Etno, proge, latin ›

Mainettaan paljon parempi levy - siis Tales.
 
Olen samaa mieltä. On siinä ehkä hieman tyhjäkäyntiä varsinkin kakkoslevyllä, mutta esimerkiksi The Remembering on kyllä minusta todella hieno kappale.
 
Alkuperäiseen aiheeseen liittyen: vaikka kysymys onkin aika hankala (ja loppujen lopuksi aika tarpeeton), niin sanoisin, että Talesista on kyllä aika paha pistää paremmaksi. Muutkin Yesin pitkät kappaleet kuten Close To The Edge ja Awaken ovat mitä suurimmassa määrin sitä, mitä yleensä tarkoitetaan "progella".

Gentle Giant - Octopus tai saman bändin Three Friends.
Jos ei nuo ole progea niin mikä sitten ???

Gentle Giant on kyllä minusta progeinta, mitä löytyy. Kuunnelkaas nyt vaikka The Power and the Glory-levyä. Eipä kovin perinteisen kuuloista matskua.

Olen samaa mieltä. On siinä ehkä hieman tyhjäkäyntiä varsinkin kakkoslevyllä, mutta esimerkiksi The Remembering on kyllä minusta todella hieno kappale.
 
Jos se kakkoslevy oltaisiin jätetty studion holveihin niin tuota julkaisua varmasti muisteltaisiin hyvissä mielin

Paljon on Yesin tuotantoa ehdoteltu. Minäkin.
Relayer on musta hieno levy (Sound Chaseristä huolimatta) ja avausraita Gates of Delirium juuri sopivan överi joka suhteessa.
Humoristinen kysymys muuten, tuo maailman progeimmasta biisistä=)
Oliko kukaan Yesin keikalla kesäkuussa?

Oliko kukaan Yesin keikalla kesäkuussa?
 
Olin. Oikein mainio keikka minusta. Huippukohtia olivat South Side Of The Sky, And You And I ja Starship Trooper. Tänään vain rupesi harmittamaan, kun sain selville, että bändi on sittemmin lisännyt settiinsä myös Awakenin, yhden ehdottomista suosikeistani, jota ei kuultu Helsingissä. Mutta kaikkea ei voi saada.

Marduk - Panzer Division Marduk

Nukkumatin tunnari

Van der Graaf Generator - Plague of Lighthouse Keepers. Hullun proge. Jää ELP toiseksi.

Niin, tässä etsittiin käsittääkseni progressiivisinta kappaletta. Samapa se mistä genrestä, näin ymmärsin.
 
Jaa, mä ymmärsin että kaikista progein kappale tarkoittaa biisiä johon on kaikki "proge"-genren kliseet yms. tyypillisimmilään ovat kasaantuneet.
 
Ja oli miten oli, mun on vaikea liittää sanaa progressiivinen Coltraneen mitenkään... Mutta sehän on varmaan mun ongelma se.

Huippukohtia olivat South Side Of The Sky, And You And I ja Starship Trooper.
 
Satuitpa sitten mainitsemaan juuri ne biisit, joista meikäläinen olisi maksanut sen 15e/kappale=)
Hyvä hyvä.

Yes on kyllä semmonen bändi, että...siinä missä King Crimson osaa hivellä korvia tunnelmallisilla ja kekseliäillä progeiluilla ja lauluilla, kuulostavat Yes biisit siltä, että ne olisivat tehty periaatteella: "ollaan äkkivääriä ja soitetaa vaikeasti, kyllä joku muusikko siitä tykkää". Nuo kaksi kaksi bändiä ovat täysin eri universumeista, vaikka samaan lokeroon tahdotaankin aina pistää.
 
Helevetti, nyt kyllä pitää vähän syödä omia sanoja. Kuuntelin pari kertaa uudestaan tuon Close to the edge levyn ja täytyy myöntää, että -niinkuin monessa muussakin progelevyssä- pienen syventymisen jälkeen alkoi miellyttää yhtäkkiä tuo levy. Ei pitäisi koskaan liian äkkiä tuomita. Ei se huono bändi ehkä olekaan. Taidampa tänään opiskellä tuota levyä vielä vähän lisää.

Relayer on musta hieno levy (Sound Chaseristä huolimatta) ja avausraita Gates of Delirium juuri sopivan överi joka suhteessa.
Humoristinen kysymys muuten, tuo maailman progeimmasta biisistä=)
 
Musta vähän vaikuttaa siltä että tuo Relayer on oikeastaan vaan Gates of Delirium- sinkku, kun Sound Chaser ja To Be Over on vaan näitä b-puolia. Mutta hyvä levy on!

Rushin 2112-biisin kaikki osat.
 
Edit: eilen tuli muuten Rushin uudelta EPltä biisi cityllä, Summertime Blues meinaan.

Mitä nyt tulee mieleen, niin progeimpia on ehkäpä Gentle Giantin monet biisit, ei tule yksittäistä mieleen, aikaa sitten viimeksi kuunnellut ja Close to the edge. Magmalla on myös jotain aika hulluja, mieleeni muistuu Mekanik Destruktiw Kommandöh- levy jota kuuntelin joku aika sitten. Aika omaperäinen levy, mutta ei siinä kuitenkaan kaikkia progen elementtejä ole havaittavissa.

Aika vaikeaa(hölmöä) keskustella maailman progressiivisimmasta biisistä, koska täällä näyttää olevan (ja niinkuin kaikilla tietenkin on) aika vaihtelevat tai omat käsitykset siitä, mikä on progressiivista.
 
Suosittelen, että joku ensin määrittelee mitä se on, koska joillekkin se voi tarkoittaa maailman monimutkaisinta tai pisintä biisiä, joillekkin edistyksellisintä tai aikaansa edellä olevaa biisiä(tämähän on täysin sidoksissa aikaan, ja muuttuviin käsityksiin), jollokkin taas sitä, että mikä on kaikista tyypillisin tai (negatiivisesti sanottuna) kliseisin proge-biisi. Ei sillä, että joku olisi oikein tai väärin, mutta riippuu täysin siitä, että miltä kantilta katsotaan...

Suosittelen, että joku ensin määrittelee mitä se on, koska joillekkin se voi tarkoittaa maailman monimutkaisinta tai pisintä biisiä, joillekkin edistyksellisintä tai aikaansa edellä olevaa biisiä(tämähän on täysin sidoksissa aikaan, ja muuttuviin käsityksiin), jollokkin taas sitä, että mikä on kaikista tyypillisin tai (negatiivisesti sanottuna) kliseisin proge-biisi.
 
a)koko threadi taitaa olla turha
b)alustuksen olisi ehkä pitänyt olla selkeämpi, jotta joku edes ymmärtäisi mitä tässä haettiin takaa
 
Edelleen kyllä joku Ascensionin kaltainen hälinä saa ääneni, mikäli todella haettiin überprogressiivista(eli: (mutu)edistyksellisyyteen PYRKIVÄÄ, wannabenerokasta, epämiellyttävyydenkuuloisuudessaan jo itseironista hädin tuskin musiikiksi tunnistettavaa ääntä) kappaletta.
 
Olisi muuten hauskaa (tai no, tuskin sittenkään) etsiä myös sitä eniten proge-kliseitä keräillyttä biisiä, kun koko genre kai pyrkii pääsemään kliseistä eroon.

a)koko threadi taitaa olla turha
 
Noh, turhuus riippuu mielestäni siitä, onko threadista iloa kenellekään vai ei
 
b)alustuksen olisi ehkä pitänyt olla selkeämpi, jotta joku edes ymmärtäisi mitä tässä haettiin takaa
 
No mä jätin asian tarkoituksella hämäräksi. Halusin nähdä mitä ihmiset sanovat.

Olisi muuten hauskaa (tai no, tuskin sittenkään) etsiä myös sitä eniten proge-kliseitä keräillyttä biisiä, kun koko genre kai pyrkii pääsemään kliseistä eroon.
 
Ensin keksitään joku uusi ja innovatiivinen juttu. Vasta kun se on vakiinnuttanut asemansa genressä, siitä tulee klisee...
 
Eihän Eddie Van Halenin tilulilu ollut kliseinen kun se ekaa kertaa kuultiin. Vasta sitten kun muut alkoivat apinoimaan sitä.

Helppoa: Helena Takalo Project - Naisten viisi kilometriä.
 
Siinä on se hieno kitarasoolokin...