Etno, proge, latin ›

Mitkä on teidän mielipiteet kyseisestä bändistä? Itse hankin jonkin aikaa sitten Dies Iraen ja se vaikutti aivan loistavalta.

Pitkään ollut tutustumislistalla. Dies Iraeta niin kovin mainostetaan. Kuvaile vähän jos pystyt?

Mitkä on teidän mielipiteet kyseisestä bändistä? Itse hankin jonkin aikaa sitten Dies Iraen ja se vaikutti aivan loistavalta.
 
Dies Irae omasta mielestäni huonoin. Aikaisemmat ovatkin sitten oikeastaan mielestäin maailman parhaimpien levyjen joukossa.

Upea bändi
 
Täyden anonyymiteettinsä säilyttänyteen, bändin keulahahmon, Mr. Doctorin äänenkäyttö on jotain aivan uskomatonta. Monipuolisin ja mielenkiintoisin ääni mitä olen kuullut. Hän pystyy vaivatta käymään äänellään läpi koko ihmistunteiden kirjon. Esim. Pattonkin jää todella kauas taakse monipuolisuudessa.
 
Levyt ovat yhden kappaleen teoksia, pituudet 40-80min. Hidasta, synkkää ja kaunista maalailua, paikoitellen mennään kovempaa. Niin omalaatuisesta bändistä on kyse, ettei vertailukohteita löydy oikein. Avantgarde-proge-klassinen-metalli-kauhuelokuvamusiikki, tuommoiseen lokeroon sen voisi yrittää työntää jos joku välttämättä haluaisi.
 
Suosittelisin aluksi ainakin levyjä:
The Girl Who Was...Death
Eliogabalus (sis. 2 eri levyä, julkaistiin yhdessä yhtenä levynä)

Niin, siis periaatteessa Devil Doll = Mr. Doctor; Hän säveltää kaiken, ja pestaa eri muusikoita, joiden joukossa mm. Ljubljanan sinfoniaorkesteri, visioitaan toteuttamaan. En pitäisi tohtori-setää mitenkään erityisen mestarillisena äänenkäyttäjänä, mutta hänen vinksahtanut fraseerauksensa sopii kieltämättä Devil Dollin musiikkiin mainiosti. Mukavan kieroutunutta meininkiä valoisiin kesäöihin.
 
Hyvä sivusto: http://www.devildoll.nl/dd1.html

"Eliogabaluksen" hiljattain muutamaan otteeseen kuunnelleena täytyy todeta, että kaiken sen DD:hen kohdistuneen suitsutuksen ja ylistyksen jälkeen tuotti yhtyeen musiikki jonkinmoisen pettymyksen. Hyviä ja väristyksiä aiheuttavia kohtia oli toki seassa kohtuullisen mukavasti, joitakin melko loistaviakin, mutta orkestraatioiden mahtipontisuus ei pelasta levyjä siltä, että sävellysten skaala kuulostaa loppujen lopuksi melkoisen kapealta. Ei sikäli, että kaikki käytetyt ratkaisut olisivat samanlaisia, mutta kieltämättä hieman liiallisuuksiin asti kuullut pianonpimputtelut joiden päälle herra tohtori vingahtelee ja kirahtelee aiheuttivat itselleni ensimmäisen kuuntelukerran hämmästyksen jälkeen pikemminkin pitkästymistä kuin peljästymistä. Harmi sinänsä, sillä parhaimmillaan levyn musiikki toimi erittäin mallikkaasti.
 
Ja täytyy todeta, että itse en "Eliogabaluksen" perusteella pidä Mr. Doctorin laulutyylistä. Fraseeraus ja englannin kielen lausuminen ovat herralla vähintäänkin omalaatuisia, melkoisen leikitteleviäkin, mutta tyylitaju on vähän niin ja näin. Tulee vähän sellainen Kippari Kalle -efekti, joka ei ole se kaikkein uskottavin vaikutelma.