Etno, proge, latin ›

Regalis Apertura: Hmm pari kuuntelukertaa takana joten vähän vaikea vielä sen kummemmin kommentoida... Yleiskuva jäänee kuitenkin positiivisen puolelle. Se ainakin tuli selväksi että Bridge Over Troubled Water-coverointi ei oikein toiminut mun mielestä (vähän sääli kun kuitenkin tekijämiehet asialla). Ehkäpä olisi voitu jättää ennemminkin johonkin fan club-cd:lle?
 
Mulla on tämä levy nyt soinut autossa viikon, ja ajokilometrejä on kohtuullisesti tullut. Bridge Over Troubled Water on ihan OK kappaleena, mutta tuntuu jotenkin irralliselta tällä levyllä.
 
Mutta kaiken kaikkiaan, olen kyllä levystä tykännyt aivan valtavan paljon. Alkuun ajattelin, että avausraita on paras, ja onhan se kyllä edelleen hyvä, mutta Not Afraid pt 2 on kyllä albumin paras biisi. Monin paikoin pitkin levyä on tullut fiilis, että ikään kuin Kansasia kuuntelisi, mutta ei toki huonolla tavalla. Tällä albumilla tuntuu vihdoinkin siltä, että nuo tyypillisimmät morsemaisuudet ovat poissa. Tai eivät ehkä poissa, samat aikaisemmilta levyiltä tutut maneerit toistuvat todella monissa kappaleissa ja monissa kohdissakin, mutta on erittäin ilahduttavaa huomata, että vain parin sekunnin osissa. Sitten taas tyyli vaihtuu ja kappale oikeasti etenee, eikä musiikki jää itseään (ja aikaisempia albumeita) toistavaksi. Tuntuu siltä, että nyt Morsella on oikeasti kasassa ryhmä, jolla on riittävästi kunnianhimoa ja riittävästi osaamista ja ymmärrystä haastaa Morsen tapaa kirjoittaa kappaleita. Ja kyllähän tuon ryhmän yhteensoittoa on todella ilo kuunnella. Aika harvassa nykyään on tällaiset albumit, jossa on useampi laulaja jopa samoissa kappaleissa. Mä tykkään, etenkin kun laulajien äänet sopivat vielä noin oivasti yhteen, kuten jo aikaisemmin sanoin.
 
Ja Gilletten kitarointi sekä laulu, huh. Mies on kyllä uskomattoman tyylitajuinen soittaja, ja tykkään entistä enemmän hänen lauluäänestään. Aivan uskomattoman hyvä ääni on hänellä.

Sekin vielä tuli mieleen että tuo Bridge-cover olisi voitu jättää ihan viimeiseksi biisiksi "sotkemasta" muuta biisijärjestystä... Mikäköhän oli syynä tuohon että em. biisi piti sijoittaa Not Afraid pt.1:n ja pt.2:n väliin?

Todella timanttinen levy tuo Innocence & Danger.
 
Oli alkuun aika raskasta päästä sisälle tähän levyyn. Ensikuuntelemalta iski kunnolla vain Bird on a Wire. Sen jälkeiset biisit tuntuivat alkuun täytebiiseiltä, ja levyn loppuun taas on kasattu kaksi pitkää mammuttiraitaa, niin se teki levyn kuuntelemisesta aika haastavaa, kun ei noihin meinannut riittää enää energiaa.
 
Mutta tämä levy sai koukkunsa iskettyä minuun, ja pikku hiljaa olen kuunnellut sitä vaan enemmän ja enemmän. Ensin aloin toden teolla pitämään avausraidasta. Sen jälkeen aloin tykästyä noihin "välibiiseihin". Sitten alkoi avautua Not Afraid 1&2.
 
Viimeisenä aloin tykkäämään puolen tunnin päätösraidasta.
 
Olen kuunnellut tätä levyä jo puoli vuotta, ja edelleen haluaisin pistää sen soimaan lähes joka päivä! En kylläkään koskaan kuuntele tätä kokonaisuutena alusta loppuun, vaan olen tosiaan tykästynyt aina johonkin osaan levystä ja kuunnellut sitä intensiivisesti. Mutta haluan siis nyt sanoa, että kaikki biisit ovat siis loistavia, eikä tässä mitään täytebiisejä ole! Siis kaikki! Paitsi cover-biisiä en ole hirveästi jaksanut kuunnella, mutta ehkä siitäkin löytyy vielä joku juttu.
 
Huikea levy!
 
EDIT: sanotaan vielä Eric Gillette! Uskomaton kaveri. Petrucci-vaikutteet kuuluu kitaransoitosta välillä turhankin hyvin, mutta haittaako se jos noin maukkaita melodioita soittelee. Ja laulaa kuin enkeli.

Tuosta Bridgestä sen verran että veikkaisin tuon sijoittamisen em. biisien väliin syyksi sen että muuten kaikki(?) vaan skippaisivat sen levyn kuuntelun aikana jos se olisikin viimeisenä biisinä;)...