Etno, proge, latin ›

Kuulin tossa viime vuonna legendaa kaverilta joka on fonisti itsekkin ja suht kova sellanen.
Sonny oli tullu umbrellajazzeilla ihan tässä pari vuotta sitten lavalle tosi käppäsenä, ja otti fonin, ja soitteli kun ei olis tauteja ollenkaan, veti johonkin biisiin 15min soolon, jossa soitti mm. kymmenisen italian kansallissävelmää ja veteli väliin huikeita "fillejä"
 
Mikä siinä on näissä jazzin "keksijöissä" kun pystyy olemaan tosi ulkona tästä kaikesta, ja silti motorisestikkin pystyy soittamaan monia kovia ulos.
Parkerkin veti ihan hirveet koomat, ja meni sen jälkeen soittamaan levylle ihan uskomatonta tavaraa.
Mileskin on ihan samanlaisia juttuja tehny. huhhuh
Coltranekin pysty soittamaan hirveissä heroiinihöyryissä jotain älytöntä juttua. jotain vaiston varassa soittamista vai mitä? sanokaattehan viisaat.

Kait se selkäytimestä tulee. Toiset osaa, toiset opettelee. Itse en oikein ikinä ole tajunnut puhallinsoittajia, se on teidän/niitten ihan oma maailmansa.
 
Tohon päihdehommaan viitsisi lähteä kun kaikki hyökkää paikalle tappelemaan, mutta sanon että yli puoli vuosisataa sitten taisi olla enemmän sääntö kuin poikkeus tuo heroiinin käyttö jenkkilässä. Charlie-parallekin jarru oli edellytys pystyssä pysymiselle. Ja legendahan oli että keikkajärjestäjät sun muut hustlerit piti Parkeria talutushihnassa tyyliin "Soita ni saat fixit"
 
Coltranekin käytti, Miles vasta käyttikin, onhan noita..
Meinaan että herrat veteli varmaan aamiaiseksikin noita rohtojaan joten tuskin ne motoriikkaa enään haittasi.
 
Paha maailma mutta niin hyvää musaa että...
 
edit: tää nyt meni krapulahöpinäksi aiheen vierestä..

Uusimmassa Suomen Kuvalehdessä on sivulla 55 Ville Rannan ehkä hieman kaunistellumpi kuva freejazzin synnystä sarjakuvan muodossa. Tuli vaan mieleen, jos nyt niin paljon aiheeseenkaan liittyy...

Niin,
 
lienekkö kyse pitkälti siitä että ko. heebot ovat tehneet musaa ikänsä. Homma on niin sielussa kiinni, että kemikaalit tai muut systeemit eivät asiaa juurikaan muuta. Vaikka kyllähän monet maestrot ovat itse jälkikäteen todenneet, että eivät ole kovinkaan ylpeitä tekemisistään aikoina jolloin aineita käyttivät.
 
Ikä ja ukkoutuminen/akottuminen ei myöskään tunnu olevan este luomisvoiman esilletuomiselle, enemmän asia on kiinni siitä jaksavatko nämä starat enää innostua vanhemmiten asiasta?
 
Näitä ajatuksia sen kummemmin kohdistamatta mihinkään genreen tai aikakauteen, yleisiä ajatuksia...

Paha maailma mutta niin hyvää musaa että...
 
Henga laittoi ns. aika pahan. Niin hienosti kiteytetty, että tuossa on ainesta vaikkapa alkavan viikon mietelauseeksi tms.