Etno, proge, latin ›

etno on jäänyt aika vähälle kosketukselle multa
 
kyseessä on laaja kenttä, jossa ei musiikillista yhtenäisyyttä ilmeisesti ole
 
osaisiko joku alkaa kartoittamaan vähän mitä lähestymistapoja etnonkuunteluun voisi olla ja miten sieltä voisi etsiä potentiaalisesti itseään kiinnostavaa musiikkia

etno on jäänyt aika vähälle kosketukselle multa
 
kyseessä on laaja kenttä, jossa ei musiikillista yhtenäisyyttä ilmeisesti ole
 
osaisiko joku alkaa kartoittamaan vähän mitä lähestymistapoja etnonkuunteluun voisi olla ja miten sieltä voisi etsiä potentiaalisesti itseään kiinnostavaa musiikkia
 
Etno on oikeastaan vain sopiva nimike levykaupan yhdelle hyllylle. Ihan hyvä sekin, että niitäkin levyjä saa.
 
Rough Guide -sarja koostuu levyistä joissa kussakin on koottu tietyn maan, alueen tai suuntauksen musiikkia. Noista löytyy tietoa tuolta http://www.worldmusic.net/wmn/store/label/roughguides/ . Näitä levyjä on ollut Anttiloissa.
 
Calabash Music http://www.calabashmusic.com/ on nettikauppa, jossa myydään lähinnä etnoa. Siellä voi käydä kuuntelemassa näytteitä. Valikoima ei ole kattava, mutta sieltä kenties löytää vinkkejä siitä mihin tutustuu tarkemmin.

Kannattaa ehkä aluksi kuunnella jonkin sortin etnofuusiota laskun lievittämiseksi, jos olet ihan uusi etnon kanssa. Koska näytät tykkäävä jazzista, kannatta sinun ehkä aloittaa Shaktin ensimmäisestä levystä (Shakti with John McLaughlin), Shankarin ECM-levyistä, tai vaikkapa Anouar Barhemin Thimar-levystä. Myös Jan Garbarekin ja Ustad Fateh Ali Khanin levy Ragas and Sagas on hyvin suositeltavaa kunneltavaa. Toisaalta myös John Zornin Tzadik-levymerkiltä löytyy sellainen levysarja kuin Radical Jewish Culture, joka tarkempi kuvaus kannattaa mennä lukemaan lafkan internetsivuilta www.tzadik.com, mutta tähän levysarjaan kannattaa suhatutua varauksella, koska osa levyistä on aika kaukana "varsinaisesta" klezmer-musiikista.
 
Sitten on taas vähän erikoisempia fuusiolevyjä, kuten Anoushka Shankarin Rise-levy ja Ojos de Brujon levyt Bali ja Techari. Kaikki noista on omasta mielestä todella kovia levyjä. World Village-levymerkiltä löytyy lisää tällaisia "helposti aukeavia" etnolevyjä. Kannattaa myös vierailla heidän nettisivuillaan: www.worldvillagemusic.com
 
Jos haluat suoraan "puhtaaseen" maailmanmusiikkiin, kannattaa ehkä lainata kirjasto 10:stä, mikäli asut Helsingissä, maailmanmusiikkiosastolta levyjä niistä maailman kolkista, mitkä saattavat sinua kiinnostaa. Digeliuksesta voi myös tietysti mennä kysymään suosituksia ja paikan päällä voi myös kuunnella levyjä.
Pakko mainita myös Nonesuch-levymerkin Explorer Series-levysarja, joka on sitten "100 % puhdasta" maailman musiikkia (pahoittelen näitä hölmöjä ja kärjistettyjä termejä). Levyt ovat suurimmilta osin kenttälevytyksiä, mutta äänenlaatu on useimmiten tarpeeksi hyvä ainakin omasta mielestäni.
 
Eiköhän noilla pääse alkuun ja vähemmän pidemmällekin. Voit tietysti kysyä aiheesta lisää, jos haluat tarkennusta, tai jos tämän viestin sisällön informaatiotulva uuvutti sinut täysin.

joo, kiitos vihjeistä. laitoin kirjastosta tulemaan kasan levyjä, enimmäkseen noita explorer series juttuja.
 
mielenkiintoista kuulla, mimmoista on esim itä-afrikan rituaalimusiikki tai tuo gamelan, mistä olen kuullut toisinaan
 
melodisesti tarttuva musiikki olisi tietysti semmosta, joka vois jäädä pidempiaikaiseen kuunteluun, mutta onhan jotain "ambientimpaakin" hauska kokeilla

No jos jatsi uppoaa, niin Piirpaukea voisi kokeilla.

Balkanin mustalaismusiikkiin on moni päässyt sisälle kattomalla Emir Kusturican elokuvia, esim. Musta kissa valkonen kissa, Ungerground tai Mustalaisten aika.
 
Ja Taraf de Haïdouksistakin saa paremmin otteen kun katsoo heidän DVD-paketin Continuing adventures of Taraf de Haïdouks.
 
Jotenkin se elävän kuvan kanssa on helpompi päästä sisälle hommaan, kun näkee miten, ketkä ja minkälaisissa tilanteissa sitä soittaa.

Prem Joshua (intialais-tyylistä, välillä konemaustettua parhautta) ja kotomaasta Wimme Saari (joikua, Tapani Rinne messissä) ovat tutustumisen arvoisia imo. Samoin Maghrebika with Bill Laswell - Neftakhir levy on todella loistavaa downtempo/triphop/rai settiä Algeriaan ja Marokkoon sijoittuneena.

Prem Joshua (intialais-tyylistä, välillä konemaustettua parhautta) ja kotomaasta Wimme Saari (joikua, Tapani Rinne messissä) ovat tutustumisen arvoisia imo. Samoin Maghrebika with Bill Laswell - Neftakhir levy on todella loistavaa downtempo/triphop/rai settiä Algeriaan ja Marokkoon sijoittuneena.
 
Ja oikeastaan bill laswellin matkassa ei juurikaan voi eksyä. paljon "outojen" tyyppien kanssa tehnyt monenmoista musiikkia.

Kirjaston hyllystä kannattaa poimia suhteellisen turvallisin mielin myös RealWorld-merkin levyjä, jotka tunnistaa raidallisesta selästä. Tämä Peter Gabrielin vetämä levymerkki tuottaa enemmän modernia musiikkia eri maailman kolkilta, ei niinkään minkään alueen "puhdasta" kansanmusiikkia.

Balkanin mustalaismusiikkiin on moni päässyt sisälle kattomalla Emir Kusturican elokuvia, esim. Musta kissa valkonen kissa, Ungerground tai Mustalaisten aika.
 
Löysin tuon Undergroundin dvd:nä eilen Tukholmasta ja siinä on yllätyksekseni myös suomenkielinen tekstitys. Nuo mitä minulla on ennestään on englanninkielisellä tekstityksellä, ei tietysti ongelma ole sekään.

Meidän yhtyettä kannattaa testata. Aiheesta oma topiikkinsa tässä: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=5&t=166987

etno on jäänyt aika vähälle kosketukselle multa
 
kyseessä on laaja kenttä, jossa ei musiikillista yhtenäisyyttä ilmeisesti ole
 
kaikki musiikki = etnoa
 
osaisiko joku alkaa kartoittamaan vähän mitä lähestymistapoja etnonkuunteluun voisi olla
 
joo,
 
istu alas mukavasti ja kuuntele.
 
miten sieltä voisi etsiä potentiaalisesti itseään kiinnostavaa musiikkia
 
esim. http://www.mondomix.com/en/home.php
 
...ja tietty: google.com

kaikki musiikki = etnoa
 
Aika mielenkiintoisen näkemyksen omaat asiasta. Luulen kuitenkin, että keskustelun aloittanut henkilö viittaa sanalla etno maailmanmusiikkiin, kuten arkitapauksissa on tapana tehdä. Jos haluamme ryhtyä akateemiseen pilkun viilamiseen, voitaisiin sanoa, että etnomusiikki ei edes ole mihinkään musiikkityylin viittaava termi. Sen sijaan voidaan puhua etnomusikologiasta, jonka tarkoituksena on tutkia musiikkia ja tanssia sen kulttuurisessa kontekstissa - niin paikallisesti kuin globaalistikin.
 
Hyvä kiistelyn aihe on myös se, minkä me loppujen lopuksi käsitämme maailmanmusiikiksi. Yleinen käsitys lienee, että sanalla viitataan kaikkeen ei-länsimaiseen perinnemusiikkiin. Toisaalta reggaeta ei lasketa maailmamusiikkitermin alle kuuluvaksi, mutta Espanjan flamenco lasketaan. Jos haluamme painia vieläkin vaikeampien kysymysten parissa, voimme kysyä, mitkä maat käsitetään länsimaiksi.
 
Keskustelu näistä aiheista on sinänsä turhaa, koska uskon, että kaikki keskusteluun aiemmin osallistuneet ovat ymmärtäneet ongelmitta, mitä keskustelun aloittaja alunperin haki takaa.

tähän mennessä mielenkiintoisimmat levyt on olleet
-"burkina faso: savannah rhythms"
-"tanzania & kenya: witchcraft & ritual music"
 
näistä löytyy aika mielenkiintosta soundia. levyt on monipuolisia eikä tylsiä (kun taas jotkut levyt on pelkkää sitä samaa mölinää tai kilinää enimmäkseen)
 
voitte kertoo omia suosikkilevyjänne (...siis tätä autenttista kaislikossa suhisee-field recordings kamaa eikä mitään etnopoppia)

Mielenkiintoinen ketju! Olen itse aina etsimässä uutta musiikkia, ja varsinainen maailmanmusiikki on toistaiseksi ollut jonkinlaisessa pimennossa. Suosittelen kuitenkin matkustamista ensi kesänä Faces-etnofestivaalille Billnäsiin, siellä sitä on kuultavana ihan livenä. Mahtava tunnelma ja rohkeasti juttelemaan ihmisten kanssa - löytää todella hyvää meininkiä.
 
Tällä hetkellä itselläni on tehokuuntelussa Paul Simonin Graceland-albumi, jonka afrikkalaisrytmit uppoavat syvälle sieluun. Levyhän tehtiin yhdessä laajan ja laadukkaan etelä-afrikkalaismuusikkokaartin kanssa, ja suksee oli hurja. Suositella voin tätäkin.

Ensiksi tulee mieleen nuoruuden järistys 80-luvulta eli Burundi - Musiques Traditionnelles (Ocora C 559003). Sillä levyllä on monenmoisia kenttä-äänitteitä, esimerkiksi hienoa polyrytmistä rumpuilua. Mahtavinta kuitenkin on kaukalositran svengaavien riffien säestämä kuiskauslaulu. Sen kuultuaan voi olla täysin varma siitä, että soul syntyi muutama vuosisata sitten Burundissa.

Mongolialainen kurkkulaulu, siinä on sitä jotain. Hurjan kuuloista, tekee mieli vain tuijottaa haavi auki. Erittäin hypnoottista.
 
Tossa hyvä pätkä:
http://www.youtube.com/watch?v=0M3YFK3sJ54&feature=related

Suosittelen kuitenkin matkustamista ensi kesänä Faces-etnofestivaalille Billnäsiin, siellä sitä on kuultavana ihan livenä
 
Jos maailman musiikin kuuleminen livenä kiinnostaa, niin suosittelen mielummin käymään Helsingin juhlaviikoilla Huvila-teltassa tai mieluiten Maailman musiikin keskusken järjestämässä Etnosoi! -festivaaleilla. Myös Savoy -teatterissa voi kuulla aina vähän väliä mielenkiintoisia maailmanmusaesityksiä.
 
Faces -festarit tuntuu olevan enemmänkin hippifestari, jossa kuullaan paljon musiikkia, jolla ei ole oikeastaan paljoakaan tekemistä "maailman musiikin" kanssa.

Maailman musiikin keskusken järjestämässä Etnosoi! -festivaaleilla.
 
Tässä erinomainen vinkki, ehdottomasti visiitin arvoinen. Niin on minusta Faceskin, vaikka on kieltämättä hieman "hippie" - on siellä silti pirun hyvää musaa tarjolla, tosin ihan hyvällä etniselläkin otteella toisin kuin viestistäsi voi ymmärtää.
 
Paras konsti kuulla maailmanmusiikkia on tietysti matkustaa ulkomaille. Parhaat artistit istuvat usein toreilla ja turuilla, eivät keikkabussissa. Mikäli rahkeet riittävät, on musiikkimatkailu todella avartavaa.

Tässä erinomainen vinkki, ehdottomasti visiitin arvoinen. Niin on minusta Faceskin, vaikka on kieltämättä hieman "hippie" - on siellä silti pirun hyvää musaa tarjolla, tosin ihan hyvällä etniselläkin otteella toisin kuin viestistäsi voi ymmärtää.
 
En toki halua mustamaalata Faces -festivaalia, mutta lisänimi etnofestari on minusta vain tietyssä mielessä harhaanjohtava; termi etno on liian kattava ja usein myös väärin ymmärretty. Ihan hyvä festivaali - ei siinä mitään.
 
Paras konsti kuulla maailmanmusiikkia on tietysti matkustaa ulkomaille. Parhaat artistit istuvat usein toreilla ja turuilla, eivät keikkabussissa. Mikäli rahkeet riittävät, on musiikkimatkailu todella avartavaa.
 
En välttämättä sanoisi, että siellä toreilla istuvat "parhaimmat" (miten tuon käsitteen sitten kukin ymmärtää) soittajat, mutta autenttisuus lienee kohdallaan. Eli jos haluaa sitä kenttänauhoitteen ja kaislikossa suhisee -tuntua, niin ilman muuta kannattaa näitä lähteä etsimään ihan paikan päältä. Tottahan se on, että harvemmin esimerkiksi joidenkin kyläyhteisöjen muusikkopoppoot kauheesti rundaa. Vaikka poikkeuksiakin on, kuten esimerkiksi Itä-Euroopan mustalaiskyläbändit.
 
Toisaalta asiaa sen paremmin tuntematta kuvittelisin, että voi olla hyvinkin vaikeaa löytää noita hyviä musiikkiesityksiä ulkomailta. Itse olen harrastanut musiikkimatkailua mm. Ranskaan ja Tanskaan, mutta tuolloin olen käynyt ihan konventionaalisissa konserttisaleissa ja festareilla, eli mitään paikallisia "kylän mestareita" en ole koskaan päässyt kuulemaan. Onko muilla kokemuksia maailman musiikin kuuntelemisesta "alkuperäisympäristössään"? Toivon mukaan pääsen itsekin tätä harrastamaan kun lähden lähivuosina ulkomaille omia musiikkiopintojani täydentämään.