Etno, proge, latin ›

se on aika hassua, kun kattelin tuota milesin keikka jostain euroopasta '87 niin jätkä oli selin yleisöön koko keikan, ja soitteli pari ääntä, ihan kun näyttäs vaan missä vireessä pitäs soittaa. Kun miettii mitä se oli joskus 50-60-luvulla (suoraselkäsenä tuuttaa vähän enemmän ääniä) niin ei voinu kun ihmetellä, että minkä jooga ilmiön se koki 80-luvulla.
Muu bändi veti uskomatonta groovea. kaikki toimi ja näin, mutta se jätkän "vaellus" kyllä kuullosti aika omituiselta. Laskin kerran että soitti yhessä biisissä 40 ääntä,
kun taas Coltrane soitti saman suunnilleen kahteen sekunttiin. mielenkiintoinen yhistelmä.

Ehkä ajatus on se että hän soittaa vähän mutta täyttä asiaa :)

Olen nähnyt kanssa Davisin "Tutu" videon. Ärsytti se kokoaikainen vaellus ympäri lavaa...

Tuo keikka on mielestäni aivan kauhea. En voi sietää Milesin 80-luvun tuotoksia.

Tuo keikka on mielestäni aivan kauhea. En voi sietää Milesin 80-luvun tuotoksia.
 
Uskomatonta, että jotkut vanhenee.

Syvääluotaavat elämänkertakirjat Milesistä antavat kummasti näkökulmaa tuommoiseen keikkakäyttäytymiseen. Kirjoja on useampia, en nyt muista minkä/mitkä olen itse lukenut mutta suosittelen.

Syvääluotaavat elämänkertakirjat Milesistä antavat kummasti näkökulmaa tuommoiseen keikkakäyttäytymiseen. Kirjoja on useampia, en nyt muista minkä/mitkä olen itse lukenut mutta suosittelen.
 
Ian Carrin kirjoittama elämäkerta ja Davisin omat muistelmat ovat ainakin mielenkiintoista luettavaa. Jälkimmäisen perusteella Davis oli kyllä täysin ns. yleisten moraalikäsitysten ulkopuolella, eikä sitä ollenkaan peittele eikä häpeä. Semmoista se kai muusikon elämä sitten on...

Milesin keikkaklise oli, kun hän heitti sen takin päältään. Joskus hänellä oli niinpaljon mitälie afrikkalaisia rihkamakoruja ja muuta krääsää, että se juuttui niihin kiinni ja lavalle tuli jotain tyyppejä aukomaan tätä solmua.

Joops. Taisi olla juuri tuon Carrin kirjan mukaan että Davis eräänkin keikan alussa nojaili hammondiin kyynärpäillään parisenkymmentä minuuttia. Katseli ihmisten reaktiota. Alkoi varmaan jossain vaiheessa tritonukset karmimaan selkäpiitä yleisöllä?

Uskomatonta, että jotkut vanhenee.
 
???

olen kyllä lukenut nämä kirjat, mutta enpä ole selvää syytä hänen vaellukseensa ja muuhun omituiseen keikkakäyttäytymiseen kuullut, paitsi että oli itsevarma ja se halus kokeilla kaikkea uutta. niih.

???
 
Vain sitä, että Funkylord tuntui tykkäävän enemmän 50-60 luvun Milesistä kuin 80-lukulaisesta.
(Kuten minäkin)

Joops. Taisi olla juuri tuon Carrin kirjan mukaan että Davis eräänkin keikan alussa nojaili hammondiin kyynärpäillään parisenkymmentä minuuttia. Katseli ihmisten reaktiota. Alkoi varmaan jossain vaiheessa tritonukset karmimaan selkäpiitä yleisöllä?
 
Niin, tuohonkin oli se selityksenä että Milesin nivelrikko vai mikähän lie sairaus aiheutti sen että ukkeli ei juuri enempää voinut käsiään liikuttaa. Eli trumpetinkin pitäminen käsissä oli hyvin kivuliasta.
 
Toisaalta voi miettiä että pitikö sitä mennä keikalle jos ei tuota urkuun nojailua enempää voi musisoida...

Niin, tuohonkin oli se selityksenä että Milesin nivelrikko vai mikähän lie sairaus aiheutti sen että ukkeli ei juuri enempää voinut käsiään liikuttaa. Eli trumpetinkin pitäminen käsissä oli hyvin kivuliasta.
 
Jep, ei erityisen terve mies siihen aikaan. Osa sairauksista oli tosin ns. itse aiheutettuja.
 
Toisaalta voi miettiä että pitikö sitä mennä keikalle jos ei tuota urkuun nojailua enempää voi musisoida...
 
... ja heittäytyä Ameriikan tunnetusti anteliaan ja runsaskätisen toimeentulotukijärjestelmän varaan?
 
Jos nyt unohdetaa nuo Milesin uran aallonpohjat ja keskitytään niihin kausiin jolloin mies oli sekä fyysisesti että henkisestä täydessä iskussa, niin on sanottava etten voi kuin ihailla kaveria, jolla on kanttia soittaa yksi ainoa välttämätön sävel siihen mihin joku lahjattomampi muusikko olisi tunkenut väkisin kaksikymmentä. Paineet musiikin muuttamisesta urheilusuoritukseksi lienevät jatsin puolella melkoiset.

Jep, ei erityisen terve mies siihen aikaan. Osa sairauksista oli tosin ns. itse aiheutettuja.
 
Djoo, noihin aikoihin häneltä leikattiin äänihuulistakin jotain patteja. Näistä muuten johtui tuo Milesin "makea" kähisevä puheääni.
 
... ja heittäytyä Ameriikan tunnetusti anteliaan ja runsaskätisen toimeentulotukijärjestelmän varaan?
 
Totta. Eipä tullut tuota ajateltua.
 
Jos nyt unohdetaa nuo Milesin uran aallonpohjat ja keskitytään niihin kausiin jolloin mies oli sekä fyysisesti että henkisestä täydessä iskussa, niin on sanottava etten voi kuin ihailla kaveria, jolla on kanttia soittaa yksi ainoa välttämätön sävel siihen mihin joku lahjattomampi muusikko olisi tunkenut väkisin kaksikymmentä. Paineet musiikin muuttamisesta urheilusuoritukseksi lienevät jatsin puolella melkoiset.
 
Lisäksi meriittinä on pidettävä mielestäni kyky kasata hienoja kokoonpanoja. Apautti kaikki eri aikakausien muusikot ovat keränneet nimeä yksinäänkin, joten kylä Milesillä on ollut aikamoinen silmä huomata potentiaalia muusikoissa. Samoin kokoonpanojen toimivuus tietysti edesautoi sitä ettei Milesin tarvinnut olla starana kokoajan äänessä, vaan nämä "taustamuusikotkin" saivat homman keskenään toimimaan hienosti.

Djoo, noihin aikoihin häneltä leikattiin äänihuulistakin jotain patteja. Näistä muuten johtui tuo Milesin "makea" kähisevä puheääni.
 
Omaelämänkerrassa se kerto, että sillä oli joku kurkkusairaus, ja ei saanu puhua jonkun leikkauksen jälkeen, ja se meni huutamaan jollekki portsarille. ja se oli kuulemma ollu joskus nelikymppisenä
En muista tarkkoja sairauksia, enkä näin, mutta näin muistasin sen olevan.

Omaelämänkerrassa se kerto, että sillä oli joku kurkkusairaus, ja ei saanu puhua jonkun leikkauksen jälkeen, ja se meni huutamaan jollekki portsarille. ja se oli kuulemma ollu joskus nelikymppisenä
En muista tarkkoja sairauksia, enkä näin, mutta näin muistasin sen olevan.
 
Tapahtui joskus 50-luvulla:
 
Milesiltä leikattiin kitarisat, ja tohtori käski potilaan käyttää ääntään jonkin aikaa säästeliäästi.
 
Jostain selittämättömästä syystä aina niin rauhallinen ja turhista hermostumaton Miles Davis menetti malttinsa alkoi räyhätä jollekin, en nyt muista kenelle, tod. näk. portsarille tai jollekin bändinsä jäsenelle.
 
Tuon tapahtumaketjun seurauksena Milesin ääni muuttui kuiskimiseksi (Teo, play that Teo..).

Miles Davisin puheääni on just asiallinen. Siltä ihmisen pitääkin kuulostaa.

Jotenkin on jäänyt mieleen kun Milesilta kysyttiin joskus ihan 80-l alussa haastattelussa mihin suuntaan musiikki on menossa. Ja profeettaa vastaa kähisten: "... maybe scratches" - eikä dokkarin kääntäjällä ollut mitään käsitystä mistä mies puhuu...

Vaiko notta sekö ompi parempi, kuka eniten ääniä lyhyimmässä ajassa suoltaa pihalle...?
 
Eiks sitä kuvaa joku t:llä alkava sana.
 
Kovin tuntuu aikalaiset ammattimiehet ja varsinkin bändien muuskot Milesiä arvostavan.
 
Just sattumalta viimeyönä kattelin kakoselta aikoinna tullen Milesdokkarin viiteolta. Kyllä se 80-luvullakin vielä halutessaa soitti korkeelt, kovaa ja nopiasti...
 
Mitä yhteistä on saksofonistilla ja Sergei-ilmatorjuntatykillä?
 
Kumpikin toistaa itseään 2000 kertaa minuutissa....