvistinta soundi ei miellytä, olen kattellut samasta hintaluokasta sopivampaa peliä ja ajattelin nyt täältä mielipiteitä kysellä.
Millasia vehkeitä nämä ns. halvemmat Martinin kitarat ovat? Silmään pisti erityisesti tuo DRS1 malli. Minkälaisia kokemuksia löytyy/ onko parempi vaan unohtaa koko merkki ja siirtyä katsomaan muiden merkkien saman hintaluokan vehkeitä?
Tiedustelun alle tuli myös Yamahan A3R malli, joka löytyy samasta hintaluokasta. Verrattuna Martin DRS1 onko ero kuin päivällä ja yöllä, vai puhutaanko hyvin samankaltaisista vehkeistä? Tosiaan saa ehdotella ihan mitä vain samasta hintaluokasta. Itselle ei tuo elektroniikka ole siinä tärkein, koska oma HB akkarivahvistin ei kuitenkaan mitään studiomeininkiä saa aikaan. Ilman vahvistinta-soundi on tärkein!

Itsekin haen samaan hintaluokkaan uutta akustista ja omien kokemusten mukaan nuo Martinin alle 1000 euron soittimet ovat ihan hyväsoundisia. Käytettynä tuohon rahaan saa jo D-15, joka omaan korvaan miellyttää enemmän. Torillakin juuri sellainen oli 800 euron hintalapulla. Kannattaa seurata toria, sieltä voi löytyä hyvä kitara edullisesti. Tosin yksilöitä kitarat ovat ja henkilökohtaiset mieltymykset vaikuttavat paljon.
 
Yamahalla on LL16/LJ16 mitä monet ovat kehuneet. Yhtä olen kokeillut, mutta se ei sytyttänyt. Oli jotenkin liian kirkas soundi, liekö sitten yksilöstä kiinni.
 
Seagull/Art & Luthier/Norman/Simon & Patrick valmistajilta löytyy kanssa monta vaihtoehtoa tuohon hintaluokkaan. Mulla on tällä hetkellä Nomrannin B20 mini jumbo, minkä perusteella voin suositella tutustumaan.
 
Muita yleisesti laadukkaana pidettyjä merkkejä, joilta ainakin käytettynä saa tuohon hintaa joitain malleja, on Furch, Taylor ja Larrivee. Näistä en ole testannut kuin yhtä Larriveen n. 1000 euron D-koppaista, olisko ollu D-03. Ei jäänyt mitään erityistä mieleen, pidin saman hintaluokan Martineista enemmän.

Joskus tuntikausia testailin liikkeessä noin 500-1200€ martineja ja koitin kuunnella niin tarkkaan kuin pystyy kuuluuko eroa... no ei sitä juuri ollut ainakaan mun korvilla.
 
Enempi mieti, että tykkäätkö Martinin skaalasta (25,4") vai lyhyemmästä skaalasta ja istuuko Martin kaulaprofiili käteen... se profiili noissa Marteissa on aika sähkismäinen... hieman tulee modern c mieleen mutta ehkä hivenen enemmän U-muotoa.
 
Minusta siis Martiniin kaulaprofiili oli paras kaikista kitaroista mitä kolmessa eri liikkeessä testasin, mutta jotkut tykkäävät muhkummasta profiilista.

Hikkis: Käytettynä tuohon rahaan saa jo D-15, joka omaan korvaan miellyttää enemmän. Torillakin juuri sellainen oli 800 euron hintalapulla.
 
Ehdottomasti ennemmin tämä kuin RS-sarjalainen.

Mulla on ollut Martin DRS1 puolitoista vuotta ja olen ollut tyytyväinen - tosin DRS1 ensimmäinen tuon hintaluokan kitara mun kohdallani, sillä huomattavasti halvemmilla akkareilla soittelin vuosikaudet. Itseasiassa huomenna pääsenkin viimeinkin kokeilemaan livetilanteessa elektroniikan toimivuutta - ei ole ollut piezosaundilla käyttöä kotisoitteluissani.
 
Ehkä oletkin katsellut jo esim. Martin- ja Sigma-keskusteluja?

Blueridge BR160 oli aikanaan jotakuinkin 800 euroa ja Blueridgeltä löytyy alle tuhanteen euroon useampikin malli. BR160 on itselläni ja siinä kyllä botnea piisaa ja silloin kun sen ostin niin jäi Martinit hyllyyn (siis ne joita olisi saanut samaan hintaluokkaan).

Kokeilin myös tuota Martin DRS1 ja vaikutelma oli todella positiivinen. Hieno sointi, mahtava soitettavuus. Vielä paremman vaikutuksen teki kalliimpi (n. 1250e) Martin DM-15, joka oli todella hyvä! Kannattaa tutustua!

Itse ostin n.800€ hinnalla puoli vuotta sitten mnetin torilta Martin D-16GT:n. Sanoisin, että tein varsin hyvät kaupat. Suosittelen siis tarkkaamaan torilta Made in USA Martineita ja kannattaahan tuota Yamaha LL-sarjaakin käydä koittamassa, jos sattuu sopimaan omaan käteen.
 
Mutta jos nyt heti pitäisi saada joku tuohon budjettiin niin ostaisin varmaankin torilta Taylorin 210.

Kävin tänään Vantaan F-musiikissa, missä testasin Martinin D-15M, 000-15M, DRSM ja jonkun halvemman D-koppaisen. Simon & Patrickilta testasin showcase rosewood D-koppaisen ja Yamahalta AER1? tms.
 
Näistä eniten pidin tuosta D-15M:stä. Toisin kuin aiemmin luulin, niin tykästyin mahongin sointiin. D-15M oli soinniltaan syvempi ja pyöreämpi kuin DRSM. Yamaha ja Simon & Patrick olivat minun mieleeni liian treble painotteisia. Kaikki kitarat silti olivat ihan laadukkaan oloisia, oma valintani noista osuu silti tuohon D-15M:n. Martinin D16GT olisi kiva vielä testata.

Kannattaa kokeilla myös uusinta Martinin DRSGT mallia (Made in Mexico). Siinä kaula esim. samaa matskua kuin D-16GT mallissa eikä esim. Stratabond-laminaattia ja jotain random hardwoodia.
 
https://www.youtube.com/watch?t=96&v=hjeK5FiDQwY
 
Tuosta kun ottaa piezomikkisysteemin pois huonontamasta saundia (tai laittaa tilalle jonkin K&K:n systeemin) ja vaihtaa tallaluun oikeaan luiseen, ja mahdollisesti vaihtaa kielesarjan esim. Martinin13 Retro settiin (tosin noissa tulee kyllä ihan hyvä setti vakionakin) niin akustinenkin saundi alkaa paranemaan (tuolla videolla se on ihan hyvä jo lähtökohtaisesti).
 
Uudet kitarat vaativat aikaa saundin kehittymiseen, pitää olla kärsivällinen ja soittaa paljon.

mhelin: Uudet kitarat vaativat aikaa saundin kehittymiseen, pitää olla kärsivällinen ja soittaa paljon.
 
Totta, mutta kuinka paljon se soundi siitä muuttuu? Olen ymmärtänyt että se enemmänkin avautuu ja syvenee.
 
Mutta jos sointi ei lähtökohtaisesti ole juuri se mitä hakee tai siinä on jokin mikä hieman häiritsee (esim. liian kirkas, puutteellinen alapää), niin kuinka paljon tuohon kitaran avautumiseen uskaltaa luottaa? Enkä noilla puutteilla tarkoita mitään isoa, vaan niitä pieniä eroja mitä voi olla saman tyylisten soittimien välillä.
 
Tuohon on tietenkin helppo sanoa, että älä sitten osta, mutta jos budjetilla ei saa sellaista mikä olisi juuri täydellinen.

Hikkis: Totta, mutta kuinka paljon se soundi siitä muuttuu? Olen ymmärtänyt että se enemmänkin avautuu ja syvenee.
 
Mutta jos sointi ei lähtökohtaisesti ole juuri se mitä hakee tai siinä on jokin mikä hieman häiritsee (esim. liian kirkas, puutteellinen alapää), niin kuinka paljon tuohon kitaran avautumiseen uskaltaa luottaa? Enkä noilla puutteilla tarkoita mitään isoa, vaan niitä pieniä eroja mitä voi olla saman tyylisten soittimien välillä.
 
Tuohon on tietenkin helppo sanoa, että älä sitten osta, mutta jos budjetilla ei saa sellaista mikä olisi juuri täydellinen.
 
No oma rajallinen kokemukseni ja toneriten näyteklippejä kuunneltuani uskaltautuisin sanomaan, että muutoksen suuruus riippuu monista seikoista, mutta soitin ei muutu toiseksi soittimeksi vaan sen ominaisuudet, jotka uutena ovat piileviä, tulevat kuuluviksi. Botnea ei tule lisää ja se on mikä on. Soundi avautuessaan näyttäisi kirkastuvan ja muuttuvan enemmän kolmiulotteiseksi ja soittimen herkkyys lisääntyy. Korvillaan kuultuna se avautuminen kuulostaa siltä, että se sointi on kirkkaampi, rikkaampi jotenkin tuuheampi. Vaikea sanoa mitä se ihan täsmälleen ottaen on, mutta se ei kuitenkaan ole mitään maailmoja mullistavaa, vaan soitin on vaan vähän enemmän sitä mitä se on jo lähtökohtaisesti. Eikä sitä avautumista itse edes välttämättä huomaa jos ei ole (ennen-jälkeen nauhoituksia käytössä rinnakkain kuuntelua varten). Herkkä puinen soitin muutenkin reagoi aika paljon kaikenlaisiin ympäristömuuttujiin kuten vaikkapa ilman kosteuteen tms.
 
Kun olet kaupoilla soitinta valitsemassa niin kyllä se kannattaa lähtökohtaisesti ottaa sellainen joka mahdollisimman paljon vastaa niitä omia sounditoiveita. Sen sijaan soittimen herkkyydessä (eli siinä kuinka intensiivisesti kitara vastaa kosketukseesi) on lupa odottaa muutosta parempaan ainakin jonkinverran.

hallu: No oma rajallinen kokemukseni ja toneriten näyteklippejä kuunneltuani uskaltautuisin sanomaan, että muutoksen suuruus riippuu monista seikoista, mutta soitin ei muutu toiseksi soittimeksi vaan sen ominaisuudet, jotka uutena ovat piileviä, tulevat kuuluviksi. Botnea ei tule lisää ja se on mikä on. Soundi avautuessaan näyttäisi kirkastuvan ja muuttuvan enemmän kolmiulotteiseksi ja soittimen herkkyys lisääntyy. Korvillaan kuultuna se avautuminen kuulostaa siltä, että se sointi on kirkkaampi, rikkaampi jotenkin tuuheampi. Vaikea sanoa mitä se ihan täsmälleen ottaen on, mutta se ei kuitenkaan ole mitään maailmoja mullistavaa, vaan soitin on vaan vähän enemmän sitä mitä se on jo lähtökohtaisesti. Eikä sitä avautumista itse edes välttämättä huomaa jos ei ole (ennen-jälkeen nauhoituksia käytössä rinnakkain kuuntelua varten). Herkkä puinen soitin muutenkin reagoi aika paljon kaikenlaisiin ympäristömuuttujiin kuten vaikkapa ilman kosteuteen tms.
 
Kun olet kaupoilla soitinta valitsemassa niin kyllä se kannattaa lähtökohtaisesti ottaa sellainen joka mahdollisimman paljon vastaa niitä omia sounditoiveita. Sen sijaan soittimen herkkyydessä (eli siinä kuinka intensiivisesti kitara vastaa kosketukseesi) on lupa odottaa muutosta parempaan ainakin jonkinverran.
 
Samoin linjoilla munkin arvelut ovat. Mitään kokemusta mulla ei asiasta ole, mutten ostaessa uutta en liikaa luottaisi soundin aukeamiseen ja että se siitä dramaattisesti muuttuu. Hieman niinkuin kaiuttimien kanssa.

^^ Hyvää luonnehdintaa kitaran saundin muuttumisesta.
 
Heittäisin vielä vaihtoehtona Stanfordin Gibson-malliset kitarat, D-Bird ja DJ45:
 
http://www.thomann.de/fi/stanford_d_bird_e_deja_vu_series.htm
http://www.thomann.de/fi/stanford_dj_45_deja_vu_series.htm
 
Itselläni on Furchin tekemä Stanford OM joka on loistavasaundinen kitara. Nykyään taitavat kyllä olla enimmäkseen Kiinassa valmistettuja. Tuollainen vanhempi PSD20 D-koppainen voisi myös olla hyvä:
https://www.youtube.com/watch?v=vFMV1SgqgS0
tai PSD21:
https://www.youtube.com/watch?v=X82UIE51yBE
 
Tuossa verrataan Martin D-25:sta Stanfordin PSD28:iin:
https://www.youtube.com/watch?v=q5KHrnw1DX8

Vancet: Hei!
 
Löytyy yamahan apx1000 ja haen nyt vähän jykevämpisaundista akkaria sitä korvaamaan. Kitara muuten ihan huippuvehje mutta ilman vahvistinta soundi ei miellytä, olen kattellut samasta hintaluokasta sopivampaa peliä ja ajattelin nyt täältä mielipiteitä kysellä.
Millasia vehkeitä nämä ns. halvemmat Martinin kitarat ovat? Silmään pisti erityisesti tuo DRS1 malli. Minkälaisia kokemuksia löytyy/ onko parempi vaan unohtaa koko merkki ja siirtyä katsomaan muiden merkkien saman hintaluokan vehkeitä?
Tiedustelun alle tuli myös Yamahan A3R malli, joka löytyy samasta hintaluokasta. Verrattuna Martin DRS1 onko ero kuin päivällä ja yöllä, vai puhutaanko hyvin samankaltaisista vehkeistä? Tosiaan saa ehdotella ihan mitä vain samasta hintaluokasta. Itselle ei tuo elektroniikka ole siinä tärkein, koska oma HB akkarivahvistin ei kuitenkaan mitään studiomeininkiä saa aikaan. Ilman vahvistinta-soundi on tärkein!
 
Mä ostin viime viikolla Ibanezin AW4000 CEBS ja on hyvä. Kitaran soitettavuus, sointi ja muutenkin kaikin puolin laatu hyvä. Tuo on Levytukku Oy:ssä 705 €
 
http://www.levytukku.fi/ibanez_aw4000cebs
 
Mitä olen Martineita ja muita soitellu sekä omistan Taylorin kalliin akustisen sekä Yamahan akustisen niin tuo ei häviä yhtään kyseisille merkeille vaan voisin sanoa, että en ole tavannut esim. yhtäkään Martinia tai Tayloria tai Yamahaa tuohon hintaa joka olis parempi, itseasiassa ainakin oma yksilöni pärjää aivan hyvin 1500 hintaluokankin Martineille, Tayloreille ja Yamahoille ym. merkeille.
 
Vaikka täällä on soraääniä ollut tuon Ibanezin akustisen puolen suhteen niin ainakin oma AW4000 CEBS on ihan oikein hyvä kitara ja reilusti omaa hintaansa parempi.
 
Jokainen akustinen kitara on kuitenkin yksilö joten omin kätösin se testaus ja päätökset sen mukaan, soittajilla kun on niin erillaisia mielipiteitä niin tämä munkin mielipide on vain yksi monien joukossa (tosin se perustuu ihan omaan kokemukseen näistä merkeistä ja mitä omistan ja olen soitellut).
 
Älä siis ohita Ibanezia ja varsinkaan tuota AW sarjan 4000 vaan käy testaamassa ja jos et tykkää niin sitten katselet muita merkkejä sillä silmällä :D
 
Edit: Sen verran piti vielä sanoman, että vähän itse säädin tallan luuta itselleni mieleiseksi eli täysin kohdilleen mun tatsiini.

Pistin tuosta AW4000 CEBS pientä ääninäytettä.
Kuvattu Zoom Q8:lla ja kyseessä tuon Iban oma akustinen ääni ilman vahvistusta.
 
https://www.youtube.com/watch?v=HwsqdhUcoSI
 
Toki monet ei näistä Ibanezeista tykkää mutta ite kyllä pidän ja tämä AW4000 on kyllä mun mielestä varsin mainio peli soittaa ja soundiltaan oikein hyvä.

pappasfin: Pistin tuosta AW4000 CEBS pientä ääninäytettä.
Kuvattu Zoom Q8:lla ja kyseessä tuon Iban oma akustinen ääni ilman vahvistusta.
 
https://www.youtube.com/watch?v=HwsqdhUcoSI
 
Toki monet ei näistä Ibanezeista tykkää mutta ite kyllä pidän ja tämä AW4000 on kyllä mun mielestä varsin mainio peli soittaa ja soundiltaan oikein hyvä.
 
Hieno saundi, sanoisin jopa lyyrinen.
 
Toinen hyvä Iba jos tykkää pienempikoppaisista olisi AC3000 malli, tubesta esim.
 
https://www.youtube.com/watch?v=lmdF5Ysq99Q
 
http://www.gear4music.fi/fi/Kitarat … ara-Artwood-Luonnonpuu/K4V#full-des

Palataanpa taas aiheeseen, kun se alkaa jälleen olemaan ajankohtainen. Kitaraa en vielä työkiireiltä ole ehtinyt ostaa, mutta budjetti on kasvanut mukavasti. Mielihalut kitaran ominaisuuksienkin puolesta alkaa kirkastua, haussa on "all a round" kitara, komppikitaran sijaan.
 
Gibsonin J-45 alkanut kuumottamaan kovasti, pitäisi vain päästä testaamaan. Olen lukenut että Gibsonin akustisissa on suurempaa vaihtelua laadussa kuin muissa. Mahtaako pitää paikkansa? Miten Gibsonin akustiset dynamiikaltaan pärjäävät Marttineille? Soundi ainakin on omanlaisensa...
 
Osaako joku kertoa onko soundissa eroa Martinin 000-sarjan kitaroissa joissa kaulaliitos on 12. ja 14. nauhalta? Esim. 000-15M/000-15SM

Kaulan kiinnityskohdasta vanhanliitonäijät meinaa että paras saudinen on kun on kiinnitys 12 nauhan kohdalta. Itse en ole juuri eroa huomannut.
Gibson sopii hyvin säestykseen ja Martin paremmin näppäilyyn, varsinkin om/ooo-mallit, tosin hyvinkärjistetysti sanottu, koska Martin on myös erinomainen säestykseen.
 
Gibsonissahan on tavallaan kompura, kun soitat hiljaa soi hiljaa, soitat lujempaa soi lujempaa mutta kun soitat vielä lujempaa niin eipä enää soikkaan lujempaa, kun esim. Martin reakoi herkemmin ja dynamiikka on parempi. Omaan tyylini Martin tyyppinen kitara sopii huomattavasti paremmin ja tykkään om/ooo malleista, mielestäni sopivat hyvin juuri allround kitaraksi. Nämähän on täysin maku ja soittotyyli-asioita, kannattaa kokeilla ja googletella.
 
Onhan niitä muitakin kun Martin ja Gibson, esim. Furch, Taylor, Larrivee..jne. Nekin kannattaa ottaa huomioon.

Kyllä kai 12. nauhan liitoksessa teoria on, että saadaan talla keskelle kopan isointa aluetta, jolloin kansi saadaan värähtelemään paremmin. Olen ymmärtänyt, että bassopuoli varsinkin saisi siitä vahvistusta.