Etno, proge, latin ›

Mika Torvinen: Huomasin juuri, että JIMiltä tulee tänään klo 00.00 dokumentti Genesiksestä.
 
Pari päivää sitten näin lopun ja ei kyllä sen perusteella vakuuttanut. Koko ohjelmassa ei vissiin soitettu bändin musiikkia sekuntiakaan ja kasari-Genesistä ylistettiin siihen malliin, että koko 70-luku lienee sivuutettu "alkuhaparointina". Tuli uusinta otettua talteen, pitääp tsekata tänään olinko väärässä.

bedlam: Pari päivää sitten näin lopun ja ei kyllä sen perusteella vakuuttanut. Koko ohjelmassa ei vissiin soitettu bändin musiikkia sekuntiakaan ja kasari-Genesistä ylistettiin siihen malliin, että koko 70-luku lienee sivuutettu "alkuhaparointina". Tuli uusinta otettua talteen, pitääp tsekata tänään olinko väärässä.
 
Noissa Jimin henkilökuvasarjoissa ei ole tainnut olla kertaakaan aiheena olevan artistin musaa.
Varmaan joku oikeudellinen juttu?

bedlam: Pari päivää sitten näin lopun ja ei kyllä sen perusteella vakuuttanut. Koko ohjelmassa ei vissiin soitettu bändin musiikkia sekuntiakaan ja kasari-Genesistä ylistettiin siihen malliin, että koko 70-luku lienee sivuutettu "alkuhaparointina". Tuli uusinta otettua talteen, pitääp tsekata tänään olinko väärässä.
 
Karmivaa kuraa oli toi dokkari. Ja ei tahtiakaan bändin musaa...

En tiedä onko kukaan aiemmin maininnut asiasta, mutta ainakin omaan korvaani Fish (ex-Marillion) kuulostaa paikoitellen hyvinkin paljon Gabrielilta, jos kuuntelee esim. noita Genesiksen alkupään levyjä ja vaikka Script for a Jester's Tearia.

bedlam: Pari päivää sitten näin lopun ja ei kyllä sen perusteella vakuuttanut. Koko ohjelmassa ei vissiin soitettu bändin musiikkia sekuntiakaan ja kasari-Genesistä ylistettiin siihen malliin, että koko 70-luku lienee sivuutettu "alkuhaparointina". Tuli uusinta otettua talteen, pitääp tsekata tänään olinko väärässä.
 
Paskaahan se, oikeastaan koko Genesis kiinnosti ohjelmantekijöitä vain taloudellisesta vinkkelistä, että "milloin ne kasvaa isoksi bändiksi", "kuinka moni ottaa ne omakseen", "kuinka hyvin niiden levyt myy" ja "kuinka ne menestyy ilman Gabrielia" jne. jne. Kaikki perustuu johonkin rahantekoon, taloushistoriaan tms. eikä 70-luvun progeilut tosiaan kiinnostaneet dokkarintekijöitä juuri yhtään. Ihan vitsejähän nuo JIM:n henkilökuvat muutenkin on, ne voi jättää aika lailla omaan arvoonsa. Tietty jos on joku kiintoisa bändi niin kai niitä ajankuluksi katselee jos ei muutakaan ole, mutta sen tässä on jo oppinut ettei kannata odottaa mitään.
 
-Cale: En tiedä onko kukaan aiemmin maininnut asiasta, mutta ainakin omaan korvaani Fish (ex-Marillion) kuulostaa paikoitellen hyvinkin paljon Gabrielilta, jos kuuntelee esim. noita Genesiksen alkupään levyjä ja vaikka Script for a Jester's Tearia.
 
Tuon huomion itsekin tein, kun ensimmäistä kertaa Marillioniin tutustuin. Ehkä kenties jopa edesautti yhtyeeseen sisälle pääsemistä. Phil Collins myös kuulosti aika paljon Gabrielilta niillä joillain 70-luvun Genesis-levyillä. Kyllä minä muistaakseni joskus erehdyin luulemaan, että Gabriel laulaa More Fool Me/For Absent Friends -kappaleissa. Kunnes viisastuin. Philin ja Peterin äänten samankaltaisuus vaikuttanee sitenkin, ettei Gabrielin lähdön jälkeinen hyppäys esim. Wind and Wutheringiin ja Trick of the Tailiin ole niin suuri. Hyvää progea nekin.

-Cale: En tiedä onko kukaan aiemmin maininnut asiasta, mutta ainakin omaan korvaani Fish (ex-Marillion) kuulostaa paikoitellen hyvinkin paljon Gabrielilta, jos kuuntelee esim. noita Genesiksen alkupään levyjä ja vaikka Script for a Jester's Tearia.
 
No onhan joku "Grendel" jo niin köyhän miehen "Supper's Ready" kun olla ja voi. Apocalypse in 4/4.:)
 
Onneksi Marillion pääsi pian noista kopioinneista ja huonosta rumpalistaan.

2541: No onhan joku "Grendel" jo niin köyhän miehen "Supper's Ready" kun olla ja voi. Apocalypse in 4/4.:)
 
Onneksi Marillion pääsi pian noista kopioinneista ja huonosta rumpalistaan.
 
Komppaan!!!

70-lukulaista progea on tullut kuunneltua parikymmentä vuotta, mutta vaikka hyllystä löytyi Crimsonit, Yesit, Rushit, Magmat, Camelit, Pohjolat, Giantit ja muut niin Genesiksen ensimmäinen cd ilmestyi soittimeen vasta pari viikkoa sitten.
 
Ajattelin joskus nuorempana varmaan, että Genesis edustaa sellaista "setäprogea" (jos termi ei ole aiemmin ollut käytössä, niin varaan oikeudet). Tuumasin kärjistetysti, että on kahdenlaista progea; ensimmäisessä kategoriassa ne, jotka tekevät 10-minuuttisia biisejä, joissa on 20 erilaista osaa ja tahtilajinvaihdosta. Ja sitten on ne setäprogeilijat, jotka taas tekivät 10-minuuttisia biisejä, joissa soitetaan yhtä ainutta sävelkulkua hitaasti 4/4-tahdissa ja jaaritellaan jotain runoja päälle. Ja loppuun tulee 5-minuutin soolo, jossa venytellään nuotteja mahdollisimman hartaasti.
 
Tuumailin silloin, että Pink Floyd ja Genesis edustaa tätä viininmaistelijoiden ja "ajattelijoiden" musaa, jossa tärkeämpää on hämyisä fiilis ja kirjallisuusviittauksia viljelevät sanat kuin melodia. Ja itselleni taas lähtökohta progemaailmaan tutustumiselle lähti Metallican Justicesta, Dream Theaterin Imagesista ja YUP:n Toppatakeista, jotka kaikki edustavat sitä poukkoilevampaa osastoa.
 
Mutta kylläpä nyt harhauduin! Selling England-levyn ostin ensin ja ihastuin kyllä heti paikalla. En tiennyt tästä levystä etukäteen kuin sen Pelle Miljoonan nyyssimän riffin, mutta nyt ihmettelen miten olen saanut tämänkin bändin sivuutettua kokonaan. Toisaalta sehän on onni, vielä on tällaisiakin klassikkoja odottamassa ensikuunteluaan. Pidän kovasti musiikin brittiläisyydestä ja kansanmusiikin kaiuista, mutta perhana kun tälläkin levyllä fiilikset muutamassa kohdassa tappaa se vihaamani progen välttämättömyys: syntikkasoolo.
 
Luin just jonkun arvostelun, jossa Cinema Shown syntikkasooloa kehuttiin "nykyaikaiseksi eikä tippaakaan vanhentuneeksi". Siis mitä. Biisin alkuhan on täyttä klassikkomatskua, mutta se synapimputus särkee kaiken fiiliksen. En siis vihaa koskettimia soittimena, ne piano-ja taustajutut kuulostaa hyvältä, mutta kun levyllä on muuten sellainen fiilis että nyt ollaan jossain vanhanajan brittiläisessä kylässä; hevosia, tinatuoppeja ja linnoja. Ja sitten yhtäkkiä seinän takaa ilmestyy joku robotti laserpyssyn kanssa. Hassusaundinen synasoolo jylhän biisin keskellä aiheuttaa melkein tismalleen saman fiiliksen kuin Brianin elämän ufokohtaus.
 
Noh, seuraavaksi otin Lamb Lies Down -levyn kuunteluun ja ainakin kuvittelen tykkääväni tästä kokonaisuutena enemmän kuin edellislevystä. Olen siis pyöräyttänyt vasta ekaa levyä muutaman kerran, siirryn vasta hetken päästä toiseen puolikkaaseen. Tästä se brittiläisyys valitettavasti tuntuu puuttuvan lähes kokonaan, mutta muuten tämä tuntui kokonaisuutena eheämmältä.
 
Edit: ai niin. Ostin sen 2007-live-dvd:n, mutta en näin aloittelevana Genesis-diggarina oikein osaa kehuviin kommentteihin yhtyä. Collins on ainoa tyyppi, joka ottaa minkäänlaista kontaktia yleisöön, Banks ja Rutherford ovat kuin ensimmäisellä keikallaan. Ensinmainittu ei katsomissani biiseissä nostanut kertaakaan edes katsetta koskettimilta. Tässä kun on lähiaikoina Rushin livejuttuja katsellut, niin melko unettavalta tämä vaikutti. Ja Rushissa on kuitenkin vain kaks tyyppiä siinä lavalla ottamassa kontaktia härreguud.

Jos brittiläisyys miellyttää mutta synasoolot eivät, niin seuraavaksi kuunteluun Foxtrot ja Nursery Cryme. Banksillahan ei noiden levyjen aikoihin minkäänlaista syntikkaa edes ollut.

bedlam: Ja itselleni taas lähtökohta progemaailmaan tutustumiselle lähti Metallican Justicesta, Dream Theaterin Imagesista ja YUP:n Toppatakeista, jotka kaikki edustavat sitä poukkoilevampaa osastoa.

 
*Köhöm tuota*

antnis: *Köhöm tuota*
 
Sä jätkä oot ainoo tyyppi koko mnetissä jonka viesteille oon antanu varoituksia. Tehoispa ne joskus.

antnis: *Köhöm tuota*
 
Olipa antoisa ja sisältörikas viesti. Varmaan tämä oli sitä progea, kun en ihan täysin tajunnut. Lyhyt kylläkin, mutta onhan siinä tähtiä.
 
Helposti luulisi, että proge on pitkälti sellaista genrerajoista piittaamattoman ja avarakatseisen musiikkia. Mutta sitten paikalle saapuu viivottimen kanssa se genrerajoja vetävä tr00-progeisti oikaisemaan.

bedlam: Ja itselleni taas lähtökohta progemaailmaan tutustumiselle lähti Metallican Justicesta, Dream Theaterin Imagesista ja YUP:n Toppatakeista, jotka kaikki edustavat sitä poukkoilevampaa osastoa.
 
Minusta YUP:lla on paljon samansuuntaisia teemoja sanoituksissaan kuin Gabrielin aikaisella Genesiksellä: arkielämän absurdia kuvaamista, keskiluokkaiselle tärkeilylle nauramista jne.
 
Sullahan on aikamoinen joulu tiedossa, kun Genesiksen tuotannon otat haltuun :-D Selling Englandia edeltävistä Foxtrot on yleisesti kiitelty mestariteos, mutta mielestäni Nursery Cryme ei sille juuri häviä ja Trespassillakin on hetkensä. Esim. The Knife on rankkaa kamaa. Eikä Foxtrotin Watcher of the skieskaan morsetuksineen kovin setämiesmäiseltä kuulosta :-D
 
Ja kannattaa ehdottomasti tsekata myös Gabrielin jälkeinen Genesis. Sieltä löytyy aivan törkeän kovia levyjä, joilla esim. rumpujen osalta ollaan paikoin todella vimmaisissa sfääreissä.

Itse tykkään kovasti A Trick of a Tailista. Ensimmäinen levy missä Gabriel ei ole enää mukana. Eipä sitä edes oikeastaan huomaa kun Phil laulaa niin samanlaisella äänellä ettei sitä erota. ;)

Collins taitaa muutenkin laulaa näillä aiemmillakin levyillä monesti Gabrielin taustalla? Ainakin kuvittelisin joissakin biiseissä kuulevani päällekkäisen lauluraidan PC:n äänellä...
 
Ja kiitos levysuosituksista! Foxtrot, Nursery Chime ja A Trick of the Tail ovatkin kaikki jo hankintalistalla. Taitaa tämän Lambin kanssa mennä ensin tovi jos toinenkin...
 
Onkohan Steven Wilson mahdollisesti suurikin Genesis-fani? Muutamat kohdat tuntuvat nimittäin laulua myöten kuin Porcupine Treetä kuuntelisi... :D

bedlam: Collins taitaa muutenkin laulaa näillä aiemmillakin levyillä monesti Gabrielin taustalla? Ainakin kuvittelisin joissakin biiseissä kuulevani päällekkäisen lauluraidan PC:n äänellä...
 
Tuosta en tiedä, mutta More fool me ja For absent friends ovat Philin laulamat kappaleet Gabrielin aikakaudelta.

bedlam: Collins taitaa muutenkin laulaa näillä aiemmillakin levyillä monesti Gabrielin taustalla? Ainakin kuvittelisin joissakin biiseissä kuulevani päällekkäisen lauluraidan PC:n äänellä...
 
"Lilywhite Lilith" siinä taitaa olla Collins aika vahvasti mukana ja "Slippermenissä" Phil laulaa sen "Now can't you see, Where the raven flies there's jeopardy" -kohdan.

Peter ja Phil laulavat yhtä aikaa hieman liioitellen melkein puolet Lampaasta ja vaikka hemmojen äänet olivat aika samanlaiset tuolloin niin kyllä nuo silti tarkasti kuunnellen erottaa selvästi. Myös aiemmilla levyillä Phil lauloi todella paljon harmonioita taustalla ja tosiaankin päävokaalit More Fool Me:ssa ja For Absent Friendsissä.
 
Itse en ymmärrä miten joku voi dissata The Cinema Show:n syntikkasooloa. Tuo biisi on mielestäni paras bändin tuotos ja näin ollen luonnollisesti myös maailman kaikkien aikojen paras biisi. Seconds Out livelevyllä tuosta on myös loistoversio, jossa Phil hoitaa hoilailut ja rummuissa Bill Bruford. Synasoolon aikana Bill ja Phil vetävät aika kivaa settiä yhdessä.
 
Genesiksen tuotanto 1970-77 on kyllä aivan tajuttoman ihanaa ja taitaa vieläkin progarchives.com:n listoilla olla kaikki levyt yli nelosen keskiarvolla jollain yli 350(?) äänellä. Edes Pink Floydillä tai Yes:llä ei ole noin kovaa putkea. Wind And Wuthering sisältää muutaman heikomman biisin, mutta parhaat biisit voittavat jopa jokaisen A Trick Of The Tailin biisin. Myöhemmät levyt ovat tietenkin popimpaa kamaa, mutta kaikilta löytyy omat helmensä ja esim Fading Lights vuoden 91 We Can't Danceltä ja Duke's Travels vuoden 80 Dukelta ovat aivan must jokaiselle progediggarille.

bedlam: Olipa antoisa ja sisältörikas viesti. Varmaan tämä oli sitä progea, kun en ihan täysin tajunnut. Lyhyt kylläkin, mutta onhan siinä tähtiä.
 
Helposti luulisi, että proge on pitkälti sellaista genrerajoista piittaamattoman ja avarakatseisen musiikkia. Mutta sitten paikalle saapuu viivottimen kanssa se genrerajoja vetävä tr00-progeisti oikaisemaan.
 
Pyh, olen harvinaisen avarakatseinen ja monipuolinen musiikkimaultani. Mutta ei ole minun vikani, että tuplabasariölinä ei ole progea, koska proge on aikuisten musiikkia ja metalli lasten. Tykätä siitä voi silti minun puolestani aivan vapaasti. Genesiksen kohdalla olette suht oikeilla jäljillä täällä joten jatkakaa.

kotti: Genesiksen tuotanto 1970-77 on kyllä aivan tajuttoman ihanaa...
 
Niin onkin, mutta mun mielestä myös And then there were three ja Duke (paria siirappista kasarislovaria lukuunottamatta) ovat todella kovia levyjä ja niissä on todella paljon hyvää (lue: progea) jäljellä. :-)