Etno, proge, latin ›

Liquid Tension on aivan tajuttoman hyvä proggis. Niitä harvoja bändejä jaksaa kuunnella lisää ja lisää ja lisää. Lisää on saatava. John Petrucci on jumala. No ei ehkä jumala mutta helvetin hyvä kitaristi

John Petrucci on jumala. No ei ehkä jumala mutta helvetin hyvä kitaristi
 
kyllä.

IMO Jordan "Pepsodent" Rudessilta löytyy kyllä nopeutta ja taitoa, mutta tunne puuttuu...

IMO Jordan "Pepsodent" Rudessilta löytyy kyllä nopeutta ja taitoa, mutta tunne puuttuu...
 
IMHO LTE:ssä ei paljoa tunteilla.

LTE:tä tai DT:tä kuunnellessa leijuu muutman metrin irti maasta. Olen aina niin haltioitunut bändien soitannollisesta taidosta.

Nahkis puhuu vähän mutta asiaa. Lottoprogeapa hyvinkin. Joku kirjoittaja totesi myös, etteivät nuo levyt kestä pidempää kuuntelua, mikä pitää kyllä erittäin pitkälti paikkaansa. Yli 95% ajasta tylsän puuduttavaa tilutusta. Muutenkin mielestäni suuri osa etenkin raskaassa musiikissa tapahtuvasta kosketinsoitinsooloilusta on ihan järkyttävää kuunneltavaa (jos se nyt ei kitaralla jo ole riittävän naurettavaa). En vaan pysty mieltämään likimainkaan samalle viivalle - nopeutta lukuunottamatta - missään suhteessa (esimerkiksi) jazz- ja hevimuusikoita. Tämä siis yleistyksenä sen vuoksi, että määritelmä tuntuu pätevän yli yhdeksään tapaukseen kymmenestä.
 
Ai niin, mutta speed = emotion.
 
Hoho.

Pelkkään tekniikkaan pohjautuva soittaminen on laiskaa ja tylsää kuunneltavaa...!
Kuinka niin laiskaa? Tahkot niitä samoja skaaloja ja arpeggioita vaan nopeammin ja nopeammin, ilman suurempaa musikillisen ilmaisun päämäärää.
Tekniikka on hyvä kuori, ilman todellista helmeä.
 
Olen pahoillani, jos astuin alexi laihojen ja petruccien diggareiden varpaille, kyseiset sällit sopivat täydellisesti omiin musiikkityyleihinsä -eli makuasia?

Hehheh... "Huom! Olet kirjoittamassa yli 976 päivää vanhaan ketjuun!"
 
No en välitä, ja kysyn: uutta materiaali tulossa? Aika hemmetin hyvää instrumentaalimusaa.

Hehheh... "Huom! Olet kirjoittamassa yli 976 päivää vanhaan ketjuun!"
 
No en välitä, ja kysyn: uutta materiaali tulossa? Aika hemmetin hyvää instrumentaalimusaa.
 
Taitaa olla toistaiseksi jäissä tuo projekti, tai ainakin LTE:n sivuilla sanotaan että "For now Liquid Tension Experiment currently not planning for another album or any kind of tour." Liekö sitten milloin tuokin uutinen ilmoitettu.
 
Mulla on ollut vähän sellaista aaltoliikettä kiinnostus bändin musaa kohtaan. Välillä tämä on aivan hemmetin hyvää meininkiä, olkootkin sellaista lottoamista. Välillä taas tulee ajatus että voisivat vähän miettiä ja säveltää kappaleita ennen kuin alkavat soittelemaan. Hyviä biisejä, melodioita ja tunnelmia bändi sai kuitenkin levyille taltioitua. Vastapainoksi löytyy kyllä sitä rasittavaa tilutteluakin.

LTE on Mahtavuutta! Molemat levyt ovat kultaisessa jalokivin koristellussa hyllyssä timanttiseinän takana jota vartio lasereilla varustetut papaijamustekalat

Kyllä ykkönen löytyy ja pidän kovasti. Sisältää mm. IMO universumin upeimman instrumentaalin Paradigm Shiftin sekä tajunnanräjäyttävän puolen tunnin improvisoidun jamin Three Minut Warningin.

Kyllä ykkönen löytyy ja pidän kovasti. Sisältää mm. IMO universumin upeimman instrumentaalin Paradigm Shiftin sekä tajunnanräjäyttävän puolen tunnin improvisoidun jamin Three Minut Warningin.
 
Jännä, että tuosta Paradigm shiftistäkin yleensä muistetaan juuri se ekan parin minuutin hirveä ralli (ainakin minä) vaikka sitten kun jaksaa jäädä kuuntelemaan loppuun asti niin aikamoista utuiluakin siellä seassa. Hieno biisi whatsoever.

Hyvää musiikkia, diggaan. Jordan Rudess on alansa ehdoton huippu, ja tästä "tunteen" puuttumisesta en kyllä itse näe häivähdystäkään Arvostelijoille voin vain sanoa, että ette ole kuunnellut Hra Rudess:ia tarpeeksi. Olen itse haalinut kaikki tähän mennessä tielleni osuneet tuotokset ja aina vain diggaan enemmän. Kuunnelkaa esim. An Evening with John Petrucci & Jordan Rudess -niminen lätty läpi, ja sanokaa sitten ettei sitä tunnetta löydy. Petruccista sanon samaa; miekkosella on tekniikka hallussaan, ja myös kyky soveltaa sitä ennennäkemättömällä tavalla.
 
Jumaluus sokaisee silmäni - raybanit naamalle.

Minusta kyseinen bändi on kyllä todella hyvä ja soittajat ovat taitavia ja biisejä on mukava kuunnella todella hyvä paketti mutta en ole vielä saanut käsiini LTE 2 ..

Rudessista kyllä tykkään. Jotenkin todella sympaattisen oloinen tyyppi. Aina soittaessaan jotenkin innoissaan ja hymyilee. Semmoinen aikuinen lapsi jolla on paljon kalliita leluja. Ei niitä kosketinsooloja aina ihan hirveästi jaksa kuunnella, mutta kyllä mieheltä oikein hyvää tuotantoa löytyy. LTE:stä en kyllä pahemmin muuten välitä. Aika yhdentekevää musiikkia.

Siihen nähden että 1. levy oli nauhoiteltu en muista oliko viikossa vai kahdessa. Kokoonpano oli aika jees. Tony Levin on mielestäni yks parhaista bassoilijasta ja levylle Portnoy kysyi soittamaan mm. Jens Johanssenia joka ei kuitenkaan päässyt soittamaan. Lopulta kiippareihin tuli tosiaankin Rudess joka ei vielä silloin ollu DT:ssä. (Ja joka tuli LTE:n jälkeen DT:hen, Piti muuten tulla alunperin jo Kevin Mooren jälkeen 1994 muttei perheenlisäyksen takia päässy).. Hyvää kamaa kaikinpuolin. Molemmat levyt ovat pyörineet soittimessa aluksi säännöllisemmin, nykyään hieman harvemmin mut ei oo vielä kyllästyttäny ainakaan pahemmin. Projektin parhaita biisejä mielestäni When The Water Breaks.
Rudessista sen verran että onhan sillä ne ekat soololevyt aikamoista skeidaa ja myös rudess/morgenstein projectilla on kamaa jota ei jaksa kuunnella mut toisaalta An Evening With Rudess&Petruccilla on sitte aika hienoa soitantaa. Rudessin soololevyillä on mun mielestä parhaita juttuja ne Steve Morsen ja Rudessin Dregs-tyyliset sooloilujut (varsinkin Feeding the Wheelin 7. raidalla, jollen muista ihan väärin). Loistava muusikko.

Siihen nähden että 1. levy oli nauhoiteltu en muista oliko viikossa vai kahdessa.
 
Eka levyhän on alle viikossa sävelletty, soitettu ja nauhoitettu. Tuohon nähden melko huippua kamaa siis, itselleni kolahtaa eka levy paremmin. Noilla pojilla oli hirveä hinku päästä soittelemaan ja saada ns. superkokoonpano pystyyn, mutta aikataulut ei oikein natsanneet. Jostain välistä sitten löytyi kuin löytyikin se viikko ja kaikki aloitettiin puhtaalta pöydältä. Kumma kyllä, kakkoslevylle biisejä hiottiin ja sävellettiin vähän perusteellisemmin, mutta silti se ei ole mielestäni yhtä hyvä tekele. Ykköslevyn lopettava, melkein puoli tuntia kestävä improvisaatiojamittelu Three Minute Warning on hienoa unimusaa, ihan taitavasti ja kiehtovasti kasvava ja rakentuva kappale.

When the Water Breaks on parhaita tiluprogebiisejä koskaan, pesee DTn mennen tullen

LTE soundaa mielestäni paljon vähemmän laskelmoidulta kuin DT, ja uskoisin että laulajan puuttuminen soi bändille uusia sovituksellisia vapauksia. Diggaan kybällä.

Hyvää on! *nyökkää*