Etno, proge, latin ›

Eka kuulemani Methenyn levy oli The Road to You -live. Sen jälkeen ei mikään ole ollut entisensä..
 
Toisesta viestiketjusta:
 
Ainakin Still Life (Talking), The Road to You ja Bright Size Life (ensimmäinen triolevy, bassossa Jaco Pastorius!) ovat valtavia levyjä. Toisaalta Imaginary Day on erittäin mielenkiintoinen ja monipuolinen kokonaisuus. Alkupään tuotannosta myös Pat Metheny Group- sekä American Garage -levyt ovat erittäin hienoja levyjä hieman rock- ja jopa kantrihenkisellä otteella ja ennen kaikkea nuoruuden innolla. Jos ei karsasta konelooppeja ja pitää hyvästä groovesta, kannattaa hommata We Live Here -levy. Myös Jim Hall:in ja John Scofieldin kanssa tehdyt kahden kitaristin levyt ovat kerta kaikkiaan upeaa kuultavaa. Hienoa tunnelmointia on taltioitu Charlie Hadenin kanssa tehdylle pelkän kitaran ja kontrabasson levylle "Beyond The Missouri Sky". "Like Minds" on luku sinänsä, sillä tällä levyllä kokoontuu viisi musiikin huippulahjakkuutta: Pat Metheny, Chick Corea, Gary Burton (jonka bändissä Metheny 70-luvulla aloitteli uraansa), Roy Haynes ja Dave Holland. Toisaalta myös Letter from Home, Secret Story, Offramp ja Watercolors ovat upeita levyjä... unohtamatta tietenkään triolevyjä "Rejoicing", "Question and Answer" sekä "Trio 99-00" ja sen jälkeen julkaistu livetupla samalla kokoonpanolla.
 
Myös Michael Breckerin sekä Joni Mitchellin levyillä Metheny on hoitanut vastuualuettaan vähintäänkin kiitettävästi. Jack DeJohnetten levy Parallel Realities on myös hieno, kuten myös Gary Thomas:in levy Till We Have Faces. Molemmilla on Metheny kitaran varressa.

Eli yks vaihtari Methenyyn tutustumiseen on kanssa Mitchellin levyt.

Joni Mitchell on MAHTAVA! Ei tartte edes Methenyä...

Unity village(?) on kyl loistava. En oo nyt iha varma meniks toi nimi oikein.

Mun suosikki Methenyn levy on a Letter from Home. Älyttömän raikas ja melodinen levy.

Ja juurikin tuon levyn ansiosta itse aikoinani sain kipinän Methenyyn. Eli ainakin minun kohdallani sopi "aloituslevyksi".
 
Jännä homma, kyllä olen Methenyä aina kuullut kavereilla, koulussa, tms. mutta sitten kun hommasin ihan ex-temporena ton Imaginary Day:n niin aukes toi koko Methenyt-juttu; ennen en oikein pitänyt sitä minään. Tosin, mahtuuhan tollekin aika paljon kaikenlaista sinne joukkoon. Ja "Zero tolerance .." levy on just mahtava! :).

Myös Michael Breckerin sekä Joni Mitchellin levyillä Metheny on hoitanut vastuualuettaan vähintäänkin kiitettävästi. Jack DeJohnetten levy Parallel Realities on myös hieno, kuten myös Gary Thomas:in levy Till We Have Faces. Molemmilla on Metheny kitaran varressa.
 
Kyl Kyl!

Mun suosikki Methenyn levy on a Letter from Home. Älyttömän raikas ja melodinen levy.
 
Yksi parhaimpia

Ja "Zero tolerance .." levy on just mahtava! :).
 
Samoin "The Sign of 4" sekä Steve Reichin kanssa tehty "Different Trains / Electric Counterpoint". :)

Steve Reichin kanssa tehty "Different Trains / Electric Counterpoint". :)
 
Tämä ON hyvä levy. Steve Reich on nero... mutta juu, eipä ole ihan sitä "populaareinta" Methenyä.
 
Itse aloitin aikanaan Road To Yousta joka on loistava.

Piti oikein vähän ottaa kuunteluun noita Methenyjä taas, ja kyllä se taitaa olla niin että meikään aikanaan iski kovimmin travelsin lisäksi:

First Circle
Still Life Talking
Letter from Home

Mut periaatteessa kaikki groupin levyt on mun mielestä hyviä. Ainoastaan Speaking of Now on jostain syystä jättänyt mut vähän kylmäksi.

Ja usein jää huomaamatta mun mielestä noi harvat vokaalibiisit. Mas Alla ja Dream of the return...Mun mielestä aivan mielettömän hienoja ja harmonisesti rikkaita biisejä. Olis kiva jos Metheny, Mays ja Aznar tekis joskus levyn...

First Circle
 
Tulihan se sieltä. Tämä on yksi suosikkilevyjäni, eikä vähiten sen takia, että PMG vieraili Helsingin Kulttuuritalolla levyn ilmestymisen aikoihin.
 
Ainoastaan Speaking of Now on jostain syystä jättänyt mut vähän kylmäksi.
 
Speaking of Now -levyltä tuli odotettua liikoja. Olihan bändin edellinen levy, Imaginary Day, yksi sen parhaita ja sen jälkeen tapahtuneet, aika radikaalit kokoonpanomuutokset pistivät odottamaan jotain ihan uutta. Speaking of Now oli kuitenkin kuin 'we still sound the same' todistelua. Silti, ihan viihdyttävä levy.
 
Sekä Imaginary Day että Speaking of Now ovat muuten CDONissa 9,95 euroa/kappale.

Kuinka kukaan ei ole vielä maininnut offramppia? Klassikot Are you going with me, Au Lait ja james!

Ostin nyt sitten Imaginary Dayn. Good stuff.
 
Onko joku muuten jaksanut selvittää levyn kannessa olevia salakirjoituksia?

Onko joku muuten jaksanut selvittää levyn kannessa olevia salakirjoituksia?
 
Joo, istuin kerran tunnin automatkalla yrittämässä selvittää niitä merkkejä etukannessa olevien merkkien avulla, mutta muistaakseni en löytänyt niissä mitään järkeä.

Joo, istuin kerran tunnin automatkalla yrittämässä selvittää niitä merkkejä etukannessa olevien merkkien avulla, mutta muistaakseni en löytänyt niissä mitään järkeä.
 
Siinä on levyn tekijätietoja ja sen semmoista.

Onko joku muuten jaksanut selvittää levyn kannessa olevia salakirjoituksia?
 
Koodiavainhan rakentuu asentamalla levy koteloon "oikein päin". Nuo tekstit kyllä löytyivät joltain webbisivulta ihan selvekielisenäkin, mutta se on kai huijausta jos ne käy sieltä lukemassa. :)

Kuinka kukaan ei ole vielä maininnut offramppia? Klassikot Are you going with me, Au Lait ja james!
 
Minä mainitsin! Ja James on yksi parhaista.

On se vaan nerokas levy.
Follow me vaan kuulostaa_niin_täydelliseltä

On se vaan nerokas levy.
Follow me vaan kuulostaa_niin_täydelliseltä
 
Imaginary Day- DVD:llä on hauskaa seurata Methenyn huiluäänten repäisyjä, kun hänen kätensä erkanevat joka kerralla enemmän kitarasta. Aluksi homma näyttää normaalilta, loppua kohden hänen soittonsa alkaa muistuttaa lentokoneen laskeutumissignaalien viittilöintiä. Ja hampaat kiiltää...

Dvd:llä myöskin näkee miten jokaikinen sävel on tuskaa ja kärsimystä. Metheny on soittaessaan pahemmin hurmiossa ku kukaan muu mitään oon nähny. Melkein pelottavan näköstä.