Tuottaminen ja sovittaminen ›

Kuuntelin Jenni Vartiaisen - Ihmisten edessä kappaletta radiosta: biisissähän on mukavan kuuloinen kilkutus introna ja sama kilkutus tulee myös toistuvasti kappaleen keskellä ja lopuksi myös outrona, jollain aika analogisen kuuloisella soittimella vedettynä.
 
Tykkäsin edellä mainitusta kilkutuksesta, mutta omassa päässäni se alkoi sitkeästi soimaan 7/8 + 8/8 tahtilajissa.
 
Kappaleen tyylilaji on selkeästi kaupallista menestystä tavoittelevaa poppia, joten kysymys kuuluukin voisiko tälläinen musiikki menestyä kaupallisesti jos kappaleeseen olisi tehty genrestä poikkeava tahtilajisovitus?
 
Tarkoitan, että biisi olis muuten täysin samanlainen, mutta jokainen kilkutuskohta rikkoisi 8/8 perusbiitin (kappaleeseen saisi hieman tubular bells fiilistä (ainakin sitä teknompaa tular bells fiilistä));

Kuuntelin Jenni Vartiaisen - Ihmisten edessä kappaletta radiosta: biisissähän on mukavan kuuloinen kilkutus introna ja sama kilkutus tulee myös toistuvasti kappaleen keskellä ja lopuksi myös outrona, jollain aika analogisen kuuloisella soittimella vedettynä.
 
Tykkäsin edellä mainitusta kilkutuksesta, mutta omassa päässäni se alkoi sitkeästi soimaan 7/8 + 8/8 tahtilajissa.
 
Nyt en kyllä ymmärtänyt yhtään.... Pianosaundi+ vähän delayta ja kaikua selkeästi 4/4-tahdissa...
 
Tai siis mikä oli kysymys tai ajatus?

Nyt en kyllä ymmärtänyt yhtään.... Pianosaundi+ vähän delayta ja kaikua selkeästi 4/4-tahdissa...
 
Tai siis mikä oli kysymys tai ajatus?
 
Oli varmasti sekavasti selitetty.. Kappaleessa on tietysti 4/4 tahtilaji, mutta itselleni, omassa päässäni, kappale toimisi paremmin ja koukuttavammin, jos sen tahtilaji kilkutusten osalta muutettaisiin esim 7/8 + 8/8 tahtilajiin.
 
Ja kysymys olikin, että voisiko kaupallisessa kappaleessa olla "poikkeava"
tahtilaji, vai kokisivatko peruskuuntelijat sen häiritsevänä, jolloin kaupallinen menestys jäisi saavuttamatta?
 
Kuinka tiukkaan ns hittibiisien formaatit on määrätty ja rajoitettu?

Ja kysymys olikin, että voisiko kaupallisessa kappaleessa olla "poikkeava"
tahtilaji, vai kokisivatko peruskuuntelijat sen häiritsevänä, jolloin kaupallinen menestys jäisi saavuttamatta?
 
Kyllä kaupallisissa kappaleissa mun nähdäkseni useinkin on poikkeava tahtilaji, se pitää vain soittaa niin että kuulostaa luonnolliselta. Usein tahdin huomaa vasta kun yrittää naputella mukana.
 
Vai tarkoititko että vetäis kilkatuksen 7/8-tahdilla sen 4/4 päälle? Miksei niinkin...

Kyllä kaupallisissa kappaleissa mun nähdäkseni useinkin on poikkeava tahtilaji, se pitää vain soittaa niin että kuulostaa luonnolliselta. Usein tahdin huomaa vasta kun yrittää naputella mukana.
 
Vai tarkoititko että vetäis kilkatuksen 7/8-tahdilla sen 4/4 päälle? Miksei niinkin...
 
Tarkoitin lähinnä, että tahtilaji vaihtuisi aina kilkatukseen ja säkeet olisivat ihan 4/4.
 
Kerro ihmeessä joitain mielestäsi kaupallisia biisejä, joissa olisi poikkeava tahtilaji. Itsellä tulee ehkä ensimmäisenä mieleen Stingin monetkin jutut, joissa on kivoja tahteja. Stingin musa on kuitenkin jotenkin vähemmän tanssipohjaista verrattuna tuollaiseen Jenni Vartiainen osastoon.
 
Laajemminkin olisi kiinnostava kuulla mielipiteitä kuinka tiukasti kaupalliseen menestykseen tähtäävä musa pitäisi olla totutussa hittiformaatissa.

Tarkoitin lähinnä, että tahtilaji vaihtuisi aina kilkatukseen ja säkeet olisivat ihan 4/4.
 
Kerro ihmeessä joitain mielestäsi kaupallisia biisejä, joissa olisi poikkeava tahtilaji. Itsellä tulee ehkä ensimmäisenä mieleen Stingin monetkin jutut, joissa on kivoja tahteja. Stingin musa on kuitenkin jotenkin vähemmän tanssipohjaista verrattuna tuollaiseen Jenni Vartiainen osastoon.
 
Laajemminkin olisi kiinnostava kuulla mielipiteitä kuinka tiukasti kaupalliseen menestykseen tähtäävä musa pitäisi olla totutussa hittiformaatissa.
 
Von Hertzen Brothers - Let Thy will Be Done. Kaipa tuo nyt voidaan "kaupalliseksi" laskea ja 7/8-tahtilajissa mennään ainakin suurin osa tsipaleesta. Tämä nyt oli uudempi biisi, eikä muita tullut äkkiseltään mieleen, mutta varmasti löytyy monia muitakin. Kuten Kivi aikaisemmin sanoi, eipä sillä tahtilajilla juurikaan väliä ole jos se ei "hyppää" sieltä silmille, mikä on mielestäni muutenkin noiden erikoisempien tahtilajien tarkoitus sen sijaan, että niitä kaytettäisiin vain itsetarkoituksellisesti.
 
Ja vähän asina vierestä. Mission Impossible -tunnarin ne legendaariset tunnistettavat alkuiskut ovat 5/4, ja tuntuu toimivan ihan luonnollisesti siten, että maallikkokin pystyy hyräilemaan/hakkaamaan mukana.

Von Hertzen Brothers - Let Thy will Be Done. Kaipa tuo nyt voidaan "kaupalliseksi" laskea ja 7/8-tahtilajissa mennään ainakin suurin osa tsipaleesta.
 
Saman tahtilajin klassikkohittiesimerkki on tietysti Pink Floydin "Money".
 
Ja vähän asina vierestä. Mission Impossible -tunnarin ne legendaariset tunnistettavat alkuiskut ovat 5/4, ja tuntuu toimivan ihan luonnollisesti siten, että maallikkokin pystyy hyräilemaan/hakkaamaan mukana.
 
Eikös orkkisversio ole kokonaan 5/4:ssä, vain se U2:n myöhempi cover siirtyy sitten 4/4:aan? (Näin ainakin YouTuben perusteella näyttäisi olevan.)

Stranglersin Golden Brownissa on ainakin monelaista tahtilajia ja kyllä sitä nyt voi hitiksi kevyesti kutsua.

Eikös orkkisversio ole kokonaan 5/4:ssä, vain se U2:n myöhempi cover siirtyy sitten 4/4:aan? (Näin ainakin YouTuben perusteella näyttäisi olevan.)
 
Itsekin kuvittelen näin asian olevan. En vaan satu muistamaan täysin sitä, miten se alkuperäinen menee. Pitääkin kuunnella se jostain. U2:n versiossahan (tai tarkemmin sanottuna kyseessähän on Adam Claytonin ja Larry Mullen Jr:n versio, eikä U2:n mutta kuitenkin) se siirtyy juu ihan 4/4-tahtiin siinä heti sen alun jälkeen.

Ja sikäli, jos tahtilajeista puhutaan, niin eihän noiden hieman "erikoisempien" tahtilajien käyttö hittibiiseissä noin yleensäkään hirveän tavatonta ole. Koukkuina siellä täällä niitä kuulee monessakin biisissä niihin sen enempää huomiota kiinnittämättä.
 
Jos kaupallisuuden rajoista yleisesti puhutaan, niin kysymys onkin varsin mielenkiintoinen. Siihen kun vaikuttavat niin paljon ajan henki ja kulloinkin voimassa olevat ns. "ainekset". Sinänsä nämä ainekset ovat populaarimusiikissa säilyneet periaatteiltaan jokseenkin samanlaisina vuodesta toiseen, mutta eri aikakausien eroavaisuuksia tietysti löytyy.
Ja aina tulee uusia innovaattoreita.
 
Itseäni askarruttaa lähinnä se, että miten määritellään kaupallisuus ylipäänsä? Kaikki musiikki, joka myy, onko se kaupallista? Vai kenties vain tiettyjen ihmisten syvästi hyljeksimä "pop"-musiikki ylipäänsä? (Lainausmerkit koska en halua ruveta määrittelemään pop-musiikkia tässä yhteydessä liian ahtaasti).
 
Missä vaiheessa musiikillinen toimija voi sanoa tekevänsä ei-kaupallista musiikkia? Milloin hän tekee puhdasta taidetta ilman tätä kaupallisuuden suurta demonia ja haistattaa vitut isojen yhtiöiden hallitsemille markkinoille? Itse näkisin, että näissäkin asioissa on keskitie olemassa. Rock-bändikin voi säilyttää uskottavuutensa olemalla selkeästi kaupallinen ja samalla tehdä musiikillisesti mielenkiintoista (ja taiteellista) matskua. Jossain klasari-ketjussa käytiin hirveää vääntöä tuosta taidemusiikin olemuksesta, ja siellä joku kaveri jo tyrmäsi esim. kaiken rytmimusiikin taiteellisesti täysin paskana.
 
Missä siis kulkee ylipäänsä kaupallisen ja ei-kaupallisen musiikin raja. Asia ei ole mustavalkoinen, mutta voiko karkeasti sanoa, että jos musiikilla on tarkoitus elää ja ylipäänsä saada siitä rahaa, niin eikö se ainakin jossain muodossa ole kaupallista silloin?
 
Itseäni ainakin on pitkän aikaa jo vituttanut nuo kaverit, jotka jaksavat jauhaa ja tyrmätä kaikki menestyneet bändit vaikkapa pelkästään sen takia, että ne ovat saanet juttunsa myytyä ihmisille ja tienaavat sillä. "Se on ihan hyvä, mut vähän liian kaupallista" juu ei helvetti että mä vihaan tota lausetta. Kuka ylipäänsä voi väittää olevansa niin "tosi" taiteilija, että tuommoistakin viitsii julkisesti selittää. Toki tuohon tyyliin tulee itsekin joissain yhteyksissä kommontoitua tottakai. Mutta yleensä tilanteeseen liittyy muutakin seikkoja, kuin se että jokin olisi paskaa vain sen takia, että se on "kaupallista." Sitten niin.

Itseäni askarruttaa lähinnä se, että miten määritellään kaupallisuus ylipäänsä? Kaikki musiikki, joka myy, onko se kaupallista? Vai kenties vain tiettyjen ihmisten syvästi hyljeksimä "pop"-musiikki ylipäänsä? (Lainausmerkit koska en halua ruveta määrittelemään pop-musiikkia tässä yhteydessä liian ahtaasti).
 
Missä vaiheessa musiikillinen toimija voi sanoa tekevänsä ei-kaupallista musiikkia? Milloin hän tekee puhdasta taidetta ilman tätä kaupallisuuden suurta demonia ja haistattaa vitut isojen yhtiöiden hallitsemille markkinoille?
 
Kaupallisuuden objektiivinen määrittely on vaikeaa ellei mahdotonta. Kytkisin kaupallisuuden määrittelyn sävellys- ja tuotantoprosessiin: kuvitellaan, että säveltäjä eläisi ideaalissa maailmassa, jossa hänen ei tarvitsisi kantaa huolta tai vastuuta taloudellisista tekijöistä; millaista musiikkia säveltäjä sydämestään tekisi tällaisessa tilanteessa? Millainen sävellys tuottaisi tekijälleen suurimman ilon ja tyydytyksen? Subjektiivisen määrittelyn seurauksena mikä tahansa ns. poppimusiikki voisi olla ei kaupallista jos se olisi tekijälleen parasta mahdollista!
 
Jotenkin itselläni vaan on sellainen tunne että soittolistojen kärjessä viihtyvä musiikki on kuin automaatin tekemää: varastetaan kolmesta edellisestä listaykkösestä niin paljon kuin pystytään ilman plagiaatiosyytöksiä, kasataan pakolliset säkeet ja kertosäkeet ja kas, uusi kappale on taas valmiina.

Laajemminkin olisi kiinnostava kuulla mielipiteitä kuinka tiukasti kaupalliseen menestykseen tähtäävä musa pitäisi olla totutussa hittiformaatissa.
 
Eiks toi Sex Pistolskin pantu kasaan ihan kaupallinen menestys mielessä?

Eiks toi Sex Pistolskin pantu kasaan ihan kaupallinen menestys mielessä?
 
Mun käsittääkseni ainakin osittain. Moni asiahan tuossa on varmasti vaikuttanut. Mutta Pistolsillakin - vaikka olivatkin niin "kapinallisia" - oli juuri ne ominaisuudet ja elementit kohdillaan, jotka vaaditaan kaupallisuuteen. Oli musiikkityyli mikä tahansa, koostuvat listahititkin yleensä periaatteessa vuodesta toiseen tietyistä peruspalasista, vaikka näennäisesti saattaa vaikuttaakin toiselta.
 
Kyllähän kaikkien menestyneiden bändien (tyyli kuin tyyli) on jossain vaiheessa täytynyt saada jokin "koneisto" taakseen, jolla sitten on myllytetty eteenpäin. Se ei silti tarkoita uskottavuuden menetystä suorilta käsin. Päinvastoin, realiteettien tunnustaminen ei varmasti tee haittaa kenellekään, joka mielii elantonsa musiikilla hankkia. Turha taistella tuulimyllyjä vastaan, vaikka haluaisikin tehdä valtavirrasta poikkeavaa musiikkia. Asioita kun voi yrittää muuttaa muillakin tavoin, kuin väkisin vänkäämällä.

Jotenkin itselläni vaan on sellainen tunne että soittolistojen kärjessä viihtyvä musiikki on kuin automaatin tekemää: varastetaan kolmesta edellisestä listaykkösestä niin paljon kuin pystytään ilman plagiaatiosyytöksiä, kasataan pakolliset säkeet ja kertosäkeet ja kas, uusi kappale on taas valmiina.
 
Miks tämä lause tulee aina sellaisilta henkilöiltä joiden biisit ei oo soinu radiossa?
 
Alkuperäiseen kysymykseen uskallan vastata melko suurella varmuudella että kyseessä on tanssittavuuskysymys. Menee muuten jalat solmuun. Mulla menee tosin ihan 4/4:ssäkin.

Miks tämä lause tulee aina sellaisilta henkilöiltä joiden biisit ei oo soinu radiossa?
 
On meidän musa soinut radiossa, tosin ei Voicella ;)

Radioheadin Paranoid Androidissa on ainakin 7/8 ja sehän on bändin isompia mainstream-hittejä

CMX:llä on ties kuinka monta biisiä, jossa on 7/8 -tahtilaji. Radiossa on soineet. Palvelemaan konetta -kappaleen säkeistöstä en pysty hahmottaa, että missä tahtilajissa se menee. Kovin oudolta kuulostaa.
 
Radioheadin Pyramid Song on siitä jännä biisi, että se on ihan 4/4, mutta aika vaikea on naputtaa mukana ennen kuin rummut tulee sisään.

CMX:llä on ties kuinka monta biisiä, jossa on 7/8 -tahtilaji. Radiossa on soineet. Palvelemaan konetta -kappaleen säkeistöstä en pysty hahmottaa, että missä tahtilajissa se menee. Kovin oudolta kuulostaa.
 
Mutta monessako niistä hiteistä? Ainakin Ruoste ja Ei yksikään on ihan 4/4 -poljentoisia.
 
Radioheadin Pyramid Song on siitä jännä biisi, että se on ihan 4/4, mutta aika vaikea on naputtaa mukana ennen kuin rummut tulee sisään.
 
Kyllä, siinä on muistaakseni 3+2+3 jaoteltu se tahti, ja jokainen vielä trioleihin, joten ei se ihan helpoin 4/4 ole kyllä :)

Yksi aika iso hitti jossa tahtilaji vaihtelee erikoisesti niin ettei sitä edes tajua on Dionne Warwickin Heartbreaker:
 
http://www.youtube.com/watch?v=fZIE6K5_HkI

Mutta monessako niistä hiteistä? Ainakin Ruoste ja Ei yksikään on ihan 4/4 -poljentoisia.
 
Tarkemmin kun miettii, niin ei kyllä tule yhtään varsinaista hittihittiä mieleen:D Niiden lähestulkoon kaikki biisit alkaa olla jo ikivihreitä, niin on vaikea hahmottaa, että mitkä on olleet alun perin hittejä.
 
Kyllä, siinä on muistaakseni 3+2+3 jaoteltu se tahti, ja jokainen vielä trioleihin, joten ei se ihan helpoin 4/4 ole kyllä :)
 
Mitenköhän se on tehty? Vetääkö ne sen livenä suorempana?